Rauhassa

Kun vihdoin annoin kaiken tulla ulos löysin rauhan. Kun vihdoin opin mitä on olla itsekäs ja kertoa sen mitä ajattelen. Kaiken sisäisen kamppailun jälkeen vain löysin sen rauhallisen hetken ja mielen. Kaikki on sanottu ja kaikki on tehty. Olen tässä ja nyt ja hetkellisesti levollinen. Mitä opin täs vai opinko vieläkään mitään? Mikään ei ollut sen ihmisen arvoista mitä sen eteen tein. Olen liian kiltti, liian sinisilmäinen, liian rakastavainen, liian haavoittuva. Olen kaikkea sitä mitä aina olen ollutkin ja se yksi ihminen sai minusta sen ulos. Se ei ole hävinnyt mihinkään mitä minä olen. Olen kaikkea tätä herkkyyttä, kaikkea tätä tunteellisuutta ja ennen kaikkea tämä olen minä. Vaikka aikaa siinä meni ja tuhlatulta ajalta se ajoittain tuntuu, löysin tällä matkalla osan sitä mitä luulin menettäneeni iäksi. Luulin tuuri minusta ole rakastamaan enää ketään ja luulin etten enää vain osaa antaa itsestäni vähän vielä enemmän. Joku päivä toivon löytäväni vielä sen ihmisen joka kaiken tämän ansaitsee ja osaa vaalia sitä rakkautta mitä minulla on annettavana. Olen tässä ja nyt. Taas elämäni muutospisteessä ja käännekohdassa ja toivon että kaikesta taas selviän. Tiedän mihin pystyn ja osaan sen nähdä nyt uusin silmin. Ehkä opin sen etten olekaan niin kaukana siitä missä haluan olla. Olen minä, kaikkine näine ajatuksineen ja menossa eteenpäin. Saavuttamassa vielä jotain suurempaa. Se ei auta odottaa rakkautta vaan on rakastuttava yhä uudelleen ja uudelleen. Löydettävä oma rakkaus ja kohdistettava se niin että huomaa siinä menevän lopun ikää. Optimistisuus saa kasvaa matkalla, saa kasvaa minussa. Olen sen ansainnut ja ansainnut tulla rakastetuksi tälläisenään.

Confused

Ei ole mitään tapaa saada ajatuksia käännettyä suoraksi. Kun huomaa yhden ajanjakson vain päättyneen elämässä ja hyväksyy asiat sellaisenaan tulee tilaa kaikelle uudelle. Kaikki tuoksuu erilaiselta, kaikkialla on kirkkaampaa ja jokaisen nurkan takana odottaa mahdollisuus. Heitin kaikki vanhat ajatukset sinne minne ne kuuluikin. Menneisyyteen. Hautaisin oman itseni niiden alle vielä joskus muuten vain uudelleen ja uudelleen. On tehtävä tilaa tulevaisuudelle. Annoin mennä, päästin irti ja heittäydyin. Suoriuduin paremmin kuin hyvin ja paremmin varmaan kuin kukaan odotti. Tuli hetkellinen juhla, riemu ja hymy. Kunnes mieleni taas täyttää todellisuus. Jotain taas pitäisi tehdä ja suorittaa enkä saa nauttia siitä mitä on. En saa nauttia täs ja nyt vaan täytyy alkaa pakottamaan itsensä taas eteenpäin. Kerrankin kun haluan vain tämän hetken ja tämän olon saan käännettyä sen siihen että pakokauhulla odotan huomista ja pelkään hetken olevan ohi. Joku perkele ohjaa taas nappuloistaan siihen suuntaan mihin en halua. Pistää kurkottamaan mielenperukoilla sinne minne en halua. Pakokauhun vallatessa mieltä yritän löytää sitä hetkellistä tyyssijaa ja tyhjyyttä mihin olen välillä päässyt. Tiedän että haluan enemmän ja haluan tuntea. Mutta todellisuus on liian karua. Kaikesta rosoisesta tulee teräväreuanisempaa vaikka olen jo siellä mihin halusin. Lle. Päässyt jo pidemmälle kuin odotin. En voi tarttua hetkeen enkä voi sulkea silmiä siltä mitä on edessä. Tiedän että tapan itsestäni osan kun teen sen päätöksen mitä mietin. Kadun sitä jos sen teen. Yksittäiset sanat juoksee mielessä. Teen taas asioita monimutkaisia niinkuin aina. Mietin otanko sen riskin. Katoanko vain tämän illan hämmennykseen ja teen siitä kaikesta hyvästä olosta lopun yhdellä viestillä. Vai teenkö sen huomenna? Olenko yhtä sekaisin vielä huomenna vai vielä enemmän? Tuleeko tästä hämmennyksestä tässä elämässä ikinä loppua?

Näitä hetkiä

Taas on se aika illasta kun vaan tekee mieli vuodattaa sydäntään. Niitä hetkiä kun haluat huutaa sydämesi pohjasta "rakastan sua". Minussa on uusia esteitä mitä en tunnista jotka estää sen tekemästä. Vaikka satutit, vaikka mitä paskaa annat minun kokea, ainut asia mitä haluan sinulle sanoa on se mitä tunnen sinua kohtaan. Vaikka kaikki maailman vaikeudet seisovat meidän välissä haluan vain olla kanssasi ja yrittää olla onnellinen. Sinä teet minusta kokonaisen sinä saat minusta irti sen mitä olen. Sinä valaiset päivät ja yhä uudelleen saat jalat altani. Sinun vieressä haluan nukkua yöni ja tuntea turvaa. Sinun viereesi haluan jäädä. Sinun kanssa on se hetki josta aina haaveilin. Kukaan ei saa tuntemaan minua näin vaikka haluaisin. Sinun vierelläsi olen siinä missä haluan olla ja sinuun haluan uudelleen rakastua. Sinussa on sitä jotain mitä muut ei vaan nää. Sinun kanssasi olen enemmän kuin osaa olla. Sinä ja sinä ja sinä teet minusta onnellisen ja toivon että sen ymmärrät. Näinä hetkinä haluaisin vain käpertyä viereesi ja kuiskata tunteeni. Et tiedä miten paljon vuoksesi itken ja kärsin ja silti sinä olet se mitä minä tahdon. Tunne sinusta ja meistä tekee näistä hetkistä sen että olisin onnellinen. Anna aikaa ja anna tilaa. Minä ymmärrän. Älä työnnä minua pois. Sinua minä rakastan ja tiedän nyt vihdoin miksi.