Jos pitää olla posiitiivinen, niin ollaan vaikka väkisin. Ensimmäisenä itseäni kehuen, olen enemmän realisti kuin mitään muuta. Vaikka paska päivä aina yllättää ja pitää positiivisesti kaikki ajatella, ei sitä positiivisuuttakaan jaksa ihan loputtomiin.
Kaikki mitä suustani pääsee ulos ilman ajattelua, ei ole aina niin negatiivista. Se voi olla sarkastista ja vittuilua. Ota nyt musta selvää. Koska en jaksa ajatella aina etukäteen sanomisiani, niin ei se mikään ihmisvika ole. Yrittäisit sitten itekin ajatella positiivisesti, perkele.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Parempi päivä.
Tänään on jo paljon parempi kuin eilen. Sain vihdoin tehtyä sen yhden asian mikä vaivasi mua pitkään. Olo eilen siellä oli kaaottinen, surullinen, itkuinen ja haikea. Onneksi taas mun rinnallani seisoi Mies (isolla ämmällä). Koska tänään on vielä perjantai ja olen nukkunut kunnon yöunet, tuntuu että tänään pysytyn tekemään mitä vain. Ihan kaikki onnistuu ja mikään ei voi lannistaa tätä fiilistä. Ettäs tiiätte.
Koska tänään jaksan ja tänään ei vituta. Tänään paistaa aurinko niin ulkona kuin mun sisällä. Tänään mä aijon olla parempi kuin eilen. Koska tänään jaksan hymyillä. Koska minä olen tänään voittaja. Koska minä olen taas tänään oman elämäni prinsessa ja minulla on oma unelmieni prinssi. Koska minä haluan olla tänään oma itseni.
Tänään aijon olla reipas, olla ihana ja kaunis. Koska minulla on tänään valtaa tehdä mitä haluan ja ehdin myös sen kaiken tehdä. Vaikka en sitä kotiani putsaisi ja laittaisi kuntoon, tiedän mikä on minun kotini, minun linnani, minun turvapaikkani. Tiedän kenen kainaloon saan käpertyä kun taas sellainen huono päivä minut pääsee yllättämän. Tiedän tänään mikä on hyvin.
Koska oloni on, mitä mainioin, tiedän että voin olla avuksi muillekin. Tukena kaikille, jotka minuun nojautuvat. Voin jakaa kanssa muiden hyvän oloni ja antaa heille toivoa, että parempi huominen on oikeasti olemassa.
Koska tänään jaksan ja tänään ei vituta. Tänään paistaa aurinko niin ulkona kuin mun sisällä. Tänään mä aijon olla parempi kuin eilen. Koska tänään jaksan hymyillä. Koska minä olen tänään voittaja. Koska minä olen taas tänään oman elämäni prinsessa ja minulla on oma unelmieni prinssi. Koska minä haluan olla tänään oma itseni.
Tänään aijon olla reipas, olla ihana ja kaunis. Koska minulla on tänään valtaa tehdä mitä haluan ja ehdin myös sen kaiken tehdä. Vaikka en sitä kotiani putsaisi ja laittaisi kuntoon, tiedän mikä on minun kotini, minun linnani, minun turvapaikkani. Tiedän kenen kainaloon saan käpertyä kun taas sellainen huono päivä minut pääsee yllättämän. Tiedän tänään mikä on hyvin.
Koska oloni on, mitä mainioin, tiedän että voin olla avuksi muillekin. Tukena kaikille, jotka minuun nojautuvat. Voin jakaa kanssa muiden hyvän oloni ja antaa heille toivoa, että parempi huominen on oikeasti olemassa.
torstai 3. huhtikuuta 2008
Ei vaan jaksa.
Mä oon ihan loppu. Nukkunut taas yöni miten sattuu ja ihan mutkalla. Olo on niiiiiini loppu. Tänään on vasta torstai ja tää loppu olo kuuluu vasta perjantaille. Mä yritin jo syyttää väsymystä siitä, että se tulee vaan batteri vajeesta. Onko se mahdollista? Ja ihan oikeesti viikon viiveellä? Mun pääkoppa koputtaa tyhjää ja kuuntelen tota vitun navigaattorin ininää: " käänny oikealle, käänny oikealle". Enkä mä jaksa vetää siitä edes raivareita. Olen todellakin loppu.
Ei ole olo, koska ei dokaa. On tullut vanhaksi ei jaksa dokaa. Ei tule oloa, mutta väsymys on aina pahempaa. Vittu. Ei jaksa olla kyrpä otsassa kun haaveilee vaan siitä sohvalla löhöömisestä. Tahtoo vaan tuijottaa sitä naisten törkyä. Ei jaksa ajatella, kun päässä vaan tinnittää ja sillekään ei jaksa tehdä mitään. Eikai mun torstaista tule uutta maanantaita?
Pitäisi yrittää ahkerasti töitä, muttei niitä osaa edes tehdä. Eikä jaksa yrittää edes opetella, kun on niin loppu. Toistaa itseään miten sattuu ja kahvikaan ei maistu. Oonko tulossa kipeäksi? Nälkäkin alkaa tulemaan, muttei jaksa edes miettiä mitä söisi. Piristys ruiske olisi sellainen joka auttaa. Mistä sais sellaisen? Esimies oli eilen loppu, joten siirtyikö se mulle tänään? Ei jaksa edes virnuilla ja hymyillä. Mä olen nyt vanha, raihnainen ja erittäin väsynyt. Ei jaksa. vittu.
Ei ole olo, koska ei dokaa. On tullut vanhaksi ei jaksa dokaa. Ei tule oloa, mutta väsymys on aina pahempaa. Vittu. Ei jaksa olla kyrpä otsassa kun haaveilee vaan siitä sohvalla löhöömisestä. Tahtoo vaan tuijottaa sitä naisten törkyä. Ei jaksa ajatella, kun päässä vaan tinnittää ja sillekään ei jaksa tehdä mitään. Eikai mun torstaista tule uutta maanantaita?
Pitäisi yrittää ahkerasti töitä, muttei niitä osaa edes tehdä. Eikä jaksa yrittää edes opetella, kun on niin loppu. Toistaa itseään miten sattuu ja kahvikaan ei maistu. Oonko tulossa kipeäksi? Nälkäkin alkaa tulemaan, muttei jaksa edes miettiä mitä söisi. Piristys ruiske olisi sellainen joka auttaa. Mistä sais sellaisen? Esimies oli eilen loppu, joten siirtyikö se mulle tänään? Ei jaksa edes virnuilla ja hymyillä. Mä olen nyt vanha, raihnainen ja erittäin väsynyt. Ei jaksa. vittu.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Kuinka katkeraa?
Kyllä! OLEN! Minäkin tahdon kotiini sellaisen auringon kuin posteljooni petskinillä oli. Minäkin tahdon saada sellaisen solariumin kortin missä saa 150 minuuttia tekoaurinkoa. Minäkin haluan saada sen mehevän ja kivan shoppailu reissun. Okei, niitä mä haluan joka päivälle kiitos. Minäkin haluan sellaisen haltija kummin, joka tekisi minusta nätin edes päiväksi ja saisin olla sellainen tuhkimo. Minäkin haluaisin olla niin iso kenkäinen pomo, että kahvini tuotaisiin puhtaassa kupissa työpaikalle. MINÄ HALUAN VAATIA MYÖS PALVELUA. perkele.
Minäkö katkera? Ehen. Ei kyllä aina kateeksi käy jotka syntyvät se kultalusikka perseessä ja rahaa saa pyörittämällä perse sampoa. Mikä siinä olisi ilo jos kaikki olis nyt heti? Sillon ei tarvitse edes haluta mitään. Äsken ohitseni käveli kolme katkeraa ja kateellista miestä. "Se yrittää näyttää siltä, että se tekisi töitä. Se hymyilee noin ja ei kuitenkaan tiedä mitä se sinne kirjottaa." Ne oli katkeran kateellisia mun "kymmensormi" näppäilylle.
Mä vihaan ituhippejä. Ne vitun paskiaiset yrittää tuhota mun elinkeinon harjoittamisen. Vitun kukkaispojat ja kettutytöt väittää että täällä saastutetaan. Ei se ole mun vika, jos joku haluaa saada nopean ja kivan auton, millä saa sitä itteesä. Sehän on sama asia taas kun, että Ilkka Kanerva on saanut potkut. Olisivat jättäneet sen eduskuntaan, edes siitä hyvästä, että sillä taas päästiin maailman lehtiin. Nii vittu. Opettelisivat ne saatanan ituhipit jotain fiksumpaa harjoittamista. Söisivät edes vihanneksia puoli kiloa päivässä. Ja ampuisivat lehmät kumoon, ne kuitenkin piereksimällä tuhoo maapalloa. AINAKIN enemmän kun mun ihana BMW.
KOSKA MINÄ ajan BMW:llä, olen saanut kauheasti huutoa siitä. Vitun köyhät on vaan kateellisia, eivätkä kehtaa myöntää, ettei niillä ole varaa ostaa sellaista autoa. Kaikki muut autot on ihan nynnyjä verrattuna mun BarempaaMopoWägöniin. Okei, Kaikkosen lohilaiva on kyl hyvä ja tunnelmallinen vessa. Mut muut ei pääse tälle listalle enää, enkä aijo siitä pyytää keneltäkään anteeksi. Ja te vitun köyhät ituhipit voitte vittu ihan keskenään käyttää bussia. Mä en sinne ainakaan tule, te haisette niin vitun pahalle.
Kyllä. Asia on nyt niin, että vihani niitä vitun ituhippejä kohtaan vaan kasvaa kasvamistaa ja minä rakastan sitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan aina eniten. Minä en kysele lupia ja minä en niiden ituhippejen paskoja haistele. Ja kyllä asia on edelleen niin, että materiaalisuus vallitsee ja minä rakastan kuluttamista. Eihän maailma ilman kuluttamista toimi. Miettisivät paljon ne ituhipit pelastaisi maailmaa vetämällä ittensä jojoon. Siinäpä teille taas vitun ituhipit oli päivän pähkinä. Kiits.
Minäkö katkera? Ehen. Ei kyllä aina kateeksi käy jotka syntyvät se kultalusikka perseessä ja rahaa saa pyörittämällä perse sampoa. Mikä siinä olisi ilo jos kaikki olis nyt heti? Sillon ei tarvitse edes haluta mitään. Äsken ohitseni käveli kolme katkeraa ja kateellista miestä. "Se yrittää näyttää siltä, että se tekisi töitä. Se hymyilee noin ja ei kuitenkaan tiedä mitä se sinne kirjottaa." Ne oli katkeran kateellisia mun "kymmensormi" näppäilylle.
Mä vihaan ituhippejä. Ne vitun paskiaiset yrittää tuhota mun elinkeinon harjoittamisen. Vitun kukkaispojat ja kettutytöt väittää että täällä saastutetaan. Ei se ole mun vika, jos joku haluaa saada nopean ja kivan auton, millä saa sitä itteesä. Sehän on sama asia taas kun, että Ilkka Kanerva on saanut potkut. Olisivat jättäneet sen eduskuntaan, edes siitä hyvästä, että sillä taas päästiin maailman lehtiin. Nii vittu. Opettelisivat ne saatanan ituhipit jotain fiksumpaa harjoittamista. Söisivät edes vihanneksia puoli kiloa päivässä. Ja ampuisivat lehmät kumoon, ne kuitenkin piereksimällä tuhoo maapalloa. AINAKIN enemmän kun mun ihana BMW.
KOSKA MINÄ ajan BMW:llä, olen saanut kauheasti huutoa siitä. Vitun köyhät on vaan kateellisia, eivätkä kehtaa myöntää, ettei niillä ole varaa ostaa sellaista autoa. Kaikki muut autot on ihan nynnyjä verrattuna mun BarempaaMopoWägöniin. Okei, Kaikkosen lohilaiva on kyl hyvä ja tunnelmallinen vessa. Mut muut ei pääse tälle listalle enää, enkä aijo siitä pyytää keneltäkään anteeksi. Ja te vitun köyhät ituhipit voitte vittu ihan keskenään käyttää bussia. Mä en sinne ainakaan tule, te haisette niin vitun pahalle.
Kyllä. Asia on nyt niin, että vihani niitä vitun ituhippejä kohtaan vaan kasvaa kasvamistaa ja minä rakastan sitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan aina eniten. Minä en kysele lupia ja minä en niiden ituhippejen paskoja haistele. Ja kyllä asia on edelleen niin, että materiaalisuus vallitsee ja minä rakastan kuluttamista. Eihän maailma ilman kuluttamista toimi. Miettisivät paljon ne ituhipit pelastaisi maailmaa vetämällä ittensä jojoon. Siinäpä teille taas vitun ituhipit oli päivän pähkinä. Kiits.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Salaisuuksia
Minä tiedän aina. Juuri sen salaisuuden ja sen kiertotien. Tällä hetkellä salaisinta mitä on... Saako sen kertoa? Saahan? Minä tiedän juorut.
Olen nyt ollut turpa kiinni pidemmän aikaa ja näpyttelemättä yhtään kirjainta tähän blogiin. Olen luonut omaa identiteettiäni taas. Olen saanut rauhan edellisestä työpaikkahelvetistä. Jeah. Kaiken tämän uuden kiireen keskellä en enempää ehdi sanoa. Kiitos näkemiin ja salaisiin juttuihin....
Olen nyt ollut turpa kiinni pidemmän aikaa ja näpyttelemättä yhtään kirjainta tähän blogiin. Olen luonut omaa identiteettiäni taas. Olen saanut rauhan edellisestä työpaikkahelvetistä. Jeah. Kaiken tämän uuden kiireen keskellä en enempää ehdi sanoa. Kiitos näkemiin ja salaisiin juttuihin....
torstai 14. helmikuuta 2008
en keksi sanottavaa
Koska olen tuntenut itseni liian kyyniseksi, koska olen tuntenut itseni yksinäiseksi muiden joukossa, koska olen kätkenyt hymyyn kaiken sen paskan ja surun, jota harteillani kannan. Koska olen joutunut ajattelemaan ja muuttamaan ajattelutapaani, koska olen joutunut arvostelemaan muita eri tavalla kuin ennen. Koska olen tuntenut sellaisia tunteita, joita en edes tiennyt olevan.
Koska en halua olle enää sellainen, joksi luulitte, koska en halua enää piiloutua. Koska en halua enää nähdä vaivaa sen eteen, että voisin olla hetken pidempään onnellinen. Koska olen kärsinyt tarpeeksi tuskaa ja koska olen itkenyt kaikki kyyneleet, mitä voi vain olla. Koska olen väsynyt. Koska olen vaivaantunut ja suivaantunut olemisesta. Koska haluan jotain muuta. Koska haluan enemmän. Koska en kestä enää sitä surua, jota joutuu ihminen kokemaan ja sitä paskaa mitä muut tuottaa.
Koska en halua ajatella saattavani viimeiselle matkalle ihmistä, joka oli eläessään vielä tärkeämpi kuin tiesinkään. Koska nyt minua ei voi enää lohduttaa mikään. Koska oma äitinikin tuntuu olevan minulle etäisempi kuin koskaan. Koska minä en jaksa enää. Koska minulla on paha olla. Koska en jaksa enää istua hiljaa. Koska minulla on halu vain huutaa se paha olo ulos. Koska minä haluan olla onnellinen. Koska minä haluan enemmän.
Koska en halua enää kokea sellaista henkistä tappiota ja turpaan ottoa, mihin ei pitäisi tämän ikäisenä edes joutua. Koska en jaksa. Koska minulla on halu saada onnellisuuteni takaisin. Koska en kestä olla enää muiden tallottavana. Koska minulla on mies, joka minua rakastaa. Koska mies, jota itsekin rakastan ja haluan olla hänelle parempi puoliso. Koska jos minä en jaksa enää, miten jaksaa se mies, joka on kaikkensa minun eteen jo tehnyt.
Koska joudun ajattelemaan muita ensin, koska joudun olemaan omassa elämässäni aina toinen. Koska tämä paska loppuu. Koska on minun todellinen vuoroni. Koska minulle annetaan se vapaus. Koska on minun vuoroni?
Koska en halua olle enää sellainen, joksi luulitte, koska en halua enää piiloutua. Koska en halua enää nähdä vaivaa sen eteen, että voisin olla hetken pidempään onnellinen. Koska olen kärsinyt tarpeeksi tuskaa ja koska olen itkenyt kaikki kyyneleet, mitä voi vain olla. Koska olen väsynyt. Koska olen vaivaantunut ja suivaantunut olemisesta. Koska haluan jotain muuta. Koska haluan enemmän. Koska en kestä enää sitä surua, jota joutuu ihminen kokemaan ja sitä paskaa mitä muut tuottaa.
Koska en halua ajatella saattavani viimeiselle matkalle ihmistä, joka oli eläessään vielä tärkeämpi kuin tiesinkään. Koska nyt minua ei voi enää lohduttaa mikään. Koska oma äitinikin tuntuu olevan minulle etäisempi kuin koskaan. Koska minä en jaksa enää. Koska minulla on paha olla. Koska en jaksa enää istua hiljaa. Koska minulla on halu vain huutaa se paha olo ulos. Koska minä haluan olla onnellinen. Koska minä haluan enemmän.
Koska en halua enää kokea sellaista henkistä tappiota ja turpaan ottoa, mihin ei pitäisi tämän ikäisenä edes joutua. Koska en jaksa. Koska minulla on halu saada onnellisuuteni takaisin. Koska en kestä olla enää muiden tallottavana. Koska minulla on mies, joka minua rakastaa. Koska mies, jota itsekin rakastan ja haluan olla hänelle parempi puoliso. Koska jos minä en jaksa enää, miten jaksaa se mies, joka on kaikkensa minun eteen jo tehnyt.
Koska joudun ajattelemaan muita ensin, koska joudun olemaan omassa elämässäni aina toinen. Koska tämä paska loppuu. Koska on minun todellinen vuoroni. Koska minulle annetaan se vapaus. Koska on minun vuoroni?
perjantai 1. helmikuuta 2008
hiljaiselon miljonempaa seltystä
Koska, olen mädäntynyt ja aina vain enemmän juurtunut siihne muka oikeaan työntekoon ja apina pelin villitykseen, olen ollut täysin sokea sille, mitä sisimpäni taas huutaa. Se ei todellakaan huuda tätä autotallia ja paskaa ja likaa. Sisimpäni huutaa luovuutta, energiaa ja vähemmän sairastumista.
Kävin kokemassa jotain maailman iljettävintä (asiasta ei kannata väitellä kanssani, jos ette ole sitä kokeneet). Mitään iljettävämpää ei ole kuin se, että yrittää oksentaa pelkkää ilmaa (olin vaivaiset 24h syömättä) ja siihen päälle, joku pitää sinua kyljellään ja suussasi matelee pari metriä pitkä 7mm paksuinen musta otus lamppu päässä. Sinne otukseen kun vielä tungetaan sisusta ja napsitaan vähätkin suoliston pätkät pois; avot. Kiits. En tule teille enää ikinä kidutettavaksi. Ehkä toisiksi pelottavinta koko operaatiossa oli ainakin se täti, joka oli noi9n 4 kertaa leveydeltään isompi kuin koko minä. Sellanen kun siinä paijaillee sitä sun tukkaas jonka päälle olet itse kuolannut noin 2 litraa limaa.. Tarvitseeko edes sanoa enempää?
Kaiken tämän kauhean kokemukseni päälle, olen löytänyt pelottavia piirteitä itsestäni. Osaan istua 7,5 tuntia paikallaan ja kitisemättä kertaakaan. Olen kasvamassa aikuiseksi. Voiko olla mitään vittumaisempaa? Kyllä, edelleen osaan pettää lupauksiani (poltan edelleen satunnaisesti, 5 röökiä päivässä ei ole enää polttamista). Osaan edelleen olla kakara ja saada tahtoni läpi (ilman itkua). Osaan kieroilla, ainiin, se olikin mun vittumainen persoona, joka puhuu. Koska olen kyrvistynyt, väsynyt, kylmissäni ja käteni ovat mustat talli paskasta (en harrasta hevosia, hyi vittu, ne ei maistu edes leivän päällä), totean taas tämän kaiken avautumisen sinne unohdukseen.
ps. kaikkonen: varvastella on ihan käypä sana kaikkeen mikä liittyy joko varpailleen nousemiseen, varpaiden kutinaan ja niiden pyörittelyyn. Varvastella. Piste.
Kävin kokemassa jotain maailman iljettävintä (asiasta ei kannata väitellä kanssani, jos ette ole sitä kokeneet). Mitään iljettävämpää ei ole kuin se, että yrittää oksentaa pelkkää ilmaa (olin vaivaiset 24h syömättä) ja siihen päälle, joku pitää sinua kyljellään ja suussasi matelee pari metriä pitkä 7mm paksuinen musta otus lamppu päässä. Sinne otukseen kun vielä tungetaan sisusta ja napsitaan vähätkin suoliston pätkät pois; avot. Kiits. En tule teille enää ikinä kidutettavaksi. Ehkä toisiksi pelottavinta koko operaatiossa oli ainakin se täti, joka oli noi9n 4 kertaa leveydeltään isompi kuin koko minä. Sellanen kun siinä paijaillee sitä sun tukkaas jonka päälle olet itse kuolannut noin 2 litraa limaa.. Tarvitseeko edes sanoa enempää?
Kaiken tämän kauhean kokemukseni päälle, olen löytänyt pelottavia piirteitä itsestäni. Osaan istua 7,5 tuntia paikallaan ja kitisemättä kertaakaan. Olen kasvamassa aikuiseksi. Voiko olla mitään vittumaisempaa? Kyllä, edelleen osaan pettää lupauksiani (poltan edelleen satunnaisesti, 5 röökiä päivässä ei ole enää polttamista). Osaan edelleen olla kakara ja saada tahtoni läpi (ilman itkua). Osaan kieroilla, ainiin, se olikin mun vittumainen persoona, joka puhuu. Koska olen kyrvistynyt, väsynyt, kylmissäni ja käteni ovat mustat talli paskasta (en harrasta hevosia, hyi vittu, ne ei maistu edes leivän päällä), totean taas tämän kaiken avautumisen sinne unohdukseen.
ps. kaikkonen: varvastella on ihan käypä sana kaikkeen mikä liittyy joko varpailleen nousemiseen, varpaiden kutinaan ja niiden pyörittelyyn. Varvastella. Piste.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)