Kävin tossa jokunen yö sitten ABC:lla ostamssa makkaraa leivän päälle. Totesin, että ABC on paska paikka käydä yöllä kaupassa. Siellä myydään vaan perhekoon pakkauksia, oli kyseessä sitten se vitun hammastahna tai makkarapaketti. Siinä hetkessä siellä sen huoltoaseman hyllyjä selaillessa, toivoin ja rukoilin, että olisin voinut olla lähikaupassa valitsemassa pirkka tuotteita. Pirkka on selvästi suunniteltu tälläsille yksinoleville ihmisille. Pirkka rocks!
Yksin asumisessa on ollut kivaa se, ettei tarvitse siivota muiden sotkuja (paitsi sen rotan, joka tuhoaa sanomalehdet paperi silpuksi). Saa jättää ne tiskit sinne lavuaariin haisemaan yli viikoksi, koska ei jaksa itse välittää hajuhaitoista. Saa ihan itse määrätä kuinka kovalla huudattaa musiikkia, eikä tarvitse miettiä pitääkö antaa jonkun nukkua. Rotta nukkuu vaikka olisi mikä mökä. Jos jotain vielä positiivista, niin pyykki vuori pysyy aisoissa ja pyykkiä ei tarvitse pestä joka päivä. Ei tarvitse pyykätä kun omia sotkemia vaatteitaa. Vaatekaapissakin on tilaa niin paljon, ettei enää tiedä mitä sinne laittaisi.
Katselin kauhulla keittiön kaappeja ja totesin, että ensimmäistä kertaa tässä elämässä katson tyhjiä hyllyjä. Ei ollut laseja, mukeja tai lautasia yhtään niin paljon kuin mihin on tottunut. Tuli kankea olo, kun miettii "joutuvansa" taas Ikean helvetin pyörteisiin. Sieltä aina tarttuu mukaan kaikki, mitä ei tarvitse ja unohtuu se mitä meni ostamaan. Tosin Ikean kohdalla asiat on ennallaan, edelleen maksan ihan itse kaiken mitä sieltä ostan (äitiä ei lasketa).
Kukaan ei enää pese ikkunoita tai lattioita, enkä itse halua edes opetella. Tai no, lattiat osaan pestä kahvilla, maidolla, mehulla tai millä tahansa nestemäisellä mitä käteen sattuu. Kiukuttelen paskaisten ikkunoiden takana ja kiroilen kun ei ne peseydy millään, vaikka ulkona sataa. Lopulta olen päätynyt siihen ratkaisuun, että käännän sälekaihtimet kiinni ja istun pimeässä, parempi sekin.
Vihastuttaa kun yhtäkkiä huomaa istuvansa yksin kotona ja odottaa että ovi käy, vaikka ketään ei ole tulossa. Sillon kun rotta meuhkaa eteisessä, on pakko mennä tirkistelemään ovisilmästä, jos joku vahingossa olisikin eksynyt ovelle. Ja taas kerran ei.
Kaikki pyhät ja helvetin merkkipäivätkin pitää viettää yksin. JOO, myönnän, en ollut yksin. Ystävänpäivänä olin vaan kännissä poikien kanssa. Parempi vaihtoehto sekin, kun istuksia yksin kotona. Naisten päivänä yhtäkkiä soi puhelin: "mitä me syödään tänään, pitääkö tuoda kukkia?". Vastaukseni oli selkeä, no sitä mitä jääkaapista löytyy, kelpaako makarooni ja lihapullat. Ja ilman kukkia ei ole tulemista Einespaskaa! Näytti se kelpaavan. Ja kukat on kivoja vieläkin.
Kaikessa kaaoksen harmoniassa pakkailin viimeisiä tavaroita laatikoihin ja vähän jäi tyhjä olo. Toisaalta, siinä omassa kaaoksessa ja sen kaikissa harmonisissa piirteissä alkoi melkein hymyillyttämään ja totesin ääneen: täällä mä olen koti. Ja tänne mä jäin. Minä, kaaos ja rotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti