Pieni ympyrä

Elämässä on paljon asioita joita ei voi selittää sanoin. Jotkut asiat vaan tuntee. Toiset ei koskaan tunne syvintä tuskaa, toiset ei koskaan myös saa kokea sitä kaikkea iloa mitä elämä voi tuoda tullessaan. Kaikessa tässä ristitulessa kun tuntee hyvän ja pahan yhtäaikaa tuntuu että hukkaa itsensä nopeasti. Kaikki mitä luulit tuntevasi voi olla täyty harhaa ja kuvitelmaa. Se mitä tiesit tunteesta ei ole enää siinä kun käännyit. Näännytän itseäni tuntemalla suurempaa tuskaa. Mutta kuka tämän valitsisi itselleen. On paljon vaikeampaa antaa itsensä tuntea niitä asioita ja tunteita joita kokoajan yrität itseltäsi kieltää. Et halua kieltää sitä itkua joka yllätti täysin normaalien askareiden keskellä normaalina päivänä. Mutta kuinka vaikeaa on myöntää se mitä tuntee kun se kaikki tunne ei johda mihinkään. Pienen ympyrän sisällä sitä yrittää kiertää samaa kehää uudelleen ja uudelleen. Samaan päätökseen silti tulee. En kerro ikävää mitä tunnen. En kerro sitä mitä sisälleni suljen. Tiedän kuinka sanat ovat kielen päällä ja kuinka ne haluaisin sanoa vain kokeillakseni auttaako se. Vaikka tiedän mikä lopputuleman on. Mitä vielä pahempaa voi tulla ja antaa toisen tehdä että uskaltaa päästää irti vaikka niin koko ajan haluan tehdä? Mikä siinä vetää puoleensa että uhraa aikaa ja ajatuksia sille mitä ei enää edes tiedä haluavansa? Minkä tunteilleen voi vaikka niitä yrittää kieltää?