Keksiviikkoa

"Jäi vähän joulupiparia yli, maistuisko?". No sitähän täällä on tarjolla, töissä ja kotona. Piparit on ihan hyvä keksintö aina siihen saakka kunnes niitä alkaa valua joka tuutista. Olen keksi friikki, entäs sitten? Mutta en mäkään jaksa vuoden ympäri pipareita mutustella. Tuli mietittyä, että kun niissä pipareissakin on parasta ennen päiväys, mutta meneekö ne piparit oikeasti koskaan vanhaksi?

Piparit ja glögit on niin pikku joulu juttuja (tiedän, en edelleenkään osaa yhdyssanoja). Mutta miksi aina niitä pipareita saa ympäri vuoden kuitenkin? Onko täällä jotain pipariholisteja? Addiktoivaa mutustella piparia. Pipari on vaan niin kaksimielinen juttu kuitenkin. Jotkut on vaan niin riippuvaisia piparista tai Piparista.

Olo on edelleen aika levoton ja näiden pipareiden mietiskely aiheuttaa lisää levottomuutta. Eilen saavuttuani kotiin jopa vähän jälkeen 12 aamupäivällä, päänsärky lakkasi kuin salamaniskusta, aivan niinkuin se alkoikin. Eli olen laiska ja saamaton, enkä halua käydä töissä ja teeskentelen päänsärkyä aina niin pitkälle, että esimies antaa luvan lähteä kotiin. Oikeasti kärsin migreenistä ja oikeasti oli pää kipeä eilen. Päänsärky on ikävä ja Burana 600mg ihana keksintö.

Kaiken tämän levottomuuden keskellä tunnen olevani välillä hukassa. Eilen se ihana renttu, joka asuu meillä tiskasi sen kauhean Mount Everestiä muistuttavan tiskikasan. Sen kunniaksi tuli laikettua taas ruokaa sitten myöhemmin. Kun katselin rentun tiskaamista, tunsin oloni ihan ulkopuoliseksi omassa kodissa. Renttu hoitaa kotityönsä täydellisesti, vaikka välillä sinne vessaan unohtuu tuoda lisää vessapaperia. Ei aina uskoisi, että ne, jotka ovat tottuneet siivoojiin, osaisivat siivota ihan aikuisten oikeasti.

En ikinä rupeasi ainakaan itse siivoojaksi, koska oman sotkunkin siivoaminen tuottaa tuskaa. Eilen tuli kyllä todettua, että osaan olla tehokas järjestelemään tavaroita, mutta kuitenkin huomaan itse, että kaikki jää aina puolitiehen. Eilisen levottomuuden myötä, en kuitenkaan tarttunut siihen imuriin, niinkuin uhkasin tekeväni. Sen sijaan levottomuuden ansiosta baari tiski etenee ja ahkerointi johti happihyppelyyn, eli ihan oikeaan kävely lenkkiin. On levottomat jalat ja ajatukset.

En osaa taaskaan olla hetkeäkään paikallani ja varsinkaan en malta ruveta tekemään töitä. En hyödy työnteosta mitenkään ja edelleen palkka on paska. Ei se riitä kattamaan tätä levottomuutta, koska kun se pahinten iskee, helpointa on lievittää sitä shoppailulla. Tiedän, olen addikti. Jokaisella on joku juttu, mitä on vaan pakko tehdä. Jotain mitä on vain pakko saada. Jotain mikä aiheuttaa levottomuutta, jos se jää välistä. Olen niin levoton ja vielä siihen päälle taas väsynyt, etten keksi edes tekosyitä lähteä töistä kotiin. Ehkä taidan taas olla loman tarpeessa.

Nyt tuli ainakin hetkellisesti sellainen olo, että pitäisi taas päästä mökille. Siellä voisin taas suunnitella ja puuhastella. Viimeksi piti lähteä kotiin, koska levottomuus iski uudellen ja olin aivan liian seuran kipeä. Olihan se renttu tietenkin mukana, mutta kaipasin paljon äksöniä. Levottomuus on siis jatkunut jo joulusta. Eilen puhuin sen paskapääkaikkosen kanssa kahvilla (nähtiin taas pitkästä aikaa) ja se totesi kärsivänsä joulu-uupumuksesta. Tai sen jälki uupumuksesta. Väsymys on kyllä edelleen kuin syöpä. Mä ottaisin mielummin saman taudin kun Kaikkonen, mutta mä sain vaan tän levottomuuden. Ei taas mennyt onnen keksit tasan.

Olen ruvennut miettimään kaikkea mahdollista toteutettavaa ja vähemmän toteutettavaa. Ja ne asiat, jotka ehdottomasti haluaisin toteuttaa, on taas sellasia, mitä en tiedä kykenenkö ja mitä muut siitä ajattelee. Tunkeilenko? Epävarmuus ja levottomuus taitaa kuitenkin jossain määrin mennä käsi kädessä. Haluaisin olla kuin sinkkareiden Carrie, koska se nyt vaan olisi niin siistiä. Mutta kuitenkin epäilen koko ajan näitä todellisia kirjallisia lahjakkuuksia, mitä ei ainakaan sen perseellä pyyhittävän yo-todistuksen mukaan minulla EI todellakaan ole. Se äidinkielen maikka vaan aina sattu vihaamaan mua, koska osaan olla liian luova ja vittu minähän en kirjoita niinkuin joku käskee.

Haluaisin olla astronautti ja syödä avaruudessa Dominoita. Kiertää auki ja syödä ensin sen puolen, jossa ei ole sitä valkoista töhnää. Miten toisaalta voi syödä keksiä se kupoli päässä? Voi olla vaikeaa naukkailla vaikka se keksi olisikin siellä kupolin sisällä. Tätä tämä levottomuus aiheuttaa. Olen ihan liian ylienerginen ja tällä ei ole mitään vitun tekemistä sen kanssa, että ulkona on lunta ja valoisampaa kuin vielä pari päivää sitten. Eikä tämä liity siihenkään, että kärsisin ADHD:sta. Se löytyy siltä rentulta. Siksi sille piti ostaa nimipäivälahjaksikin paita, johon kyseinen teksti oli painettu samaan tyyliin kuin AC/DC.

Haluan lentää. Haluan päästä etelään, mutta kaikista eniten tällä hetkellä haluaisin päästä toteuttamaan itseäni ja päästämään suurimmat levottomuuden höyryt ulos. Levottomuuttani helpottaisi huomattavasti dominot ja apinapeli. Mutta molemmat on nyt rajattu hyvin pieneen. Tarjolla on vain pipareita ja se saatanan netti on edelleenkin määrätty toimimaan ihan helvetin huonosti. Vitun paskiaiset. Antakaa mun pelata apinapeliä, että tekisi joskus mieli tehdä töitäkin. Perkeleen perkele. Taas ei levoton osaa muuta kuin kiroilla.

Levottomuuteeni saan ruokaa pizzasta tänään. Ja nää kehtaa nyt väittää, että Jaalista saa vaan raakaa pitsaa tähän aikaan. Vittu mitä kusetusta. Tästä hyvästä pitää alkaa painimaan. Eli ei muuta kuin keksi suussa levottomuutta lievittämään pizzalla ja painimatsilla.

Levotonta mietiskelyä

Mä niin kuolen tylsyyteen lähes tyhjässä toimistossa, mihin se paskamainen esimieskin pian astelee. Kaikki tuntuu taas niin turhan päiväseltä ja tämän aamun saldo on kuitenkin jo tunti töissä. En nukkunut pommiin, en vain jaksanut tänä aamuna nousta kuin vieteri sieltä sängyn pohjalta. Siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Olisin mielelläni taas pitänyt rokuli päivän.

Olin eilen yöllä ja illalla aivan yliväsynyt ja ylilevoton. Levottomuus on alkanut kasvaa mun sisällä niin kuin se imusolmuke syöpä, johon kuolen kun olen 82 vuotias. Olen nukkunut taas ruhtinaallisen 4 tuntia ja en ole yhtään kiukkuinen: "tänne sitä vitun kahvia". Normaalia arkipäivää siis tiedossa. En osaa selittää, johtuiko eilinen levottomuus siitä, että oli maailman paras drifting -keli, vai siitä että sorruin taas ostamaan parillisen Lacosten valkoisia. Voi paska. Mä olen aivan täysin shoppausholisti.

Kävin eilen Jumbossakin levottomaksi. En aluksi meinannut millään löytää mitään, mitä oli vaan IHAN PAKKO saada. Okei, olen tyytyväinen siihen, etten ostanut niitä viidentoista euron lasten sormikkaita (niissä oli valmiiksi reikä, koska joku läskitassu oli selvästi vetänyt käteen). Sitten pyörimesen ja tuskastumisen jälkeen kenkäosastolla (koska en todellakaan löytänyt edes kenkiä, jotka on vaan pakko saada). Huokaisin syvään ja sukelsin sinne miesten osastolle. Ja siellä, siellä oli mamin valkoiset. Mami kyllä sekosi siellä laukku osastolla, mutta seurassani liikkunut miespuolinen ystäväni läimi naamalle aina kun halusin laukun, jonka hinta oli reippaasti yli 200 euroa (mikään muu ei mamille kelpaa, mamilla on jo Gucci, huom AITO G, kiitos kysymästä).

Koska oloni on edelleen paskamainen, väsynyt ja turhauttavan levoton, mietin taas aamuja. Viimeksi tänään aamupalani oli taas: buranaa, kahvia ja tupakkaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen paska ihminen, koska en osaa tehdä mitään oikein. Juuri äskettäin esimieheni taas tuli haukkumaan minua siitä, että pakottaa toiset töihin kipeänä ja ei tee itse töitään ollenkaan. Kusipää. Avautumisoloni muuttuu taas raivoksi ja haluan vain repiä päitä irti, *plop*.

Koska vittumaisuuteni parhaimpiin piirteisiin kuuluu se, että raivoan, raivoan ja raivoan... Totean täten, että pitää juosta röökille, koska pinnani ei kestä tällä hetkellä tippaaaaaaakaaaaaan enempää. PERKELE.

Kunpa olisin....

Kunpa olisin voittanut lotossa ja saanut sen neljä miljoonaa. Olisin voinut haistattaa vitut paskalle työpaikalleni ja lähteä lomalle. Olisin voinut valita, kuinka pahasti olisin sanonut tolle paskamaiselle ämmälle, joka väänteli naamaansa nyt, kun satuin olemaan paskataudissa kotona viime viikolla, enkä töissä. Olisin voinut olla hetkellisesti onnessani siitä, että voi tehdä mitä vaan vittuakaan kiinnostumatta siitä mitä kaikki vitun äpärät työpaikalla olisi sanonut.

Kunpa olisin syntynyt kultalusikka perseessä ja ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Voisin löllötellä vanhempien aikaan saannoksilla ja chillata minkä ehtii. Mutta ei. Synnyin normi perheeseen, normi aikaan, normi tuloineen ja kaikki oli normaalia, jopa se vitun ghetto jonne piti muutta. Kultalusikkaa kun olisi vähän pyörittänyt persreiässä niin olisi alkanut rahasampo pyörimään. Olisi taas voinut ottaa vaikka äkkilähdön aurinkoon, koska kyllä vanhemmat antaa fyrkkaa vielä siihen päälle.

Kumpa olisin edelleen vielä kipeänä ja kotona, niin ei tarvitsisi kärvistellä täällä paskalla työpaikalla, paskalla palkalla ja paskalla tuulella. Ei tarvitsisi taas kantaa vastuuta paskan esimiehen työmogista. Se pistää kaiken paskaksi ja sitten mulle huudetaan ja nälvitään ja kaikki on ihan paskaa, koska EI OLLUT MUN VIKA. Kotona olisin voinut edelleen nukkua, katsoa sinkkareita ja L-koodia niin paljon ku silmät kestää lespoja (eli aika paljon).

Kunpa olisin jäänyt syntymättä niin ei tarvitsisi mitään tehdä ja miettiä mitä tuli tehneeksi. Joskus valitettavasti menin kysymään, että onko mulla palautusoikeutta ja siihen se äitiliini paskasti vastasikin: EI.

Paskamaista uuttavuotta

Vitun ihana esimieheni painosti minut tulemaan töihin. Olin eilen kipeänä, ihan suoraan sanottuna ripuli taudissa. Tauti piinaa minua edelleen ja olen töissä. Paskamainen kolleegani se vitun typerä kärhämä lehmä on päättänyt tietenkin olla pois ja sairaana. Olo on kuin raiskatulla karhulla.

Kaikkea kivaa uusi vuosi toikin. Vatsataudin ja pakko työt. Joulupukki oli paljon armeliaampi Jeesuksen kanssa ja ne lahjoitti mulle jouluksi ja välipäiviksi kuumeen. Olin muuten välipäivätkin töissä hikoilemassa.

Täällä vitun lastentarhassa nää taudit jyllää. Totesin vain sen, että kun on pienemmässä puljussa töissä on paljon pienemmät mahdolisuudet sairastua. Varsinkin silloin kun kolleegoilla tai muilla työntekijöillä ei ole lapsia. Ne lapset saastuttaa niiden vanhemmat ja vaikkei ne äipät ja iskät sairastaisikaan ne tuo muille sitten ne saasteet. Ne vaan leijailee ja laskeutuu niinku ne tsernobilin höyryt. Kiitos teille, jotka vittu hankitte niitä saastaisia lapsia.

Vituttaa muutenkin ja on vaan paha olo ja toi kusipää esimieskin tuolla pitää vaan palaveria. Vittu. Pitää vielä oikeasti tehdä töitäkin.... . PERKELE.

Päästäkää mut pois Kalliosta (eiku töistä).

EI VOI OLLA TOTTA

NO LUE MITÄ SE OTSIKKO SANOO!!!

Mä sain just vapaaksi koko uuden vuoden aaton. Ensimmäistä kertaa varmaan moneen viikkoon mun esimies oli mukava. Ei vittu. Pidempääkin pidempi viikonloppu, helmee!!!! BILEEEEEET.

Jännärit jää töihin, läällällälläläääläää!!

LOMA!

Hyvää uutta vuotta!!

Mä meen täyttää kahvikoneet ja lähden vuoden vaihteen viettoon!!!!

Kuollutta

Mä kuolen ihan kohta tylsyyteen. Ensinnäkin olen ihan yliväsynyt ja odotan vain, että tää tautisen pitkä työpäivä loppuu kohta. Täällä pitää olla välipäivinä raatamassa kymmentä tuntia, että pääsee 5 ja puoleksi tunniksi vapaalle uuden vuoden aattona. Eli sillon ollaan vaan 2h töissä.

Olen syönyt karkkia niin paljon, että ihan oksettaa. Piparit ei maistunut muuta kuin mullalle. Olen ehtinyt huijjaamaan maantieto pelissä (paikkojen virhe-etäisyydet alle 300km, ekalla kerralla se oli lähemmäs 10 000km)... Olen tehnyt jo eilen kaikki mahdolliset helsingin sanomien testit ja tänään mtv3:n sivuilta kaikki testit. Jos saisin valita mitä tekisin nyt, voih, lähettäisin tuon kusipään tuolta kotiin ja menisin nukkumaan niin pitkäksi aikaa että kello vaan tulee viisi.

Koska en taas muistanut ottaa virikkeitä mukaan töihin, väsyn vielä herkemmin. Eikä tietenkään tähän taas vaikuta se, etten osaa mennä nukkumaan aikaisemmin kuin klo 00:30 ja töihin pitää herätä 6:00. Nyt tuntuu ihanalta edes ajatella sitä, että lähtee mökille. Siellä saa nukkua. Onhan se todella hienoa, ettei taas tarvitse matkustaa kuin melkein 100km kotoa ja pääsee nukkumaan. Toivottavasti se renttu ajaa..

Olen todella inhottunut siitä minkälaisia testi tuloksia olen noista vitun typeristä testeistä saanut.. Olen kuulemma aikuinen, mutta silti lasten kengissä. Sopisin opettajaksi, sehän on maailman kauhein ammatti. Mä haluan olla fiksu ihan keskenäni, enkä opettaa sitä muille. Kuolen 82 vuotiaana. Helpottavaa ajatella, että se ei ole kuitenkaan ihan vielä huomenna tai ensi kesänä. Olen vuoden ajoista marraskuu ja tammikuu (tein testin tahallani kahdesti). Olen ihana morsio ja siihen päälle vielä joku hienosto sika. Olen täydellinen juhlamoka. Olen, olen ja olen. Perkele.

Noi testit on samaa tasoa kuin horoskoopit. Ihan samanlaista skeidaa, mitä on vaan ihan hauska seurata ja tehdä ja tietty lukea. Olen vain ahkeroinut niin paljon töissä jo tänään. Onneksi tämä aamu ei alkanut samanlailla kuin eilen. Yritin "korjata" näppäimistöä, ja lopulta selvisi, että joku vitun ääliö oli käynyt kääntämässä nappuloita, eli H oli vaihdettu K:n paikalle ja K H:n paikalle. Siitähän tuli sitten päivän mittainen sota, mutta silti selvisin siitäkin, koska ei väsyttänyt näin paljon. Onneksi kuitenkin kello lähenee jo kolmea ja ei tarvitse sitten enää stressailla. Tässä Blogia kirjoitellessa aika menee kaikista nopeiten koska ajatus saa lentää, eikä tarvitse tehdä töitä....


Hyi, töitä, hyi.

Vuoden tilitys

On ollut niin ihmeellinen vuosi kokonaisuudessaan. Olen muuttanut koko elämäni oikeeseen suuntaankin jopa. Olen opetellut olemaan itsenäinen, ja kaikkia muitakin taitoja. Olen ostanut asunnon, olen ostanut kaksi autoa. Olen sijoittanut ja saanut vähän takkiinkin välillä. Olen muuttanut kahdesti ja alkanut seurustelemaan. Kaikki on ollut ihan utopista. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella, että elämäni olisi tälläistä tänään.

Kaiken hyvän ja pahan puolesta olen taistellut, joutunut taistelemaan. Kärsinyt, itkenyt, huutanut ja uudelleen itkenyt. Olen nauranut, iloinnut ja onnitellut. Olen ollut kokonaisuudessaan oikea itse täydellisyys. Tiedän olevani kaikkea muuta kuin täydellistä. Olotilat ja tunteet ovat muuttuneet vuodessa mylläkästä suoraksi. Olen kuin avautnut lankakerä, enkä häpeä yhtään.

Olen joutunut opettelemaan elämään uudelleen. Olen joutunut kokemaan niin paljon, etten olisi ihan heti uskonut pääseväni siitä yli. Elämä todella on täyttä myllerrystä ja ihmeen kaupalla siitä selviää. Olen saanut olla niin onnekas, että minua on jaksettua tukea ja kuunnella. Kaikilla ei ole käynyt välttämättä niin hyvä tuuri. Saan olla kiitollinen siitä kaikesta avusta ja tuesta, sillä ilman sitä, en olisi jaksanut. Toivon, että saan olla sitä samaa takaisinkin. Sillä suurin apu mitä olen voinut saada on ollut vain se läheisyys ja sen tunne.

Vuoden vaihtuessa olen saanut elämäni kerrankin onnistumaan. Voin olla vain ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut. Nyt tappio putken jälkeen olen valmis voittamaan ja menemään eteenpäin. En kadu mitään, sillä olen vahvistunut paremmaksi kuin koskaan olin. En voi olla mitään muuta kuin onnistunut oikeasti, kerrankin.

Haluaisin tietenkin tähän vuoden tilitykseen pistää kaiken paskan pyödälle ja levitellä sitä käsillä niin että polttaa. Kaikkeen paskaan olen käteni jo pistänyt. Kuitenkaan oloni ja luonteeni ei anna kuitenkaan jostain syystä periksi. Ihmettelen suuresti, mihin sisäinen kärhämäisyys ja mädäntyneisyys on oikein kadonnut. Olen hämmästyksissä. Ehkä se johtuu siitä, että tänään otan suunnaksi taas sen maailman turvallisimman paikan, missä tunsin taas onnellisuutta. Siellä saan paskan vaan valumaan niskastani pois ja huuhtelen sen saunassa järvivedellä pois. Sitä se on ollut, helpotus, pako ja vapaus.

Koska paskamaisuuteni on aivan lopuillaan tältä erää, enkä saa siitä mitään edes enää irti, voin vain todeta, että olen muuttunut. En vihannut tänä vuonna joulua niin paljon. Jouluaattonakin oli kivaa ja vasta joulupäivänä alkoi ahistaa. Sekin meni ohi, koska sain tehdä sitä, mitä muut sanovat minun rakastavan: Bemarilla ajoa. Kiitos rakas joulupukki (minä itse), kun ostit minulle uuden BMW:n.