Mädäntynyt.kääpäsieni

kysymys

2012-01-30T02:42:00.003+02:00

"Missä vaiheessa se meni tohon pisteeseen?" Sieltä tuli ne sanat mitä en osannut itsekään kysyä taikka miettittiä ennen kuin se kysymys oli suoraan edessä. Missä vaiheessa olisi pitänyt jaksaa antaa itselleen anteeksi jaksamattomuus ja pyytää kädestä pitäen auttamaan ja taluttamaan avun luokse. Kaikki tapahtuu vauhdilla ja sitä vauhtia ei ole osannut pysäyttää. Nyt se seinä tuli vastaan. Nyt sinne pohjalle valuttiin ja vauhdilla. Nyt tuli se stoppi jota en edes osannut haluamalla haluta. Vaikeaa se olisi ollutkin koska en tiennyt olevani niin loppu. Vaikka kuinka itkin ja huusin loppuunpalamista, en huutanut sitä itselleni tarpeeksi kovaa. En osannut myöntyä itselleni ja aiemmalle, häveten sitä mitä itsestäni ajattelin. Kaikki sanat tarttui kurkkuun.

Edelleen hoen miksi niin kävi? Miksi joku itsessåni antaa vallan päättää asioita joista en ole tietoinen? Kaikkien tapahtumien ketjuna ja kaaoksena siinä makasin. Minä itse ja tuho. Miksi se meni niin pitkålle? Avunhuuto joka kuultiin. Kuikna kauas se kuului? Kuulinko sen vihdoin itse ja ymmärsinkö oikein? Olenko nyt varmempi? Olenko nyt valmiimpi? Olenko nyt yhtään sen enempää kun se meni jo niin pitkälle? Parannunko tästä kokaan? Jäänkö omien pelkojeni vangiksi aina vaan syvemmälle? Annanko itselleni anteeksi kuitenkaan niin helposti kuin muille? Haluanko edes antaa itselleni anteeksi? Miksi piti niin syvälle mennä? Ensimmäistä kertaa ajauduin ajattelemaan sitä ja itseäni siinä tilanteessa. Se tilanne huusi mulle takaisin ja huusin vain kovempaa ja kovempaa ja kovempaa. Pyysin sitä loppumaan. Pyysin että edes hetken tulisi rauha oman itseni sisällä. Mitä päässäni enää liikkui? Ajatus tyhjiöstä johon jään kellumaan. Avaruuden painottomuuden tuntemukset ja hiljaisuus. Hiljaisuus. Helpotus. Helpottiko? Ei. Ymmärsinkö? En vielä. Auttoiko se? Ei. Ymmärsinkö vieläkään oikein? En varman. Kuulinko sen huudon kaiken kaaoksen ja mylleryksen seasta? En luultavasti. Sainko todellisen avun? Aika sen näyttää?

Mihin nyt elämä vie eteenpäin? Parannunko koskaan? Saanko rauhan sisäisesti? Saanko vain olla? Saanko olla sairas ja silti ansaita sen uuden mahdollisuuden elämään? Saanko hymyillä vielä kaiken tämän jälkeen? Saanko tuntea hyvää oloa ilman että tarvitsee muistaa kuinka pohjalla täytyy käydä? Annanko ikinä itselleni anteeksi? Vieläkin osa minussa haluaa luovuttaa. Osa haluaa vaan päästää irti. Päästää irti kaikesta. Haluaisin antaa itselleni senkin vielä anteeksi, joku päivä. Se päivä ei ollut vielä tänään.

2012-01-14T23:02:00.002+02:00

Toivoisin rauhaa ja hiljaisuutta. Toivoisin hetkellistä raukeutta. Hetkellistä oloa kun ei itketä. Toivoisin ettei päässäni juoksisi kaikki sanat vauhdilla. Olisin toivonut tästä päivästä paljon parempaa kuin eilisestä. Olisin toivonut ettei tänään olisi tarvinnut turvautua lääkkeisiin. Odotan että ne veisivät kaiken pahan pois edes hetkeksi. Ettei tarvitsisi välittää, ettei tarvitsisi miettiä, ettei tarvitsisi tuntea. Saisin vain hetken olla ja kuunnella hiljaisuutta. Edes hetken olla välittämättä. Kaikki olisi vain hetken pois. Ja jos sen hetken voisin pitää niin kauan kuin halauisin. Hiljaisuus. Edes hetken ilman mitään. Katsoa maailmaa ylhäältä päin ja olla rauhassa. Ilman mitään. Ilman tunteita, itkua, pahaa oloa. Olla kuin tyhjyydessä. Olisi vain parempaa kuin tämä mitä nyt sain.

aina vaan valkoista

2012-01-09T20:04:00.002+02:00

Miksi joka kerta kun olen tänään sulkenut silmäni näen sitä mitä en voi enää saada? Miksi alitajunnassa hakkaa sama rytmi joka kerta kun silmiäni pidän kiinni? Miksi suljetuissa silmissäni pyörii se filmi mitä ei ikinä tulla kuvaamaan? Miksi koko ajan ajatusteni alla pyöritän tyhjää sormea? Miksi korvissani soi se valssi jota kukaan ei kanssani tule tanssimaan? Miksi kuulen puheen alta sen lasien iloisen kilinän mitä en koskaan tule näkemään? Miksi taivaalla näkyy ne kaikki tähdet siltä rannalta jossa en koskaan tule olemaan? Miksi aina vaan lattioissa kuuluu se kaiku kenkien kopinasta mitä lattialla ei tule olemaan? Miksi unessani pyörin siinä valkoisessa mitä en koskaan tule pukemaan? Miksi näen varjoissa sen hahmon jonka kanssa en enää koskaa tule olemaan? Miksi ne kaikki ajatukset siitä ilosta tulvii mieleen jota en koskaan tule saavuttamaan? Miksi aina tunnen läsnä sen hyvän olon tulevaisudesta jota koskaan en tule elämään? Miksi tuntuu että se filmi on loputon vaikkei koskaan kukaan sitä tule kuvaamaan? Miksi kaikki on vain valkoista kun edessäno ei ole enää kuin mustaa? Miksi ne kasvot hymyilevät ja onnittelevat kun en niitä koskaan edes kohtaa? Miksi kaikessa siintää se toivo jota en edes kohtaa? Miksi kaikki pyörii ympärilläni vaikka olen vain yksin? Miksei tämä valkoinen vaihda väriä?

arvosteluita

2012-01-08T21:25:00.002+02:00

Jokaisella meistä on mielipide. Se ei tarkoita sitä että toinen haluaa kuulla sen ääneen. Jokainen meistä osaa ajatella mitä muut meistä ajattelevat. Jokainen meistä osaa arvostella muita. Jokainen meistä joskus haluaisi sanoa ne ajatukset ääneen ja kyllä se on huomattu että monet sanovatkin. Jokainen meistä on ollut arvostelun kohteena ja tulee aina olemaan. Jokainen meistä varmasti haluaisi että meistä ajatellaan vain hyvää. Olen saanut kokea koko elämäni pelkkää muiden arvostelua. En ole tarpeeksi fiksu, en ole tarpeeksi kaunis, hoikka tai muuten ulkoisesti pätevä. En ole ollut tarpeeksi ulospäin suuntautunut. En ole ollut tarpeeksi kykeneväinen olemaan sitä muut haluaa. En osaa olla enempää kuin mitä olen ja silti pitää aina jonkun vaatia enemmän.
En ole ollut tarpeeksi surullinen näyttääkseni tunteitani avoimemmin. En ole ollut tarpeeksi rikki että olen saanut luvan itkeä. En ole ollut tarpeeksi huonovointinen saadakseni anteeksi jos en jaksa. En koskaan ole ollut riittävä mihinkään siihen mitä kaikki vaativat. En koskaan tule olemaan sellainen kuin muut toivovat. En koskaan ole ollut sellainen jolle se olisi vain olan kohautus. En koskan tule olemaan vähempää tunteeton. En koskaan tule olemaan sellainen kuin muut minusta haluisivat. En ole koskaan ollut vähempää minä, nyt vain uskallan sen antaa tulla enemmän esille..

kaikki sanat

2011-12-30T17:02:00.002+02:00

Mietteissäni mietin etten kertoisi sitä mitä tunnen ja mitä haluan. Mietteissäni halusin sinulle sen kaiken sanoa ja antaa. Mietiskellessäni kävin läpi tarkkaan sanat jotka valitsisin kun sanon ne sinulle. Mietin kuinka paljon halusin sanoa kaiken ääneen niin että ymmärtäisit tunteeni. Mietin etten kertoisi kaikkia niitä sanoja mitä olen aina säästellyt. Mietin ettei ne asiat muutu sanomallakaan. Toivoin että saisin ne kaikki sanat ja tunteeni ulos sinulle nähtäväksi. Toivoin että ymmärtäisit kuinka pahalta kaikki tuntuu. Toivoin mietteissäni niiden kaikkien sanojen tuovan merkitystä ja toivoa. Halusin uskoa että pystyn sanomaan kaiken. Saisinpa sanottua sinulle aina sen mitä ajattelen. Saisinpa kerrottua sanoin ja teoin kaikki ne tunteet joita minulla vielä on. Mietin etten kinä kertoisi sinulle sitä kaikkea mitä on jäänyt sanomatta. Odotin itseltäni malttia olla sanomatta mitään. Sanoin ja kerroin sen kaiken. Sanoin sen mitä tunnen. Itkin koska kaiken sen sanominen ääneen tuntui pahemmalta kuin olisin kuvitellut. Kaikki mitä kirjoitin itselleni muistiin tuli ulos vaikkei niin pitänytkään koskaan käydä. Kaikki ne sanat ryöppysivät tunteiden kanssa ulos vaikkei pitänyt. Kaikki toivo oli niissä sanoissa. Kaikki sanat töksähtelivät suussa. Kaiken sanomisen jälkeen jäi tyhjyys. Kaikkien sanojen jälkeen jäi onttous. Jotain sisältäni kuoli samalla kun sanoin ne kaikki sanat sinulle. Jotain minussa kuolee koko ajan kun odotan sinua. Kaikki sanat jäivät merkityksettömiksi kaiken muun ympärillä. Sen pienen hetken koin että kuulit ja ymmärsit ne kaikki sanat jotka sinulle vihdoin uskalsin antaa.

pyhät

2011-12-26T02:25:00.002+02:00

En ole joulu ihmisiä. En ainakaan enää. Viime vuonna ensimmäistä kertaa odotin joulua ja se oli toivon aikaa. Viime vuonna oli kaikki se mitä olin ajatellutkin että joulussa pitää olla. Ensimmäistä kertaa oli ihanaa avata joulukalenterin luukkuja ja odottaa että joulu on pian täällä. Ensimmäistä kertaa se kaikki tuntui hyvältä. Vielä on pyhät päällä ja en voi olla suuttumatta asiasta. Toivoin tänä jouluna ettei joulua olisi. Toivoin että se olisi vain ohi kivuttomasti. Toiveeksi se vain jäi. Kaikki mitä joululta toivoin jäi saamatta. Toivoin silti vaikka sisälläni tiesin ettei ne toiveet toteudu. Halusin vain uskoa että kaikki kääntyisi paremmin joulun ihmeestä. Kuinka naivia onkaan aina ajatella niin että kaikki parantuisi yhdessä yössä. Halusin vain uskoa ja taas sain pettyä. Sain itkeä jälleen jouluna. Sain taas kokea niitä tunteita mitä en halunnut enää ikinä kokea. Kaikki se usko ja toivo tuntuu lohtuuttoman paljon siltä ettei näitä kahta asiaa enää ole. Joulussa pitäisi olla uskoa, toivoa ja rakkautta. Tuntuu että nyt menetin ne kaikki. Tuntuu että olen vain edelleen liian kiltti ja naivi kaikelle sille mille halusin uskoutua. Tuntuu typerältä. Tuntuu siltä, ettei kannata enää ikinä toivoa mitään ja kaikki toivo olisi vain menetetty. Tuntuu että haluaisin vaan unohtua siihen typerään oloon. Ei siihen tunteeseen oikeastaan tarvitse unohtuakaan koska se tunne on ja tuntuu kuin se olisi jäädäkseen. Toivoa parempaa huomisesta ei ule, ainakaan niin pitkään aikaan että siihen jaksaisi uskoa. En jaksaisi enää sinisilmäisesti uskoa siihen että tässä olisi enää mitään toivomisen varaa..

haaveina

2011-12-19T22:58:00.003+02:00

Lapsena meillä kaikilla on se haave. Se tulee jostain mitä näkee tai kokee. Joku virike antaa sen alun sille haaveelle mitä pyrkii tavoittelemaan elämässään. Se unohtaa kasvaessaan ja se palautuu välillä mieleen jos se lähde palaa näköpiiriin. Pikku prinsessat haaveilevat siitä prinssistä valkoisella ratsulla, pienet prinssit haaveilevat elämänsä Tuhkimosta. Olen unohtanut monesti elämäni aikana joskus olleeni se pieni prinsessa. Olen kasvanut ja kokenut asioita jotka tekevät minusta sen mitä olen. Unohdin sen että halusin olla se prinsessa. Sain sen virikkeeni taas ja jäin miettimään. Ne asiat joista haaveilin ei tunnu enää helpoilta toteuttaa. Kuinka sitä haaveili saavansa sen elämän mitä näki, se ei ollut todellista. Elin haaveissa ja se antoi sillon turvaa. Aikuisempana sitä tajuaa ettei niitä haaveita ehkä saakaan. Kumpa saisin takaisin sen lapsuuden tunteen kun se tuntui vielä mahdolliselta.

pelon jälkitila

2011-12-13T00:24:00.004+02:00

Aina tulee se hetki kun pelkää toisen puolesta enemmän kuin ikinä. Kokee ne kaikki kauhun hetket mielessään ettei saa enää sanaa suustaan. Ei sano niitä asioita joilla olisi merkitystä. Kun miettii sitä tilannetta uudelleen miettii miksi siinä tilanteessa oikeastaan toimi niinkuin toimi. Oliko se vaiston varaista ja mistä se vaisto sitten tuli? Miksi se alitajunta käski tehdä niin? Miksi se tuntuu että joku muu olisi antanut ne käskyt? Miksi se pelotti niin paljon? Pelkoon liittyy miljoona kysymystä, miljoona selitystä, mutta juuri nyt tuntuu etten osaa antaa enempää kysymyksiä ja selityksiä sille miksi se kaikki tapahtui näin. En osaa enää selittää miksi se vieläkin pelottaa ja antaa sen pelon tuntua niin voimakkaasti. Pelkää heräävänsä ja toteasi ettei kaikki päättynytkään niin hyvin kuin ne nyt päättyi. Pelkään että se painajainen tulee vielä. Pelkään sen puolesta ettei tällä tarinalla olisi parempaa loppua. Tiedän etten pelkää turhaan, kaiken tämän pelon keskellä pelkään lisää. Haluan antaa tälle pelolle onnellisen lopun edes tämän kerran.

2011-12-06T22:55:00.002+02:00

Olotila tuntuu päivä päivältä hirveämmältä. Tunteet joista ei saa enää selkoa, itkua jolle ei ole loppua ja tuskaa joka ei vaan enää helpota. Ajatusten syövereissä pyörien menee päivät enemmän sekaisin. Päivät joille ei vain tunnu enää tulevan loppua. Odottaa joka hetki kuitenkin vielä sitä ihmettä. Odotan sitä koska voimat loppuvat viimeisen kerran. Tuska mikä huutaa loputtomiin, unissa se huuto yltyy. Unissani näin taas sen mitä vain pystyin toivomaan. Uniin tahtoisin jäädä. Unessa kaikki paha oli poissa. Unessa se kaikki oli järjestynyt. Odottamisen tuska siihen hetkelliseen unen pääsyyn tuntuu koko ajan vain lohduttoman paljon pidemmältä. Sanat toistaa itseään ja sekään ei enää helpota. Mikään ei ole enää tuottanut hetkellistä mielihyvää. Jäin taas ilman hyvää päivää. Jäin taas yksin.

Miksi se vain pahenee? Miksei se uni voi olla todellisuutta? Miksei musta enää riitä mihinkään? Sanojakaan en enää meinaa saada suustani. En meinaa enää pystyä muodostamaan selkeitä lauseita omassa päässäni. En pysty enää käsittelemään sitä mistä kaikki vaan alkoi. Tahdon vain vaipua siihen hetkeen jossa olisi edes hetken hyvä olla. Hetki ilman tuskaa ja tunteita. Hetki vain jossa saisi olla. En halua sitä harmaata sumua jossa yrittää rämpiä tunteettomana. Haluan sen unessa tuntuneen hyvän olon. Sen muistin pienen hetken herätessä ja se katosi. Tuskan vyöryt tulivat päälle kovemmin kun aikoihin. Tahtoisin vain jättää matkani kesken, en vain jaksa enää.

olemisen vaikeutta

2011-12-04T23:19:00.002+02:00

Joskus kiroilin miten vaikeaa on olla ilman autoa ja miten se aiheuttaa avuttomuutta. En osannut sillon kuvitellakaan miten vaikeaa ja avutonta on olla ilman kaikkea sitä mitä silloin mulla oli. Osasin kuitenkin nauttia siitä avuttomuudesta kun oli joku jolle olla avuton. Silloin sen avun saikin.. En osannut kuvitella sitä mitä kaikkea voi itessään menettää kun kaikki muuttuu, kun on ilman omaa identiteettiään, on ilman omaa kotia, on ilmaa omaa rakasta.

On vaikeampaa pyytää apua olemiseen kuin pyytää kyytiä. On vaikeampaa pyytää toista halaaman kuin pyytää autoa lainaan. On vaikeampaa selvitä yksin olemisesta kun ei ole enää sitä toista jota odottaa. On vaikeaa hyväksyä enää itsensä kun ajattelee kaikkea mitä oli ennen. Se mitä oli jää vielä joskus taakse. Se ei vain helpota tätä oloa nyt. Olen kuullut kaikkien sanovan kuinka ajan kaikki sitten helpottuu. Miten se voi ikinä helpottaa siihen tuskaan ja oloon kun kaikki haaveet ja toiveet on murskattu ja lopullisesti ohi. Kuinka pitää opetella elämään sen pettymyksen kanssa mihin kaikkeen sitä uskoi ja halusi sen päivän vain koittavan kun sanon sinulle tahdon.

Kuinka vaikeaa on olla samassa huoneessa kun et ymmärrä miltä minusta tuntuu. Kuinka vaikeaa on olla odottamatta sinulta vieläkin jotain. Kuinka saatanan vaikeaa on se yrittää olla mitenkään normaali millään läheisyydellä. Kuinka paskaa tää kaikki koko ajan on ja miten se vaan tuntuu vaikeutuvan koko ajan. Miksi mun pitää tuntea kaikki nyt voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin?

2011-11-29T11:24:00.002+02:00

Viime yön kauhujen jälkeen mun on pakko todeta itselleni etten ole enää kunnossa. Ehkä se todellinen syy onkin se etten missään vaiheessa ollutkaan. Sanat eivä tule enää vaikka haluaisin. En halua enää läpikäydä sitä helvettiä minkä jo sain kokea. Pelkään vielä enemmän että tällä kertaa se on pahempi. Häpeä riipii taas siitä että pitäisi se sanoa ääneen. Kaksi sanaa, kaksi vitun vaikeaa sanaa, jotka osottavat taas sen etten voi päästä tästä yli enää itse. Kaksi sanaa jotka voivat olla kaikille muille kuin itsestään selvyys. Kukaan ei voi tehdä mitään ellen opi jo sanomaan: tarvitsen apua.

En halua enää selittää että tämä kaikki alkoi uudelleen. En halua myöntää että tätä on jatkunut jo pitkään. En halua kertoa miten se kaikki vaan tulee, enkä voi siihen itse vaikuttaa. En halua kertoa että tämä on se sairaus, jonka kanssa saan elää lopun elämää. En halua näyttää muille kun se tapahtuu. En halua että tämä käsitetään väärin. Tämä on sitä mitä pelkään, mitä en haluaisi elämääni kuuluvan. Tämä on sitä mikä karistaa ihmiset ympäriltäni. Kukaan ei halua kokea ja nähdä tätä mitä joudun kokemaan. Kukaan ei halua elää sen pelon kanssa että se tapahtuu minulle vain uudelleen ja uudelleen. En halua enää puhua siitä. En halua sitä jatkuvaa tuskaa. En halua että aina tämän jälkeen tuntuu tältä.

Haluan olla pahoillani, haluan vain tämän pois. En halua enää aloittaa sitä uutta kierrettä. En halua enää että elämästäni puuttuu päiviä, viikkoja, vuosia. En halua että elämästäni tulee harmaata jota en enää erota edes jälkikäteen. Miksi minulla pitää olla tämä sairaus? Miksen voinut syntyä ilman tätä vikaa. Miksi sen pitää tapahtua vain minulle? En halua sääliä, en halua että tämä vaikuttaa siihen miten minut nähdään. Se vaikuttaa jos sen kerron, jos taas sen kohtauksen saan. Kärsin, enkä tiedä enää mitä tehdä. En halua sanoa niitä sanoja ääneen. Kukaan ei kuitenkaan voi auttaa.

särkynyt

2011-11-28T22:47:00.002+02:00

Kumpa tietäisit kuinka pahasti sydämeni särjit. Kumpa tietäisin miten sen korjaisin. Kumpa tietäisit kuinka syvät arvet sydämeeni jätät. Kumpa tietäisin milloin niihin arpiin uskaltaisin rohkeana koskea tuntematta enää kipua. Kumpa näkisit kuinka sisälläni palaa tunteeni. Kumpa tietäisin millä sen palon sammuttaisin. Kumpa näkisit kuinka surullinen olen vuoksesi. Kumpa osaisin vähemmän peittää tunteeni. Kumpa tietäisit paljon pelkkä katseesi minulle merkitsee. Kumpa uskaltaisin olla katsomatta kasvojasi. Kumpa tietäisit miten syvällä tunnen kosketukseni. Kumpa osaisin torjua kätesi, huulesi, ihosi. Kumpa tietäisit miten kosketuksesi tuntuu vaikket enää koskekaan. Kumpa osaisin sulkea kaikki tuntoni pois iholtani. Kumpa tietäisit kuinka satutat minua sanomattomuudellasi. Kumpa osaisin sanoa sinulle sen.

Haluaisin kuiskata kaikki tunteeni korvaasi, sen sijaan avaan suutani vastatuuleen. Haluaisin huutaa turhautuneisuutesi suoraan naamallesi, sen sijaan itken tuskaani. Haluaisin kertoa sinulle kaiken pahan mielen minkä aiheutit, sen sijaan käännän selkäni. Haluaisin ottaa sinut syliini, sen sijaan suljen käteni. Haluaisin tuntea sinut lähelläni, sen sijaan juoksen pois. Haluaisin sen kaiken ilman tätä että teen sen toisin.

Haluan saada sydämeni takaisin. En sitä ikinä saa, koska veit sen sirpaleet mukanasi.

tunnen yhä

2011-11-28T00:44:00.003+02:00

Miksi mä olen niin idiootti ja annan sen vaikuttaa mun tunteisiin koko ajan. MIksi ml annan sen kerta toisensa jälkeen edelleen loukata? Miksi mä annan sille valtaa vaikuttaa mun valmiiksi jo sekavaan oloon? Miksi mä en pääse eroon siitä kaiesta mitä annan edelleen vaan tulla. Kaikki aina lopulta on mun omaa syytä. Annan jatkuvan syyttelyn jatkua. Annan sen hallita edelleen kaikkea mitä teen ja ajattelen. Miksi mä en pääse siihen tunteeseen että annan jo olla. Miksi mä en vaan pääse eroon kaikista niistä tunteista joita järki yrittää mulle huutaa? Miksi mä edelleen haluan väkisin tuntea liikaa vaikka järki on jo huutanut kovempaa kun koskaan vaan päästämään irti? Miksi tässä ei ole enää mitään järkeä? Miksi, miksi, miksi?! Mä en halua riipiä näissä tunteissa enää sekuntiakaan pidempään mutta mä en voi itseleni mitään. Mä en saa itseäni lopettamaan tätä rääkkäystä. Mä en osaa laittaa stoppia kaikelle sille mitä mussa tapahtuu. Mä en osaa olla enää itkemättä. En vain pysty lopettamaan.

Annoin kaikkien mun tunteiden tulla sanoina. Annoin kaiken ulos ja jäin odottamaan. Vihrein silmin jäin odottamaan sitä ihmettä mitä ei tapahtunut. Halusin uskoa, nähdä ja kuulla. Annoin kaiken ja mitä sain? Unettoman yön, tuskan ja itkun. Miksi mä annoin sen kaiken tulla ulos? Miksi mä halusin taas vain uskoa että tunteet voittaa kaiken? Miksi mä en ollut vaan hiljaa ja jättänyt tätäkin tuskaa ja pettymystä kokematta. Miksi tän pitää olla näin vitun hankalaa? Miksi kaikki pitää aina tuntea sen kauheimman tuskan kautta. Miksi mä edes jaksoin toivoa että mun tunteisiin voitaisiin vielä vastata? Miksi mä edes kuvittelin että mikään on muuttunut? Miksi mä en vaan voi lakata jo tuntemasta rakkautta ja samalla sitä järjetöntä tuskaa. Miksei järki voi jo voittaa? Mitä niin pahaa mä olen tehnyt ettämun täytyy aina vaan tuntea nämä kaikki tunteet vaan uudelleen? Miksen saa itseäni lopettamaan? Miksi mä sanoin taas ne kolme sanaa ihmiselle joka ei halua niihin vastata...

tunnen

2011-11-27T19:26:00.003+02:00

Kukaan ei voi tietää miltä tuntuu olla minä. Kukaan muu ei ole kokenut tätä elämää mitä minä koen. Kukaan ei voi ymmärtää miltä tuntuu tuntea niin kuin tunnen. Kenelläkään ei ole pienintäkään aavistusta siitä miltä se tuntuu kun ei enää tiedä miltä haluan edes kaiken tuntuvan. Tunteiden sekamelskaa ja huutoa sisäisestä helvetistä.

Mikään tunne ei enää näy edes ulospäin niin kuin haluaisin. Mikään ei enää toimi niin kuin olin suunnitellut. Kaikki suunnitelmat tunteiden suhteen on rikottu ja revitty. Haudattu niin syvälle, ettei voi itsekään tietää saako niitä enää esille. Kaikkien näiden sekavien päivien, sekavempien tunteiden kanssa eläminen tuntuu vaan pahemmalta.

Olen kuullut sen miten mun pitäisi tunte, miten mun pitäisi kaikkia niitä tunteita käsitellä. Olen kuullut sanottavan sen miten niitä tunteita pitäisi torjua. Olen kuullut sen kaiken mitä halusin kuulla, olen kuullut sen mitä en halunnut. Tuntuu että olen kokenut ne kaikki sekavat tunteet myös tästä.

Haluaisin edes hetken olla tunteeton. Edes hetken olla tuntematta niin paljon vihaa ja rakkautta yhtäaikaa. Saisin hetken olla tuntematta kaikkea sitä tuskaa mitä ne kaikki ajatukset ja tunteet tuo mukanaa. Onko väärin toivoa että voisi jäädä tunteettomaksi vaikka loppuelämäkseen. Ihan vain suojellakseen itseään uusinnalta aina uudelleen. Hetkeksi sulkea sen tunteiden kannen ja syleillä sitä tunteettomana. Tunteettomana voisin tehdä ratkaisuja jotka vihdoin ajaisivat minut kohti uutta alkua. Uusi tunteeton alku on ainut mitä enää keksin.

En osaa olla tuntematta tätä kaikkea näin syvältä. En voi sille mitään että minusta on muokkautunut tälläinen. En osaa sanoa aina ääneen sitä mitä tunnen, mutta se ei tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi silti siellä, ihan kielenpäällä. En ole halunnut aina tulla tälläiseksi. En ole valinnut sitä tietä aina itse joka on johtanut tähän tunteiden sekamelkaan.

Sanoin tunteeni ääneen, mitä siitä sain. Lisää huonoja tuntemuksia, hylkäystä, osittaista halveksuntaa, luokatuksi tulemista. Jos sanon sen vielä uudelleen, se ei tarkoita enää mitään. Jos aina paljastan tunteeni, tulen enemmän loukatuksi, enemmän rikkinäiseksi, enemmän haavoittuvaiseksi. Olen tunnen, ja koen tunteeni liian vahvasti. Mistä vain löytäisin sen joka kääntäisi tunteeni pois päältä. Edes hetkeksi?

musiikin tahdissa

2011-11-22T13:44:00.002+02:00

Tuntuu lähes epäreilulta etten päiväkään voi olla löytämättä taas sitä uutta kappaletta joka kertoo sinusta, tai meistä. Enemmän ne aina kertoo siitä mitä tunnen vieläkin sinua kohtaan. Jokainen kappaleen säkeistö kaikuu korvaani ja soi siellä. Se kappale pitää aina kuunnella uudelleen ja uudelleen. Luen sanat moneen kertaan, hiljaa toistan niitä ääneen. Kappaleissa on kaikki se mitä haluaisin sinulle sanoa, kaikki se mitä tunnen koko ajan. Kaikki vaikeus sanomisesta menee kun kuulee jonkun sen laulavan, toivon vain sen laulavan omalla äänelläni, sinulle.

Jokainen kappale riipii ja tuntuu. Jokaisessa kappaleessa elää sinä. Jokaiseen kappaleeseen on laitettu minun ajatukseni. Jokainen kappale on sitä mieltä mitä miltä minusta tuntuu nyt. Kun olen ilman sinua, kun olin kanssasi, kun erosin, kun halusin sinut vain takaisin vierelleni. Kaikkeni halusin antaa, kaiken halusin jakaa. Nyt kuulen vain sen musiikin. Kuulen sen mistä jäin paitsi, kuulen siinä musiikissa sen mitä halusin saavuttaa. Kuulen äänesi siellä tahdissa. Kaikki musiikki mitä nyt kuulen, ei ole enää olemassa jos en sinua enää en takaisin saa. Kaikki ne kappaleet jotka olen kuullut, täytyy hävittää. En halua kestää sitä tuskaa yhä uudelleen ja uudelleen, jos musiikki ei anna enää toivoa uudesta meistä.

Joku erilainen minä

2011-11-17T10:17:00.004+02:00

Toisena päivänä haluan olla joku aivan muu. Haluan saada voimaa muuttaa asioita. Joitain asioita vain haluan saada takaisin niinkuin ne oli. Haluan olla erilainen, haluan olla minä, en halua muuttua mihinkään. Haluan mennä ajassa taaksepäin tänä erilaisena ihmisenä mitä olen. Haluaisin kokea ne samat asiat vain viisaampana, kerran kokeneena ja tehdä päätös eri suuntaan siinä kohtaa kun se oli pakko tehdä paniikin vallassa.

Mä haluaisin olla vaan joku muu, joku tunteeton, joku jonka ei tarvitse itkeä. Joku joka osaa tehdä asiat miten ne pitäisi tehdä. Joku erilainen minä. Sellainen joka ei tee tässä tilanteessa niitä virheitä, jolla saadaan taas jokainen aamu tuntumaan pahalta. Joku jolla ei ole fyysistä kipua siitä kaipuusta. Joku sellainen joka pysyy vahvana niissä tilanteissa kun murrun itse. Joku sellainen joka saa voimaa asioiden huonosta tilasta huolimatta.

Haluan olla minä, haluan olla se joka sinä haluat, haluan olla oma itseni, haluan olla se mistä haaveilet. Haluan olla kaikki ne asiat mitkä voin vain sanoin kertoa. Haluan saada kaiken tehtyä niin kuin on suunniteltu. Haluan saada sen kaiken mistä olen puhunut, kaiken sen mitä on haaveiltu. En halua saada niitä asioita tänä ihmisenä mitä olen. Tiedän mitä tämä on minulle, miksen voi olla joku muu ja kokea sitä toisin? Miksen saa suljettua sitä tunteilua pois siitä? Miksen voi vain saada tähän hetkeksi jotain muuta kokemaan kaikki nämä tunteet, että saisin olla hetken autuaassa tunteettomuudessa?

Haluan sen mitä menetin, haluan saada kaiken takaisin ja enemmän. Haluan tehdä asiat toisin. Kulkea pää ylpeänä pystyssä ja huutaa kuinka olen minä, kuinka onnistuin. Haluan saada olla siinä euforiassa. Haluan saada tämän kaiken olemalla minä. Olemalla erilainen, olemalla uusi minä. Haluan saada sanotuksi, olen kasvanut, olen oppinut ja ymmärtänyt, mitä elämä on kun se tuntuu kuin olisi joku muu erilainen minä.

2011-11-07T22:58:00.002+02:00

Olin se tyttö jonka sydämen särjit. Olin se tyttö jonka rikoit. Olin se tyttö joka antoi sinun tehdä sen kaiken. Olin se tyttö, naivi ja hyväuskoinen. Olin se tyttö jolle annoit ikuiset arvet. Olin se tyttö joka antoi sinun satuttaa. Olin se tyttö joka uskoi rakkauteen. Olin se tyttö joka rakkauden punaisin silmin oli valmis luopumaan kaikesta. Olin se tyttö jolle annoit kaikki tyhjät lupaukset. Olin se tyttö joka kärsi rakkaudesta. Olin se tyttö joka ei näyttänyt enää tunteitaan. Olin se tyttö jonka jokainen hymy oli vain kyyneliä. Olin se tyttö joka antoi tulla satutetuksi. Olin se tyttö joka antoi tulla ohjatuksi. Olin kaikkea sitä mitä en uskonut koskaan olevani.

Olen nyt mitä olen. Olen nyt ilman sinua. Olen vahvempi kuin eilen. Olen valmis menemään eteenpäin. Olen valmis huomiseen. Olen valmis hyväksymään sinun tekemät virheesi ja annan sinulle anteeksi. Olen valmis hyväksymään omat pettymykseni. Olen valmis tekemään töitä sen eteen että tulen ehjemmäksi kuin ennen. Olen vielä joku päivä se tyttö joka haluan itse olla, ilman sinua.

tänään

2011-10-25T23:16:00.003+03:00

Ei mene päivääkään etten miettisi tekeväni itselleni jotain. Oli se sitten hyvää tai pahaa, tiedän että joku ratkaisu on tehtävä. Jonkun asian mukaan on mentävä ja tehtävä se muutos.

Olen aivan solmussa sen kanssa mitä kaikesta pitäisi tuntea. Olen solmussa kaikkien ajatusten kanssa. Vaikka mulle tarjotaan rahallinen pako tästä tilanteesta mistä nyt vain kärsin ja mietin, tuntuuko se siltikään miltään. Ja se ei kuitenkaan tunnu hyvältä. Mulla on silti tähän kaikkeen todella tunnoton olo. Mä haluan luopua kaikesta mutta silti olla menettämättä mitään. Siinä ei ole enää mitään järkeä.

Kaikki ratkaisut mitä on tehty jo niin niistä ei vain ole enää paluuta siihen mitä ehkä toivoin vielä viikko sitten. Olen orpo omien tunteiden solmujen kanssa, enkä osaa avata enää sitä umpisolmua jonka ihan itse solmin. Omat kädet tuntuvat tunnottomilta ja en halua siihen edes apua. Siihen solmuun en halua koskea, en halua ajatella sitä, en halua sitä lähelle.

Tuntuu kuin joutuisi luopumaan kaikesta siitä mitä on taas vihdoin saanut ympärilleen rakennettua. Kaikki ne muurit joita halusin suojella, varjella, ne on vain kaatuneena silmien edessä. Kaikki hyvä mitä oli, kaikki hyvä mieli on kadonnut. Kaikki mitä rakensin on taas vain rauniota mun ympärillä. Kasa pelkkää loppuun palanutta tuhkaa ja mustaa. Tekee mieli sukeltaa siihen tuhkaan ja antaa sen täyttää keuhkot. Päästää irti kaikesta.

Silti joku mun sisällä huutaa ja laittaa vastaan. Vaikka kuinka haluan päästä pois, jokin kuiskaa korvaan ja sanoo että tässä on vielä jäljellä niin paljon hyvää, ettei siitä kannata luopua. Se tuhka tuntuu jo hiuksissa, se on kosketeltavissa sormenpäillä, se tuhka hämärtää jo näkökenttää. Silti jostain tulee se pieni valonpilke jota mun pitäisi osata seurata. Kaikesta toivosta ei ole luovuttu. Miksei se lohtu tule siltikään? Mihin se menee? Miksi se toivo ei auta?

Kaiken eilen näin niin selkeästi, kaiken näin vielä selvemmin tunti sitten. Mihin hävisi se vahva ja itsenäinen minä, joka sanoo sen tahdin mitä teen ja mihin menen. Mikä hämärsi taas sen tunteen että tiedän mitä ja mikä olen? Mihin mä olen itseni laittanut niin piiloon etten sitä enää itse löydäkään? Ja jos löydän, niin en siitä kiinni saa. Mikä saa mut päästämään itsestäni irti ja miettimään taas sitä mitä mä välttelen?

Kaiken kohtaan ja kaiken tuskan haluan tuntea. Aina kysyn milloin se tuska loppuu. Se ei lopu. Se on tässä, sen tunnen, sen näen. Se on kuin seinä vastassa. Anna vasara, annan sen takaisin. Kaikki kyyneleet on päästetty jo. Kaikista kyyneleistä sen lammen tein. Se lampi jalkojen alla tuhkan keskellä. Mihin mä olen menossa?

Jos vaan silmäni suljen mitä siellä nään? Tyhjyyttä kaiken kylmän keskellä. Miksi mussa on vielä lämpö jota haluan vielä antaa, vaikka kaikki muu ympärillä kuolee kylmään. Kaiken olin valmis antamaan, kaikesta olin valmis luopumaan. Kaiken halusin tapahtuvan. Kaikki, oliko se turhaa?

Tekniikan ihmelapsen tekosia

2009-09-11T16:27:00.000+03:00

Näinkin voi joskus käydä kun käsketään imuroinaan tietokonetta. Maanantai olo näin perjantain kunniaksi. On se hienoa tuntea itsensä ihan tekniikan ihmelapseksi!

kumpa ymmärtäisit

2009-08-18T14:39:00.002+03:00

On paljon asioita, joista pitää olla hiljaa. On paljon juttuja, joita ei pidä juoruta. On olemassa tapahtumia, joista ei puhuta. Välillä se sanaton yhteys tuntuu vaan haastavalta. Pitäisikö sanoa jotain? Tuttu tunne monellekin ollut. Harmittaa kun haluaisi sanoa, kertoa ja kuiskata. Sitä ei aina osaa.

Välillä tuntuu vaan kun voisi sanattomasti kertoa kuinka paljon.. Sanattomasti kuiskata korvaan kuinka paljon.. Huutaa toiselta puolelta katua kuinka paljon.. Kirkua keskellä metsää kuinka paljon..

Mihin se aika aina katoaa kun olisi hetki kertoa. Missä se aika on silloin kun haluaa kertoa. Miten sitä aikaa jahtaa kun on pakko kertoa.

Sekavaisuudessa ja myllerryksessä istun ja en saa sanotuksi. Mihin ne sanat katoaa?

Kumpa välillä voisin pelkällä hymyllä kertoa sen mitä pienessä päässä liikkuu. Kumpa voisin vain kertoa ne kaikki salaisuudet mitä sisälläni kannan. Kumpa saisin ymmärtämään, ettei ne sanat tule helposti. Kumpa saisinkaan sellaisen hiljaisuuden, että saisin edes sanan sanottua.

Mihin se kulkee, mihin se vielä vie? Kumpa vain saisin sanottua sen että ymmärtäisit.

Kuinka paljon.

elossa?

2009-08-06T17:11:00.001+03:00

Välillä on alkanut tuntumaan siltä että onko sitä edes enää elossa? Kyllä sitä on niin kauan kun pystyy tuntemaan. Välillä sekin on valitettavasti. Toisinaan on ihana tuntea. Iho ei pysty unohtamaan.

Tämä on mun nyrkki. Nyrkki jolla haluan lyödä seinään. Tämä on mun nyrkki jonka osaan joskus avata. Kämmenellä voin tuntea, tunnustella. Tähän käteen haluan ottaa sun käden. Näissä käsissä voi tuntea yhteisen sävelen ja sykkeen. Näihin käsiin toivon että se meidän tarina on kirjoitettu. Tällä kädellä mä haluan parantaa sun kaikki haavat. Tähän käteen haluan sun laskevan sun kätesi, että voimme jatkaa kulkua käsi kädessä. Näihin käsiin toivon jäävän sen tunteen, jota nyt tunnen. Näiden käsien avulla voimme yhdessä olla, toivottavasti ikuisesti.

Näätäkoira

2009-08-06T11:16:00.001+03:00

Tässä on ylväs näätäkuningas aamu lenkillä. Tarvitseeko sitä vielä selitellä? :)

from the old days

2009-05-28T18:06:00.000+03:00

BEEN OBSCURED BY TOO
MUCH
DARKNESS

OVERCOME WITH SO
MUCH
SADNESS

BUT I'M STILL SHINING
BRIGHT
AS EVER

<3

2009-05-25T18:52:00.001+03:00

Nyt se on täällä taas! Kesä <3 ja asianmukaisesti sandaalit ja kesä varpaat :)

let's pretend happy end

2009-05-18T21:54:00.002+03:00

Mun tekee mieli jälleen sammuttaa valot, istua pimeässä, olla hiljaa. Kuunnella mitä se tyhjyys mulle sieltä kertoo. Vaikka olo vois olla kaikin puolin mukava, rentoutunut ja pelkkää hyvää. Silti mun mieli vetää omituisesti toiseen suuntaan.

Iloinen ihana pirteä minä. Tulee mieleen suorastaan se aika kun yhtäkiä läväytti ihmisille päin naamaa: tiesitkö, että mulla on mielialahäiriö, ehta oikee mielenterveyshäiriö. Sillon kun teki jotain radikaalia, siinä oli helppo muiden luulla, että se johtuu vaan siitä "sairaudesta". Nyt kun tekee jotain radikaalia, on poikkeava ja sen oltava taas vihje johonkin vakavempaan.

Ihanaa jatkuvaa teeskeltelyä. Haluaisin vaan repiä päitä irti ja huutaa isoon ääneen vittua! Sen jälkeen rauhottua, istua alas, ristiä kädet ja jatkaa eteenpäin. Helvetti että se vois tuntua hyvältä!

epäröä

2009-05-14T17:31:00.002+03:00

Onko oikeus loukkaantua? Miksei?

Viikonloppuvaimo, viikkovaimo, semi korvike, käytä ihan mitä tahansa ilmaisua ja tää huutaa: "I'm game". Joskus on tullut ennenkin mietittyä miksei koskaan riitä sellaisena kuin on. Joskus ennenkin miettinyt miksi tää mahdollinen helvetin hyvä juttu voi aina tulla suhteellisesti niin helvetin huonoon aikaan, ettei siitä enää saa mitään irti kun kaikki on "muka jo kokeiltu".. Joskun ennenkin jäänyt pohtimaan sitä, ettei koskaan se ajoitus voi olla mitään muuta kuin helvetin kaaottista.

Itkua, naurua, sovintoseksiä. Helvetin hyviä hetkiä ja hyvinkin hauskaa. Ja silti se ei vaan riitä. Ei enää pitäisi miettiä, mitä siinä toisessa voi olla niin vikana, kun pitäisi osata katsoa itse peiliin, todeta, tää on nyt tässä. Jättää kaikki vitun katkeruus aikaisemmista eletyistä elämistä taakse ja viitsiä edes yrittää ottaa se riski. Ilman että koko ajan miettii, onko tää oikeasti sen riskin ottamisen arvoista.

Ihmisuhteet on syvältä. Ne on vaan taas niin vitun syvältä. Silti niihin sotkeutuu ja hokee itselleen, emmä pärjää yksin. Miksen pärjäisi? Onko kaikessa kuitenkin taas se ongelma, että pelkää jäävänsä yksin? Onko kaikessa ylipäätään mitään järkeä? Joka kerta kun päättä, nyt mä vietän aikaa ihan vaan itseni kanssa, kaikki haluaa mukaan siihen meininkiin. Kaikki vanhat tutut alkaa tuuppautumaan kuvioihin. Lopulta sieltä tulee se joku, joku joka vie kuitenkin jalat alta, vaikka niiden piti olla loputtomasti liimattuna kiinni.

Pää pyörällä, täynnä ajatuksia, haaveita, mietteitä ja loputonta järjettömyyttä.

Tuntuu kuin haluaisi vaan karata, pitkälle, missä saisi olla hetken yksin. Itkeä, jos siltä tuntuu. Eihän kiltit hyvät tytöt koskaan itke. Katkonaista hengitystä, kuitenkin pettymistä. Ei tässä mitään ole. Kaikenhan piti olla juuri niin kuin toivoi niiden olevan.

Lopulta iskee se hetki, kun ei saa sitä sanotuksi ja loppujen alusta ei saa enää selvää itsekään.

Miksi pitää sanoa?

Möyrin, huokaan, tuskaan. Saako edelleenkään olla edes vähän pettynyt? Vaikka kuinka sitä hetkeä odottaa, että se hengitys laskee, palautuu, silti ei voi olla tuntematta pettymystä siitä mihin itse toivoi ja mihin sen halusi päätyvän. Kannattaako lopettaa jo ennenkun se tilanne on jo karannut liiaksi käsistä? Kääntää se pää toiseen suuntaan vaikka kuinka sattuu. Miksei koskaan osaa lopettaa ajoissa.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee kun puhutaan suhteista, avoliitoista, pariutumisesta. Mikä meissä ihmisissä on niin väärin ohjelmoituja asioita. Kateus, ihno ja viha on paljon helpompi käsittää kuin mikään sekavuus tässä.

Aina odotetaan "sitä oikeaa" tai edes hetkellistä tunnetta siitä. Miten siitä pitää päästää irti kun pelkää vaan ettei se kuitenkaan toimi ja maailmat ei kohtaa tavalla tai toisella. Miksi pitää mennä siihen tilanteeseen asti, että ehtii tuntea, kokea, koskea, ja lopulta päätyä taas siihen ettei osaa päästää ajoissa irti.

Jokatapuksessa, kävi miten kävi, se sattuu ja se sattuu saatanasti.

alaston

2009-04-24T23:42:00.002+03:00

Mulle iski alaston olo. Ihan vain siitä, ettei tiedä kehen ympärillään voi luottaa. Kaveripiirissä alkaa ole jo jos jonkinlaista soutajaa. Yksi soutaa ja huopaa, toinen soutaa ja riuhtoo, kolmas tekee mitä tahansa, kunhan mennnään suoraan ja neljäs yrittää sen saatanan paatin kaataa.

Esimerkillisiä tapauksia alkoi yhtäkkiä tupsahdella joka puolelta, kun tuli entisen siipan kanssa ero. Olipa jos jonkinlaista tarinaa lähtenyt liikkeelle ja kantautui myös omiin korviin. Eipä siitä osannut alkuun niin välittää, kunnes tilanne meni ihan käsittämättömäksi ja siitä metelin nostin. Sen jälkeen iski hetken hiljaisuus kunnes taas jälleen huomaa, että ei se ihan sittenkään mennyt niin.

Läheisimmistä kavereiporukasta on enää jäljellä ne yksittäiset. Ei enää porukkaa, ei enää puhetta. Kuinka helppoa se olisikin jos voisi vain luottaa vielä itseensä että niin menisi tekemään. Kuinka se tuntuukaan niin hienolta havaita, että se kaikki ystävyys mitä ihmisiin panostaa, alkaa muuttua käyttökelvottomaksi sekajäte-kertakäyttö paskaksi.

Kuinka hienoa on tuntea itsensä niin tärkeäksi, että ihan vaan mun asioista mennään joka paikkaan puhumaan. Kuinka hienolta se tuntuukaan, kun kuulee mitä villeimpiä tarinoita tapahtuneen. Kuinka hienoa se onkaan, kun yhtäkkiä huomaa, miksi niitä asioita edes kysytään suoraan.

Mun soppaan, mun ihan ikiomaan soppaan, alkaa ilmestymään kaiken sortin lusikoita. Nää ihmiset sais jo ymmärtää, että mun soppaan mahtuu vain se yksi lusikka, joka on mun oma. Mun soppa, mun lusikka. Soppaa on keittämässä pohjaan, sellaisia ihmisiä, joita en päästäisi enää samaan pöytään syömään.

Ihmisillä on jotenkin tuntunut nyt olevan liian vähän omaa elämää, kun toisten ihmisten elämästä pitää alkaa jo sitä sisältöä hakemaan. Ihmisillä on niin pieni käsitys siitä, mitä se luottamus ylipäätään tarkottaa. Ihmisillä ei ole pienintäkään hajua siitä, että mä saan sen kuitenkin kuulla. Kaikessa naivisuudessa haluaisin olla jo kuulematta. Ihmisillä alkaa olla kumma käsitys siitä, mitä mä ylipäätään haluan mun läheisiltä. Ihmisillä on liikaa aikaa puhua ihan täyttä paskaa.

Joka kerta kun tällästä on tullut viimeisinä kuukausina ilmi, niin on tullut hienosti päätettyä kuinka kaikki ihmiset saa jäädä tästä mun elämästä ulkopuolelle, ennen kuin osaa oikeasti sanoa, missä se mätä omena on. Ja joka ikinen kerta, mut on saatu sokeasti vakuutettua siitä, että kukaan ei ole ollut SE syypää. Joka ikinen kerta palataan taas siihen samaan lähtökohtaan. Joka ikinen kerta mennään taas samaan tuttuun malliin. Ja taas ollaan siinä, että sekoitellaan sitä palanutta soppaa liedellä.

Jos vaikka tekisi nyt uudelleen sen päätöksen, jos se ehkä pitäisi. Ettei tarvitse pakata laukkuja autooon ja rottaa kainaloon. Suuntana on muuten tiedossa "sinne helvetin pitkälle".

avuttomin

2009-03-24T10:39:00.003+02:00

Hävettää, vituttaa, kiukuttaa. Nyt alkaa olla taas sellanen olo, että on niin valmis vaan lähtemään. Ottaisi lennon vaikka Ouluun ja jäisi mupen kanssa sinne ihmettelemään vähän maailmaa ja sen menoa. Hyvällä lykyllä näkisi jotain revontulen tapaisia.

Kaameasta maanantaista kun pääsi eroo, seuraavaksi tuli vain vituttava tiistai.

Neljä viikkoa ilman autoa alkaa olla jo ihan sama asia kun olisi vetänyt itsensä pakko paitaan ja purrut kädet irti. Kädetön, jälkeenpäin jalaton ja lopulta päätön. Ei vaan osaa hahmottaa elämään ilman sitä ihanaa kulkinetta (toisin sanoen jatketta). Iskee täysi avuttomuus, turhautuneisuus ja näin hädässä en ole ollut aikoihin.

Joudun soittamaan, lainaamaan, ruinaamaan, kinuamaan ja käyttämään hyväksi kaikkia niitä joilla se kulkine toimii: "Avuton täällä taas moi. Mitäs olit puuhailemassa? Heitätkö mut keskustaan?". Ei näin.

Onhan se hienoa olla välillä se neito pulassa ja pyytää jotain mies puolista käymään kylässä sen ison kiviporan kanssa, että saa tavarat vihdoinkin paikoilleen. Onhan se hienoa, kun on joku pitkä mies kylässä ja laittaa ne maljakot ja asiat sinne ylös hyllyille, ettei tarvitse kääpiön kiipeillä huterilla jakkaroilla. Onhan se helppoa, että saa olla koko ajan kännissä muiden kyydissä ja aiheuttaa säpinää. Onhan sekin vielä hyvää, että ainakin joku soittaa ja kysyy joko sinne neljän seinän sisälle hajoaa? Ja sitten vielä ihan kaiken päälle se on hienoa, kun saa miehen kotiovelle asti hakemaan autolla.

Ehkä siihen jäi ne kaikki hyvät puolet.

Huonoista puolista en jaksa edes tehdä sen pidempää listaa. Nyt mä haluan vain mun auton takaisin, että voisi edes kuvitella elävänsä omaa elämää.

Peeeeerjantai

2009-03-13T09:40:00.001+02:00

Luojan kiitos on jo perjantai. Eipä siihen voi oikein kauheasti lisätä.

Elämäni mies.

2009-03-11T10:28:00.001+02:00

Tämä rakas pikku koira on nyt elämäni mies. Mitä kaikkea elämäni mies vaatii? Rakkautta, hellyyttä, huomiota, ruokaa, kylmää vettä kuppiin, paljon rapsutuksia ja halauksia. Välillä pitää ottaa kuria ja matsia, ettei kaikkea saa pistää paskaksi. Kaiken tämän päättelyn jälkeen olen todennut että tämä mies on ja pysyy. Se on elämäni tärkein mies ja elämäni rakkaus.

Yksin asumisen ihastus ja vihastus

2009-03-10T10:32:00.002+02:00

Kävin tossa jokunen yö sitten ABC:lla ostamssa makkaraa leivän päälle. Totesin, että ABC on paska paikka käydä yöllä kaupassa. Siellä myydään vaan perhekoon pakkauksia, oli kyseessä sitten se vitun hammastahna tai makkarapaketti. Siinä hetkessä siellä sen huoltoaseman hyllyjä selaillessa, toivoin ja rukoilin, että olisin voinut olla lähikaupassa valitsemassa pirkka tuotteita. Pirkka on selvästi suunniteltu tälläsille yksinoleville ihmisille. Pirkka rocks!

Yksin asumisessa on ollut kivaa se, ettei tarvitse siivota muiden sotkuja (paitsi sen rotan, joka tuhoaa sanomalehdet paperi silpuksi). Saa jättää ne tiskit sinne lavuaariin haisemaan yli viikoksi, koska ei jaksa itse välittää hajuhaitoista. Saa ihan itse määrätä kuinka kovalla huudattaa musiikkia, eikä tarvitse miettiä pitääkö antaa jonkun nukkua. Rotta nukkuu vaikka olisi mikä mökä. Jos jotain vielä positiivista, niin pyykki vuori pysyy aisoissa ja pyykkiä ei tarvitse pestä joka päivä. Ei tarvitse pyykätä kun omia sotkemia vaatteitaa. Vaatekaapissakin on tilaa niin paljon, ettei enää tiedä mitä sinne laittaisi.

Katselin kauhulla keittiön kaappeja ja totesin, että ensimmäistä kertaa tässä elämässä katson tyhjiä hyllyjä. Ei ollut laseja, mukeja tai lautasia yhtään niin paljon kuin mihin on tottunut. Tuli kankea olo, kun miettii "joutuvansa" taas Ikean helvetin pyörteisiin. Sieltä aina tarttuu mukaan kaikki, mitä ei tarvitse ja unohtuu se mitä meni ostamaan. Tosin Ikean kohdalla asiat on ennallaan, edelleen maksan ihan itse kaiken mitä sieltä ostan (äitiä ei lasketa).

Kukaan ei enää pese ikkunoita tai lattioita, enkä itse halua edes opetella. Tai no, lattiat osaan pestä kahvilla, maidolla, mehulla tai millä tahansa nestemäisellä mitä käteen sattuu. Kiukuttelen paskaisten ikkunoiden takana ja kiroilen kun ei ne peseydy millään, vaikka ulkona sataa. Lopulta olen päätynyt siihen ratkaisuun, että käännän sälekaihtimet kiinni ja istun pimeässä, parempi sekin.

Vihastuttaa kun yhtäkkiä huomaa istuvansa yksin kotona ja odottaa että ovi käy, vaikka ketään ei ole tulossa. Sillon kun rotta meuhkaa eteisessä, on pakko mennä tirkistelemään ovisilmästä, jos joku vahingossa olisikin eksynyt ovelle. Ja taas kerran ei.

Kaikki pyhät ja helvetin merkkipäivätkin pitää viettää yksin. JOO, myönnän, en ollut yksin. Ystävänpäivänä olin vaan kännissä poikien kanssa. Parempi vaihtoehto sekin, kun istuksia yksin kotona. Naisten päivänä yhtäkkiä soi puhelin: "mitä me syödään tänään, pitääkö tuoda kukkia?". Vastaukseni oli selkeä, no sitä mitä jääkaapista löytyy, kelpaako makarooni ja lihapullat. Ja ilman kukkia ei ole tulemista Einespaskaa! Näytti se kelpaavan. Ja kukat on kivoja vieläkin.

Kaikessa kaaoksen harmoniassa pakkailin viimeisiä tavaroita laatikoihin ja vähän jäi tyhjä olo. Toisaalta, siinä omassa kaaoksessa ja sen kaikissa harmonisissa piirteissä alkoi melkein hymyillyttämään ja totesin ääneen: täällä mä olen koti. Ja tänne mä jäin. Minä, kaaos ja rotta.

nyt kävi näin

2009-02-26T22:34:00.001+02:00

HUPS. Se meni ja teki sen. Rikkoen kaikkia periaatteita mitä se on kerännyt raivolla parin vuoden ajan. Tekee tiukkaa hyväksyä. Helvetti soikoon.

Noniin, nyt se on liittynyt sinne vitun naama kirjaan. Kauan siinä kestikin. Vieläkään ei yhtään kaveria (liityin puoli tuntia sitten). Katotaan mitä tästä tulee näin väsyneenä ylipäätään.

Ihastukaa ihmiset uudellen, se mulkku teki sen.

oi ihana penari

2009-02-25T16:49:00.002+02:00

On vitun hienoa omistaa auto. Varsinkin kun se on kalliimpi kun naapureilla. Tai jopa niin kallis että mun kaikkien köyhien naapureiden autot yhteensä ei ole yhtä kallis kun mun auto.

Penarissa on sitä hienoa, että sen EI pitäisi koskaan hajota. No helvetti ja vittu toisin kävi. Siitä paskasta on nyt puolen vuoden aikana hajonnut ne kaikista kalleimmat osat (moottori ei voi hajota, kun sitä ei ole).

Mä olen tällä hetkellä vetänyt ranteet niin moneen kertaan auki, että melkein olen valmis menemään ostamaan jonkun vitun fiat pandan. Se on ikuinen, vaikka ruostuu puhki niin että kone putoaa pellin alta kokonaan.

Avautumista aiheesta voi lisää tiedustella numerosta...

Tauolla

2009-02-23T15:32:00.001+02:00

Missä ei oltaisi oltu poikien kanssa? Missä ei oltaisi pysähdetty?

ISOJA

2009-02-23T15:07:00.002+02:00

Hahahahaha. Toimistohuumoria.

Aamu alkoi todella paskasti ja avautumisella. Kunnes vihdoin ollaan jo oltu reilusti yli puolen päivän ja Kaikkonen on syöttänyt 2 ja puoli muffinssia, alkaa löytymään hervotonta naurua ja vatsan vääntelyä.

Se mitä kaikki miehet haluaa tietää: onko koolla väliä? Ei me siitä puhuttu ja sitä ei vieläkään kerrota! Mutta aina siitä ISOSTA saa tehdä kuitenkin päivän puheenaiheen.

Tuli oltua joskus jossain missä Ystävättäremme kävi ensin kokeilemassa yhden. Tulipa joskus oltua nuoria ja toinen Ystävätär kävi kokeilemassa toisen. Kävimme joskus juhlissa mistä Ystävättäremme kokeili kolmanne. Kävimmepä joskus jossain "kahvilla" ja Ystävätär kokeili neljännen.

Tämän tarinan jälkeen (meni aikaa) nämä neljä kokeilua eksyi tämän tytön kanssa mökille. Tämä tyttö ja neljä kokeilua päätyivät samaan saunaan jonnekin Forssan liepeille. Saunomisen ja parin siiderin jälkeen tämä tyttö osasi pitää LUOJAN KIITOS kauniin suunsa kiinni ollakseen toteamatta. Nämä neljä kokeilua omaavat kaikki todistetusti kuuleman perusteella....

Tarina ei kerro miten loppu päättyi kuka oli kuka, ketä kaikki pani, vai paniko kukaan yhtään ketään missään koskaan.

Hervottoman naurun remakan ja palvelujohtajan punastelun jälkeen, toivotaan lisää näitä tarinoita, oli ne ISOJA tai...

WANHA

2009-02-23T12:33:00.002+02:00

Päivän galluppi. Mistä tietää että on vanha? No kun kaikki missi ehdokkaat on nuorempia kuin sinä.

Todella vanha olo. Vaikka ne on "lähes" saman ikäisiä kuin minä. Wanha.

Tosin ei missejen kanssa voi olla mitään yhteistä. En todellakaan ymmärrä kuka haluaa olla niin halpa ja osallistua missi kisoihin. Tosin tiedän erään joka on hakenut missi kisoihin ja kahtena vuotena peräkkäin hyvätty liian paksujen reisien takia. Tossa instituutiossa on vaan jotain niin mätää. Ei ymmärrä.

Viikonloppunakin oli kuitenkin radiossa taas keskustelua misseistä ja niiden kauneusleikkauksista. Siinä instituutiossa on edelleen jotain mätää. Kuitenkin tässä radio keskustelussa todettiin, että Etelä-Amerikassa kaikki naiset on leikeltyjä jostain. Hienoa! Ja silti ne hakee missiksi. Suomessa nostetaan kohu kun jollain on silikooni. Niitähän kohta kaikilla, jotka ei voi hyväksyä, että kaikille naisille ei kasva tissit. Miehet käy pienetemässä tissejään, kun niillä on jo isommat kun useimmilla naisilla.

Huoh. Kauneusihanteet on perseestä. Tota töllöntintäkin kun kattoo niin tulee vaan ohjelmia siitä kuinka päästään läskistä eroon, ja kuinka kivaa on 14-vuotiaiden tyttöjen laihduttaa samanlaisiksi kun joku vitun Mary-Kate Olson. EI NÄIN. Opettaisivat saatana mielummin, että kuinka voit olla tyytyväinen itseesi. Ollaan kaikki jo valmiiksi läskejä, laihdutetaan ja lihotaan ja taas laihdutetaan. Afrikassa kuitenkin ihmiset katsoo lihavuudesta sen kuinka paljon sulla on fyrkkaa syödä.

Sitten kun ollaan kaikki niin kateellisia ja kriittisiä ulkonäköasioista, niin unohtuu aina se ihan oikea todellinen asia. Kuka minä olen. Minä itse ennen muita. Tässä nykypäivän maailmassa on varmaan niin helvetin helppo hukata itsensä, kun jatkuvasti tulee joka tuutista sitä "kuinka minä löysin itseni" ja "näin tein matkani itseeni". Menkää sitte helvetti itteenne. Joko sitä itsensä löytää tai ei. Näin se vaan on. Miksi helvetissä sen eteen pitää tehdä joku helvetin "hengellinen matka". Ei vaan mahdu mun päähän.

Kateellisuudesta kyllä tiedän. Olen kateellinen tolle dokuilevalle Kaikkoselle, joka on tuttu jo Hynysellekin. Se on fame. Olishan se kiva itellekin, mutta mä vedän Kaikkosen siivellä, ja huutelen, "no vittu, HYNYNENKIN tietää Kaikkosen". Mä taidan tyytyä vähään. No okei, toinen kateellisuuden aihe: Kaikkonen tekee vitun hyviä muffareita. Ainut asia mikä sai mut pirteeksi tänään. Itse en leivo, enkä halua, enkä osaa. Kaikkonen saa mut hymyilemään kotitekosilla taijoilla. Se saa riittää.

Viikonlopun valaistumisen jälkeen ja kauheissa raivareissa pienessä päässäni olen päättänyt luopua parista periaatteesta, ihan vaan holtittomuuden nimissä. Dulle ottaa pari kuvaa ja tää menee fotzebookkiin. Ja toinen, tää menee pesemään autonsa, vaikka edellisestä pesusta on melkein viikko. Ja kolmantena asiana: postailen jatkossa kuviakin. Ihan vaan vittuilun halusta.

Kyllä, voi tässä vielä mädäntyä mädemmäksi. Taivutus ainakin menee kohdilleen, jos ei muuten. Mätä, mädempi, mädin. Aijon mädäntyä yhä ja edelleen.

Jahasjahas

2009-02-17T10:46:00.000+02:00

Nyt se sitten ratkesi kirjottamaan. Kävin lukemassa Kaikkoslaisen blogia ja sitten repes. Kaiken tän hiljaisuuden jälkeen alan pikku hiljaa olla valmis avaamaan sanaisen arkkuni. Perkele.

Siinähän se, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tietenkin on pieni pelko perseessä, jos herra-asuin-ennen-sun-luona alkaa taas lukemaan mun blogi merkintöjä... Sit pitää siistiä kaikki kirjotukset ja taas ei ole mitään mistä kirjoittaa.

Paljon mulla tuntuu olevan taas sanottavaa, kun istuu päivät pitkät turpa kiinni, ja huolkailee Kaikkosen kanssa kilpaa, että ompas tylsää. Sitten ehtii jo melkein loppua happi ja vihdoin lähdetään kotiin. No, okei! Täällä me juorutaan päivät pitkät kuten pitkästyneet nutturalla kiristetyt takakireet ämmät. Tietty! Miten muuten täällä jaksaisi aina kattoa samoja apinoita?!

Elämän muutokset ottaa mua taas päähän. Niistä mä en aijo nyt avautua.

Yksin asuminen on yllättävänkin ihanaa, kivaa, piristävää ja yhtäaikaa raivostuttavaa. Kukaan ei siivoa mun sotkuja mun perässä. Tiskit lojuu viikon vähintään tiskipöydällä ja jääkaappiin ilmestyy pelkästään einestä.

Nyt aloitan taas tämän elämisen ja lähden tupakalle.

Kiittos HEEEEEIII.

2009-01-14T13:23:00.002+02:00

Perkeleen Kaikkonen. Se haasto mut tälläseen. Kaikkeen sitä sekaantuu ihan vaan HAASTEIDEN TAKIA.

Tässä ovat säännöt.

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen

Ensimmäinen asia meikäläisestä:

Mulla on muppe kotona joka odottaa mua töistä kotiin. Sen nimi on Duplo (sen leego palikan mukaan). Haluaisin sille kaverin ja sen nimeksi tulisi Nakki.

2.

Siviilisäätyni on määrittelemätön

3.

Asun Helsingissä, vaikka olen "ikuisesti" espoolainen. Onneksi molempien vanhempien koti kunta on Helsinki.. En siis tehnyt mitään väärää kun muutin Helsinkiin, koska vanhempani muuttivat sieltä pois jo 25 vuotta sitten.

4.

Käyn töissä Kaikkosen kanssa samaan aikaan joka arkipäivä ja samassa paikassa ja samassa tilassa, samaa ilmaa hengittäen.

5.

Osaan ajaa autolla. Tämä on todistettu liikenteessä, radalla ja pojat jaksaa mua kehua. Silti peruutin muutama vuosi takaperin duuniautolla seinään.

6.

Addiktoidun suklaasta. Siihen ei ole mitään lisättävää.

Ainut jota meinaan haastaa on Mertsi. Ei mulla ole muita kavereita tai lukijoita.

......

2008-12-01T09:24:00.002+02:00

Olen täysin sanaton. Tästälähdin kirjoitan yksin iltaisin, jos silloinkaan. Pikku-koirasta on tullut avoero-koira. Eipä kai siinä enempää selittämistä... Paska fiilis ja paha olla. Ei tunnu helpolta, eikä se olekaan.

toimistohuumoria

2008-11-12T15:22:00.002+02:00

PSKA = toimitusjohtajan kommentti laitteeseen joka ei toimi.

"..toi on muutenkin ihan pska…" = lause kokonaisuudessaan, mitä esimieheni käytti.

a.k.a DraamaQueen = mitä myynnissä työskentelevä mies pistää reklamaation loppuun.

Tarviiko tohon vielä jotain lisätä?

Miettiä olemista

2008-11-04T12:05:00.000+02:00

Kolmas persoona on kuin pusero. Se mitä haluan pukea joka aamu ylle. Välillä tekee mieli verhota koko olemus siihen samaan pakettiin, mitä voi sitten esitellä kylillä. Olen kylmä ja kyyninen.

En ole päässyt kokemaan moista valaistumista viime viikkon, jolloin uuden työpisteeni päällä syttyi lamppu, jota en ole koskaan ennen nähnyt palavan. Nyt tämä sama valo vilkuttaa; käy, ei käy, käy. Käy välillä hermoille.

Asioita pyörii hurrikaanin lailla mielessä. Onneksi pääsin taas karkuun metsän keskelle kuuntelemaan kun karvapallo murisee yläpuolella liitäville hanhille. Olo oli levottoman sijasta hetkellisesti edes rauhallinen.

Levottomuudesta kärsin ja kaipaan jatkuvasti rauhaa. Eilen meni hermot. Kaikki vetää suuntaan ja toiseen, kunnes se meni yli ja rupesin yllättävänkin kovaääniseksi vittuilijaksi. Tänään olen aamusta asti potenut huonoa omatuntoa. Se alkoi jo keskellä yötä, kun aloin nähdä unta.

Laiminlyön jatkuvasti sen, mitä itse tahdon. Enpä ole muuta osannutkaan tehdä koko elämäni aikana. Kuinka vaikeaa onkaan sanoa EI. Varsinkin sanoa ei ihmisille, joista oikeasti välittää.

Kaiken tämän elämän mylleryksen ja kaaoksen keskellä ei jaksa keskittyä kunnolla. Ei mihinkään. Ehkä joskus risukasaan alkaa se aurinko paistaa ja kirjaimellisesti tunnelin päähän se valo syttyy.

Tooorsdaaag

2008-10-23T15:08:00.002+03:00

Olen istunut hiljaa. Ehkä syystäkin.

Neljäs työpaikka vuoden aikana. Kyllä, sain taas töitä. Oon aika kova hakee töitä ja saamaan niitä. Mutta alkaa nyt pikku hiljaa tuntumaan siltä, että olis ihan kiva saada jotain tasapainoa tähänkin arkeen.

Onnellisen hetken kuitenkin koin jo tiistaina. Ehkei tää maailma olekaan mua vastaan niin kauheesti enää, vaikka silti kaikki kusipäät viittii lähetää postia (lue laskuja) mun kotiovessa, nimen alapuolella olevaan luukkuun. Perkele. Kai se pitää alkaa joskus hyväksymään, että musta kasvaa väkisin aikuinen. Vieläkin tuntuu pahalta sana: AIKUINEN.

Niin siitä tiistaista. Sellanen täti soitteli mulle meilahdesta ja kertoi ettei mulla ole syöpää saatika kasvainta. Näiden ilosanomien jälkeen se kyllä kertoi mulla olevan keuhkoissa luunpala. No se on sitten siellä ja pysyy. Onneksi tämäkin on saanut jo nimen: Clyde. Tosin iso kalju "piellikkö" päätti minun ilokseni kertoa, koska emme ole virossa, sen nimi lausutaan ja kirjotetaan samalla lailla.. Kiitos tästä. Isolle kaljulle "piellikölle" se on Klaid.

Kotonakaan ei ole rauhallista. Pikku koirasta alkaa kasvamaan pikku mies. Se osaa jo tehdä seisakin ja yrittää välillä nostaa jalkaa kun se pissaa.. Hienoa. Hyperaktiivi narun jatke käy vähän kierroksilla. Sillä on menossa uhmaikä. Jos se olisi ihminen,, niin sillä tulisi täyteen jo kuitenkin 3,5 vuotta. Kiitti siitä. RAUHOTTUISIT JO!

Kotona pyörii kanssa se renttu.. Sekin on oppinyt pissaamaan nostamatta jalkaa. Tosin näistä rentun villeistä nuoruus vuosista tuli taas todiste ja sekin tiistaina. Rentun korvasta tulla tupsahti ulos kuula pyssyn kuula. Se on ollut siellä korvassa vaivaiset 10 vuotta, ellei jo enemmänkin. Mistä sitä tietää toisaalta, koska viimeksi sekin on sellaisiin leikkipyssyihin koskenyt... On se päässyt isojen poikien liigaankin leikkii "muka" oikeeta sotaa. Sekin paska laitos on nimeltään Suomen armeija. Tosin, ehkä se renttu siellä vähän aikuistu, oli se siellä valtion ylläpitämänä vuoden ja arvoltaan JOPA Alikersantti. Kotona sitä pitää kutsua nimellä Keisari. Vitun vaativa renttu.

Kaikin puolin valoisalta näyttää ainakin täällä toimistolla, koska ikkuna verhot näyttää läpi ja ulko-ovesta näkee ulos kaikkien tummennusten alta. Ehkä se elämä alkaa täällä risukasassakin hymyilemään. Ja toivottavasti pian. Siihen tietenkin auttaa, että käy ihan oikeissa töissä (kuten yksin kaksoishauska mies sen mainitsi), ja siihen päälle se, että töistä maksetaan palkkaa ja siihen vielä se, että verottajalle on nyt ilmoitettu, vitut mä maksan enää noin paljon valtiolle LAINAA.

Tänään torstaina, EI ole vielä uusi maanantai. Se siirtyi eiliselle. Kiitos vitun VIRASTO AIKA. No pitäis saada sellainen ajokortin lykkäys ja poliisit haluaa olla töissä vain 16.15 asti. Ensin ne internetistä kertoo väärän paikan. Pasilasta lähettävät Punavuoreen ruuhka-aikaan. Sit kun oot perillä, katsot kelloo ja toteet: se meni kiinni 2 minuuttia sitten. Kiitti siitä. Onneksi renttu haki kaavakkeet mulle kotiin ja saan viedä ne maalle (lue Espooseen), ettei tartte keskustaan ajaa. Kiitti kuitenkin eilisestä vitutuksesta..

Torstain arkkiviholliset

2008-10-09T08:37:00.002+03:00

Tää torstai sujuu jo aivan vituilleen. nukuin pommiin, poliisit ajo mun perässä koko matkan, eli toisinsanoen olin pari minuuttia myöhässä koska en voinut kaahata. Puhelin jäi eilen kylään, missä iltaa tuli vietettyä. En edes muistanut kattoa kun puin päälle, että menikö paita oikein päin.

Näin pääsin tilittämään tätä tämän aamuista torstai helvettiä. Joskus tuli varmasti mainittua, että torstai on kuin uusi maanantai. Ja sitten yhtäkkiä kävi niin että torstai olikin jo toivoa täynnä. Taidan tällä hetkellä ainakin luulla maanantain olevan ihan yhtäkaaottinen kun torstai, joka taas tarkoittaa maanantain olevan kaksi kertaa viikossa, hyi V***u.

Sensuuri kärpänen tais iskeä muakin. Kaikki muutenkin on taas niin rajoitettua maassa, jota joskus kutsutaan Suomeksi. Miettii nyt kaikki mitä on tässä kuukauden aikana tapahtunut. Ensin tulee tää yks heppu, joka lahtaa jengiä koulussa. Sitten käydään keskusteluja siitä, että nyt on Suomen talous aivan päin v***ua. Hohhoijjaa.. Alkaa jo olee mitta täys. Pitäis varmaan muuttaa Suomesta pois, jotta sais olla ees hetken rauhassa. Media nyt tykkää tälläsillä jutuilla repostella, eikä mun tarttis sitten niitä lukea (mut pitää sitä päivää jollain saada kulumaan töissä).

TAHDON ULKOMAILLE. Mulla noi synttärit meni ihan kivasti kännätessä ja krapula OLI. Nyt tuntuu taas että olis kaikki krapulan oireet, mutta se paha olo puuttuu. Pitää taas juoda keskiviikkosin sitä saatanan sangriaa (join jopa lasillisen). Kieli on aivan solmussa, päätä särkee, näkölaajuus on aivan heikko (silmät puolitangossa), väsyttää, mahassa kiertää ja ajatus ei kulje (ei se kulje muutenkaan).

Tänään pitäis vielä tsempata, että pääsis TAAS pois YT-neuvottelu ringistä. Eli hankkimalla itselleen TAAS työpaikka. Jos TAAS vaihdan työpaikkaa, niin se on vasta NELJÄS yritys jossa olen tämän vuoden aikana ollut. Neljännes vuosittain on ihan hyvä vaihtaa paikkaa, JÖÖ. Näyttää tosi veikeeltä tuolla CV -osastolla (anteeks millä?). Suuta repii ja tekis mieli vaan laittaa silmät kiinni. Tai pitää opetella nukkumaan silmät auki, Renttukin osaa sen.

Ehkä tän kaiken ruikutuksen päätteeksi voisin lähettää vitutus mailia googlelle, kun ne ei vittu tajua sitä, että ihmisellä voi olla kaksi sähköpostiosoitetta. Eli ei voi kirjottaa sähköpostia ja blogia samaan aikaan. Saisin ehkä ylimääräiset raivarit vedettyä ihan kaikessa hiljaisuudessa täällä toimiston nurkassa. Tai sitten säästän nämäkin raivarit kun pääsen ruuhka-aikaan töistä ja huomaan taas sen opiskelija valon palavan autossa ja bensa loppuu keskelle motaria.

MAANANTAIT JA TORSTAIT VITTUUN KALENTERISTA PISTE COM....

huumoritajuttomat

2008-09-15T15:16:00.001+03:00

Töissä vittuttaa kun typerät asiakkaat huutaa, kun ne ei tajuu, ettei se palvelu täältä puhelimen toisesta päästä yhtään sen nopeemmin juokse vaikka kuinka ääntään korottaa.

Elävässä elämässä vihaan tosikkoja ja huumoritajuttomia ihmisiä. Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Ei ole mun vika. Onneksi olen lopettanut typerien ihmisten keräilyn.

Koska olen kusipäinen tänään ja vietän oikeata maanantaita toimistolla sappiveden kiehuessa.... EN AIJO OLLA POSITIIVINEN. Sori, olenko koskaan ollut?

Jos sulla on vähän vaikeeta, yritä kokeilla olla joskus vielä enemmän vaikeempi.

Joskus riittäisi että jaksaisit nauraa ja olla posittivinen.

fiilikset kahvinjuonnista työpaikalla

2008-09-12T15:18:00.000+03:00

Mustaaaaaaaaaaaaaa

2008-09-03T15:13:00.000+03:00

Satuin eilen kysymään rentulta, että voiko töihin pukeutua täysin mustaan. Renttuhan vastasi että tottakai. Lopulta mutisin itsekkin, niin onhan se kuitenkin kuin omiin hautajaisiin olisin menossa.

Jos Neiti RR:ltä kysyy, että miksi se pukeutuu aina vain mustaan, niin se vetää sellaisen Mäntsälä murteen päälle ja totee: " Mä tykkkään tost hevimetallist ".

Mustaa mustempaa ja mustaa kahvia. Väsyttää, kiukuttaa, vituttaa ja perseeseen sattuu kun täällä toimistossa istumisesta saa joko A) peräpukamia tai ihan vaan B) finnejä perseeseen. Molemmathan on täysin mahdollisia tälläsessä paska lafkassa. Tai no emmä sais paska lafkaks tätä kutsua, täällä on vaan vittu noi KOTKAT (ämmät, lehmät, vitun lutkat, läskit, sotanorsut...you name it).

Mun pinna on poltettu lopullisesti täällä ja mä itken verta melkein JOKA vitun aamu kun tietää että pitää lähtee töihin. Omissa hautajaisissahan täällä istutaan ja kasvatellaan peräpukamia. Vittu.

Kaikki yli 30 vuotiaat on ihan just pannassa. Mä teen niille samalla lailla ku Hitler juutalaisille (tai sitten en, noille kahdelle vaan). Pikku Hilter siellä purilaisten maailmassakin laittaa kaikki ojennukseen ja kertaheitolla. Pitää ostaa Pikku Hitlerille pikku hiljaa sitten mustat viikset, mustaakin mustemmat viikset. Vittu.

Arkipäivän arkiviholliset

2008-08-28T08:42:00.002+03:00

Olen tavannut uuden arkipäivän viholliseni. Työpaikan mokkamaster. Se vittuili mulle niin pahasti, että palo hermot ja piti mennä tupakalle. Kohteliaasti se oli käyttäytynyt kun joku muu pääsi keittämään kahvia. On silläkin pokkaa. Joka kerta kun haen kahvikupilllisen, se valuttaa aina sen tippalukon läpi. Joku muu kun tekee saman, niin se käyttäytyy ihan kiltisti.

Soitin rentulle ja sanoin, ettei meidän pidä ikinä hankkia MoccaMasteria. Se paska vittuilee mulle töissä, niin mitenhän se vittuilisi mulle kotonakin?

Arkipäivän muita vihollisia ovat luonnollisesti kaikki kanssa autoilijat aamu ruuhkassa, kaikki "liian matalat" laatikostot ja muut esineet, mihin tietenkin aina telon itseni ja saan kauheita mustelmia. Tämän kaiken päälle arkipäivä vihollisia ovat kaikki lentelevät ötökät, koska ne voi pistää ja siitä joutuu aina varmasti sairaalaan. Vielä ei ole ampparit pistelleet ja sitä päivää ootellessa sitten pelätään. Vittu.

Arkipäivä vihollisia tulee aina , muttei ne ikinä häviä. Hammasharja tosin aina välillä on epävihollinen. Toisina aamuna se saa jo oksentamaan, toisina aamuina se saa tukehtumaan ja välillä se on aivan kiltisti ja pesee vain hampaita ilman sivuoireita.

Arkipäivän vihollisiin voi lisätä herätyskellon, koska se aina herättää kun vielä haluaa nukkua. Aamu ruuhka, koska siinä on pakko ajaa töihin (kesällä on kaikki idiootit lomalla niin ei tartte niitä väistellä ja voi ajaa täysii). Sitten työpaikan puhelimen haluaa joka aamu heittää seinään, koska ne idiootit ihmiset soittelee ja kyselee typeriä. Ja sitten siihen päälle vielä ei-toimivat-tietokoneet.. Tekniset laitteet eivät ole minua varten, varsinkaan maanantaisin.

Maanantai pitää vieläkin poistaa kalenterista. Ja torstait on aina vaan toivoa täynnä (ja vitut on...).

vitun paskat

2008-08-21T14:28:00.000+03:00

Olen laiskotellut kaiken suhteen. Siivoamisen, töiden teon ja varsinkin blogin kirjottamisen kanssa. Olen haistatellut pitkää vittua koko ajan ja aijon jatkaa samaa rataa. En pidä edes työstäni, vihaan siivoamista ja muutenkaan ei vaan huvita. En jaksa olla yltiö positiivinen, enkä mitenkään masentunutkaan enää.

Ajattelin pari sanaa kirjottaa teille, RAKKAAT lukijat, vain siitä syystä, että minä en ole unhotanut teitä. Ja vielä kiitos ensimmäiselle fanilleni tämän sivuston bloggailusta. Ja kyllä mä taas vauhtiin pääsen. Kiitos ja näkemiin.

Ahkerointia

2008-07-23T10:38:00.002+03:00

Kyllä, olen ollut ahkera, niin eilen kuin tänäänkin. Eilen olin Kaikkos-paskiaisen kanssa salilla, jolla oli niin paljon virtaa, että se meinas polkee ne laitteet paskaksi. Itse otin iisisti (sillä periaattella että en ole tehnyt mitään yli kuukauteen ja kuntoni on aivan nolla). No eipä onneksi sitten paikat ole kipeenä, kun tuli tallusteltua tunnin verran pihalla ympyrää sen narun jatkeen kanssa (toisin sanoen se on koira, silloin kun se osaa käyttäytyä).

Tänään ahkeroin heti aamusta! Tulin töihin, (tein sivusilmällä töitä) selasin sähköpostit (kuten joka aamu ja vähintään kolme kertaa päivässä, kunhan vain päivä kuluisi edes hitusen nopeammin). Soitin KOLMEEN eri lääkäriin: Ensin tietenkin koiralle eläinlääkäri, se tarvii rokotteen ja siru tunnisteen. Sain ajan heti huomiseksi illaksi ja laskua kertyy 85€ (tietty enemmän kun mun lääkärit yhteensä viimeisen vuoden aikana). Sitten yritin soittaa ittelleni aikaa lääkäriin, tarttis saada lääkkeitä. No se paikka missä käyn (en käy omassa terveyskeskuksessa, kun sieltä ei saa MITÄÄN palvelua, vitun helsingin kaupunki) oli suljettu ja ne on lomalla. Pitää soitella ens viikolla uudelleen (perkele). No sitten soitin hammaslääkäriin, ne tarjos mulle ajan heti (koska valitin vaivoja ylenpaattisen paljon...). Kyllä meni siis putkeen ainakin valituksen ja ajan saantien osalta.

Koska tänään ahkeroin ja olen ollut reipas ja menen hammaslääkäriin, saa nähdä kuinka loppupäivä sujuu. Voi olla että hampaita särkee niin perkeleesti ja vatsa kurnii kun ei saa syösä. Sitten vasta mua kiukuttaa ihan vitusti. Mutta jos kiukuttelen niin pitää ajatella POSITIIVISESTI, että ainakin tuli hoidettua, vaikka rahaa menikin VITUSTI.

Näin tehdään töitä

2008-07-22T09:38:00.000+03:00

Fingerpori - HS.fi

Kun minä olen töissä, ja kun tulen kotiin. Tämä pätkä kuvastaa juuri sitä.

Tuli hurahdettua, sain nauraa aivan helvetisti. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä SARJAKUVAA ja sarkastisen huumorin virtaa, hahahahhah :D

no hyi vi***

2008-07-14T09:05:00.000+03:00

Tein testin... Olisin voinut jättää tekemättäkin:

Jos olisin kouluruoka, olisin

Tilliliha
Olen sitkeä rauhallinen sissi.

Tee sinäkin
Ideakeittiön kouluruokatesti

Kai toi linkki sitte edes toimii? Olen etova. HYI.

Naiset vs Miehet

2008-07-10T08:41:00.003+03:00

Oletko koskaan kattonut törkyä telkkarista? Törkyä, eli naisten sarjoja kuten, sinkkarit, epätoivoiset kotihuorat jne ? MINÄ olen. Eilen tulin katsoneeksi tätä Suomessa uusinta sarjaa, eli Cashmiere Mafiaa. Kaikissa näissä törky ohjelmissa on aina sama kaava, uranaiset, sinkkunaiset, koriäidit, yksi seksuaalisen vähemmistön edustaja ja kiintiö neekeri. Kiintiö neekeri tosin voi olla joku muukin "rotuvähemmistön" edustaja ja nekin laitetaan sinne sarjaan vain siksi ettei ketään syrjitä.

Eilen kun olin saanut tämän naismafia sarjan katsottua aloin katsomaan toista uutta sarjaa: Naisten Miehet. Päärooleissa neljä miestä ja kaikki lähes samoissa asemissa kuin tässä akkamafiassa. Tämäkin sarja on suunnattu kuitenkin meille naispuolisille sohvaperunoille. Mutta kaiken tasavertaisuuden vuoksi tässä pitää olla miehiä. Molemmissa sarjoissa se toinen osapuoli pettää ja samassa jaksossa (jakso nro 2). Mikä tätä maailmaa vaivaa kun nykyään pitää ne miehet laittaa siihen naisten törkyyn päärooliin?

Olen ollut ihan keskenäni tyytyväinen sinkkareihin ja kotihuoriin, mutta silti tälläistä sontaa menin eilen katsomaan nauhalta. Kaiken lisäksi sarja oli niin saatanan mielenkiintoinen että nukahdin kesken kaiken ja sillä välin koira kakkasi lattialle. Eli MIESTEN näyttelemät naisten törkysarjat on saatanasta, ne saa toiset väsymään ja siitä hyvästä kun nukahtaa, toinen tekee tarpeensa sisälle, koska en päässyt ulos, koska katsoin NAISTEN miehiä ja nukahdin. Vittu.

Koska se telkkari nyt syöltää kaikkea muutakin aivan täyttä paskaa ja sitähän on tietenkin pakko, (SIIS AIVAN PAKKO) katsoa, niin minkäs teet. Hullut japanilaisetkin vetävät parempaa showta, kuin nää naisten mieshuorat. Hulluissa japanilaisissa kaikki tappelee kyllä keskenään mestaruudesta. Naiset vastaan miehet vastaan kaikki. Ja se ohjelma on kyllä suunnattu kaikille sukupuolen edustajille (tähän lasketaan myös transut mukaan).

Koska mua edelleen sylettää se ajatus että seuraavan sukupolven ohjelmissa on sitten jo sukupuolettomat tappelemassa sukupuolettomien törkyjen vallasta, niin olen jo ihan hämilläni siitä, että kuka on sitten se sukupuoleton? Helvetti että tulevaisuus näyttää synkeeltä, ainakin ton telkkarin osalta. Pitää sitte muuttaa jonnekin pirttiin ihan keskelle metsää ja ostaa kaikki NYKYÄÄN hyvät naisten törkysarjat sinne ja lukkiutua katsomaan niitä pelkästään. En tule ulos sieltä, enkä osta digiboxia.

Riiviön keksimiä

2008-07-01T15:30:00.002+03:00

Tänään aamulla tasan (TAAS) klo 4:15 alkoi kuulumaan mitä kummallisin vinkuminen kesken unen. Kurkotin pääni vain vähän nähdäkseni kuka siellä vinkuu. Totesin puoli kuolleena, ettei taida nyt olla mitään hätää ja Duplo jatkaa nyt sitte vaan uniaan. No aamulla herätessäni (muka) ja noustessani ylös, matkalla suihkuun näin sitten mitä tämä vinkuminen oli ollut. No liiskaantunut kasahan se siinä. Menin suihkuun ja unohdin asian.

Suihkusta kun tulin, vinku-iitu siellä huuteli ja se piti ottaa syliin. Paskakasansa kautta tallusteli ja sitten minäkin sain siitä osakseni. Kiitos rakas riiviö, kyllä mamma sua rakastaa vaikka toitkin päälleni omaa paskaasi. Ei auttanut kuin pistää koira lavuaariin, putsata ittensä ja yrittää saada renttu vielä ylös.

Ulkona huomasin kuinka riiviö oli sitten yön aikana kierinyt omassa tortussaan. Korvia myötenhän se sitten oli siinä. Eihän se renttu ehtinyt sitä koiraa pestä, vaan se odoittaa mua siellä kotona paskaisena (kirjaimellisesti). Ihan niinkun taas tuntuisi olevan kunnon pitkä ja paskamainen maanantai (kirjaimellisesti sitäkin).

Kun miettii mitä se riiviö on aikaan saanutkaan.. No ei ainakaan vielä niin paljon tuhoa, että se olisi korvilleen saanut. Kenkäni ovat säilyneet VIELÄ ehjinä. Pentu paran hampaat rikkovat vain kengän nauhat. Myönnän sen pureskelleen kengistäni vähän sitä sun tätä kulmaa, mutta varpaat ei ainakaan tule läpi ja kengät pysyy jalassa.

Eilen riiviö sitten päätti kummisetänsä pihalla vähän riehua. Ensin piti päästä ruusu puskaan, josta paska äiti tuli sitten repimään pois. Paska äiti sai sitten tästä kieltämisestä palkkiokseen ruusun piikkejä (mitä tonkiessa meni sitten useampi kymmen minuuttinen). Sitten kun juuri oli riiviö pääsemässä kaikista jänninpään paikkaan (talon alle), tuli taas paska äiti ja repi oikein jalasta. Tästä palkkiona oli paskalle äidille hiekkahiertymiä. Viimeiseksi päätti riiviö kaivaa kuoppia. Se oli sellaista mistä ei voinut enää paska äitikään sanoa mitään. Se riiviö melkein istui perse maassa ja häntä pystyssä ja etukäpälät vauhdilla huitoivat hiekkaa. Paska äiti vain nauroi. Naurun pysähdyttyä hetkeksi, piti riiviön mennä makaamaan aikaansaamansa kuopan päälle ja katsoa, ettei kukaan tule apajille. Kahden kuopan jälkeen riiviö väsähti ja paska äiti ei ollut enää niin paska äiti, koska sen syliin pääsi nukkumaan ja sai vielä päälle hellyyttä.

Vaikka se riiviö saakin välillä näkemään punaista (kun se pissaa parketille vaikka juuri edelliset pyyhit pois), se on jo sellainen otus, josta en suostuisi enää niin millään luopumaan, se on mamman kulta ja piste. Vaikka se riiviö näyttää vähän ohikulkijoiden mielestä kissalta (kysymykset onko se kissa vai koira saavat minut ärtymään jo) ja se sai syödä kissan nappuloita, se on riiviö koira ja näyttää vielä kaikille, että kyllä mä täältä kasvan.

Jee, kohta saa taas lyödä työpöytänsä kiinni ja lähteä kotiin pesemään paskaista riiviötä. Mikä tätä päivää voi pilata?

Huollossa hyvää päivää.

2008-06-24T10:16:00.001+03:00

Istun ihmettelen ja mietin. Voiko kaikki tehdä samaan aikaan? Ehkä. Samoin kuin pystyy huussissa istumaan paskalla, juoda kahvia ja polttaa tupakkaa. Koskaan en ole sitä tehnyt. Valitettavasti. Ehkä ensi kerralla kun mökille pääsee niin voi sitten kokeilla.

Olen ollut töissä jo 2h ja 17 minuuttia (tällä hetkellä). Odotan vain että pääsisin tekemään taas jotain uutta ja kivaa. Osaan jo melkein tehdä ne kaksi työtä jotka minulle on opetettu. Olen opetettava apina, joka ei kaihda tekemistä. Suurin osa ajasta täällä työpaikalla kuluu kahvin juontiin ja tupakointiin. Hyvä yrittää edes lopettaa kun täällä tuntuu olevan vain aikaa.

Kiroan ja nään vieläkin punaista siitä vitun kerrostalokyttääjästä, joka asteli siskoani vastaan eilen kun he tulivat ÄIJÄnsä kanssa meiltä kylästä. "Voi, olitteko katsomassa sitä koiranpentua?". Mtähän vittua se sillekin kyttääjälle kuuluu? SAATANA. Sitten sen jälkeen kun se on moralisoinut minun kasvatusta koirastani ja ilkeillyt ja siihen kehtaa vielä todeta: pitäisi varmaan mennä katsomaan sitä pentua. Vitun ämmä tajua jo, mä en avaa ovea edes naapureille, mä nään teitä ihan tarpeeksi. Jos kutsun kylään, niin tule sitten, mutta sulla vitun kusipää ei ole mitään asiaa tulla tonkimaan MUN elämää yhtään enempää. Sitten tää saatanan kääkkä soittaa rentulle, joka asuu meillä. Se ei edes virallisesti saatana asu siellä. Vittu. Sitten tää kääkkä valittaa ja utelee vittu kaiken mahdollisen ja kiltti renttu sitten vain vastailee... VITTU. Mä niin vieläkin olen sitä mieltä, että se akka pitäisi lopettaa.

Minun palleroni on minun palleroni. Minun mieheni on minun mieheni. Ja vittu sitähän ei tulla noin vaan tonkimaan ilman MINUN lupaani. Perkele. Kaikki kerrostalossa asuvat ihmiset ovat jo varmasti tietoisia siitä, että meille on tullut koiran pentu (vaikka pihalla ihmettelevätkin onko se kissan pentu vai koiran pentu). Vituttaa tollaset ihmiset, joiden elämä on niin rajoittunutta, että on vielä pokkaa tulla tunkemaan nenänsä muiden asioihin ja tietenkin naapurin asiat on kaikista mielenkiintoisimmat. Haluaiskohan se vitun kääkkä kuulla kuinka usein me harrastetaan seksiä ja joutuuko se koira sitä kuuntelemaan?

Sylettää vaan ajatellakin kun nään sen saatana kääkän seuraavan kerran. Sitä jäätiin taas ihmettelemään rentun kanssa, että miten huoltomies soittaa sille, ja sitte naapurit soittaa sille? Se on mun omistusasunto ja kaikki soittaa rentulle. Onse kumma. Mun numeroa ei taida niin helposti löytyä (itse en maksa puhelinlaskuani VIELÄKÄÄN). Olen piiloutunut nimien peittoon ja työpaikkallani todetaan sähköpostilla: "Tässä on ... ei pelaa vieläkään golfia". Joku inside läppä. Ehkä nää ihmiset kertoo mulle, mitä se tarkoittaa, viimeistään siinä vaiheessa kun oon täältä joskus pois lähdössä.

Huokaus. Katselen tässä toimistosermejäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni istun ihan oikeassa toimistossa, missä on taukotila ja kaksi mokka masteria. Olen yrittänyt keksiä hyviä tapoja tutustua uuteen työpaikkaani ja ympäristöön, mutta tämä yksin kököttely ja mahdoton hiljaisuus on yhtä kuolemaa. Huomiseksi on pakko taitaa ottaa ne kuulokkeet puhelimeen mukaan, että voi kuuneella radiota. Niin ne muutkin täällä tekee. Tästä taidankin jäädä pyörittelemään vähän peukaloita ja syödä vähän vauvan ruokaa (koska se on vaan hyvää).

TAAAS töissä.

2008-06-23T14:57:00.003+03:00

Ihanata. Pääsee taas rutisemaan siitä kuinka vitun kivaa on istua pimeässä toimistossa (koska ulkona sataa) ja kuinka kahvi alkaa maistua aika paskalle seitsemännen kupin jälkeen ja kuinka orastava myyrä kakka olisi tekemässä tulojaan. Hienoa!

Ekan päivän kunniaksi menin tonne pomon koppiin istumaan heti ja tokaisin: tarttis vähän lomaa. Meni samaan tyyliin tuo loman saaminen kuin se kun pyysin työhaastattelussa kahvia. Eli pinnat kotiin rohkeudesta. Se, että mitä tahansa tyhmää olen jo työpaikallani saanut aikaan, olen saanut siitä pelkkää kiitosta ja hymyjä. Emmä taida enää näiden silmissä pystyä korjaamaan tätä tuhottua "imagoa".

Sana koiranpentu on jo kirinyt 60 ihmisen korviin (täällä ei suinkaan ole töissä 60 % naisia, jotka eivät tietenkään tykkää juoruta muiden asioista).. Sillä olen saanut jo kaikki anteeksi, koska rohkeuteni oli jättää kohta 9 viikkoa vanha koiranpentu kotiin YKSIN. No ehkä se ei sinne sitten kuole nälkään (renttu jätti sille naksuja JA erikseen piimää ja siihen vielä muisti laittaa vedetkin viereen). Se koira on aika ihmeellinen otus. Saatanan sinnikäs ja rohkea ja päätti ruveta sisäsiistiksi kolmessa päivässä. Mami kiittää!!!!

Se että sen koiran ehtisin hemmotella pilalle alle viikossa, on parempi käydä töissä. Muuten käy niinkun sille yhden kaljupään kaverin koiralle: Se ei tiedä olevansa koira (se on siihen päälle ihan vitun diiva). Onneksi rentun pissispikkusisko menee vahtímaan sitä riiviötä huomisesta eteen päin aina pariksi tunniksi. Se hyppi jo seinille kun se kuuli mitä meillä on kotona. Koska mäkin pääsen ihan justiisa kotiin, voisin keskittyä tähän kahdeksanteen kahvikuppiin ja miettiä sitten menenkö tupakalle vai paskalle (olen ruvennut rehelliseksi, en kiertele).

SE tulee kohta

2008-06-18T17:53:00.002+03:00

Kyllä. Vuoden odotuksen jälkeen sain luvan hankkia koiran. No kaksi kuukautta sitten alkoi se metsästys ja kauhea koirakuume.

Pitkä odotukseni palkitaan. Tänään tunnin päästä me lähdemme hakemaan hauvavauvan kotiin. Uskomatonta kuinka vähän hypin seinille, vaikka tj on 1h ja 6min. Helvetti. Nyt pitää siis aloittaa se hyppiminen. MAMIN kulta tulee kotiin !!!!!

uusi aihe

2008-06-02T23:30:00.003+03:00

Kyllä, olen tullut lukeneeksi uusinta Cosmoa. Kyllä, olen edelleen niin teini, että se lehti tulee vielä kotiin asti. Kauheen paljon ajatuksia alko pyörimään päässä kun siellä sen kirotun lehden sivuilla leijuin. Siellä oli iso juttu sinkkarit leffasta... "kirjoita kuin idolisi SJP".. Sillä voi voittaa tonnin matkarahaa NYC:kiin. Jos sen paskan sitte voittaa. Siinä pitää käyttää aiheena mokkulaa.

Koska mulla on ollut tänään muutenkin niin separipäivä, että voi hokea kuinka meinaa vetää pupua korrrrrrrrrrrrvista. Mä meinasin että mä kirjotan sinne vitun cosmolle että sitä mokkulaa voi hätä tapauksessa käyttää vibraattorina. Ja siihen päälle, mä aijon pistää jonkun ihmeellisen äänestyksen pystyyn siitä, kuinka mä voitan sen koko paskan ja pääsen nykiin leikkii SJP:tä. Iso ero ehkä tässä on kaikista isoin ero se, että mä olen työtön moukka ja juoppo. HAHA.

Toi renttu joka asuu meillä tulee keskeyttämään mun kunnollisen ajatuksen juoksun perkele. Kuitenkin, siinä cosmossa oli juttua vielä blogeistakin. Ihme ohjeita sinne tungetaan, niille jotka alkaa kirjottaa blogia. Mitä vittua sitten jos joku tulee lukemaan mun avautumisia? Niinhän se vaan sitten yhdistetään muhun. Ihan niinkun tässä jotain julkkiksia oltaisiin. Ne jotka tietää, niin tietää. Ehkä mä olen nyt kuitenkin kavereille ja tolle rentulle kertonut tästä bloggailusta ja kaikesta saa syyttää sitä-joka-kyllä-tunnistaa-itsensä.

Kaiken tän bloggailu mietiskelyn ja nykiin pääsemisen tavoite on kyllä todella hieno. Mä olen ehdottomasti ja ylivoimaisesti paras. Ja sitä mieltä saa pian olla muutkin. Koska mä en voi millään enää muistaa mikä mahtoi olla kolmas kunnolla mun päässä pyörinyt aihe, on parempi lopettaa ja antaa tolle rentulle hellyyttä, se kuitenkin asuu tälläsen työttömän-lähes-juopon-hullun kanssa. Joo, kyllä mä siitä tykkään.

itkien aurinkoisena päivänä

2008-05-30T11:14:00.002+03:00

Olo on kuin lasivankilassa. Taas se paska kaatui mun niskaan. IRTISANOTTU. Ihan uusi sana ja käsite mulle. Nyt ollut 4 päivää lomautettuna ja miettii, tänään alkaa se työttömän elämä. Kävin jo ensimmäisessä työhaastattelussa eilen. Toivottavasti se poiki töitä. Nyt kun katsoo ulos, tuntee häpeää omasta epäonnistumisestaan. Ei, se ei ollut minun vikani. EI OLLUT.

Yhtään itkun kyyneltäkään en ole päästänyt maanantain jälkeen. Maanantaina niitä tuli puolitoista. Olo on turmeltu, raiskattu ja rikkirevitty sisältä. Ulospäin ei saa näyttää. Ei kuulu hienon naisen tapoihin jäädä itkemään paskaa elämäänsä, vaan täytyy mennä eteenpäin pää ylpeästi pystyssä ja näyttää muille kuinka hyväksi voi itsensä tuntea, vaikka viimeisetkin arvokkuuden rippeet on väkisin nyhdetty irti. Vitut jaksan. Ensimmäinen kerta maanantain jälkeen kun oloni on MITÄ VITTUA SITTEN?!

Nyt voin huumorilla onneksi miettiä tulevaisuutta: työtön juoppo ja siihen päälle vielä mulkku moukka. Kuvitelmat tuovat välinäisen hymyn huulille. Ei jaksa innostua mistään turhasta ja epävarmasta. Ehkä se huominen tulee hitaasti.

Oikea, ihan oikea asia, mikä saa mut pysymään hetkittäin selväjärkisenä; Duplo. Se on todellisuus, se on mamin kulta. Se on tulossa ja sillä on kummit valmiina. Mami odottaa sinua rakas. Täällä istun yksin kotona ja odotan sinua.

Nyt meinaa itkettää.

Kevät = olen rakastunut

2008-05-08T08:19:00.002+03:00

Minä olen rakastunut. En niinkään kevääseen, koska kärsin allergioista. En niinkään ole uudelleen rakastunut siihen renttuun, joka asuu meillä (rakastan sitä koko ajan). Olen rakastunut sellaiseen pieneen valkoiseen karvapalleroon. Se sellainen valkoinen karvapallo, joka pienestä kasvaa vain vähän isommaksi.

Se sellainen pieni valkoinen karvapallero pyörii mielessäni koko ajan. Eilinen työpäivä meni ja hurahti pelkästään pällistellessä sellaisia pieniä karvapalloja. Sellaisen minä tahdon. Se sellainen Cesar -koiranruoka mainoksessa oleva karvapallero. Sellainen sulatti mut jo alunperin ihan kokonaan. Olen erittäin rakastunut siihen ajatukseenkin, että se karvapallo vahtii minua kun nukun.

Eilen Kaikkosen kanssa käytiin keskustelua siitä, mitä etuja on ottaa koira. NO kaikki! Ja sitten jos asiasta löytää yhdenkin huonon puolen, on parempi jättää sellainen karvapallero hankkimatta. Sitten yritettiin keskustella "miesten" kanssa aiheesta, mutta vitut ne mitään osannut kommentoida asiaan. Ja kovaan ääneen mietin, että onko se joku miesjuttu, jota en niin ymmärrä, ettei tollasesta asiasta voi kovin avoimesti keskustella?

Minä haluan sen karvapalleron ja aijon sen hankkia. Olen täysin rakastunut. Ei väliä puuttuisiko koiralta häntä, tai jos sen hampaat on vähän vinot, tai sillä on joku läiskä. Se tulee olemaan minun koirani, ei mikään näyttelyrakkine. Minä EN OLE mikään koiranäyttely ihminen, eikä tule minun koiranikaan olemaan. MINÄ tulen rakastamaan sitä koiraa kaikkine vikoineen, siitä tulee mun hauvavauva, mun uusin rakas. Se koira saa enemmän rakkautta kun mun Gucci. Se kertoo jo aika paljon siitä, kuinka paljon haluan sitä rakastaa. Se ei ole leivänpaahdin, vaan MUN vauva.

Kaikki ajattelukyky häviää kun asiaa yrittää miettiä. Olen valmiiksi katsonut jo koiralle valjaat, sängyn, kuljetuskopan ja pienten koirien leluja. Olen valmiiksi päättänyt missä koira tullaan trimmaamaan ja että koira saa kunnon vakuutukset. Olen valmis jo vaihtamaan autokultani toiseen (siihen vitun perhemalliin) ja se on jo aika iso asia. Koirakuumeeni on pahapahapaha PAHA.

Nyt kaikki turhuudet, kuten ihanat mekot ja laukut tuntuvat kaukaisilta haaveilta. Haaveilen tuulipuvuista ja koirapuistoista. Vitut mistään sellaisista yhtenevistä tuulipuvuista haaveilen, koska ne nyt vaan on niin perseestä jo pelkkänä ajatuksena. Suunnittelen jo koirakäytökouluja ja paperin levittämistä eteiseen ja olohuoneeseen. Olen aivan täysillä menosssa siihen hulluuteen, että ostan kaikki koiratarvikkeet valmiiksi, vuoraan kämppäni vanhoilla hesareilla ja käyn ulkoiluttamassa koirapantaa. Voi helvetti. Olen LIIANKIN jo rakastunut ajatukseen, että minulla on oma ihana valkoinen karvapallero.

ma, ti, keto, pe....

2008-05-06T08:39:00.003+03:00

Aivan kuten aina; olen loppu. Puristakaa vaan ne viimeisetkin mehut. Vitun ituhipit, tulkee syömään viimeisetkin rehut. Elän hiljaiselossa blogista ja kiroilen keskenäni. En jaksa, ei huvita. Kaiken lisäksi mua lähetetään jonnekin vitun koulutuksiin kuuntelemaan jotain vitun defa traccing divaice paskaa. Mä meinasin nukahtaa vain joka toinen sekuntti.

Tiedän tekeväni IHAN liikaa töitä. 20 h ylitöitä kuukaudessa alkaa pian tuntuakin jossain. Päässä ainakin jossei missään muualla. Olen täynnä räkää, vihaa siitepölyä kohtaan ja punaisilla silmilläni. Perkele. Töissä oleminen allergia-aikaan pitäisi kieltää lailla. Koska olen edelleen asennevammainen ja jaksan aina kitistä kaikesta.

Kun kaikki vituttaa niin sitten vituttaa. Siihen ei oikein auta mikään. Ei edes vappu. Sen illan saldo oli 3 pulloa smirreä (sitä limu juomaa) ja huikka kuohuvaa ja sitten nukkumaan. Paljon parempi vaihtoehtohan se nukkuminen oli sille Hotelli Vantaalle. Säästyin taas sellaiselta vantaan reissulta. En pidä vieläkään vantaata juuri minään.

Katselen päivät pitkät tota kauheeta UUTUUTTA... Hyi vittu. Sellaiset ihmiset, jotka tekevät työkseen NOIN rumia autoja, pitäis lopettaa. Ja siitä autoaiheesta pääsemme siihen, kun alkaa tuolla liikenteessä AINA vituttamaan ne ihmiset, joille on ajokortti myönnetty säälistä. Jos et vittu osaa ajaa niin ÄLÄ AJA. Perkele kun palaa hermot niihin vitun ituhippeihin ja maailmanpelastajiin ja siihen päälle niihin vitun liikennepoliiseihin, jotka luulee parantavansa maailmaa ajamalla ensinnäkin päin vittua ja alle rajoitusten, että maailma pelastuu. Hei sinä vitun ituhippi siellä; tiedoksi: me ollaan jo tuhoon tuomittuja, älä jaksa jauhaa. Saatana tulee ja pelastaa vielä sutkin.

Tänään taas asenteeni huokuaa sanallisella arkullaan viisauksia ja silti, minulla on edelleen punainen silmä, edelleen yskin räkää ja vieläkin vituttaa. Tekee mieli myydä ei-oota, mutta kenelle täällä espoossa vittu myy mitään, kun kaikki on jo jossain vitun lomalla. Perkele, ihmiset tulkee tänne niin saatte LEIPÄÄ. Tai siis ostakee jottain ni mä saan kuukauden palkkani, KIIITTOOOOOS. Asennevammaisuus kunniaan.

Kiittäen ja rakkaudella

2008-04-28T13:04:00.001+03:00

Oi te rakkaat lukijat!

Olen melkein unohtanut kiittää ja pahoitella teitä / teidän puolesta! Koska olen itserakas paskiainen ja rakastan itseäni niin että pinkit huulikiillot kuluvat siihen kun pussailen omakuvaani peilistä.

Olen tänään (huom, MAANANTAI) niin kiitollinen teille kaikille rakkaille lukijoille. Joskaan harrasta sarkastisuutta mihinkään suuntaan, voin vain todeta, että kaikki on tänään niin ihanaa! Kiitos rakkaat lukijani, siitä, että ihannoitte minua. Olen niin ylpeä sanoessani omistavani teidät! IHANAA IHANAA.

Todellisuudessa jos uskoit TAAS kaiken mitä sanoin...(ihan vitun iso huokaus)... Helvetti soikoon. Koska tämän vitun maanantain takia kärsin, kärsin ja kärsin.. Kuten myös esimieheni näyttää kärsivän... Uskon todella vasta huomenna, että maanantaillekin on joku syy.

Olisin todella halunnut laittaa esimiehellenikin hieman pinkeää huulikiiltoa ihan vain "piristääkseni" hänen päiväänsä. Todellinen lopputulos oli; lisäsin sitä pissiskiiltoa omaan naamaani, enkä edelleenkään näytä yhtään nätimmältä. Todella hienoa on tietenkin se, että pissispuhelimeni on aivan täysin saman värinen kuin pissishuulikiiltoni. Koska tämä vitun näppäimistö on taas minua vastaan päätän lopettaa tämän pissistelyn sanoin: vitunvitunvitunvvitunvittu.

Luonne analyysiä

2008-04-28T10:05:00.002+03:00

Viikonloppuna ehti mietiskelemään pitkästä aikaa asioita. Ensimmäinen vapaa oli lauantaina 12 työpäiväputken jälkeen. Tein mielessäni pitkästä aikaa luonne analyysiä itsestäni ja muista. Olen mennyt tekemään lupauksen, että lopetan muiden psykoanalysoimisen (en tietenkään luvannut lopettaa sen tekemistä keskenäni). Koska tästä lupauksesta on kulunut jo useampi vuosi, ja ajattelin ihan vain kiusallani sen rikkoa..... HAHAHA. Aijon tehdä koko viikon läheisistäni analyysejä, tykkäsivät siitä tai ei.

Koska itsestäni oli tarkoitus juuri tällä hetkellä tehdä oma-analyysi, aijon siirtää sen sellaiseen hetkeen, jolloin teen vähemmän kuolemaa... Tämän hetkinen olotilani ei anna myöden luovalle ajatelulle. Oksettaa ja särkee päähän. JA vittu EN ole raskaana PISTE. Kärsin migreenistä, EN raskaudesta. Minä en lapsia hanki perkele. Asiaan palatakseni omasta analyysistäni, teen sen hetkellä, kun voin paremmin, enkä vetele ranteita auki. Kiitos

HAA

2008-04-25T14:52:00.001+03:00

Ja minähän päätin tämän koko perjantain vittumaisuudessaan olla kirjottamatta mitään vitun blogia. Mutta sitten kävi sellainen kummallinen tapahtuma, joka todella sai minut hetkeksi hiljaiseksi ja vaan huokailemaan...

Kaksi kokonaista päivää (AINAKIN) olen uudella työpaikalla yrittänyt saada itselleni halausta (eli toisinsanoen halihuoraa, koska olen ehkä vähän halausriippuvainen). Edellisellä työpaikalla minulla oli halikaveri, jota sai halata niin paljon kuin halusi.

Nyt sain halauksen. Ison halauksen ja huokaisin helpotuksesta ja jäin virnistelemään. Kiitos Olavi kun pelastit minun perjantain ! :)

psssst.

2008-04-24T12:32:00.001+03:00

Vielä lisäyksenä kuinka ihana torstai voi olla;

voitin tuhannen euron arvoisen liikuntalahjasetelin.

KIIITTOS.

Tämän päivän ja tulevan kesän haaveita

2008-04-24T08:39:00.002+03:00

Jesh, jesh, jesh!!! Kauan odottamani paketti saapui eilen kotiin kuljetettuna!! Olin ihan nukuksissa silloin kun minulle soitettiin, että tullaan käymään. Sen jälkeen väsymys katosi totaallisesti, koska tiesin mitä kohta oven taakse kiikutetaan. Paketti käteen ja revin sen heti auki. Siellä se oli! Maailman ihanin pissispuhelin!! SE PINKKI!! Tätä kun olen jauhanut viimeiset 2 kk ja odotukseni loppui, olen niiiiiiiin onnessani.

Olen etsiskellyt sellaista täydellistä salille kannettavaa "jumppa"kassia. Löysin sen ihanuuden noin kuukausi sitten. Viikon hirveän kaivamisen jälkeen, erittäin turhautuneena olin valmis jo tilaamaan sen ihanasta maasta nimeltä Yhdysvallat. Vitun jenkit olisivat tietenkin halunneet rahti kuluja pienelle paketille 89 dollaria. Eli noin 4 kertaa enemmän kuin mitä se laukku maksoi... Vitun jenkit, vitun puska.

Nyt sitten eilen ylitin kynnykseni ja soitin maahantuojalle. Sieltä sitten läheteltiin sähköpostia, mihin tätä kyseistä laukkua on lähtenyt. Soitin muutamaan paikkaan ja aina sama vastaus (jos siellä vastattiin puhelimeen) : ei täällä enää niitä ole. Viimeiseen oljenkorteeni takertuen, soitin Tampereelle. JA sieltä SE löytyi!!! Tampereella ne olivat jo valmiita varaamaan sen laukun pidemmäksikin aikaa! Mutta koska minä haluan sen HETI, niin lähdemme reissuun lauantaina ja noudamme Mamin uuden kullan kotiin.

Eilinen oli siis kaikin puolin ihana päivä, näiltä osin ainakin. Olin aivan loppu ja laiskottelin, enkä lähtenyt pilatekseen tai hydrobiciin. En jaksanut edes keksiä tekosyitä "laiskuudelle" ja väsymykselle, koska olin niin loppu. Onneksi tänään on ihanaa ja kivaa! On ollut hyvä aamukin. En todellakaan ole mitään aamuihmisiä ja kuitenkin olin tänään töissä ajoissa!

Haaveilen nyt kesälomasta ja rusketuksesta. Haluan niiiiiin kovasti etelään ja viettää siellä laatuaikaa. Kuitenkin niin huimasti olenkin matkustanut, että ensimmäinen etelän reissu oli kohta 2 vuotta sitten. Ja nyt olen sitten saanut päähäni, että haluan Saksaan. Sinne lähtemiselle pitää saada lupa siltä rentulta, joka asuu meillä. Harmittaa jos ei lupaa saa, mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia päästä Saksaan kuin juuri sillä kesäloma viikolla 10 viikon kuluttua.

Tänään aijon saada jotain aikaiseksi, mutta näin aamutuimaan en jaksa miettiä mitä se olisi. En aijo tänään valittaa, kitistä tai itkeä. Tänään on torstai ja minä AIJON näyttää torstai päiville, ettei näistä tule uusia maanantaita, MINÄ aijon loistaa tänään ja olla ihana. Ja vittuun torstain huonotuulisuus ja huono-onnisuus. MINÄ päätin haistattaa huonoille asioille tänään paskat. Tänään eletään haaveissa!

Aamuja ja aivastuksia

2008-04-22T07:46:00.001+03:00

Tänään, kuten aina muinakin aamuina, olen ihan unenpöpperössä ja aivastelen minkä ehdin. Koska tämä aamu ei poikkea muista aamuista muuten, kuin sillä, että saavuin AJOISSA työpaikalle. Tänään on onneksi tiistai. Eilinen Maanantai, hyi. Maanantai töissä aamusta asti sujui hyvin, toisin kuin torstailla on tapana tätä nykysin. Jos maanantai aamu sujuu, niin loppu päivän on kai tarkoitus mennä aivan vituiksi.

Olen löytänyt itselleni uutta toimittavaa ja uutta harrastettavaa, kiitos Kaikkosen. Ei sen vitun tanssii tähtien kanssa -kanki Kaikkosen, vaan MUN Kaikkosen. Kaikkonen on saanut taottua mun pieneen kiven kovaan päähäni, että nyt ruvetaan liikkumaan, kiitos. Koska kun minä lähden liikkumaan, pitää sitten olla varusteetkin sen mukaiset. Tiedän olen ehkä hippusen pinnallinen, entäs sitten?

Koska MINÄ löysin maailman ihanimman "liikunta laukun" ja minä kun sen löysin kerran, niin mikään muu ei enää kelpaa. Kaikki paskat asiakaspalvelijat vaan sattu sitten mun kohdalle eilen. Lopulta tilanne 10 kauppaa kierrettyäni, jalat tuhottuani, hermot riekaleina ja itku kurkussa menin kotiin kiukuttelemaan ja se kiukku ei lähtenyt sitten muulla kuin levyllisellä suklaata. Ne paskiaset on myynyt joko A) sen mun ihanuuden loppuun tai B) edes ikinä hankkineet mitään niin ihanaa niiden paskoihin kauppoihin. JA kaiken tämän päälle, kukaan ei auttanut mua löytämään SITÄ mitä MINÄ etsin. PASKIAISET PERKELE.

Koska minä en taas saanut mitä minä halusin, rupesin vielä jääräpäisemmäksi. Mulle ei vaan kelpaa mikään muu. Eihän mulle kelpaa mikätahansa koskaan. Kiitos. Rakastan olla vähän turilasjäärä. Minähän sitten vielä menin päättämään, että se laukku löytyy ja sen minä haluan salille. PISTE. Mikään muu ei kelpaa, ei, ei, ei, EI! Kengät onneksi vielä löyty sieltä shitmarketin hyllyltä, mutta vittuillakseni, jätin ostamatta. Tähän EI tietenkään liity se, että kun suhahdin kotoa kaupoille, niin enhän minä unohtanut lompakkoa ja reseptejä kotiin. Enkä tietenkään ollut edes menossa apteekkiiin, ehehen. MAAANATAI, vittu.

Koska muistellessa eilistä, voi todeta, että tämä aamu on ollut jo MILJOONA kertaa parempi ja tästä koko tiistaista tulee MILJOONA kertaa kivempi ja minä aijon olla tänään paras. Nyt on parempi lähteä pönkittämään hyvää päivää kavilla ja röökillä.

V*TUN HYVÄÄ HUOMENTA!

2008-04-17T11:03:00.002+03:00

Kuten joka aamu, pääsin taas tänään kiroilemaan rikkinäistä herätyskelloa. Nukuin pommiin (osittain tahallani jäin siihen päälle vielä lorvimaan kotiin). Töihin päästyäni esitin tietenkin nöyrää ja katuvaista siitä, että saavuin työpaikalle 40 minuuttia myöhässä. Tiedän tehneeni väärin, mutta mitä hauskaa olisi elämässä, jos joskus ei vähän kapinoisi.

Koska mua nyt taas jatkuvasti keskeytetään tässä blogin kirjoittamisessa ja tungetaan vaan töitä lisää.. Perkele, kukaan ei taas kunnioita mun ihan omaa hetkeä. Eli koska olen tullut myöhässä, niin mua taas rangaistaan. Keitin perkele vielä kahvit koko porukalle ja tässä seisoo kiitos. Ehkä hieman taas vedän tämän kaiken yli, koska se on se mitä teen työkseni. Ei se kahvin keittäminen vaan juoksevien töiden hoito.

Tunnen olleeni tänä aamuna kuitenkin erityisen ahkera ja tehneeni jo parannusta maailmalle, mutta tuntuu silti, ettei tämä aamu lopu koskaan. Täällä työpaikalla on muillakin näemmä vitun hyvä aamu. Kaikki vaan kiroilee ja murisee. Hienoa työpaikka toimintaa. JA tämä ei ollut MITENKÄÄN minun aiheuttamaa! Tänään on vaan niin vitun hyvä aamu.

Jos yrittäisin saada kadotetut aamutuntini kiinni, niin en tekisi siis yhtään mitään, niinkuin normaaleihin aamurutiineihini kuuluu. Olen aamulla kiukkuinen, jos en saa kahvia ja tupakkaa. Olen tapojeni orja, enkä pääse siitä mihinkään. Enkä edes halua. Sitten se kaunis päivä kun tupakanpolton olen lopettanut, aloitan uudet rutiinit ja alan polttaa isoja sikareita aamuisin, ihan vaan kiusallani.

Koska en jaksa kiukutella siitä kuinka perseelleen tämä aamu nyt vaihteeksi on taas mennyt, palaan taas siihen tunnelmaan kuinka torstaista on tullut minulle uusi maanantai. Ennen aina maanantaisin kaikki meni ihan päin vittua ja nyt se tapahtuu aina vain torstaisin. Jotain positiivista on siinäkin asiassa, koska torstain jälkeen tulee aina perjantai ja perjantaina alkaa viikonlopun vietto. Paitsi tietenkin tänä viikonloppuna, koska omistan 12 päivää nyt putkeen työnteolle, helvetti.

Tämä uusi maanantai tuntuu aina ihan tuskaisen pitkältä. Kaikki muut päivät kuluvat nopeasti. Eli taas olen perustellut itselleni mahdollisimman hyvin, miksi minun EI pitäisi työskennellä ollenkaan torstaisin. Olen pian ehtinyt paatua jo uusiin ajatuksiini tämän torstain kanssa. Ennen maanantaisin, erittäin kärttyisenä kiroilin, että kaikki maanantait pitäisi poistaa kalenterista ja korvata jollain muulla päivällä. Nyt en edes halua torstaita poistaa, torstain PITÄISI olla toivoa täynnä.

En ole väsynyt, kiukkuinen tai muuten vain kärhämä. Odotan huomista ihanaa perjantaita, jolloin töiden jälkeen pääsen rentoutumaan joogaan. AAAAAH. Ihana harrastukseni vuosien taka aikoo palata kuvioihin. Tämän ajatuksen turvin aijon selvitä tästä torstaista aivan uskomattoman hyvin ja olla huomenna paljon parempi ihminen kuin tänään vitun hyvänä torstaina.

SpiderPig friikkaus

2008-04-15T14:29:00.002+03:00

Spider-Pig, Spider-Pig,

does whatever a Spider-Pig does.

Can he swing, from a web?

No he can't, he's a pig, Look out!

He is a Spider-Pig.

Sama espanjaksi:

Puerco araña, puerco araña,
al mal ataca con su telaraña,
su colita retorcida, da besitos con su trompita,
miraaaaa es el puerco araña!!

valitusvirsi

2008-04-15T08:48:00.002+03:00

Voi helvetin perse. Ei ikinä pitäisi mennä kauppaan kun tietää, ettei ole varaa ostaa just sitä kaikkea, mitä juuri sillä hetkellä halajaa. Päästin eilen niin monta ärräpäätä ollessani eräässä vaatekaupassa. Miksi helvetissä, tälläistä mekkovalikoimaa ei voinut olla silloin kun MINÄ pääsin ylioppilaaksi. Kysyin seurassani olleelta siskoltanikin, voinko viettää uudelleen ylioppilasjuhlat. Kyllä, löysin jotain maailman ihaninta!

Katsoin hintalappua; voi vittu. Ei mulla ole tälläiseen varaa. Vitun vitun vittu. Mä haluan tän! Pakko kokeilla ainakin. No sehän oli sitten isoin virhe. Oloni oli kuin prinsessalla siinä mekossa. Ihanasti fylliä, ihanasti se kahisi. Ihanalta se näytti, tuntui ja sitä kaikkea se oli mitä voi kuvitella prinsessa mekolta. Kiroilutti niin paljon.

Perkeleen mutsi meni pesemään sen mekon, minkä ostin omiin yo-juhliin. 140 euron silkkimekko, johon oli ehkä vähän päässyt loiskumaan skumppaa. Nythän se mekko on ihan pilalla. Kiitos rakas äiti, kun et vienyt mekkoani pesulaan, vaan säästit. Säästi se äiti sen verran, ettei sitä mekkoa tarvitse enää käyttää. Vittu. Tämän kyseisen mekon etsimiseen TUHLASIN elämästäni viikon. Sain jalkoihini kauheat rakot (en tietenkään siksi, että olin juuri ostanut uudet kengät ja pidin niitä jatkuvasti jalassa) ja kauheat slaagit joka ilta, kun ei sitä OIKEATA mekkoa vaan löytynyt. Sen yhden löysin, mutta joku vitun valopää oli päättänyt jättää kokojen tekemisen ihan kesken. Kuinka helvetissä ne luulee, että tälläinen povipommi mahtuu johonkin koon 40 mekkoon, jossa ei ole tilaa rinnoille.

Tyydyin kaiken tuskan ja vaivan jälkeen siihen silkkimekkoon. Se oli hieno. Mutta se ei ollut se MITÄ MINÄ HALUSIN pukea päälleni juuri sillä hetkellä. Kyseessä oli kuitenkin yksi elämän etapin päättyminen. Joka oli sellaista juhlaa ja näytön paikkaa kaikille niille vitun sukulaisille, jotka kuvittelivat, ettei minusta tule koskaan yhtään mitään, enkä varsinkaan valmistu lukiosta.

Mutta se eilinen mekko. Voi herran jestas! En osaa olla hetkeäkään kuvittelematta kuinka ihana se oli. Kaikki siinä oli juuri niinkuin pitikin. Miksi taas pitää tehdä tälläisiä löytöjä, varsinkin kuin viime viikon torstaina maalta otin mukaani yhden rievun (se on ihan riepu verrattuna tähän uuteen löytööni). Iski taas lapsellinen olo siitä, kuinka vaan sitä aina HALUAAA. MINÄ HALUAN piste. Se mekko oli niin täydellinen, enkä voi olla hokematta sitä hetkeäkään.

Yhdestä mekosta saan itselleni niin hyvän kohokohdan taas elämääni. Olen keksinyt mekolle jo monta käyttökertaa. Ensimmäisenä se olisi päälläni jo lauantaina sen rentun, joka asuu meillä mummin 80 vuotis päivillä. Seuraavan kerran se olisi viimeistään päällä kun sisko ja sen mies valmistuu. Se, että osasin jo määritellä kolme käyttökertaa prinsessa mekolle, on jo melkein se kuin laskee, mitä se maksaa per käyttökerta. Ja siinä vaiheessa mekkohan ei maksaisi juuri mitään.

Onkohan tämä asia jo niin hyvin perusteltu itselleni, että muille, että voisin jo juosta kauppaan hamuamaan sen ihanuuden? Antakee mulle lupa tehdä ittestäni nätti, jooko?

Eiliset terveiset maalta

2008-04-11T09:06:00.002+03:00

Olin eilen Lahdessa. Maalla. Yli 100km päässä sivistyksestä. Ja sinne piti ajaa paskalla Opelilla. Mulla tuli selkä niin kipeäksi, että vieläkin kolottaa ja päivällä päästyäni vihdoinkin koto Helsinkiin nukuin ensin 7 tunnin päikkärit ja siihen päälle vielä 6 tunnin yöunet päälle. Niin väsyttävää on käydä maalla.

Matkaan piti lähteä jo aamulla liian aikaisin, että ehtii perille sinne vielä aamuksi. Kun herää aamulla 6:15 sen takia, että pääsee päiväksi maalle.... Yksi sana sillekin: vittu. Matkustaminen vieraalla autolla, missä moottorin tilalle on isketty mopo, missä on talvirenkaat alla ulisemassa ja auto on niin muovia, että se heiluu tuulessa, eikä edes kulje lujaa. Miksi mä vielä joudun työkseni myymään sellaista paskaa? Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Maalla ei ollut niin mukavaa kuin siinä saatanan laulussa kerrotaan. Opin tietenkin jotain hyödyllistä omaan työhöni liittyen, mutta kaikki turistimatkailu jäi lyhyeen, koska mulle iski kiire päästä takaisin kotiin. Kävin ihmettelemässä paikallista ABC-huoltoasemaa. Se oli suunnilleen yhden meidän Helsingin Prisman kokoinen. Kävin paikallisesta "halpa-hallista" ostamassa kalliin mekonkin. Eli kai sitä joskus pitää Lahden halpahalleihin lähtee shoppailee. Se on kyllä niin esterin perseessä se paikka...

Kaikista pahinta tässä koko reissussa oli se, että ne olis halunnut mut sinne Lahteen. Perkele, minähän en maalle muuta. Minun kotini on Helsinki, piste. Ne tais tykästyä tälläiseen "helsingin-likkaan" ihan liikaa. Onneksi ne äkkiä sitten tajusi sen, että mä en pidä susirajan ulkopuolisesta toiminnasta ja asioinnista liikaa. Sanoin ihan suoraan, että mökille voi lähteä, mutten maalle muuta. Vastauksena takaisin nää landet kerto, että kun sinne muuttaisi, olisi aina mökillä. Mitä helvettiä nää puska-jussit tietää taas mistään Helsingin hälinän kaipuusta? EI MITÄÄN.

Koska minä olen nyt HELSINKILÄINEN ja minä olen rakastunut tähän omaan kotikaupunkiini. Minä en täältä lähde kulumallakaan. Perkele. Ja minä en koskaan maalle muuta. Ja tämä ei ole sitten aivan täysin sama asia kuin lausahdukseni: "ja minähän en koskaan bemaria osta". Se on vain auto, rakas auto, jolla pääsee maaltakin pois. Jos maalta talon ostaa, sitä ei noin vain sitten siirrelläkään Helsinkiin....

Siinä neidille positiivisuutta, perkele

2008-04-09T11:10:00.001+03:00

Jos pitää olla posiitiivinen, niin ollaan vaikka väkisin. Ensimmäisenä itseäni kehuen, olen enemmän realisti kuin mitään muuta. Vaikka paska päivä aina yllättää ja pitää positiivisesti kaikki ajatella, ei sitä positiivisuuttakaan jaksa ihan loputtomiin.

Kaikki mitä suustani pääsee ulos ilman ajattelua, ei ole aina niin negatiivista. Se voi olla sarkastista ja vittuilua. Ota nyt musta selvää. Koska en jaksa ajatella aina etukäteen sanomisiani, niin ei se mikään ihmisvika ole. Yrittäisit sitten itekin ajatella positiivisesti, perkele.

Parempi päivä.

2008-04-04T10:02:00.002+03:00

Tänään on jo paljon parempi kuin eilen. Sain vihdoin tehtyä sen yhden asian mikä vaivasi mua pitkään. Olo eilen siellä oli kaaottinen, surullinen, itkuinen ja haikea. Onneksi taas mun rinnallani seisoi Mies (isolla ämmällä). Koska tänään on vielä perjantai ja olen nukkunut kunnon yöunet, tuntuu että tänään pysytyn tekemään mitä vain. Ihan kaikki onnistuu ja mikään ei voi lannistaa tätä fiilistä. Ettäs tiiätte.

Koska tänään jaksan ja tänään ei vituta. Tänään paistaa aurinko niin ulkona kuin mun sisällä. Tänään mä aijon olla parempi kuin eilen. Koska tänään jaksan hymyillä. Koska minä olen tänään voittaja. Koska minä olen taas tänään oman elämäni prinsessa ja minulla on oma unelmieni prinssi. Koska minä haluan olla tänään oma itseni.

Tänään aijon olla reipas, olla ihana ja kaunis. Koska minulla on tänään valtaa tehdä mitä haluan ja ehdin myös sen kaiken tehdä. Vaikka en sitä kotiani putsaisi ja laittaisi kuntoon, tiedän mikä on minun kotini, minun linnani, minun turvapaikkani. Tiedän kenen kainaloon saan käpertyä kun taas sellainen huono päivä minut pääsee yllättämän. Tiedän tänään mikä on hyvin.

Koska oloni on, mitä mainioin, tiedän että voin olla avuksi muillekin. Tukena kaikille, jotka minuun nojautuvat. Voin jakaa kanssa muiden hyvän oloni ja antaa heille toivoa, että parempi huominen on oikeasti olemassa.

Ei vaan jaksa.

2008-04-03T12:00:00.000+03:00

Mä oon ihan loppu. Nukkunut taas yöni miten sattuu ja ihan mutkalla. Olo on niiiiiini loppu. Tänään on vasta torstai ja tää loppu olo kuuluu vasta perjantaille. Mä yritin jo syyttää väsymystä siitä, että se tulee vaan batteri vajeesta. Onko se mahdollista? Ja ihan oikeesti viikon viiveellä? Mun pääkoppa koputtaa tyhjää ja kuuntelen tota vitun navigaattorin ininää: " käänny oikealle, käänny oikealle". Enkä mä jaksa vetää siitä edes raivareita. Olen todellakin loppu.

Ei ole olo, koska ei dokaa. On tullut vanhaksi ei jaksa dokaa. Ei tule oloa, mutta väsymys on aina pahempaa. Vittu. Ei jaksa olla kyrpä otsassa kun haaveilee vaan siitä sohvalla löhöömisestä. Tahtoo vaan tuijottaa sitä naisten törkyä. Ei jaksa ajatella, kun päässä vaan tinnittää ja sillekään ei jaksa tehdä mitään. Eikai mun torstaista tule uutta maanantaita?

Pitäisi yrittää ahkerasti töitä, muttei niitä osaa edes tehdä. Eikä jaksa yrittää edes opetella, kun on niin loppu. Toistaa itseään miten sattuu ja kahvikaan ei maistu. Oonko tulossa kipeäksi? Nälkäkin alkaa tulemaan, muttei jaksa edes miettiä mitä söisi. Piristys ruiske olisi sellainen joka auttaa. Mistä sais sellaisen? Esimies oli eilen loppu, joten siirtyikö se mulle tänään? Ei jaksa edes virnuilla ja hymyillä. Mä olen nyt vanha, raihnainen ja erittäin väsynyt. Ei jaksa. vittu.

Kuinka katkeraa?

2008-04-02T13:05:00.002+03:00

Kyllä! OLEN! Minäkin tahdon kotiini sellaisen auringon kuin posteljooni petskinillä oli. Minäkin tahdon saada sellaisen solariumin kortin missä saa 150 minuuttia tekoaurinkoa. Minäkin haluan saada sen mehevän ja kivan shoppailu reissun. Okei, niitä mä haluan joka päivälle kiitos. Minäkin haluan sellaisen haltija kummin, joka tekisi minusta nätin edes päiväksi ja saisin olla sellainen tuhkimo. Minäkin haluaisin olla niin iso kenkäinen pomo, että kahvini tuotaisiin puhtaassa kupissa työpaikalle. MINÄ HALUAN VAATIA MYÖS PALVELUA. perkele.

Minäkö katkera? Ehen. Ei kyllä aina kateeksi käy jotka syntyvät se kultalusikka perseessä ja rahaa saa pyörittämällä perse sampoa. Mikä siinä olisi ilo jos kaikki olis nyt heti? Sillon ei tarvitse edes haluta mitään. Äsken ohitseni käveli kolme katkeraa ja kateellista miestä. "Se yrittää näyttää siltä, että se tekisi töitä. Se hymyilee noin ja ei kuitenkaan tiedä mitä se sinne kirjottaa." Ne oli katkeran kateellisia mun "kymmensormi" näppäilylle.

Mä vihaan ituhippejä. Ne vitun paskiaiset yrittää tuhota mun elinkeinon harjoittamisen. Vitun kukkaispojat ja kettutytöt väittää että täällä saastutetaan. Ei se ole mun vika, jos joku haluaa saada nopean ja kivan auton, millä saa sitä itteesä. Sehän on sama asia taas kun, että Ilkka Kanerva on saanut potkut. Olisivat jättäneet sen eduskuntaan, edes siitä hyvästä, että sillä taas päästiin maailman lehtiin. Nii vittu. Opettelisivat ne saatanan ituhipit jotain fiksumpaa harjoittamista. Söisivät edes vihanneksia puoli kiloa päivässä. Ja ampuisivat lehmät kumoon, ne kuitenkin piereksimällä tuhoo maapalloa. AINAKIN enemmän kun mun ihana BMW.

KOSKA MINÄ ajan BMW:llä, olen saanut kauheasti huutoa siitä. Vitun köyhät on vaan kateellisia, eivätkä kehtaa myöntää, ettei niillä ole varaa ostaa sellaista autoa. Kaikki muut autot on ihan nynnyjä verrattuna mun BarempaaMopoWägöniin. Okei, Kaikkosen lohilaiva on kyl hyvä ja tunnelmallinen vessa. Mut muut ei pääse tälle listalle enää, enkä aijo siitä pyytää keneltäkään anteeksi. Ja te vitun köyhät ituhipit voitte vittu ihan keskenään käyttää bussia. Mä en sinne ainakaan tule, te haisette niin vitun pahalle.

Kyllä. Asia on nyt niin, että vihani niitä vitun ituhippejä kohtaan vaan kasvaa kasvamistaa ja minä rakastan sitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan aina eniten. Minä en kysele lupia ja minä en niiden ituhippejen paskoja haistele. Ja kyllä asia on edelleen niin, että materiaalisuus vallitsee ja minä rakastan kuluttamista. Eihän maailma ilman kuluttamista toimi. Miettisivät paljon ne ituhipit pelastaisi maailmaa vetämällä ittensä jojoon. Siinäpä teille taas vitun ituhipit oli päivän pähkinä. Kiits.

Salaisuuksia

2008-03-28T14:08:00.001+02:00

Minä tiedän aina. Juuri sen salaisuuden ja sen kiertotien. Tällä hetkellä salaisinta mitä on... Saako sen kertoa? Saahan? Minä tiedän juorut.

Olen nyt ollut turpa kiinni pidemmän aikaa ja näpyttelemättä yhtään kirjainta tähän blogiin. Olen luonut omaa identiteettiäni taas. Olen saanut rauhan edellisestä työpaikkahelvetistä. Jeah. Kaiken tämän uuden kiireen keskellä en enempää ehdi sanoa. Kiitos näkemiin ja salaisiin juttuihin....

en keksi sanottavaa

2008-02-14T10:33:00.002+02:00

Koska olen tuntenut itseni liian kyyniseksi, koska olen tuntenut itseni yksinäiseksi muiden joukossa, koska olen kätkenyt hymyyn kaiken sen paskan ja surun, jota harteillani kannan. Koska olen joutunut ajattelemaan ja muuttamaan ajattelutapaani, koska olen joutunut arvostelemaan muita eri tavalla kuin ennen. Koska olen tuntenut sellaisia tunteita, joita en edes tiennyt olevan.

Koska en halua olle enää sellainen, joksi luulitte, koska en halua enää piiloutua. Koska en halua enää nähdä vaivaa sen eteen, että voisin olla hetken pidempään onnellinen. Koska olen kärsinyt tarpeeksi tuskaa ja koska olen itkenyt kaikki kyyneleet, mitä voi vain olla. Koska olen väsynyt. Koska olen vaivaantunut ja suivaantunut olemisesta. Koska haluan jotain muuta. Koska haluan enemmän. Koska en kestä enää sitä surua, jota joutuu ihminen kokemaan ja sitä paskaa mitä muut tuottaa.

Koska en halua ajatella saattavani viimeiselle matkalle ihmistä, joka oli eläessään vielä tärkeämpi kuin tiesinkään. Koska nyt minua ei voi enää lohduttaa mikään. Koska oma äitinikin tuntuu olevan minulle etäisempi kuin koskaan. Koska minä en jaksa enää. Koska minulla on paha olla. Koska en jaksa enää istua hiljaa. Koska minulla on halu vain huutaa se paha olo ulos. Koska minä haluan olla onnellinen. Koska minä haluan enemmän.

Koska en halua enää kokea sellaista henkistä tappiota ja turpaan ottoa, mihin ei pitäisi tämän ikäisenä edes joutua. Koska en jaksa. Koska minulla on halu saada onnellisuuteni takaisin. Koska en kestä olla enää muiden tallottavana. Koska minulla on mies, joka minua rakastaa. Koska mies, jota itsekin rakastan ja haluan olla hänelle parempi puoliso. Koska jos minä en jaksa enää, miten jaksaa se mies, joka on kaikkensa minun eteen jo tehnyt.

Koska joudun ajattelemaan muita ensin, koska joudun olemaan omassa elämässäni aina toinen. Koska tämä paska loppuu. Koska on minun todellinen vuoroni. Koska minulle annetaan se vapaus. Koska on minun vuoroni?

hiljaiselon miljonempaa seltystä

2008-02-01T00:27:00.000+02:00

Koska, olen mädäntynyt ja aina vain enemmän juurtunut siihne muka oikeaan työntekoon ja apina pelin villitykseen, olen ollut täysin sokea sille, mitä sisimpäni taas huutaa. Se ei todellakaan huuda tätä autotallia ja paskaa ja likaa. Sisimpäni huutaa luovuutta, energiaa ja vähemmän sairastumista.

Kävin kokemassa jotain maailman iljettävintä (asiasta ei kannata väitellä kanssani, jos ette ole sitä kokeneet). Mitään iljettävämpää ei ole kuin se, että yrittää oksentaa pelkkää ilmaa (olin vaivaiset 24h syömättä) ja siihen päälle, joku pitää sinua kyljellään ja suussasi matelee pari metriä pitkä 7mm paksuinen musta otus lamppu päässä. Sinne otukseen kun vielä tungetaan sisusta ja napsitaan vähätkin suoliston pätkät pois; avot. Kiits. En tule teille enää ikinä kidutettavaksi. Ehkä toisiksi pelottavinta koko operaatiossa oli ainakin se täti, joka oli noi9n 4 kertaa leveydeltään isompi kuin koko minä. Sellanen kun siinä paijaillee sitä sun tukkaas jonka päälle olet itse kuolannut noin 2 litraa limaa.. Tarvitseeko edes sanoa enempää?

Kaiken tämän kauhean kokemukseni päälle, olen löytänyt pelottavia piirteitä itsestäni. Osaan istua 7,5 tuntia paikallaan ja kitisemättä kertaakaan. Olen kasvamassa aikuiseksi. Voiko olla mitään vittumaisempaa? Kyllä, edelleen osaan pettää lupauksiani (poltan edelleen satunnaisesti, 5 röökiä päivässä ei ole enää polttamista). Osaan edelleen olla kakara ja saada tahtoni läpi (ilman itkua). Osaan kieroilla, ainiin, se olikin mun vittumainen persoona, joka puhuu. Koska olen kyrvistynyt, väsynyt, kylmissäni ja käteni ovat mustat talli paskasta (en harrasta hevosia, hyi vittu, ne ei maistu edes leivän päällä), totean taas tämän kaiken avautumisen sinne unohdukseen.

ps. kaikkonen: varvastella on ihan käypä sana kaikkeen mikä liittyy joko varpailleen nousemiseen, varpaiden kutinaan ja niiden pyörittelyyn. Varvastella. Piste.

vieläkin sanaton

2008-01-21T12:03:00.000+02:00

Kuinka huomaakaan, että aika kuluu ja ihmisistä tulee enemmän hulluja, enemmän vakiintuneita ja enemmän ennenkaikkea vanhoja. Hyi vittu.

Luin kaikkosen kyräilyjä onnellisuudesta lätkämatsista ja pääsin sitten myös raivoamaan, ettei meissä bemaristeissa ole mitään vitun vikaa. Meitä ei vain kiinnosta. Parkkeeraan itse autoni aina vieraalla paikkakunnalla mahdollisimman päin vittua (eli tässä tapauksessa Karkkilassa, koska siellä on vitusti juntteja). Eipähän junteille jää epäselväksi kuka on taas kylillä. Ihan vittuillakseni kiusaan muita liikenteessä, koska minua ei kiinnosta, heidän paskat autonsa. Minä olen bemaristi ja osaan ajaa. Osaan noudattaa liikenne sääntöjä, enkä aijo liikenteessä edes yrittää toisten tappamista. Toisin kun ne volkkari kuskit himoitsee veri suunpielessä mun tappamista. Vitun kusipää volkkaristit.

Koska tämä uusi ihana oma nimikkeeni BEMARISTI vie minulta kaiken vapaa-aikani, niin en aijo edes pahoitella sitä, koska on se parempi olla bemaristi kuin opeliski. Pidän autoista, entäs sitten? En pidä typeristä kuljettajista, jotka ajaa sierran paskalla, typerällä tai asconalla. Sori. Pemarit on ne jotka lämmittää mua, en silti halveksu Kaikkosen volvoa, koska siinä on tunnelmaa ja bensa haisee kilometrien päähän kun sillä kaahaa. En haleksu Neiti K:n faijan merssua, koska siinä ei ole varusteita saati ilmastointia ja siinä vasta onkin tunnelmaa. Siinä autossa voi jopa rikkoa sormensa. Cool.

En pidä ihmisistä, jotka ajattelee kaikkia BMW-merkkisten ajoneuvojen kuljettajia ihan mulkkuina. Se enemmän naurattaa kuin vituttaa, mutta silti pistää vihaksi kun väitetään minuakin mulkuksi, ainakin tilanteissa, missä MINÄ EN OLLUT se mulkku vaan se vitun Nissanin paskakuski. Mulkku voi olla kuka tahansa, jatkeeseen kaikilla ei ole vain varaa. Että siinäpähän tiiätte muut köyhät mulkut.

Tyylin; vetäkää kaikki käteen

2008-01-14T16:03:00.000+02:00

Mua niin henkilökohtaisesti alkaa vituttaa kun kaikki aina tapahtuu mulle. Olo vetää puoleensa. Vituttaa se, että taas ne verenimijät ottaa huomenna aamulla kolme putkee verta ja sitte kädet kipeenä niiden toheloinnista pitää tulla takasin töihin ja lopulta kärsiä seuraava viikko niistä kauneus ongelmista. Onneksi tässä tapauksessa on "kylmä" talvi, eikä tartte huitoo missään t-paidassa pihalla.

On tullut nyt useaan otteeseen jo mietittyä minkänen se viime vuosi nyt sitten todellisuudessa oli. No sehän oli ihan perseestä. Kaikki piti rakentaa uusiks. Olihan siellä paljon niitä hyviäkin juttuja, mutta muutoksiahan nekin. Kaikki tapahtu taas vaan mulle. No yllättäen mun elämä on mun elämä, ja mun elämässä kaikki tapahtuu vaan mulle. Vittu.

Ne saatanan paskiaiset on päättänyt sitten, että mussa on jotain enemmänkin vikaa. Mä olen viallinen niiden vitun kirjoissa. Miksi taas se olen vain minä? Vikaa kertaa pääsee näkeen sitä eukkoa, joka puhuu ihan saatanan hiljaa, vaikka viimeksi mä sain sen jo vähän edes nostamaan volyymia. Mä taisin jo siinä vaiheessa puoliks huutaa sitä, että työpaikallani on vittumainen vaihdevuosilehmä.

Kaikkeen paskaan sitä osaa ittensä ajaa, mutta sillon siitä kantaa vastuunsa ihan itse. Mutta nyt kun tapahtumien summassa on se, etten mä aina aiheuttanut kaikkea. Ja muut ei kantanut siitä yhtään sen enempää vastuuta. Vitun paskiaiset. Okei, kiitos isi, kun lopetit mulle vittuilun ja päätit, että minähän ostan asunnon. No niinhän siinä kävi.

Mua vituttaa, että toi paskapäävaihdevuosilehmäke, on taas tehnyt lomasuunnitelmansa ihan päin vittua ja kertomatta niitä mulle. Mä en aijo kertoa sille enää mitää. Ja AIJON pitää kesälomani tasan niinkuin olen jo valmiiksi suunnitellut, hoitanut ja lähes jo maksanut. Se paskapää saa ihan keskenään jäädä tänne roikkumaan, minä en tule töihin. Ja vittu minähän pidän ANSAITSEMIANI ylityövapaita sillon kun on ACS. PISTE. Se on nyt mun hoidossa (vielä epävirallisesti, tarvitsee toisen hyväksynnän) ja minähän hoidan sen kunnialla ja sen jälkeen aijon olla tyytyväinen itseeni, koska olen saanut aikaan ja on vuosi 2008 ja ei ole enää viime vuosi, jolloin kaikki meni vituiksi, paitsi se renttu, joka edelleen asuu mun luona (epävirallisesti).

pastorin vitutus

2008-01-14T11:35:00.000+02:00

Kaikki kiva taas kielletään. Vitun paskiaiset. HD-miehen seikkailut on tuomittu katoamaan. Ja nyt ei HD-miehestä tule pastoria. Vittu. Kyllä mua sylettää niin paljon kun nuo ihmiset osaa olla niin aikuisia. Kaikki kiva kielletään ja kaikesta tulee niin lapsellisia juttuja. Perkele.

Koska mua vituttaa pastorin puolestakin jo ihan tuplaten, en saarnaa ainakaan nyt enempää, koska pastorin pitää mennä suitsukkelle.

ja?

2008-01-09T12:44:00.000+02:00

Tulin lukeneeksi tätä uutta blogin pätkää jonka pistin tietenkin linkitykseen, ihan vaan sen takia, että noita jätkiä vois vituttaa vähän lisää. Kun pääsin oikein vauhtiin ton blogin kanssa, teki mieli kirjottaa jokaisen blogituksen jälkeen kommentti: miten toi nyt taas vitutti? miten niiden teidän vittuun sivistyssanojen oikein kävi kun niitä viljellään enemmän ku sikaa siemenillä. Alko melkein vittuttaa lukea sitä blogia. Jatkoin kuitenkin.

Itseänikin tuuppaa vituttamaan aina vähintään 4 miljoonaa kertaa päivässä ja silti mä en avaudu niistä noin paljon ku nää kaks jätkää jotka blogittaa ja blogittaa, vaikka niiden mielestä ylipäätänsä blogitus on perseestä. En arvostele, en nosta hattua, enenmmänkin naurattaa. Näiden sankareiden kuvauksen mukaan viljelen pilkkuja enemmän kuin "perus teini-ikäinen angsti-viiltelijä". Kiitos. Olen jopa melkein otettu. Entäs sitten, jos tykkään pilkutella? Entäs sitten, jos oon vähän angsti-pissis? Entäs sitten, kun se yks homokommuunin jäsen nimesi mut, jo vuosia sitten, mature pissikseksi? Niinpä, entäs sitten? Haista sinäkin mursu paska.

Koska mua ei oikeesti jaksa edes vituttaa ja se pizza teki tehtävänsä (eli teki musta läskin mursun ja nyt kukaan ei oikeasti rakasta mua, koska oon ihan oikeesti niin makkaraa ja läskiä täynnä, ettei enää siihen riitä angstaus-pilkut ja saatananmoinen steppaus läskistepperissä) ja sen avulla sain siis ihan oikeasti lievitettyä (kipua) levottomuutta. Mutta nyt, koska nämä rakkaat ihanat tiimiläiset- työtoverit juotti (eli varastin niiltä) Batteryä, olen entistä vilkkaammassa kunnossa ja mua ei vieläkään vittuakaan kiinnosta tehdä töitä.

Tekee mieli vaan halveksua kaikkea niin paljon, että kohta kaikilla bloggaajilla alkaa vanne puristaa päätä niinkin paljon, että ne toteaa mun olevan tän maailmankaikkeuden vittuunnuttavin perikuva. Kiitos siitä jo etukäteen. Tekisi, joapa mieli, tälläkin hetkellä alkaa huutelemaan näille sankareille, joita aina niin vaan vituttaa, että kuinka mä kirjotan ja kritisoin niitä omassa blogissani, ihan vaan vittuillakseni ja vääristääkseni kaikkia faktoja. Olen vittumainen ja siksi rakastankin vain itseäni. Olen omasta mielestä tietenkin täydellinen. Toivon, jopa melkein, että joku kertoisi näille sankareille kiertotietä, siitä tietenkin kuinka vittumaisesti joku viitsii niistä kirjoittaa. Siihen melkein voisi todeta, ettei siellä vitun iisalmessa taija olla mittää elämää, ku kert noi paljo ehtiii vituttaan. HAHAHAH. Siinähän olisi taas jutun juurta pidemmäksikin aikaa, joka johtaisi selkeään sotaan kaikkia bloggaajia vastaan. Haha.

Mä en voi muuta kuin nauttia tällä hetkellä vittumaisuudestani ja siitä, että mä jaksan rakastaa itseäni, olin sitten läski tai en. Ja luon tälläkin hetkellä mielikuvia näistä sankareista, jotka rupeasivat repimään pelihousujaa luettuaan sen, mitä mulla oli sanottavaa. HAHA.

Keksiviikkoa

2008-01-09T09:53:00.000+02:00

"Jäi vähän joulupiparia yli, maistuisko?". No sitähän täällä on tarjolla, töissä ja kotona. Piparit on ihan hyvä keksintö aina siihen saakka kunnes niitä alkaa valua joka tuutista. Olen keksi friikki, entäs sitten? Mutta en mäkään jaksa vuoden ympäri pipareita mutustella. Tuli mietittyä, että kun niissä pipareissakin on parasta ennen päiväys, mutta meneekö ne piparit oikeasti koskaan vanhaksi?

Piparit ja glögit on niin pikku joulu juttuja (tiedän, en edelleenkään osaa yhdyssanoja). Mutta miksi aina niitä pipareita saa ympäri vuoden kuitenkin? Onko täällä jotain pipariholisteja? Addiktoivaa mutustella piparia. Pipari on vaan niin kaksimielinen juttu kuitenkin. Jotkut on vaan niin riippuvaisia piparista tai Piparista.

Olo on edelleen aika levoton ja näiden pipareiden mietiskely aiheuttaa lisää levottomuutta. Eilen saavuttuani kotiin jopa vähän jälkeen 12 aamupäivällä, päänsärky lakkasi kuin salamaniskusta, aivan niinkuin se alkoikin. Eli olen laiska ja saamaton, enkä halua käydä töissä ja teeskentelen päänsärkyä aina niin pitkälle, että esimies antaa luvan lähteä kotiin. Oikeasti kärsin migreenistä ja oikeasti oli pää kipeä eilen. Päänsärky on ikävä ja Burana 600mg ihana keksintö.

Kaiken tämän levottomuuden keskellä tunnen olevani välillä hukassa. Eilen se ihana renttu, joka asuu meillä tiskasi sen kauhean Mount Everestiä muistuttavan tiskikasan. Sen kunniaksi tuli laikettua taas ruokaa sitten myöhemmin. Kun katselin rentun tiskaamista, tunsin oloni ihan ulkopuoliseksi omassa kodissa. Renttu hoitaa kotityönsä täydellisesti, vaikka välillä sinne vessaan unohtuu tuoda lisää vessapaperia. Ei aina uskoisi, että ne, jotka ovat tottuneet siivoojiin, osaisivat siivota ihan aikuisten oikeasti.

En ikinä rupeasi ainakaan itse siivoojaksi, koska oman sotkunkin siivoaminen tuottaa tuskaa. Eilen tuli kyllä todettua, että osaan olla tehokas järjestelemään tavaroita, mutta kuitenkin huomaan itse, että kaikki jää aina puolitiehen. Eilisen levottomuuden myötä, en kuitenkaan tarttunut siihen imuriin, niinkuin uhkasin tekeväni. Sen sijaan levottomuuden ansiosta baari tiski etenee ja ahkerointi johti happihyppelyyn, eli ihan oikeaan kävely lenkkiin. On levottomat jalat ja ajatukset.

En osaa taaskaan olla hetkeäkään paikallani ja varsinkaan en malta ruveta tekemään töitä. En hyödy työnteosta mitenkään ja edelleen palkka on paska. Ei se riitä kattamaan tätä levottomuutta, koska kun se pahinten iskee, helpointa on lievittää sitä shoppailulla. Tiedän, olen addikti. Jokaisella on joku juttu, mitä on vaan pakko tehdä. Jotain mitä on vain pakko saada. Jotain mikä aiheuttaa levottomuutta, jos se jää välistä. Olen niin levoton ja vielä siihen päälle taas väsynyt, etten keksi edes tekosyitä lähteä töistä kotiin. Ehkä taidan taas olla loman tarpeessa.

Nyt tuli ainakin hetkellisesti sellainen olo, että pitäisi taas päästä mökille. Siellä voisin taas suunnitella ja puuhastella. Viimeksi piti lähteä kotiin, koska levottomuus iski uudellen ja olin aivan liian seuran kipeä. Olihan se renttu tietenkin mukana, mutta kaipasin paljon äksöniä. Levottomuus on siis jatkunut jo joulusta. Eilen puhuin sen paskapääkaikkosen kanssa kahvilla (nähtiin taas pitkästä aikaa) ja se totesi kärsivänsä joulu-uupumuksesta. Tai sen jälki uupumuksesta. Väsymys on kyllä edelleen kuin syöpä. Mä ottaisin mielummin saman taudin kun Kaikkonen, mutta mä sain vaan tän levottomuuden. Ei taas mennyt onnen keksit tasan.

Olen ruvennut miettimään kaikkea mahdollista toteutettavaa ja vähemmän toteutettavaa. Ja ne asiat, jotka ehdottomasti haluaisin toteuttaa, on taas sellasia, mitä en tiedä kykenenkö ja mitä muut siitä ajattelee. Tunkeilenko? Epävarmuus ja levottomuus taitaa kuitenkin jossain määrin mennä käsi kädessä. Haluaisin olla kuin sinkkareiden Carrie, koska se nyt vaan olisi niin siistiä. Mutta kuitenkin epäilen koko ajan näitä todellisia kirjallisia lahjakkuuksia, mitä ei ainakaan sen perseellä pyyhittävän yo-todistuksen mukaan minulla EI todellakaan ole. Se äidinkielen maikka vaan aina sattu vihaamaan mua, koska osaan olla liian luova ja vittu minähän en kirjoita niinkuin joku käskee.

Haluaisin olla astronautti ja syödä avaruudessa Dominoita. Kiertää auki ja syödä ensin sen puolen, jossa ei ole sitä valkoista töhnää. Miten toisaalta voi syödä keksiä se kupoli päässä? Voi olla vaikeaa naukkailla vaikka se keksi olisikin siellä kupolin sisällä. Tätä tämä levottomuus aiheuttaa. Olen ihan liian ylienerginen ja tällä ei ole mitään vitun tekemistä sen kanssa, että ulkona on lunta ja valoisampaa kuin vielä pari päivää sitten. Eikä tämä liity siihenkään, että kärsisin ADHD:sta. Se löytyy siltä rentulta. Siksi sille piti ostaa nimipäivälahjaksikin paita, johon kyseinen teksti oli painettu samaan tyyliin kuin AC/DC.

Haluan lentää. Haluan päästä etelään, mutta kaikista eniten tällä hetkellä haluaisin päästä toteuttamaan itseäni ja päästämään suurimmat levottomuuden höyryt ulos. Levottomuuttani helpottaisi huomattavasti dominot ja apinapeli. Mutta molemmat on nyt rajattu hyvin pieneen. Tarjolla on vain pipareita ja se saatanan netti on edelleenkin määrätty toimimaan ihan helvetin huonosti. Vitun paskiaiset. Antakaa mun pelata apinapeliä, että tekisi joskus mieli tehdä töitäkin. Perkeleen perkele. Taas ei levoton osaa muuta kuin kiroilla.

Levottomuuteeni saan ruokaa pizzasta tänään. Ja nää kehtaa nyt väittää, että Jaalista saa vaan raakaa pitsaa tähän aikaan. Vittu mitä kusetusta. Tästä hyvästä pitää alkaa painimaan. Eli ei muuta kuin keksi suussa levottomuutta lievittämään pizzalla ja painimatsilla.

Levotonta mietiskelyä

2008-01-08T08:11:00.000+02:00

Mä niin kuolen tylsyyteen lähes tyhjässä toimistossa, mihin se paskamainen esimieskin pian astelee. Kaikki tuntuu taas niin turhan päiväseltä ja tämän aamun saldo on kuitenkin jo tunti töissä. En nukkunut pommiin, en vain jaksanut tänä aamuna nousta kuin vieteri sieltä sängyn pohjalta. Siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Olisin mielelläni taas pitänyt rokuli päivän.

Olin eilen yöllä ja illalla aivan yliväsynyt ja ylilevoton. Levottomuus on alkanut kasvaa mun sisällä niin kuin se imusolmuke syöpä, johon kuolen kun olen 82 vuotias. Olen nukkunut taas ruhtinaallisen 4 tuntia ja en ole yhtään kiukkuinen: "tänne sitä vitun kahvia". Normaalia arkipäivää siis tiedossa. En osaa selittää, johtuiko eilinen levottomuus siitä, että oli maailman paras drifting -keli, vai siitä että sorruin taas ostamaan parillisen Lacosten valkoisia. Voi paska. Mä olen aivan täysin shoppausholisti.

Kävin eilen Jumbossakin levottomaksi. En aluksi meinannut millään löytää mitään, mitä oli vaan IHAN PAKKO saada. Okei, olen tyytyväinen siihen, etten ostanut niitä viidentoista euron lasten sormikkaita (niissä oli valmiiksi reikä, koska joku läskitassu oli selvästi vetänyt käteen). Sitten pyörimesen ja tuskastumisen jälkeen kenkäosastolla (koska en todellakaan löytänyt edes kenkiä, jotka on vaan pakko saada). Huokaisin syvään ja sukelsin sinne miesten osastolle. Ja siellä, siellä oli mamin valkoiset. Mami kyllä sekosi siellä laukku osastolla, mutta seurassani liikkunut miespuolinen ystäväni läimi naamalle aina kun halusin laukun, jonka hinta oli reippaasti yli 200 euroa (mikään muu ei mamille kelpaa, mamilla on jo Gucci, huom AITO G, kiitos kysymästä).

Koska oloni on edelleen paskamainen, väsynyt ja turhauttavan levoton, mietin taas aamuja. Viimeksi tänään aamupalani oli taas: buranaa, kahvia ja tupakkaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen paska ihminen, koska en osaa tehdä mitään oikein. Juuri äskettäin esimieheni taas tuli haukkumaan minua siitä, että pakottaa toiset töihin kipeänä ja ei tee itse töitään ollenkaan. Kusipää. Avautumisoloni muuttuu taas raivoksi ja haluan vain repiä päitä irti, *plop*.

Koska vittumaisuuteni parhaimpiin piirteisiin kuuluu se, että raivoan, raivoan ja raivoan... Totean täten, että pitää juosta röökille, koska pinnani ei kestä tällä hetkellä tippaaaaaaakaaaaaan enempää. PERKELE.

Kunpa olisin....

2008-01-07T12:14:00.000+02:00

Kunpa olisin voittanut lotossa ja saanut sen neljä miljoonaa. Olisin voinut haistattaa vitut paskalle työpaikalleni ja lähteä lomalle. Olisin voinut valita, kuinka pahasti olisin sanonut tolle paskamaiselle ämmälle, joka väänteli naamaansa nyt, kun satuin olemaan paskataudissa kotona viime viikolla, enkä töissä. Olisin voinut olla hetkellisesti onnessani siitä, että voi tehdä mitä vaan vittuakaan kiinnostumatta siitä mitä kaikki vitun äpärät työpaikalla olisi sanonut.

Kunpa olisin syntynyt kultalusikka perseessä ja ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Voisin löllötellä vanhempien aikaan saannoksilla ja chillata minkä ehtii. Mutta ei. Synnyin normi perheeseen, normi aikaan, normi tuloineen ja kaikki oli normaalia, jopa se vitun ghetto jonne piti muutta. Kultalusikkaa kun olisi vähän pyörittänyt persreiässä niin olisi alkanut rahasampo pyörimään. Olisi taas voinut ottaa vaikka äkkilähdön aurinkoon, koska kyllä vanhemmat antaa fyrkkaa vielä siihen päälle.

Kumpa olisin edelleen vielä kipeänä ja kotona, niin ei tarvitsisi kärvistellä täällä paskalla työpaikalla, paskalla palkalla ja paskalla tuulella. Ei tarvitsisi taas kantaa vastuuta paskan esimiehen työmogista. Se pistää kaiken paskaksi ja sitten mulle huudetaan ja nälvitään ja kaikki on ihan paskaa, koska EI OLLUT MUN VIKA. Kotona olisin voinut edelleen nukkua, katsoa sinkkareita ja L-koodia niin paljon ku silmät kestää lespoja (eli aika paljon).

Kunpa olisin jäänyt syntymättä niin ei tarvitsisi mitään tehdä ja miettiä mitä tuli tehneeksi. Joskus valitettavasti menin kysymään, että onko mulla palautusoikeutta ja siihen se äitiliini paskasti vastasikin: EI.

Paskamaista uuttavuotta

2008-01-03T15:40:00.000+02:00

Vitun ihana esimieheni painosti minut tulemaan töihin. Olin eilen kipeänä, ihan suoraan sanottuna ripuli taudissa. Tauti piinaa minua edelleen ja olen töissä. Paskamainen kolleegani se vitun typerä kärhämä lehmä on päättänyt tietenkin olla pois ja sairaana. Olo on kuin raiskatulla karhulla.

Kaikkea kivaa uusi vuosi toikin. Vatsataudin ja pakko työt. Joulupukki oli paljon armeliaampi Jeesuksen kanssa ja ne lahjoitti mulle jouluksi ja välipäiviksi kuumeen. Olin muuten välipäivätkin töissä hikoilemassa.

Täällä vitun lastentarhassa nää taudit jyllää. Totesin vain sen, että kun on pienemmässä puljussa töissä on paljon pienemmät mahdolisuudet sairastua. Varsinkin silloin kun kolleegoilla tai muilla työntekijöillä ei ole lapsia. Ne lapset saastuttaa niiden vanhemmat ja vaikkei ne äipät ja iskät sairastaisikaan ne tuo muille sitten ne saasteet. Ne vaan leijailee ja laskeutuu niinku ne tsernobilin höyryt. Kiitos teille, jotka vittu hankitte niitä saastaisia lapsia.

Vituttaa muutenkin ja on vaan paha olo ja toi kusipää esimieskin tuolla pitää vaan palaveria. Vittu. Pitää vielä oikeasti tehdä töitäkin.... . PERKELE.

Päästäkää mut pois Kalliosta (eiku töistä).

EI VOI OLLA TOTTA

2007-12-28T16:07:00.000+02:00

NO LUE MITÄ SE OTSIKKO SANOO!!!

Mä sain just vapaaksi koko uuden vuoden aaton. Ensimmäistä kertaa varmaan moneen viikkoon mun esimies oli mukava. Ei vittu. Pidempääkin pidempi viikonloppu, helmee!!!! BILEEEEEET.

Jännärit jää töihin, läällällälläläääläää!!

LOMA!

Hyvää uutta vuotta!!

Mä meen täyttää kahvikoneet ja lähden vuoden vaihteen viettoon!!!!

Kuollutta

2007-12-28T14:31:00.000+02:00

Mä kuolen ihan kohta tylsyyteen. Ensinnäkin olen ihan yliväsynyt ja odotan vain, että tää tautisen pitkä työpäivä loppuu kohta. Täällä pitää olla välipäivinä raatamassa kymmentä tuntia, että pääsee 5 ja puoleksi tunniksi vapaalle uuden vuoden aattona. Eli sillon ollaan vaan 2h töissä.

Olen syönyt karkkia niin paljon, että ihan oksettaa. Piparit ei maistunut muuta kuin mullalle. Olen ehtinyt huijjaamaan maantieto pelissä (paikkojen virhe-etäisyydet alle 300km, ekalla kerralla se oli lähemmäs 10 000km)... Olen tehnyt jo eilen kaikki mahdolliset helsingin sanomien testit ja tänään mtv3:n sivuilta kaikki testit. Jos saisin valita mitä tekisin nyt, voih, lähettäisin tuon kusipään tuolta kotiin ja menisin nukkumaan niin pitkäksi aikaa että kello vaan tulee viisi.

Koska en taas muistanut ottaa virikkeitä mukaan töihin, väsyn vielä herkemmin. Eikä tietenkään tähän taas vaikuta se, etten osaa mennä nukkumaan aikaisemmin kuin klo 00:30 ja töihin pitää herätä 6:00. Nyt tuntuu ihanalta edes ajatella sitä, että lähtee mökille. Siellä saa nukkua. Onhan se todella hienoa, ettei taas tarvitse matkustaa kuin melkein 100km kotoa ja pääsee nukkumaan. Toivottavasti se renttu ajaa..

Olen todella inhottunut siitä minkälaisia testi tuloksia olen noista vitun typeristä testeistä saanut.. Olen kuulemma aikuinen, mutta silti lasten kengissä. Sopisin opettajaksi, sehän on maailman kauhein ammatti. Mä haluan olla fiksu ihan keskenäni, enkä opettaa sitä muille. Kuolen 82 vuotiaana. Helpottavaa ajatella, että se ei ole kuitenkaan ihan vielä huomenna tai ensi kesänä. Olen vuoden ajoista marraskuu ja tammikuu (tein testin tahallani kahdesti). Olen ihana morsio ja siihen päälle vielä joku hienosto sika. Olen täydellinen juhlamoka. Olen, olen ja olen. Perkele.

Noi testit on samaa tasoa kuin horoskoopit. Ihan samanlaista skeidaa, mitä on vaan ihan hauska seurata ja tehdä ja tietty lukea. Olen vain ahkeroinut niin paljon töissä jo tänään. Onneksi tämä aamu ei alkanut samanlailla kuin eilen. Yritin "korjata" näppäimistöä, ja lopulta selvisi, että joku vitun ääliö oli käynyt kääntämässä nappuloita, eli H oli vaihdettu K:n paikalle ja K H:n paikalle. Siitähän tuli sitten päivän mittainen sota, mutta silti selvisin siitäkin, koska ei väsyttänyt näin paljon. Onneksi kuitenkin kello lähenee jo kolmea ja ei tarvitse sitten enää stressailla. Tässä Blogia kirjoitellessa aika menee kaikista nopeiten koska ajatus saa lentää, eikä tarvitse tehdä töitä....

Hyi, töitä, hyi.

Vuoden tilitys

2007-12-28T09:12:00.000+02:00

On ollut niin ihmeellinen vuosi kokonaisuudessaan. Olen muuttanut koko elämäni oikeeseen suuntaankin jopa. Olen opetellut olemaan itsenäinen, ja kaikkia muitakin taitoja. Olen ostanut asunnon, olen ostanut kaksi autoa. Olen sijoittanut ja saanut vähän takkiinkin välillä. Olen muuttanut kahdesti ja alkanut seurustelemaan. Kaikki on ollut ihan utopista. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella, että elämäni olisi tälläistä tänään.

Kaiken hyvän ja pahan puolesta olen taistellut, joutunut taistelemaan. Kärsinyt, itkenyt, huutanut ja uudelleen itkenyt. Olen nauranut, iloinnut ja onnitellut. Olen ollut kokonaisuudessaan oikea itse täydellisyys. Tiedän olevani kaikkea muuta kuin täydellistä. Olotilat ja tunteet ovat muuttuneet vuodessa mylläkästä suoraksi. Olen kuin avautnut lankakerä, enkä häpeä yhtään.

Olen joutunut opettelemaan elämään uudelleen. Olen joutunut kokemaan niin paljon, etten olisi ihan heti uskonut pääseväni siitä yli. Elämä todella on täyttä myllerrystä ja ihmeen kaupalla siitä selviää. Olen saanut olla niin onnekas, että minua on jaksettua tukea ja kuunnella. Kaikilla ei ole käynyt välttämättä niin hyvä tuuri. Saan olla kiitollinen siitä kaikesta avusta ja tuesta, sillä ilman sitä, en olisi jaksanut. Toivon, että saan olla sitä samaa takaisinkin. Sillä suurin apu mitä olen voinut saada on ollut vain se läheisyys ja sen tunne.

Vuoden vaihtuessa olen saanut elämäni kerrankin onnistumaan. Voin olla vain ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut. Nyt tappio putken jälkeen olen valmis voittamaan ja menemään eteenpäin. En kadu mitään, sillä olen vahvistunut paremmaksi kuin koskaan olin. En voi olla mitään muuta kuin onnistunut oikeasti, kerrankin.

Haluaisin tietenkin tähän vuoden tilitykseen pistää kaiken paskan pyödälle ja levitellä sitä käsillä niin että polttaa. Kaikkeen paskaan olen käteni jo pistänyt. Kuitenkaan oloni ja luonteeni ei anna kuitenkaan jostain syystä periksi. Ihmettelen suuresti, mihin sisäinen kärhämäisyys ja mädäntyneisyys on oikein kadonnut. Olen hämmästyksissä. Ehkä se johtuu siitä, että tänään otan suunnaksi taas sen maailman turvallisimman paikan, missä tunsin taas onnellisuutta. Siellä saan paskan vaan valumaan niskastani pois ja huuhtelen sen saunassa järvivedellä pois. Sitä se on ollut, helpotus, pako ja vapaus.

Koska paskamaisuuteni on aivan lopuillaan tältä erää, enkä saa siitä mitään edes enää irti, voin vain todeta, että olen muuttunut. En vihannut tänä vuonna joulua niin paljon. Jouluaattonakin oli kivaa ja vasta joulupäivänä alkoi ahistaa. Sekin meni ohi, koska sain tehdä sitä, mitä muut sanovat minun rakastavan: Bemarilla ajoa. Kiitos rakas joulupukki (minä itse), kun ostit minulle uuden BMW:n.

Mun juttu, sun juttu

2007-12-21T10:51:00.000+02:00

Mulla on paha tapa. Tai ainakin useita. Ensimmäinen on se, että mä varastan muiden hyvät ideat, ennen kuin jaksan keksiä omia ja parempia (tietty). Toinen paha tapa tähän liittyen on se, että kun mä jonkun hienon uuden jutun ehdin keksiä ja innoistuksissani menen kertomaan siitä, se joku paskiainen aina sitten ehtii varastaa sen. Vitun kärhämä. Pahoja tapoja voisin listata loputtomiin, koska ole PAHA-PAHA-PAHAPAHA. Kiitos.

Uusin paheeni oli se, että sain taas tahtoni läpi. Sain sen mitä halusin ja siihen vielä päälle lisää sitä mitä vain vaadin. Siihen liittyvä paha tapa, on hehkumointi. Hekumoin sitä, mitä pahalla tavallani sain taas aikaan ja siitä pitää hehkuttaa niin paljon, että ihmisillä palaa kohta hermot. Olen paha tapainen (onko se yhdyssana?). En voi sille mitään, että olen erittäin kieroon kasvanut paskiainen ja vielä siitä niin erittäin tyytyväinen (ainakin itseeni).

Olen ollut sekoamispisteen äärellä taas niin monesti, etten ehdi enää niitä laskea. Tänään aamulla pääsin kuitenkin toteamaan, että lääkityksessä on jotain hyötyö. Suurin osa tunnekuohunnoista on jäänyt pois ja osaan enää vain kiukutella (paha tapa sekin). En osaa siis enää itkeä ja siitä pahasta tavasta saada tahtonsa läpi vaikka itkemällä, olen joutunut valitettavasti luopumaan, ennenkuin opin taas pahan tavan tehdä tekoitkua.

Pahin tapani ikinä: tupakointi ja ylenmääräinen kahvin juonti. Kahvin juonti aamuisin on pakollinen tapa, tai muuten muutun aivan täysin sietämättömäksi. Koska se vitun kahvin keitin VAIN päätti hajota keskiviikkona, olen joutunut LUOPUMAAN siitä, että torkuttaisin sitä vitun herätyskelloa vähintään neljä kertaa, koska pitää ehtiä lähi shellille juomaan aamukahvia. Tänään päätin viedä sen melkein vuoden kestäneen ihan ok-keittimen sinne vitun kauppaan takasin ja vaatia parempaa mallia, koska pahoihin tapoihini kuuluu se. Ja halukkuuteni vaihtaa sitä vitun kahvin keitintä alle vuoden välein ei-niin-todellakaan-ole-mun-juttu.

Asia tupakointi; huoh. Nyt se on tehty sekin diili. Koska uusin rakkaani on tullut perheeseen, niin jostain pitää luopua. Olisi kuitenkin eilen aamulla pitänyt kysyä siltä tädiltä, joka puhuu hiljaa, että onko mun psyykkiselle terveydelle niin kovin hyvää lopettaa tupakointia juuri tässä vaiheessa. Mutta se renttu ehti ensin. Se perkele ehti sanomaan heti, ettei mitään jatkotupakointi lupia käydä hakemassa sieltä. Se siitä pahasta tavasta sitten. Mä kaipaan just nyt apteekkiin ja hyllylle missä on nikotiinia. TAHTOO.

Koska pahat tapani tekevät minusta sen mitä olen, en tiedä kuinka muutun. Olo on kuin surullisella märällä rotalla. Olen aivan sekaisin siitä, mitä sain taas aikaan, mutta haikea siitä mistä taas joudun luopumaan. Tiedän sen olevan sen arvoista, mutta miten käy? Se pelottaa. Metaforani on taas luokkaa HUIPPUA, joten tiedän olevani aivan loppu. Finito. Finalos. END. Voi paska.

No entäs sitten jos lupasin?

2007-12-19T12:51:00.000+02:00

Lupauksia lupauksien perään. Huoh. Taisin luvata teille, rakkaat lukijat, että kirjoitan teille joka päivä joulukalenteria. No en ole kirjoittanut. Enkä kirjoita. Mä en jaksa keksiä tarinoita Jeesuksen syntymästä ja sen kehityksestä, koska mun olisi siinä vaiheessa pitänyt kirjoittaa yhdeksän kuukauden ajan. Tai no mistä sitä tietää kauan se sikiö kehtittyi, olihan se heppu kuitenkin Jeesus.

Taisin luvata kaikkea muutakin, mutta joskus kun lupaus on oikeasti lupaus, sillon se on pidettävä. Varsinkin jos kyseessä on sanaton lupaus. Mutta kun esimies lupaa lisää liksaa, se ei oikeasti tarkoita taas sitä, että se lisäys tulee liksaan, ainakaan seuraavaan vuoteen. Sitten se paskapää esimies on jo ehtinyt mennä lupaamaan kaikkea muuta uutta.

Lupasin itsellenikin tänään, että tekisin töitä. Kello lähenee yhtä ja mua ei jaksa enää kiinnostaa.. "Työ vuori" alkaa olla jo niin suuri kiivettäväksi, ettei muista millaista se oli kun työpöytä joskus näytti tyhjältä. Vittu vaa itelles. Jätän sopivasti itselleni kasaan"ei-niin-tärkeitä" töitä sinne joulun välipäiville kun homehdun taas työpaikan ääressä 10 h päivässä. Kaikkonen pääsee helpommalla, se voi vittu kattoa edes piirrettyjä.

Olen luvannut itselleni, että olisin vähemmän laiska, laittaisin enemmän ruokaa kotona, siivoaisin ja käyttäisin imuriakin useammin. En uskalla näitä niin hevillä muille sanoa, sillä siinä vaiheessa se renttu, joka asuu meillä, pääsee simputtamaan mua kotitöissä. Kotityöt tulee ja menee, muutei ne koskaan lopu. Mä niin toivon, että mä saan joku päivä palkata siivoojan. Sit mä en enää siivoo, paitsi sillon kun tulee vaan sellanen olo.

En halua ikinä oikeastaan antaa lupausta asioista. Voin aina luvata, etten kerro asiasta eteenpäin, jos näin pyydetään. Suurimmaksi osaksi nekin asiat mitä mulle kerrotaan menee joko ohi korvien tai sitten mä vain unohdan ne. Mä en ole dementoitunut, mulla on vain valikoiva kuulo kaikessa. Kuulen heti kilometrienkin päähän jos joku puhuu MINULLE ostetuista lahjoista tai muuten vain minulle ostamaan on mennyt jotain kivaa. Outoa, eikö?

Koska en jaksa tehdä töitä, en jaksa kohta enää kirjoittaa, päätin etten sitten tee enää mitään. Kiukuttaa vieläkin, että apinapelin pelaaminen on mennyt mahdottomaksi. Sitä siis ei pelata enää mun lempi paikassa: Töissä. Vittuun tollasetkin ideat. Lopulta ne lupaa ja vahtii. Onpahan jollain taas elämä ja maailman ihanin työpaikka: TARKKAILUOSASTO.

Kusetusta, vitun kärhämät

2007-12-18T15:32:00.000+02:00

Mä niin menen vetämään sen vitun automyyjän munista kattoon. Vaikka se paskakasa onkin iso kokonen, se ei mua kiinnosta. Mä otan isukin mukaan ja näytän sille, että mun invaliidiksikin haukuttu isä on edelleen supermies. Se kusipää paskiainen ei siis todellakaan tiedä mikä isä-tytär tiimi sillä onkaan vastassa. Se ehkä pystyy sen kipeälle kermaperseelleen istua ens jouluna, eli vuoden päästä. Se saa niin kyytiä, koska mulle ei vittuilla ja mua ei noin vaan kuseteta.

Kaikkien kärhämien äiti on kyllä se typerä lehmä joka on täällä töissä. Se kuulemma on sitten aina ollut luonteeltaa tollanen. Työpaikka juorut taas toimii. Tiedän kenen kanssa se mun edeltäjä asuu nykyään. Tiedän kuinka se yksi haluaa panna sitä vaihteen tätiä. Tiedän kenelle täällä lähetellään pervoja viestejä sähköpostilla kesken työpäivän ja osaan myös lukea sitä mitä ihmiset eivät sano ääneen. Näin joulun aikaan olen yrittänyt petrata tässä toimessani, sillä joulun aikoihin ihmiset paljastavat enemmän itsestään kuin koskaan. Haha, siat (ne kohta paistetaan...).

Koska kaikki on aina niin vittumaista ja turhauttavaa, olen huomannut kuinka yksi ihminen voi saaada koko työympäristön vittuuntumaan, yleensä se on se esimies. Tänään tuli kuukausipalaverista sen näköistä sakkia ja sellaista huutoa, että täällä taas kustaan ihmisiä suoraan silmään ja yritetään ne saada tekemään muka oikeasti töitä. Kusetus on siis tämän päivän sana.

Olen taas käyttänyt kaikki apuni ja suhteeni hyödyksi ja todennut, että se eilispäivän horoskooppi olisi pitänyt olla vasta tänään. Vaikka niissä yleisesti ottaen ei ole mitään perää ja järkeä, on niitä hauska lukea ja yhdistää sitä omaan elämäänsä. Koin taas yhden elämäni käännekohdan firman pikkujouluissa (eli vielä siinä vaiheessa kun pysyin itse pystyssä, enkä ollut juonut vielä seitsemää (7) fisua puoleen tuntiin). Tuli siinä jutusteltua niitä näitä jouluista ja muista. Kunnes minulta kysyttiin mitä tähtimerkkiä edustan. Tämän kysyi mies henkilö, joka on täällä töissä. Se kundi uskoo siis oikeesti horoskooppeihin ja friikkaa niistä, jos niissä ennustetaan pahaa. Eli MIES PUOLINEN HENKILÖ JOKA USKOO HOROSKOOPPEIHIN. Kelaa sitä.

Koska vitutus alkaa laantua ja kohta saapuu joku hyväperseinen mieshenkilö nenäni eteen on parempi lopettaa. Koska sen jälkeen alkaa rassaus. Siis auton korjaus, tai no pesu ja putsaus. Jos se joku ihanampi ihminen ottaisi Helmi-Orvokin ja pitäisi siitä oikeanlaista huolta. Ja jos näin se ihminen tekee, se on äärimmäisissä-määrin-ei-missään-nimessä-kärhämä.

Joulusta

2007-12-11T13:50:00.001+02:00

Nyt on jouluun aikaa enää melkein se puolet mitä tässä jengi odottaa. Itse en odota joulua. Ne jotka ovat onnistuneet Kääpiksen tuntemaan viimeiset vuodet tietävät miksi. Kääpis ei pidä joulua minään. Kääpis halveksuu joulua ja kääpiksen mielestä se on vaan niin tekopyhää paskaa. Kaupallista siitä on tehty ja joka vuosi se menee vaan kaupalliseksi. Jouussa ei ole mitään muuta kuin palaneen rahan käryä.

Tänä vuonna tapahtui jotain ihan vitun outoa. Kääpis ja sen renttu ostivat kaikki joululahjat ennen kuin joulukuu ehti pyörähtää edes kunnolla käyntiin. Kääpis piti renttunsa kanssa pikkujouluja ja kääpis sekosi kaupassa. Se osti jouluvalot ja joulukoristeita. Kääpiksellä on tänä vuonna lempi joululaulukin: Aamu pojat feat. Elastinen - Heiluta sitä joulukinkkua.

Kääpiksen mielestä tämä kaikki on sairautta. Joulu on sairaus. Joulumieli on aivo syöpä (kyllä erikseen kirjoitettuna). Kääpis on aina halveksunut valkoista joulua ja se lopetti joulupukkiin uskomisen ajat sitten (se ei koskaan tuonut niitä kaikista toivotuimpia lahjoja, oli sitten kuinka kiltti tahansa). Tonttuja on olemassa, mut ei ne tule kattomaan kuinka kiltisti ollaan, ne etsii pesimis saunaa. Eli ne tekee sinne pesän ja lisääntyy. Sitä ne tontut tekee.

Kääpis voi kertoa kaikki paskimmat asiat joulusta mitä ikinä tietää. Kääpis yrittää edelleen tässä hokea itselleen, että joulu on edelleen niin perseestä, vaikka se rentulleen menikin jo sanomaan, että tänä vuonna voi jopa olla kiva joulu, koska sen saa viettää rentun kanssa (hyi vittu mitä joulu hempeilyä). Kääpis on totaallisen seonnut, koska se toivoo jo luntakin. Kääpis tarvitsisi kunnon shokkihoitoa.

Viime jouluna kääpis oli perheen kanssa kiltisti. Viime jouluna kääpis kävi rakkaan "veljensä" perheen luonakin viettämässä aikaa. Kääpis viime vuonna ei rietastellut muuten, kuin vain käymällä kuppilassa (kääpis oli autolla). Edellis jouluna kääpis oli kännissä. Se kännäsi kahden sen kaverin kanssa, jotka ajattelevat joulusta samoin. Kääpis luotti ilmeisesti "joulu-onneensa" ja ajoi autoakin kännissä. Sitä edellisenä jouluna kääpis kävi kruisailemassa 7 tuntia. Ja jauhoi sillon kauheeta kakkaa kaverinsa kanssa, joka ajatteli myös joulusta samoin.

Tänä jouluna ei kääpis saa olla kännissä, ihan munatotissa, joulufiiliksissä se saisi olla ja ehkä hieman nauttineena hehkuviiniä (hyi vittu mikä sana). Vaikka kääpis niin halveksuu koko joulua, sitä ajatusta ja ideologiaa, pitää se ehkä tänä vuonna jopa siitä joulukonsertista, mihin se viimeksi sammui (oli niin kylmä ja tylsää). Ehkä kääpis tänä vuonna osaa hetkeksi päästä joulu meininkiin mukaan, ihan vaikka sitten sen renttunsa mieliksi (se kääpis on seonnut kun se mielistelee jo muita).

Ei se kääpis toivota kenellekkään oikeastaan tarkoituksella hyvää joulua, vaikka se ne joulukortit tekikin. Ehkä se jopa voisi muistaa laittaa ne joulukortit joskus postiin, niin muut oikeasti näkisivät kuinka sekaisin se kääpis on oikeasti mennyt. Sen jälkeen sen kääpiksen voi kiikuttaa sinne hoitoon, koska sen lääkkeet alkaa olemaan siinä kunnossa, että ne jopa tekee sen melkein onnelliseksi.

Elämäni voittaja

2007-12-11T11:41:00.000+02:00

Olo on kuin hakatulla puliukolla ja haisevalla koiralla. Jalkaan särkee, buranaa vaan kuluu ja kolmio lääkkeitä ei kehtaa töissä vetää. Eilisen yön selitysten kuuleminen tänään aamulla sai minut taas valaistumaan miksi ne mömmöt ei taas ollutkaan kivoja. Pidin hereillä sitä renttua, joka asuu meillä selittämällä jostain kaapeista ja nauroin koska se renttu jätti sormensa sinne oven väliin. Itse en muista tapahtuneesta mitään. Kai mä nään vaan kummallisia unia.

Mulla on aina niin paljon ajatuksia siitä mitä mä haluan kirjottaa tänne ja sivistää itseäni sillä ja samalla vähän muitakin. Aina kuitenkin se idea pankin rosmo käy ja vie kaiken. Vitun sika. Ehkä se yrittää suojella mua ihan vaan itseltäni. Osaan puhua jo itsestäni melkein kolmannessa persoonassa, mutta päätin jo, että parempi sekin lopettaa ennen kuin lopullisesti sekoaa. Nykyiset lääkkeet pitäis vissii sitte vaihtaa taas vahvempiin.

Tässä on ollut taas kyllä paljon asioita, mitkä on ehtinyt mua vituttaa, vituttaa ja vituttaa. Toisaalta olo on ku voittajalla (NOT). Sekosin eilen kaupassa käynnin jälkeen (kyllä Gigantti on kauppa). Ostin spagetti purkin ja heti sen jälkeen mun teki mieli tehdä spagettia ja valmistaa spagettikastike. Ja koska mä innostuin niin paljon mä väsäsin sen rentun kanssa sitten makaroonilaatikon siihen päälle. Ruuan laittaminen on kivaa.

Multa kysyttiin tänään oonko taikauskoinen, mä en oikeen osannut siihen vastata. Kysyttiin vielä siitäkin, että mitä se meinaa kun etusormea kutittaa. No enhän mä muistanut. Ekana juolahti mieleen, että eikse ollu ku varpaita kutittaa niin tulee vyrkkaa. Mulla kutisee varpaat ja silti ei vyrkkaa tipu. Perkele. Äsken sitten "duuni kaverin" (eli yhden meidän esimiehen) kalenteria availin ja huomasin sitten että viikolla X oli siskon päivä ja seuraavalla viikolla oli sitten oman siskoni nimipäivä. Ja koska nämä nimet oli allekkain kalenteri muodossa, tuli ihan meedio olo siitä kirjasesta, viimeistään siinä vaiheessa kun avasin sen uudelleen ja sieltä tuli oma nimi päiväni. Se kalenteri muistutti mua, että tänään pitää mennä siskon kanssa töiden jälkeen shoppaa.

Friikkiä.

Jälkifiilikset

2007-12-07T10:12:00.000+02:00

Ensimmäisenä tulee mieleen: En enää ikinä dokaa, koske mihinkään alkoholiin, tai lähde koskaan firman bileisiin. Kankkunen on aivan kauhea ja illan päätöksestä vittuillaan. Onneksi en päässyt mogailemaan mitään ja ylpeänä ei voi edes seistä. Välillä sitä toivoo, että olisi nekin bileet jättänyt väliin. Kivaa oli niin kauan kun osasi sen ilmaisen viinan hallita..

Muistan valitettavan hyvin illan tapahtumia, joista noloimpia ei mainita ääneen. Välillä toivoo, ettei olisi kertonut sille rentulle, joka asuu meillä, että minä kirjoitan blogia, sillä suora avautuminen on aina hieno säädettyä. Tosin sille rentulle kerroin jo kaiken mitä bileistä mahdoin vain muistaa. Olen päässyt jopa kuittailemaan niille, jotka eivät tienneet moganneensa ja pilkkasitvat minua helvetin pöntön halaajaksi.

Olen kummallinen dokaaja. Eli en dokaa, otan joskus. Viimeiset kerrat sekin on mennyt niin överiksi, että harkitsee sitä raivoraittiin uraa.. Mutta jos aina olisi selvin päin ja katselisi muiden enemmän ja vähemmän fiksuja touhuja kännissä, ei se olisi enää hauskaa. Selvinpäin on kiva olla, kunhan ne käpälät pysyy siellä omalla puolella. Selvinpäin ei tarvitse miettiä mitä tuli tehtyä. Sillon tietää aina olleensa kiltisti. Silloin voi aina kuittailla muiden hölmöyksille. Joskus on vaan kiva päästä nollille. Tavaksi en aijo ottaa kun se krapula on aina niin hiipivä ja se lohikäärme alkaa seikkailee mun unissa sitten viimeistään kännistä seuraavana yönä..

Kaikki ihanaiset ovat tulleet kysymään, että oliko mulla kivaa. No olihan mulla. Jälkiseuraukset seitsemän fisun jälkeen on vaan aika heikot. Puoli tuntia sille määrälle viinaa on ehkä skidisti liikaa. Mulla on taas valitusvirsi menossa ja kaikki on ihan kohmeista. Kaikki on paskaa ja yrittää vaan selvitä siihen viiteen ja sit pääsee kotiin. Olin kiltisti ja olen jatkossa ja se viina pullo saa vähäksi aikaa jäädä ihan yksin sinne narikkaan.

Kuplivaa vittuilua

2007-12-05T16:07:00.000+02:00

Ja minä kun luulin, että tämä paska lafka voi kieltää minulta kaiken! Ja vitut. Mä löydän sen ainoan porsaan reijän siitäkin reijättömästä juustosta. HA! Mä näytin niille. Eli hiljais elooni löytyy syy: TYÖPAIKKA. Minua vahditaan, minua seurataan, tarkkaillaan ja minulle vittuillaan. Nyt kun viimeksi tajusin sen kuinka apina peliä voi pelata koko ajan, kesti sitäkin huvia viikon. Nyt kun keksin kuinka pääsen blogiin, sitä ei viedä koskaan. En vieläkään tältä paskalafkalta ole saanut niitä rajattomia netin käyttö tunnuksia ja kun ne tulee, ne tietää mitä mä teen töissä. PASKIAISET.

Tänään on tiedossa firman pikku joulut ja selitys sille miksi jo nyt sormi väpättää. Avasin siiderin ja nyt jo kuplii. En ole holisti, mutta silti. Dokaan työpäivän aikana ja tällä hetkellä paikalla olijoista kukaan ei katso minua kieroon. Asiakkaiden edessä ei kuitenkaan kehtaa... Ensin otin pullosta huikkaa siten että se oli povitaskussa, jonka jälkeen sanoi minulle yksi vanhempi mieshenkilö: "Ei sitä pulloa enää tänä päivänä tartte piilotella". Kiitos. Juoppoilu on sallittu. Eli parasta mitä voi elämässään tehdä on ruveta juopoksi joka käy töissä ja ei jää kiinni. Työtön juoppo olisi kyllä vieläkin se mun unelma ammatti!

Koska mulla kuplii päässä ja mun tekee taas vitusti mieli röökii, on kai sitä tonne halliin mentävä pullo kourassa ja varoa sitten jos se saksalainen mersssu mies pöllähtää paikalle. Se voi olla aika kärhämä jos se näkee meidät juopot. Ja vittu nyt se tuli. Eli nyt pitää oikein piilotella pulloa. Muut on saunomassa ja vetää kaljaa. Mä en uskalla ja saa mennä mukaan. Ehkä parempi niin. Meikkasin nimittäin puoli tuntia naisten vessassa (ainoa naisten vessa koko saatanan talossa, kiitos miehet). Naama on ku petolinnun perseellä ja olo on vasta nousussa, ehkä se renttu, joka asuu meillä juo mut kauniiks tänään.

Yö-köt-tää

2007-11-28T10:12:00.000+02:00

Kaikki mikä tulee yököttäyydestä mieleen.. Iso huokaus. Ne just rakastuneet pariskunnat. Ja se ylenpaattinen söpöily. En kiellä etten itsekkin olisi sellanen. Mutta mua yököttää välillä sillonkin kun teen sitä itse. Söpöily on piilossa kivaa, koska kukaan ei tiedä että sitä tehdään. Piilossa paras.

Okei, kaikki parishteet on omalla tavallaan vitun yököttäviä. Mut jos niistä ei koko ajan puhuttaisi, ei olisi tätä yökkimis refleksiä ja sillon siitä ei voisi vittuilla.

Muutkin asiat yököttää. Ainakin krapulassa tuntuu että kaikki on hirveetä, kauheeta, kova äänistä ja yököttävää. Sillon tulee se täysi stoppi. Silloin myös toivoo, ettei maailma pyörisi niin lujaa. Siitä tulee niin perkeleen paha olo.

Mulle tulee nytkin paha olo kun ajattelee, että pitäisi tehdä töitä. Ja kun tattoo tota kärhämä huoraa päivät pitkät, ei voi mitään muuta kuin tehdä yökkimis-refleksiä. Ton viiksekkään kärhämä huoran kattominen on pahinta mitä tiedän. Kelasin just, et jos tohon törmäis krapulassa.. Mä varmaan vetäisin itteni niin pitkälle jojoon. YÄK!

Kuinka kaikki voikaan olla tänään niin vaikeeta

2007-11-27T09:07:00.000+02:00

Vaikeeta, vaikeempaa, vaikeinta ja kaikista ylivoimaisinta.

Aamulla ei meinaa koneet aueta. Ei meinaa pysyä hereillä, mutta mitä voikaan odottaa viiden tunnin yöunilta. On vaaaaaan niiiiiiin vetämätön olo. Sitte ku toi viiksekäs naiskolleegakin on niin perseestä. Tää päivä tuntuu enemmän maanantailta ku eilinen. Ei riitä virtaa ja energiaa tehdä mitään. Töitäkään ei ole. Eikä vittu voi pelata edes nettipelejä kun noi serverit on taas vituillaan.

Isompaa huokausta ei tähän aamuun saakkaan. Päätä särkee ja olokin on kuumeinen ja valitusvirttä tekee mieli vetää Hoosiannan kanssa yhteen tahtiin. Koska tänään on taas tällänen persereikä päivä, ei tekisi mitään muuta kuin mennä peiton alle ja nukkua karhun unta.

Onneksi mä muistin jotain positiivistakin. Tuli taas eilen käytyä sisustus ostoksilla. Tuli tuhlattua taas määrä X rahaa ja nyt on köyhä olo (se oli se ainut negatiivinen juttu). Meni melkein 6kk ennenkuin osasin päättää hankkiakko verhot ja tangot siihen ihanuuteen, jota jotkut kutsuu kodiksi. Ne paneeli verhot siihen alkoviin on kuitenkin ostettu kesäkuun alussa ja edelleen ne on asentamatta, koska näistä Suomen paska kaupoista löytää oikeat kiinnikkeet sitten puolen vuoden välein (ainakin siihen kohtuulliseen hintaan).

Torstaina on taas asennus päivä. Tulee meidän vakio asennuspariskunta meille touhuamaan ja meillä on sitten se bisse tarjoilu. Nyt sitten mafiamamma saa ne "oliivin" vihreät verhot ja paneelit ja sitte ne hyllyt sinne sängyn toiseen päähän, että voi iltaisin aina niitä autoja sieltä ihastella. Sisustaminen on ihanaa, kivaa, hauskaa ja erifantsuu. Mutta vittu että se on kallista. Puolen vuoden asumisen aikana olen saanut varmaan enemmänkin kuin 7000 euroa palamaan siihen, että se ihanuus, jota jotkut kutsuvat kodiksi, olisi vielä ihanempi.

Kaikkeen tähän kalleuteen ja tuhlailuun, ei kyllä tällä kertaa ole vastaus se, että mulla olis kallis maku. Sitä vaan kerää pientä kaikkea ja rakentaa siitä isoa kokonaisuutta. Siitä tulikin mieleeni, että parit taulutkin pitää saada seinälle torstaina. Torstain jälkeen olen taas noin kuukauden verran tyytyväinen, kunnes taas löydän jotain mitä on vaan pakko saada sinne ihanuuteen vielä lisää.

Viho viimeinen paikka minne mua ei pidä päästää yksin on ikea. Tasan kerran koko tämän vuoden aikana olen kävellyt siitä lafkasta ulos, ilman että on osanut mitään. Sillonkin olin ihan murheen murtama kun en löytänyt mitään, mitä olisi vain pakko saada. Se oli järkyttävä kokemus.

Olen saanut erittäin paljon kehuja siitä, kuinka hyvä shoppailija olen. Ostan edullisesti samaa tavaraa, mistä muut maksaa hunajaa. Osaan etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja sille kalliille vaihtoehdolle ja löydän lähes vastaavan halvemmalla. Osaan käyttää järkeä kun ostan jotain. Useimmiten järki jäässä menen kaupoissa, vaikka silti mietin onko tämä nyt tarpeellista. Haluan ostaa, rakastan ostaa. Kunhan nyt vielä olisi sitä oikeeta rahaa ostaa kaikki mitä haluaa. Pitää siis muistaa taas lotota...

Kaiken tämän kalleuden ja materialismin keskellä olen kuitenkin vain ihminen, kuluttaja. Kerään, mutten kierrätä. Käytän, rikon, mutten korjaa. Onko se sitten materialismia? Joku sen tekee kuitenkin munkin puolesta. En ole niin vihreä, että edes kiinnostaa. Kunhan vaan mulla on tarpeeksi hyvä olla.

Viikolopun jäljiltä

2007-11-26T08:35:00.000+02:00

Taas on tullut se ihana ja ah niin odotettu maanantai. Maanatai aamuna kun herää taas ennen kuutta, että joskus voisi olla ajoissa töissä, tulee miettineeksi aamu pöhnässä, joka tuntuu lähes kpulalta, että miksi vitussa aina pitää olla maanantai? Maanatai aamuna aina jotain on vituillaan. Kuten oli taas tänäänkin. Heti työpaikalle saavuttua ja koneen avattuani, sain soittaa käyttö tukeen: "EI TOIMI".

Eilen sain kunnon välähdyksen ja sen perusteella tein päätöksiä. Aijon pilkata masennusta ja tehdä siitä niin paljon pilaa, ettei sitä ole enää olemassa. Mielestäni tämä on hieno päätös. Se vittupää Kaikkonen on jo ehtinyt sanoa, että asenteeni tätä "sairautta" kohtaan on mitä mainoin. Aijon haistattaa sillekin pitkät vitut, kuten kaikelle muullekin yleensä.

Perjantaina tämä tulva mafiosomamma sai elämänsä parhaimmat naurut mafiosojen lempi paikassa, Casinolla. Paikalle saapui kolme helvetin äänekästä pissistä. Kaikki ne juntti pukeiset ihmiset tuijotti niitä. Lopulta kaikki tuijottivat minua, sillä nauroin ja osoitin niitä sormella. Kommentti yhdeltä vetyperoksidi plondilta oli: "siis vittu mitä paskaa". Niiiin stereotypiaa. Nauroin ja nauroin ja nauroin. Kesti noin 5 minuuttia rauhoittua ja pureskelin kynsiä hykerrellen samalla juuri tapahtuneelle. Ehanata.

Nyt tuli päätetyksi se, että pitää perustaa oma mafia. Minä ehdottomasti tulen olemaan se ykkös mafiamamma. Siitä ei tingitä. Tuli tästäkin mieleeni, että kumpi parisuhteessani on enemmän mafioso, minä vai se renttu, joka asuu meillä? Kaikkosen mielipidettä kaivataan taas. Suomen minimafia. Kaikkonen joinaa, ja siltä ei kysytä mitään. Vaikka sillä on se vantaalainen, jolla on se vitun kummallinen kaveri, mä otan sen silti mun mafiaan. Se vantaalainen on sama kuin sellainen ulkomaalaisvahvistus. Ja se sen outo kaveri on vähän niinku sitte se sekopää, joka on aina valmis ampumaan kelle tahansa kuulan otsaan. Että näin. Minimafia on valmis. Sitten kun tää juttu laajenee, se on Vähän-isompi-Minimafia.

Idearikkaus voi olla tänään vauhdissaan. Mietin kuinka voisin voittaa lotossa tänään, vaikka lottoarvonta meni lauantaina ja unohdin lotota ja seuraava arvonta on sitten tämän viikon lauantaina. Olen myös arvioinut erinäisiä asioita viikonloppuna, kuten sen että ONNEKSI en ole LANDE. Tulin käyneeksi eräillä messuilla viikonloppuna.

Messuilla menin ihan sekaisin, koska näin possuja ja menin niiden kummallisten pikku ihmisten kanssa sinne samaan possu karsinaan. Mä hymyilin tietysti kaikista leveiten ja tämä ikuistettiin digikameralla. Olen niin ylpeä itsestäni! Sitten näin laamoja (tai alpakkeja), lampaita, heppoja ja mini heppoja ja sitten lemmuja ja vähän erillaisia lemmuja ku ne tavalliset. Mutta se sonni. Se paino kevyet 1132 kiloa. Tämä rakas renttu, joka asuu meillä, kuvasi luonnollisesti sitäkin. Kuvaskulmat oli aika mielenkiintoisia. Sen sonnin persreikä tuli oikein tsuumattuna ja tietenkin sen säkit, tai no toinen kives. Sen sonnin kivekset oli aikalailla jalkapallon kokoset. Sitten tämä rakas renttu totesi jotain mitä ei voi unohtaa: "Me katottiin yläasteella sonnin spermaa. Ne siittiöt näki ihan silmällä". Kaikkea sitten siellä yläasteella joutuu kattelee.

Ennen tätä eläin kokemusta käytiin syömässä StoraEnson piikkiin. "Arvoisat metsänomistajat". Vitut mulla mitään mettää ole. Mä en ole niin lande ja rikas siihen päälle. Irina Bjöklund soitti sahalla siinä tilaisuudessa. Se oli aika mielenkiintoista. Se ihan oikeesti kuulosti veikeeltä. Onneksi mä en yrittänyt sitä kotona. Olis voinut tulla paljon katkenneita sormia. StoraEnson piikkiin olis voinut vetää tunnissa kunnon tumut. Tosin tyydyin vain lasiin valkkaria, koska tuntui siltä, ettei kehtaa lauantaina kello neljän aikaa olla kännissä. Tosin, on ne työttömät ja juopotkin.

Viikonlopun rauhaisan elon jälkeen tuntuu lähen kurjuudelta palata tänne töihin ja katsoa tätä sakkia. Tosin tätä väkeä tulee ikävä, jos sen uuden työpaikan saan. Sitten voi olla, että blogin kirjoittelu työaikana pienenee. Tosin, ehtii sitä ehkä kotonakin. Työinspiraatiota voi löytyä enemmän kun työstä maksetaan kohtuu korvaus. Ainakin siis enemmän kuin nyt. Täällä tunnen olevani alipalkattu, ylityöllistetty (tosin en taida koskaan edes tehdä töitä, mutta siitänkin voisi maksaa enemmän) ja aliarvostettu. Kollegani kärhämä on se kaikista kauhein asia työssä. Tosin siitäkin saa olla erossa aina vähintään puoliotista tuntia päivässä. ONNEKSI.

Koska nyt tuntuu siltä, että vain jaarittelen, koska en jaksa lähteä röökille, voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes yrittää. Suora tie kahvikoneelle ja sauhulle. Puolen tunnin välein olisi ihan hyvä käydä röökillä, ja en muuten aijo lopettaa tai tehdä niinkuin Kaikkonen tekee. HAHAHAHAH. Kiitos ja näkemiin.

mä niin vihaan pissiksiä

2007-11-22T15:59:00.000+02:00

Mä vihaan Idols -pissiksiä, etenkin Anna Abreuta (kylmiä väreitä tulee kun kirjottaa sen nimenkin). Ja sitten mä vihaan tota vitun "oon niin hyvä" Katariina Braskia, vai mikä vittu sen nimi onkaan. Mä en voi sietää pissiksiä bussissa, ne pitää niin kälätystä. Mä vihaan pissiksiä varsinkin vappuna puskassa itkemässä: "kukaan ei rakasta mua". Mä vihaan niitä vitun vetyperoksidi-bimboja, jotka näyttää ihan pilalle menneiltä Bratz-nukeilta. Mä en voi sietää street-hengareita tai ostari-hengareita. Voiko olla mitään säälittävämpää?

Mua sylettää se, että pissikset luulee olevansa jotain. Pissis on aina pissis. Mä teeskentelen olevani pissi, koska olen muuten vaan siinä kaikessa ironiassaan iki-pissis ja mulla on paras kaveri mahti-pissis. Pissiys ei ole ikä, vaan se näkö, asenne ja olemus. Jos mä saisin olla päivän "kunnon" pissis, eli oikeesti se pinkkiin pukeutunut vetyperoksidi blondi, mä varmaan vetäisin itteni jojoon. Mä en voi sietää sitä puhetapaa. Mä en voi sietää sitä hajua (puoli purkkia hajuvettä VÄHINTÄÄN). Mä en voi sietää sitä tyyliä (liian kireet vaatteet, pelkästään pinkkiä ja liian matalat housut).

Pissi luulee tietävänsä kaiken, luulee olvansa vanhempi kuin on, luulee olevansa paras. Pissis yrittää vittuilla, mutta kun sille menee vittuilemaan takasin (oikeasti alentuu siihen), niin ei se edes ymmärrä, että sille vittuillaan. Pissikset syövyttää niiden aivosolut vetyperoksidilla ja ofelialla. Ne pahimmat pissikset yrittää polttaa röökiä, ja vetää vaan poskareita. Säälittävää. Mä en ikinä ole itse ollut pissis, onneksi. Mä voin näin "isona" tehdä kuitenkin mitä huvittaa ja nimittää itseäni pissikseksi (kaikessa siinä sarkastisuudessa).

Mä vittu niin vihaan niitä Liisoja, jotka karkaa ihmemaasta. Menis vittu takasin. Aina kun tollanen vitun pissis soi radiossa, pitää vaihtaa kanavaa. Aina kaupassa kun kulee sitä pissiksen paska musiikki, pitää lähteä juosten kaupasta. Jos se vitun pissis pääsee telkkariin asti, pitää laittaa telkkari kiinni. Mä vihaan kaikkea mitä pissiydessä on. Mä en kestä miksi joku haluaa katekoroitua sellaseen kastiin. Siis HYI VITTU. Menkää itteenne.

Pissis joulukalenterissa:
"Siis daa, mä otan kyl tänää kännit koska on huomenna on itsenäisyys päivä ja vapaat skolest. Nyt pitää vaa sit mennä hakikselle toho lähiostarille ja pyytää joku hakee ofeliaa. Sit illalla ollaa ihan kännis. Mä sit haluun mennä kismailee niiden hyvännäkösten kundejen kanssa. Ja sit vois ehkä olla bileet siel kivas mestas. Siis kyl sä tiiät mist mä puhun."
Myöhemmin illalla:
"Siis mä oon niin kännissä. Onks mul meikit viel oikeesti hyvin? Ai siis oikeesti onks ne poskella? Hei voi vittu. Mitä mä nyt teen? Mä en voi mennä kattoo tota mageet kundii tonne enää. Voi vittu, mulla on letti ihan laatassa. Mitä mä nyt teen, siis daa."

Kiitos

Ideat on LOPPU

2007-11-22T15:32:00.000+02:00

Koska mun idea pankki on jälleen varastettu ja työttömät-juopot on niiiiiin loppu.. Mun piti pyytää "korkeammalta taholta" pientä ongelman ratkaisua. Ja mikähän se vastaus mahtoi ollakaan: "kirjota musta, jotain nättiä". No jo on vittu. Kirjotetaan sitten kerran ideat on niin loppu. Ei millää pahalla mut ei millää hyvälläkään.

Eli: On eräs ihminen, joka kutsuu itseään mitä omituisimmilla nimillä. Minä tämän kyseisen henkilön olen nimennyt Vittupää-Kaikkoseksi (koska kuulemma kyseisen henkilön mielestä ei paskapää-kaikkonen ei ollut hyvä). No se on jo aika nättiä, että mä kirjotan jo siitä ihmisestä mitään. Tosin mä olen päässyt sen bloggin, myönnettäkööt.

Koska mun piti kirjoittaa jotain nättiä, mulla tulee sen Kaikkosen kani mieleen (koska mä en saa tehdä paljastuksia, näin kuului ohjeistus..). Se on aika söpö, mutta se ei ole nätti ja kiva sillon kun se ei leiki mun kanssa. Kaikki oikeesti haluaa leikkiä mun kanssa, koska mä oon kivoin leikkikaveri ikinä. Se Kaikkonen on kiva, koska se leikkii mun kanssa. Ja sit se halaa kans. Joskus se jopa pussaa (aika ällöö).

Se Kaikkonen tykkää olla nätti, siks se aina meikkaa, kun se haluu olla oikein nätti. Se Kaikkonen omistaa aika isot korvat, koska se jaksaa aina kuunnella mun typeriä juttuja (no niinpä, tosi typeriä). Sen Kaikkosen vika on sekin että mä kirjotan näitä tyhmiä juttuja tänne. Se Kaikkonen juo aina tyttöjen Cocaa, koska sekin on nättiä. Ihme tyyppi. Hauskaa Kaikkosen kanssa on vaikka väkisin. Kaikkonen kun nauraa niin se nauru tarttuu muihinkin. Varsinkin sillon kun se imitoi sitä Penttiä (emmä tiedä onko sen nimi oikeesti Pentti). Se vasta on kivaa ja tyhmän kuullosta. Sillon mua ainakin naurattaa.

Se Kaikkonen on aina kaikkien kaveri, kaikki haluu olla sen kaveri ja siksi sen puhelin laulaa koko ajan. Kaikkosen kanssa on kiva häröillä. Sen kanssa eksyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tästä mainittakkoon: Olemme visitoineet useasti Stondiksella. Jos et tiedä mitä se on.. Voih, siinä vaiheessa se on yleissivistyksen puutetta. Se Kaikkonen on hyvä tietopeleissä (jos tulee nättejä kysymyksiä).

Koska mä olen se, joka osaa kaikista näteintä juttua kertoa Kaikkosesta, mä olen melkein kunnioitettu siitä, että Kaikkosesta pitää kirjottaa oma blogitus. Siistii. Kaikkosen voi aina tavata (kunhan se ei ole ällö-söpö-nätti tuulella). Se Kaikkonen on mennyt nyt tapaamaan kyllä miehen (ihan mukavan sellaisen, jolla oli vähän outo kaveri, se kerto mulle heti sen "moi mä haluun seurustella sun kanssa, tällänen mä olen" -esittelyn). Nyt kun sillä Kaikkosella on mies, se on vähän liiankin söpöily tuulella välillä, mut ei se haittaa. Minä jos joku osaan olla sen rentun kanssa, joka asuu meillä kanssa aika vitun oksettava ja siksi mä annan tän kerran anteeksi.

Koska mä en jaksa enää kehua sitä Kaikkosen paskiasta maasta taivaisiin, mä lopetan mun verbaaliset lahjakkuudet ja alan keskittymään siihen, mitä kaikkea mä voinkaan löytää internetistä. Kiitos.