Tunteiden haluttomuutta

Tunteet on yllättävän syvältä. Ne tekee kaiken mahdottomaksi. Ne pistää pään sekaisin kun tunne sanoo enemmän kuin järki. On ihania hetkiä jotka muuttuvat tunteiden vallassa jälkikäteen myös painajaiseksi. Haluat tuntea ja tehdä tunteella mutta tunteet ohjaa aina siihen paikkaan missä ihmetellään sitten että mites tässä nyt taas näin pääsi käymään. Tunteet ohjaa jokaista tekemistä ja jokaista sanaa. Ne tulee suoraan sydämestä. Haluaisin enemmän järjellä ohjata tätä kaikkea. Taas miettiessä miksi pitää löytää elämäänsä sellaisia ihmisiä joiden kanssa ei tunteilla pärjää. Tunnet liikaa tai tunnet liian vähän. Haluan löytää sen ihmisen jonka kanssa pärjään näiden tunteiden vallassa. Olla rauhassa ja onnellinen. Antaa niille hyville tunteille ja tuntemuksille enemmän tilaa. Haluan jättää kaiken vaikeuden näiden ajatusten ja tunteiden kanssa.Vellominen saisi muuttua vain siihen euforiaan. Aina ihastun vääriin ihmisiin. Viikko menee onnesta soikeana ja taas palataan hyvien, ihanien tunteiden jälkeen siihen samaan vanhaan paskaan  kaavaan. Miettimään mitä helvetin järkeä on tuntea ja antaa tunteille tilaa. Taas luulin löytäväni sen mitä haluan. Ja taas tulee uusi ihminen jonka kanssa toivoo löytävänsä sen saman tunteen. Korvaako toisella sen edellisen menetetyn ihastuksen ja yrittää vain saada tunteet järjen kanssa samalle linjalle. Kaikki menee liian vaikeaksi ja monimutkaiseksi kun on näin tunteellinen. Alkaa varjostamaan ne tutut vanhat mustat pilvet horisontissa ja tulee niitä mietteitä mitä haluan kieltää. Liian väsynyt taas siihen että tunteella annan kaiken mennä ja tunteen ohjata. Mielummin mullan alle tunteettomasti kun ei nukkumisesta taas näiden tunnemaailman ihmeellisten ajatusten kanssa tule yhtään mitään.