EI VOI OLLA TOTTA

NO LUE MITÄ SE OTSIKKO SANOO!!!

Mä sain just vapaaksi koko uuden vuoden aaton. Ensimmäistä kertaa varmaan moneen viikkoon mun esimies oli mukava. Ei vittu. Pidempääkin pidempi viikonloppu, helmee!!!! BILEEEEEET.

Jännärit jää töihin, läällällälläläääläää!!

LOMA!

Hyvää uutta vuotta!!

Mä meen täyttää kahvikoneet ja lähden vuoden vaihteen viettoon!!!!

Kuollutta

Mä kuolen ihan kohta tylsyyteen. Ensinnäkin olen ihan yliväsynyt ja odotan vain, että tää tautisen pitkä työpäivä loppuu kohta. Täällä pitää olla välipäivinä raatamassa kymmentä tuntia, että pääsee 5 ja puoleksi tunniksi vapaalle uuden vuoden aattona. Eli sillon ollaan vaan 2h töissä.

Olen syönyt karkkia niin paljon, että ihan oksettaa. Piparit ei maistunut muuta kuin mullalle. Olen ehtinyt huijjaamaan maantieto pelissä (paikkojen virhe-etäisyydet alle 300km, ekalla kerralla se oli lähemmäs 10 000km)... Olen tehnyt jo eilen kaikki mahdolliset helsingin sanomien testit ja tänään mtv3:n sivuilta kaikki testit. Jos saisin valita mitä tekisin nyt, voih, lähettäisin tuon kusipään tuolta kotiin ja menisin nukkumaan niin pitkäksi aikaa että kello vaan tulee viisi.

Koska en taas muistanut ottaa virikkeitä mukaan töihin, väsyn vielä herkemmin. Eikä tietenkään tähän taas vaikuta se, etten osaa mennä nukkumaan aikaisemmin kuin klo 00:30 ja töihin pitää herätä 6:00. Nyt tuntuu ihanalta edes ajatella sitä, että lähtee mökille. Siellä saa nukkua. Onhan se todella hienoa, ettei taas tarvitse matkustaa kuin melkein 100km kotoa ja pääsee nukkumaan. Toivottavasti se renttu ajaa..

Olen todella inhottunut siitä minkälaisia testi tuloksia olen noista vitun typeristä testeistä saanut.. Olen kuulemma aikuinen, mutta silti lasten kengissä. Sopisin opettajaksi, sehän on maailman kauhein ammatti. Mä haluan olla fiksu ihan keskenäni, enkä opettaa sitä muille. Kuolen 82 vuotiaana. Helpottavaa ajatella, että se ei ole kuitenkaan ihan vielä huomenna tai ensi kesänä. Olen vuoden ajoista marraskuu ja tammikuu (tein testin tahallani kahdesti). Olen ihana morsio ja siihen päälle vielä joku hienosto sika. Olen täydellinen juhlamoka. Olen, olen ja olen. Perkele.

Noi testit on samaa tasoa kuin horoskoopit. Ihan samanlaista skeidaa, mitä on vaan ihan hauska seurata ja tehdä ja tietty lukea. Olen vain ahkeroinut niin paljon töissä jo tänään. Onneksi tämä aamu ei alkanut samanlailla kuin eilen. Yritin "korjata" näppäimistöä, ja lopulta selvisi, että joku vitun ääliö oli käynyt kääntämässä nappuloita, eli H oli vaihdettu K:n paikalle ja K H:n paikalle. Siitähän tuli sitten päivän mittainen sota, mutta silti selvisin siitäkin, koska ei väsyttänyt näin paljon. Onneksi kuitenkin kello lähenee jo kolmea ja ei tarvitse sitten enää stressailla. Tässä Blogia kirjoitellessa aika menee kaikista nopeiten koska ajatus saa lentää, eikä tarvitse tehdä töitä....


Hyi, töitä, hyi.

Vuoden tilitys

On ollut niin ihmeellinen vuosi kokonaisuudessaan. Olen muuttanut koko elämäni oikeeseen suuntaankin jopa. Olen opetellut olemaan itsenäinen, ja kaikkia muitakin taitoja. Olen ostanut asunnon, olen ostanut kaksi autoa. Olen sijoittanut ja saanut vähän takkiinkin välillä. Olen muuttanut kahdesti ja alkanut seurustelemaan. Kaikki on ollut ihan utopista. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella, että elämäni olisi tälläistä tänään.

Kaiken hyvän ja pahan puolesta olen taistellut, joutunut taistelemaan. Kärsinyt, itkenyt, huutanut ja uudelleen itkenyt. Olen nauranut, iloinnut ja onnitellut. Olen ollut kokonaisuudessaan oikea itse täydellisyys. Tiedän olevani kaikkea muuta kuin täydellistä. Olotilat ja tunteet ovat muuttuneet vuodessa mylläkästä suoraksi. Olen kuin avautnut lankakerä, enkä häpeä yhtään.

Olen joutunut opettelemaan elämään uudelleen. Olen joutunut kokemaan niin paljon, etten olisi ihan heti uskonut pääseväni siitä yli. Elämä todella on täyttä myllerrystä ja ihmeen kaupalla siitä selviää. Olen saanut olla niin onnekas, että minua on jaksettua tukea ja kuunnella. Kaikilla ei ole käynyt välttämättä niin hyvä tuuri. Saan olla kiitollinen siitä kaikesta avusta ja tuesta, sillä ilman sitä, en olisi jaksanut. Toivon, että saan olla sitä samaa takaisinkin. Sillä suurin apu mitä olen voinut saada on ollut vain se läheisyys ja sen tunne.

Vuoden vaihtuessa olen saanut elämäni kerrankin onnistumaan. Voin olla vain ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut. Nyt tappio putken jälkeen olen valmis voittamaan ja menemään eteenpäin. En kadu mitään, sillä olen vahvistunut paremmaksi kuin koskaan olin. En voi olla mitään muuta kuin onnistunut oikeasti, kerrankin.

Haluaisin tietenkin tähän vuoden tilitykseen pistää kaiken paskan pyödälle ja levitellä sitä käsillä niin että polttaa. Kaikkeen paskaan olen käteni jo pistänyt. Kuitenkaan oloni ja luonteeni ei anna kuitenkaan jostain syystä periksi. Ihmettelen suuresti, mihin sisäinen kärhämäisyys ja mädäntyneisyys on oikein kadonnut. Olen hämmästyksissä. Ehkä se johtuu siitä, että tänään otan suunnaksi taas sen maailman turvallisimman paikan, missä tunsin taas onnellisuutta. Siellä saan paskan vaan valumaan niskastani pois ja huuhtelen sen saunassa järvivedellä pois. Sitä se on ollut, helpotus, pako ja vapaus.

Koska paskamaisuuteni on aivan lopuillaan tältä erää, enkä saa siitä mitään edes enää irti, voin vain todeta, että olen muuttunut. En vihannut tänä vuonna joulua niin paljon. Jouluaattonakin oli kivaa ja vasta joulupäivänä alkoi ahistaa. Sekin meni ohi, koska sain tehdä sitä, mitä muut sanovat minun rakastavan: Bemarilla ajoa. Kiitos rakas joulupukki (minä itse), kun ostit minulle uuden BMW:n.

Mun juttu, sun juttu

Mulla on paha tapa. Tai ainakin useita. Ensimmäinen on se, että mä varastan muiden hyvät ideat, ennen kuin jaksan keksiä omia ja parempia (tietty). Toinen paha tapa tähän liittyen on se, että kun mä jonkun hienon uuden jutun ehdin keksiä ja innoistuksissani menen kertomaan siitä, se joku paskiainen aina sitten ehtii varastaa sen. Vitun kärhämä. Pahoja tapoja voisin listata loputtomiin, koska ole PAHA-PAHA-PAHAPAHA. Kiitos.

Uusin paheeni oli se, että sain taas tahtoni läpi. Sain sen mitä halusin ja siihen vielä päälle lisää sitä mitä vain vaadin. Siihen liittyvä paha tapa, on hehkumointi. Hekumoin sitä, mitä pahalla tavallani sain taas aikaan ja siitä pitää hehkuttaa niin paljon, että ihmisillä palaa kohta hermot. Olen paha tapainen (onko se yhdyssana?). En voi sille mitään, että olen erittäin kieroon kasvanut paskiainen ja vielä siitä niin erittäin tyytyväinen (ainakin itseeni).

Olen ollut sekoamispisteen äärellä taas niin monesti, etten ehdi enää niitä laskea. Tänään aamulla pääsin kuitenkin toteamaan, että lääkityksessä on jotain hyötyö. Suurin osa tunnekuohunnoista on jäänyt pois ja osaan enää vain kiukutella (paha tapa sekin). En osaa siis enää itkeä ja siitä pahasta tavasta saada tahtonsa läpi vaikka itkemällä, olen joutunut valitettavasti luopumaan, ennenkuin opin taas pahan tavan tehdä tekoitkua.

Pahin tapani ikinä: tupakointi ja ylenmääräinen kahvin juonti. Kahvin juonti aamuisin on pakollinen tapa, tai muuten muutun aivan täysin sietämättömäksi. Koska se vitun kahvin keitin VAIN päätti hajota keskiviikkona, olen joutunut LUOPUMAAN siitä, että torkuttaisin sitä vitun herätyskelloa vähintään neljä kertaa, koska pitää ehtiä lähi shellille juomaan aamukahvia. Tänään päätin viedä sen melkein vuoden kestäneen ihan ok-keittimen sinne vitun kauppaan takasin ja vaatia parempaa mallia, koska pahoihin tapoihini kuuluu se. Ja halukkuuteni vaihtaa sitä vitun kahvin keitintä alle vuoden välein ei-niin-todellakaan-ole-mun-juttu.

Asia tupakointi; huoh. Nyt se on tehty sekin diili. Koska uusin rakkaani on tullut perheeseen, niin jostain pitää luopua. Olisi kuitenkin eilen aamulla pitänyt kysyä siltä tädiltä, joka puhuu hiljaa, että onko mun psyykkiselle terveydelle niin kovin hyvää lopettaa tupakointia juuri tässä vaiheessa. Mutta se renttu ehti ensin. Se perkele ehti sanomaan heti, ettei mitään jatkotupakointi lupia käydä hakemassa sieltä. Se siitä pahasta tavasta sitten. Mä kaipaan just nyt apteekkiin ja hyllylle missä on nikotiinia. TAHTOO.

Koska pahat tapani tekevät minusta sen mitä olen, en tiedä kuinka muutun. Olo on kuin surullisella märällä rotalla. Olen aivan sekaisin siitä, mitä sain taas aikaan, mutta haikea siitä mistä taas joudun luopumaan. Tiedän sen olevan sen arvoista, mutta miten käy? Se pelottaa. Metaforani on taas luokkaa HUIPPUA, joten tiedän olevani aivan loppu. Finito. Finalos. END. Voi paska.

No entäs sitten jos lupasin?

Lupauksia lupauksien perään. Huoh. Taisin luvata teille, rakkaat lukijat, että kirjoitan teille joka päivä joulukalenteria. No en ole kirjoittanut. Enkä kirjoita. Mä en jaksa keksiä tarinoita Jeesuksen syntymästä ja sen kehityksestä, koska mun olisi siinä vaiheessa pitänyt kirjoittaa yhdeksän kuukauden ajan. Tai no mistä sitä tietää kauan se sikiö kehtittyi, olihan se heppu kuitenkin Jeesus.

Taisin luvata kaikkea muutakin, mutta joskus kun lupaus on oikeasti lupaus, sillon se on pidettävä. Varsinkin jos kyseessä on sanaton lupaus. Mutta kun esimies lupaa lisää liksaa, se ei oikeasti tarkoita taas sitä, että se lisäys tulee liksaan, ainakaan seuraavaan vuoteen. Sitten se paskapää esimies on jo ehtinyt mennä lupaamaan kaikkea muuta uutta.

Lupasin itsellenikin tänään, että tekisin töitä. Kello lähenee yhtä ja mua ei jaksa enää kiinnostaa.. "Työ vuori" alkaa olla jo niin suuri kiivettäväksi, ettei muista millaista se oli kun työpöytä joskus näytti tyhjältä. Vittu vaa itelles. Jätän sopivasti itselleni kasaan"ei-niin-tärkeitä" töitä sinne joulun välipäiville kun homehdun taas työpaikan ääressä 10 h päivässä. Kaikkonen pääsee helpommalla, se voi vittu kattoa edes piirrettyjä.

Olen luvannut itselleni, että olisin vähemmän laiska, laittaisin enemmän ruokaa kotona, siivoaisin ja käyttäisin imuriakin useammin. En uskalla näitä niin hevillä muille sanoa, sillä siinä vaiheessa se renttu, joka asuu meillä, pääsee simputtamaan mua kotitöissä. Kotityöt tulee ja menee, muutei ne koskaan lopu. Mä niin toivon, että mä saan joku päivä palkata siivoojan. Sit mä en enää siivoo, paitsi sillon kun tulee vaan sellanen olo.

En halua ikinä oikeastaan antaa lupausta asioista. Voin aina luvata, etten kerro asiasta eteenpäin, jos näin pyydetään. Suurimmaksi osaksi nekin asiat mitä mulle kerrotaan menee joko ohi korvien tai sitten mä vain unohdan ne. Mä en ole dementoitunut, mulla on vain valikoiva kuulo kaikessa. Kuulen heti kilometrienkin päähän jos joku puhuu MINULLE ostetuista lahjoista tai muuten vain minulle ostamaan on mennyt jotain kivaa. Outoa, eikö?

Koska en jaksa tehdä töitä, en jaksa kohta enää kirjoittaa, päätin etten sitten tee enää mitään. Kiukuttaa vieläkin, että apinapelin pelaaminen on mennyt mahdottomaksi. Sitä siis ei pelata enää mun lempi paikassa: Töissä. Vittuun tollasetkin ideat. Lopulta ne lupaa ja vahtii. Onpahan jollain taas elämä ja maailman ihanin työpaikka: TARKKAILUOSASTO.

Kusetusta, vitun kärhämät

Mä niin menen vetämään sen vitun automyyjän munista kattoon. Vaikka se paskakasa onkin iso kokonen, se ei mua kiinnosta. Mä otan isukin mukaan ja näytän sille, että mun invaliidiksikin haukuttu isä on edelleen supermies. Se kusipää paskiainen ei siis todellakaan tiedä mikä isä-tytär tiimi sillä onkaan vastassa. Se ehkä pystyy sen kipeälle kermaperseelleen istua ens jouluna, eli vuoden päästä. Se saa niin kyytiä, koska mulle ei vittuilla ja mua ei noin vaan kuseteta.

Kaikkien kärhämien äiti on kyllä se typerä lehmä joka on täällä töissä. Se kuulemma on sitten aina ollut luonteeltaa tollanen. Työpaikka juorut taas toimii. Tiedän kenen kanssa se mun edeltäjä asuu nykyään. Tiedän kuinka se yksi haluaa panna sitä vaihteen tätiä. Tiedän kenelle täällä lähetellään pervoja viestejä sähköpostilla kesken työpäivän ja osaan myös lukea sitä mitä ihmiset eivät sano ääneen. Näin joulun aikaan olen yrittänyt petrata tässä toimessani, sillä joulun aikoihin ihmiset paljastavat enemmän itsestään kuin koskaan. Haha, siat (ne kohta paistetaan...).

Koska kaikki on aina niin vittumaista ja turhauttavaa, olen huomannut kuinka yksi ihminen voi saaada koko työympäristön vittuuntumaan, yleensä se on se esimies. Tänään tuli kuukausipalaverista sen näköistä sakkia ja sellaista huutoa, että täällä taas kustaan ihmisiä suoraan silmään ja yritetään ne saada tekemään muka oikeasti töitä. Kusetus on siis tämän päivän sana.

Olen taas käyttänyt kaikki apuni ja suhteeni hyödyksi ja todennut, että se eilispäivän horoskooppi olisi pitänyt olla vasta tänään. Vaikka niissä yleisesti ottaen ei ole mitään perää ja järkeä, on niitä hauska lukea ja yhdistää sitä omaan elämäänsä. Koin taas yhden elämäni käännekohdan firman pikkujouluissa (eli vielä siinä vaiheessa kun pysyin itse pystyssä, enkä ollut juonut vielä seitsemää (7) fisua puoleen tuntiin). Tuli siinä jutusteltua niitä näitä jouluista ja muista. Kunnes minulta kysyttiin mitä tähtimerkkiä edustan. Tämän kysyi mies henkilö, joka on täällä töissä. Se kundi uskoo siis oikeesti horoskooppeihin ja friikkaa niistä, jos niissä ennustetaan pahaa. Eli MIES PUOLINEN HENKILÖ JOKA USKOO HOROSKOOPPEIHIN. Kelaa sitä.

Koska vitutus alkaa laantua ja kohta saapuu joku hyväperseinen mieshenkilö nenäni eteen on parempi lopettaa. Koska sen jälkeen alkaa rassaus. Siis auton korjaus, tai no pesu ja putsaus. Jos se joku ihanampi ihminen ottaisi Helmi-Orvokin ja pitäisi siitä oikeanlaista huolta. Ja jos näin se ihminen tekee, se on äärimmäisissä-määrin-ei-missään-nimessä-kärhämä.

Joulusta

Nyt on jouluun aikaa enää melkein se puolet mitä tässä jengi odottaa. Itse en odota joulua. Ne jotka ovat onnistuneet Kääpiksen tuntemaan viimeiset vuodet tietävät miksi. Kääpis ei pidä joulua minään. Kääpis halveksuu joulua ja kääpiksen mielestä se on vaan niin tekopyhää paskaa. Kaupallista siitä on tehty ja joka vuosi se menee vaan kaupalliseksi. Jouussa ei ole mitään muuta kuin palaneen rahan käryä.

Tänä vuonna tapahtui jotain ihan vitun outoa. Kääpis ja sen renttu ostivat kaikki joululahjat ennen kuin joulukuu ehti pyörähtää edes kunnolla käyntiin. Kääpis piti renttunsa kanssa pikkujouluja ja kääpis sekosi kaupassa. Se osti jouluvalot ja joulukoristeita. Kääpiksellä on tänä vuonna lempi joululaulukin: Aamu pojat feat. Elastinen - Heiluta sitä joulukinkkua.

Kääpiksen mielestä tämä kaikki on sairautta. Joulu on sairaus. Joulumieli on aivo syöpä (kyllä erikseen kirjoitettuna). Kääpis on aina halveksunut valkoista joulua ja se lopetti joulupukkiin uskomisen ajat sitten (se ei koskaan tuonut niitä kaikista toivotuimpia lahjoja, oli sitten kuinka kiltti tahansa). Tonttuja on olemassa, mut ei ne tule kattomaan kuinka kiltisti ollaan, ne etsii pesimis saunaa. Eli ne tekee sinne pesän ja lisääntyy. Sitä ne tontut tekee.

Kääpis voi kertoa kaikki paskimmat asiat joulusta mitä ikinä tietää. Kääpis yrittää edelleen tässä hokea itselleen, että joulu on edelleen niin perseestä, vaikka se rentulleen menikin jo sanomaan, että tänä vuonna voi jopa olla kiva joulu, koska sen saa viettää rentun kanssa (hyi vittu mitä joulu hempeilyä). Kääpis on totaallisen seonnut, koska se toivoo jo luntakin. Kääpis tarvitsisi kunnon shokkihoitoa.

Viime jouluna kääpis oli perheen kanssa kiltisti. Viime jouluna kääpis kävi rakkaan "veljensä" perheen luonakin viettämässä aikaa. Kääpis viime vuonna ei rietastellut muuten, kuin vain käymällä kuppilassa (kääpis oli autolla). Edellis jouluna kääpis oli kännissä. Se kännäsi kahden sen kaverin kanssa, jotka ajattelevat joulusta samoin. Kääpis luotti ilmeisesti "joulu-onneensa" ja ajoi autoakin kännissä. Sitä edellisenä jouluna kääpis kävi kruisailemassa 7 tuntia. Ja jauhoi sillon kauheeta kakkaa kaverinsa kanssa, joka ajatteli myös joulusta samoin.

Tänä jouluna ei kääpis saa olla kännissä, ihan munatotissa, joulufiiliksissä se saisi olla ja ehkä hieman nauttineena hehkuviiniä (hyi vittu mikä sana). Vaikka kääpis niin halveksuu koko joulua, sitä ajatusta ja ideologiaa, pitää se ehkä tänä vuonna jopa siitä joulukonsertista, mihin se viimeksi sammui (oli niin kylmä ja tylsää). Ehkä kääpis tänä vuonna osaa hetkeksi päästä joulu meininkiin mukaan, ihan vaikka sitten sen renttunsa mieliksi (se kääpis on seonnut kun se mielistelee jo muita).

Ei se kääpis toivota kenellekkään oikeastaan tarkoituksella hyvää joulua, vaikka se ne joulukortit tekikin. Ehkä se jopa voisi muistaa laittaa ne joulukortit joskus postiin, niin muut oikeasti näkisivät kuinka sekaisin se kääpis on oikeasti mennyt. Sen jälkeen sen kääpiksen voi kiikuttaa sinne hoitoon, koska sen lääkkeet alkaa olemaan siinä kunnossa, että ne jopa tekee sen melkein onnelliseksi.

Elämäni voittaja

Olo on kuin hakatulla puliukolla ja haisevalla koiralla. Jalkaan särkee, buranaa vaan kuluu ja kolmio lääkkeitä ei kehtaa töissä vetää. Eilisen yön selitysten kuuleminen tänään aamulla sai minut taas valaistumaan miksi ne mömmöt ei taas ollutkaan kivoja. Pidin hereillä sitä renttua, joka asuu meillä selittämällä jostain kaapeista ja nauroin koska se renttu jätti sormensa sinne oven väliin. Itse en muista tapahtuneesta mitään. Kai mä nään vaan kummallisia unia.

Mulla on aina niin paljon ajatuksia siitä mitä mä haluan kirjottaa tänne ja sivistää itseäni sillä ja samalla vähän muitakin. Aina kuitenkin se idea pankin rosmo käy ja vie kaiken. Vitun sika. Ehkä se yrittää suojella mua ihan vaan itseltäni. Osaan puhua jo itsestäni melkein kolmannessa persoonassa, mutta päätin jo, että parempi sekin lopettaa ennen kuin lopullisesti sekoaa. Nykyiset lääkkeet pitäis vissii sitte vaihtaa taas vahvempiin.

Tässä on ollut taas kyllä paljon asioita, mitkä on ehtinyt mua vituttaa, vituttaa ja vituttaa. Toisaalta olo on ku voittajalla (NOT). Sekosin eilen kaupassa käynnin jälkeen (kyllä Gigantti on kauppa). Ostin spagetti purkin ja heti sen jälkeen mun teki mieli tehdä spagettia ja valmistaa spagettikastike. Ja koska mä innostuin niin paljon mä väsäsin sen rentun kanssa sitten makaroonilaatikon siihen päälle. Ruuan laittaminen on kivaa.

Multa kysyttiin tänään oonko taikauskoinen, mä en oikeen osannut siihen vastata. Kysyttiin vielä siitäkin, että mitä se meinaa kun etusormea kutittaa. No enhän mä muistanut. Ekana juolahti mieleen, että eikse ollu ku varpaita kutittaa niin tulee vyrkkaa. Mulla kutisee varpaat ja silti ei vyrkkaa tipu. Perkele. Äsken sitten "duuni kaverin" (eli yhden meidän esimiehen) kalenteria availin ja huomasin sitten että viikolla X oli siskon päivä ja seuraavalla viikolla oli sitten oman siskoni nimipäivä. Ja koska nämä nimet oli allekkain kalenteri muodossa, tuli ihan meedio olo siitä kirjasesta, viimeistään siinä vaiheessa kun avasin sen uudelleen ja sieltä tuli oma nimi päiväni. Se kalenteri muistutti mua, että tänään pitää mennä siskon kanssa töiden jälkeen shoppaa.

Friikkiä.

Jälkifiilikset

Ensimmäisenä tulee mieleen: En enää ikinä dokaa, koske mihinkään alkoholiin, tai lähde koskaan firman bileisiin. Kankkunen on aivan kauhea ja illan päätöksestä vittuillaan. Onneksi en päässyt mogailemaan mitään ja ylpeänä ei voi edes seistä. Välillä sitä toivoo, että olisi nekin bileet jättänyt väliin. Kivaa oli niin kauan kun osasi sen ilmaisen viinan hallita..

Muistan valitettavan hyvin illan tapahtumia, joista noloimpia ei mainita ääneen. Välillä toivoo, ettei olisi kertonut sille rentulle, joka asuu meillä, että minä kirjoitan blogia, sillä suora avautuminen on aina hieno säädettyä. Tosin sille rentulle kerroin jo kaiken mitä bileistä mahdoin vain muistaa. Olen päässyt jopa kuittailemaan niille, jotka eivät tienneet moganneensa ja pilkkasitvat minua helvetin pöntön halaajaksi.

Olen kummallinen dokaaja. Eli en dokaa, otan joskus. Viimeiset kerrat sekin on mennyt niin överiksi, että harkitsee sitä raivoraittiin uraa.. Mutta jos aina olisi selvin päin ja katselisi muiden enemmän ja vähemmän fiksuja touhuja kännissä, ei se olisi enää hauskaa. Selvinpäin on kiva olla, kunhan ne käpälät pysyy siellä omalla puolella. Selvinpäin ei tarvitse miettiä mitä tuli tehtyä. Sillon tietää aina olleensa kiltisti. Silloin voi aina kuittailla muiden hölmöyksille. Joskus on vaan kiva päästä nollille. Tavaksi en aijo ottaa kun se krapula on aina niin hiipivä ja se lohikäärme alkaa seikkailee mun unissa sitten viimeistään kännistä seuraavana yönä..

Kaikki ihanaiset ovat tulleet kysymään, että oliko mulla kivaa. No olihan mulla. Jälkiseuraukset seitsemän fisun jälkeen on vaan aika heikot. Puoli tuntia sille määrälle viinaa on ehkä skidisti liikaa. Mulla on taas valitusvirsi menossa ja kaikki on ihan kohmeista. Kaikki on paskaa ja yrittää vaan selvitä siihen viiteen ja sit pääsee kotiin. Olin kiltisti ja olen jatkossa ja se viina pullo saa vähäksi aikaa jäädä ihan yksin sinne narikkaan.

Kuplivaa vittuilua

Ja minä kun luulin, että tämä paska lafka voi kieltää minulta kaiken! Ja vitut. Mä löydän sen ainoan porsaan reijän siitäkin reijättömästä juustosta. HA! Mä näytin niille. Eli hiljais elooni löytyy syy: TYÖPAIKKA. Minua vahditaan, minua seurataan, tarkkaillaan ja minulle vittuillaan. Nyt kun viimeksi tajusin sen kuinka apina peliä voi pelata koko ajan, kesti sitäkin huvia viikon. Nyt kun keksin kuinka pääsen blogiin, sitä ei viedä koskaan. En vieläkään tältä paskalafkalta ole saanut niitä rajattomia netin käyttö tunnuksia ja kun ne tulee, ne tietää mitä mä teen töissä. PASKIAISET.

Tänään on tiedossa firman pikku joulut ja selitys sille miksi jo nyt sormi väpättää. Avasin siiderin ja nyt jo kuplii. En ole holisti, mutta silti. Dokaan työpäivän aikana ja tällä hetkellä paikalla olijoista kukaan ei katso minua kieroon. Asiakkaiden edessä ei kuitenkaan kehtaa... Ensin otin pullosta huikkaa siten että se oli povitaskussa, jonka jälkeen sanoi minulle yksi vanhempi mieshenkilö: "Ei sitä pulloa enää tänä päivänä tartte piilotella". Kiitos. Juoppoilu on sallittu. Eli parasta mitä voi elämässään tehdä on ruveta juopoksi joka käy töissä ja ei jää kiinni. Työtön juoppo olisi kyllä vieläkin se mun unelma ammatti!

Koska mulla kuplii päässä ja mun tekee taas vitusti mieli röökii, on kai sitä tonne halliin mentävä pullo kourassa ja varoa sitten jos se saksalainen mersssu mies pöllähtää paikalle. Se voi olla aika kärhämä jos se näkee meidät juopot. Ja vittu nyt se tuli. Eli nyt pitää oikein piilotella pulloa. Muut on saunomassa ja vetää kaljaa. Mä en uskalla ja saa mennä mukaan. Ehkä parempi niin. Meikkasin nimittäin puoli tuntia naisten vessassa (ainoa naisten vessa koko saatanan talossa, kiitos miehet). Naama on ku petolinnun perseellä ja olo on vasta nousussa, ehkä se renttu, joka asuu meillä juo mut kauniiks tänään.