huumoritajuttomat

Töissä vittuttaa kun typerät asiakkaat huutaa, kun ne ei tajuu, ettei se palvelu täältä puhelimen toisesta päästä yhtään sen nopeemmin juokse vaikka kuinka ääntään korottaa.

Elävässä elämässä vihaan tosikkoja ja huumoritajuttomia ihmisiä. Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Ei ole mun vika. Onneksi olen lopettanut typerien ihmisten keräilyn.

Koska olen kusipäinen tänään ja vietän oikeata maanantaita toimistolla sappiveden kiehuessa.... EN AIJO OLLA POSITIIVINEN. Sori, olenko koskaan ollut?

Jos sulla on vähän vaikeeta, yritä kokeilla olla joskus vielä enemmän vaikeempi.

Joskus riittäisi että jaksaisit nauraa ja olla posittivinen.

fiilikset kahvinjuonnista työpaikalla

Mustaaaaaaaaaaaaaa

Satuin eilen kysymään rentulta, että voiko töihin pukeutua täysin mustaan. Renttuhan vastasi että tottakai. Lopulta mutisin itsekkin, niin onhan se kuitenkin kuin omiin hautajaisiin olisin menossa.

Jos Neiti RR:ltä kysyy, että miksi se pukeutuu aina vain mustaan, niin se vetää sellaisen Mäntsälä murteen päälle ja totee: " Mä tykkkään tost hevimetallist ".

Mustaa mustempaa ja mustaa kahvia. Väsyttää, kiukuttaa, vituttaa ja perseeseen sattuu kun täällä toimistossa istumisesta saa joko A) peräpukamia tai ihan vaan B) finnejä perseeseen. Molemmathan on täysin mahdollisia tälläsessä paska lafkassa. Tai no emmä sais paska lafkaks tätä kutsua, täällä on vaan vittu noi KOTKAT (ämmät, lehmät, vitun lutkat, läskit, sotanorsut...you name it).

Mun pinna on poltettu lopullisesti täällä ja mä itken verta melkein JOKA vitun aamu kun tietää että pitää lähtee töihin. Omissa hautajaisissahan täällä istutaan ja kasvatellaan peräpukamia. Vittu.

Kaikki yli 30 vuotiaat on ihan just pannassa. Mä teen niille samalla lailla ku Hitler juutalaisille (tai sitten en, noille kahdelle vaan). Pikku Hilter siellä purilaisten maailmassakin laittaa kaikki ojennukseen ja kertaheitolla. Pitää ostaa Pikku Hitlerille pikku hiljaa sitten mustat viikset, mustaakin mustemmat viikset. Vittu.

Arkipäivän arkiviholliset

Olen tavannut uuden arkipäivän viholliseni. Työpaikan mokkamaster. Se vittuili mulle niin pahasti, että palo hermot ja piti mennä tupakalle. Kohteliaasti se oli käyttäytynyt kun joku muu pääsi keittämään kahvia. On silläkin pokkaa. Joka kerta kun haen kahvikupilllisen, se valuttaa aina sen tippalukon läpi. Joku muu kun tekee saman, niin se käyttäytyy ihan kiltisti.

Soitin rentulle ja sanoin, ettei meidän pidä ikinä hankkia MoccaMasteria. Se paska vittuilee mulle töissä, niin mitenhän se vittuilisi mulle kotonakin?

Arkipäivän muita vihollisia ovat luonnollisesti kaikki kanssa autoilijat aamu ruuhkassa, kaikki "liian matalat" laatikostot ja muut esineet, mihin tietenkin aina telon itseni ja saan kauheita mustelmia. Tämän kaiken päälle arkipäivä vihollisia ovat kaikki lentelevät ötökät, koska ne voi pistää ja siitä joutuu aina varmasti sairaalaan. Vielä ei ole ampparit pistelleet ja sitä päivää ootellessa sitten pelätään. Vittu.

Arkipäivä vihollisia tulee aina , muttei ne ikinä häviä. Hammasharja tosin aina välillä on epävihollinen. Toisina aamuna se saa jo oksentamaan, toisina aamuina se saa tukehtumaan ja välillä se on aivan kiltisti ja pesee vain hampaita ilman sivuoireita.

Arkipäivän vihollisiin voi lisätä herätyskellon, koska se aina herättää kun vielä haluaa nukkua. Aamu ruuhka, koska siinä on pakko ajaa töihin (kesällä on kaikki idiootit lomalla niin ei tartte niitä väistellä ja voi ajaa täysii). Sitten työpaikan puhelimen haluaa joka aamu heittää seinään, koska ne idiootit ihmiset soittelee ja kyselee typeriä. Ja sitten siihen päälle vielä ei-toimivat-tietokoneet.. Tekniset laitteet eivät ole minua varten, varsinkaan maanantaisin.

Maanantai pitää vieläkin poistaa kalenterista. Ja torstait on aina vaan toivoa täynnä (ja vitut on...).

vitun paskat

Olen laiskotellut kaiken suhteen. Siivoamisen, töiden teon ja varsinkin blogin kirjottamisen kanssa. Olen haistatellut pitkää vittua koko ajan ja aijon jatkaa samaa rataa. En pidä edes työstäni, vihaan siivoamista ja muutenkaan ei vaan huvita. En jaksa olla yltiö positiivinen, enkä mitenkään masentunutkaan enää.

Ajattelin pari sanaa kirjottaa teille, RAKKAAT lukijat, vain siitä syystä, että minä en ole unhotanut teitä. Ja vielä kiitos ensimmäiselle fanilleni tämän sivuston bloggailusta. Ja kyllä mä taas vauhtiin pääsen. Kiitos ja näkemiin.

Ahkerointia

Kyllä, olen ollut ahkera, niin eilen kuin tänäänkin. Eilen olin Kaikkos-paskiaisen kanssa salilla, jolla oli niin paljon virtaa, että se meinas polkee ne laitteet paskaksi. Itse otin iisisti (sillä periaattella että en ole tehnyt mitään yli kuukauteen ja kuntoni on aivan nolla). No eipä onneksi sitten paikat ole kipeenä, kun tuli tallusteltua tunnin verran pihalla ympyrää sen narun jatkeen kanssa (toisin sanoen se on koira, silloin kun se osaa käyttäytyä).

Tänään ahkeroin heti aamusta! Tulin töihin, (tein sivusilmällä töitä) selasin sähköpostit (kuten joka aamu ja vähintään kolme kertaa päivässä, kunhan vain päivä kuluisi edes hitusen nopeammin). Soitin KOLMEEN eri lääkäriin: Ensin tietenkin koiralle eläinlääkäri, se tarvii rokotteen ja siru tunnisteen. Sain ajan heti huomiseksi illaksi ja laskua kertyy 85€ (tietty enemmän kun mun lääkärit yhteensä viimeisen vuoden aikana). Sitten yritin soittaa ittelleni aikaa lääkäriin, tarttis saada lääkkeitä. No se paikka missä käyn (en käy omassa terveyskeskuksessa, kun sieltä ei saa MITÄÄN palvelua, vitun helsingin kaupunki) oli suljettu ja ne on lomalla. Pitää soitella ens viikolla uudelleen (perkele). No sitten soitin hammaslääkäriin, ne tarjos mulle ajan heti (koska valitin vaivoja ylenpaattisen paljon...). Kyllä meni siis putkeen ainakin valituksen ja ajan saantien osalta.

Koska tänään ahkeroin ja olen ollut reipas ja menen hammaslääkäriin, saa nähdä kuinka loppupäivä sujuu. Voi olla että hampaita särkee niin perkeleesti ja vatsa kurnii kun ei saa syösä. Sitten vasta mua kiukuttaa ihan vitusti. Mutta jos kiukuttelen niin pitää ajatella POSITIIVISESTI, että ainakin tuli hoidettua, vaikka rahaa menikin VITUSTI.

Näin tehdään töitä

Fingerpori - HS.fi

Kun minä olen töissä, ja kun tulen kotiin. Tämä pätkä kuvastaa juuri sitä.


Tuli hurahdettua, sain nauraa aivan helvetisti. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä SARJAKUVAA ja sarkastisen huumorin virtaa, hahahahhah :D