torstai 17. heinäkuuta 2014

Back to back

Taas tässä ollaan ja ihmetellään miten ihminen ja ihmismieli saadaan solmuun. Tunnen arvottomuutta tunnen pelkoa, itseinhoa ja lohduttomuutta. Kaikki ne tunteet joiden takia voisin olla olematta. Tunteet mitä ei pysäytä kun ei nuku eikä syö. Liian väsynyt taas kaikkeen ja yrittää repiä itsestään irti sen että jaksa avain huomiseen. Huominen ja vielä viikko. Päästäänkö sitten irti. Annanko kaiken olla ja onko olo yhtään parempi sen jälkeen? Haluan vain pois. Haluan vain kainaloon ja saada edes hetkeksi kaiken pois päältä. Sain vasta sen hetken ja nautin. Sain sen mitä halusin. Ja nyt jo on jo se kamala kaipuu ja todellisuus tajuta se että taas se on jotain mitä en voi saada. Haluan vain taas saaman syliin ja kainaloon. Haluan saada sen pienen hetken. Mutta haluan sen pysyvästi. Mitä helvettiä mä teen itseni kanssa?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tunteiden haluttomuutta

Tunteet on yllättävän syvältä. Ne tekee kaiken mahdottomaksi. Ne pistää pään sekaisin kun tunne sanoo enemmän kuin järki. On ihania hetkiä jotka muuttuvat tunteiden vallassa jälkikäteen myös painajaiseksi. Haluat tuntea ja tehdä tunteella mutta tunteet ohjaa aina siihen paikkaan missä ihmetellään sitten että mites tässä nyt taas näin pääsi käymään. Tunteet ohjaa jokaista tekemistä ja jokaista sanaa. Ne tulee suoraan sydämestä. Haluaisin enemmän järjellä ohjata tätä kaikkea. Taas miettiessä miksi pitää löytää elämäänsä sellaisia ihmisiä joiden kanssa ei tunteilla pärjää. Tunnet liikaa tai tunnet liian vähän. Haluan löytää sen ihmisen jonka kanssa pärjään näiden tunteiden vallassa. Olla rauhassa ja onnellinen. Antaa niille hyville tunteille ja tuntemuksille enemmän tilaa. Haluan jättää kaiken vaikeuden näiden ajatusten ja tunteiden kanssa.Vellominen saisi muuttua vain siihen euforiaan. Aina ihastun vääriin ihmisiin. Viikko menee onnesta soikeana ja taas palataan hyvien, ihanien tunteiden jälkeen siihen samaan vanhaan paskaan  kaavaan. Miettimään mitä helvetin järkeä on tuntea ja antaa tunteille tilaa. Taas luulin löytäväni sen mitä haluan. Ja taas tulee uusi ihminen jonka kanssa toivoo löytävänsä sen saman tunteen. Korvaako toisella sen edellisen menetetyn ihastuksen ja yrittää vain saada tunteet järjen kanssa samalle linjalle. Kaikki menee liian vaikeaksi ja monimutkaiseksi kun on näin tunteellinen. Alkaa varjostamaan ne tutut vanhat mustat pilvet horisontissa ja tulee niitä mietteitä mitä haluan kieltää. Liian väsynyt taas siihen että tunteella annan kaiken mennä ja tunteen ohjata. Mielummin mullan alle tunteettomasti kun ei nukkumisesta taas näiden tunnemaailman ihmeellisten ajatusten kanssa tule yhtään mitään.