Olo on kuin lasivankilassa. Taas se paska kaatui mun niskaan. IRTISANOTTU. Ihan uusi sana ja käsite mulle. Nyt ollut 4 päivää lomautettuna ja miettii, tänään alkaa se työttömän elämä. Kävin jo ensimmäisessä työhaastattelussa eilen. Toivottavasti se poiki töitä. Nyt kun katsoo ulos, tuntee häpeää omasta epäonnistumisestaan. Ei, se ei ollut minun vikani. EI OLLUT.
Yhtään itkun kyyneltäkään en ole päästänyt maanantain jälkeen. Maanantaina niitä tuli puolitoista. Olo on turmeltu, raiskattu ja rikkirevitty sisältä. Ulospäin ei saa näyttää. Ei kuulu hienon naisen tapoihin jäädä itkemään paskaa elämäänsä, vaan täytyy mennä eteenpäin pää ylpeästi pystyssä ja näyttää muille kuinka hyväksi voi itsensä tuntea, vaikka viimeisetkin arvokkuuden rippeet on väkisin nyhdetty irti. Vitut jaksan. Ensimmäinen kerta maanantain jälkeen kun oloni on MITÄ VITTUA SITTEN?!
Nyt voin huumorilla onneksi miettiä tulevaisuutta: työtön juoppo ja siihen päälle vielä mulkku moukka. Kuvitelmat tuovat välinäisen hymyn huulille. Ei jaksa innostua mistään turhasta ja epävarmasta. Ehkä se huominen tulee hitaasti.
Oikea, ihan oikea asia, mikä saa mut pysymään hetkittäin selväjärkisenä; Duplo. Se on todellisuus, se on mamin kulta. Se on tulossa ja sillä on kummit valmiina. Mami odottaa sinua rakas. Täällä istun yksin kotona ja odotan sinua.
Nyt meinaa itkettää.
perjantai 30. toukokuuta 2008
torstai 8. toukokuuta 2008
Kevät = olen rakastunut
Minä olen rakastunut. En niinkään kevääseen, koska kärsin allergioista. En niinkään ole uudelleen rakastunut siihen renttuun, joka asuu meillä (rakastan sitä koko ajan). Olen rakastunut sellaiseen pieneen valkoiseen karvapalleroon. Se sellainen valkoinen karvapallo, joka pienestä kasvaa vain vähän isommaksi.
Se sellainen pieni valkoinen karvapallero pyörii mielessäni koko ajan. Eilinen työpäivä meni ja hurahti pelkästään pällistellessä sellaisia pieniä karvapalloja. Sellaisen minä tahdon. Se sellainen Cesar -koiranruoka mainoksessa oleva karvapallero. Sellainen sulatti mut jo alunperin ihan kokonaan. Olen erittäin rakastunut siihen ajatukseenkin, että se karvapallo vahtii minua kun nukun.
Eilen Kaikkosen kanssa käytiin keskustelua siitä, mitä etuja on ottaa koira. NO kaikki! Ja sitten jos asiasta löytää yhdenkin huonon puolen, on parempi jättää sellainen karvapallero hankkimatta. Sitten yritettiin keskustella "miesten" kanssa aiheesta, mutta vitut ne mitään osannut kommentoida asiaan. Ja kovaan ääneen mietin, että onko se joku miesjuttu, jota en niin ymmärrä, ettei tollasesta asiasta voi kovin avoimesti keskustella?
Minä haluan sen karvapalleron ja aijon sen hankkia. Olen täysin rakastunut. Ei väliä puuttuisiko koiralta häntä, tai jos sen hampaat on vähän vinot, tai sillä on joku läiskä. Se tulee olemaan minun koirani, ei mikään näyttelyrakkine. Minä EN OLE mikään koiranäyttely ihminen, eikä tule minun koiranikaan olemaan. MINÄ tulen rakastamaan sitä koiraa kaikkine vikoineen, siitä tulee mun hauvavauva, mun uusin rakas. Se koira saa enemmän rakkautta kun mun Gucci. Se kertoo jo aika paljon siitä, kuinka paljon haluan sitä rakastaa. Se ei ole leivänpaahdin, vaan MUN vauva.
Kaikki ajattelukyky häviää kun asiaa yrittää miettiä. Olen valmiiksi katsonut jo koiralle valjaat, sängyn, kuljetuskopan ja pienten koirien leluja. Olen valmiiksi päättänyt missä koira tullaan trimmaamaan ja että koira saa kunnon vakuutukset. Olen valmis jo vaihtamaan autokultani toiseen (siihen vitun perhemalliin) ja se on jo aika iso asia. Koirakuumeeni on pahapahapaha PAHA.
Nyt kaikki turhuudet, kuten ihanat mekot ja laukut tuntuvat kaukaisilta haaveilta. Haaveilen tuulipuvuista ja koirapuistoista. Vitut mistään sellaisista yhtenevistä tuulipuvuista haaveilen, koska ne nyt vaan on niin perseestä jo pelkkänä ajatuksena. Suunnittelen jo koirakäytökouluja ja paperin levittämistä eteiseen ja olohuoneeseen. Olen aivan täysillä menosssa siihen hulluuteen, että ostan kaikki koiratarvikkeet valmiiksi, vuoraan kämppäni vanhoilla hesareilla ja käyn ulkoiluttamassa koirapantaa. Voi helvetti. Olen LIIANKIN jo rakastunut ajatukseen, että minulla on oma ihana valkoinen karvapallero.
Se sellainen pieni valkoinen karvapallero pyörii mielessäni koko ajan. Eilinen työpäivä meni ja hurahti pelkästään pällistellessä sellaisia pieniä karvapalloja. Sellaisen minä tahdon. Se sellainen Cesar -koiranruoka mainoksessa oleva karvapallero. Sellainen sulatti mut jo alunperin ihan kokonaan. Olen erittäin rakastunut siihen ajatukseenkin, että se karvapallo vahtii minua kun nukun.
Eilen Kaikkosen kanssa käytiin keskustelua siitä, mitä etuja on ottaa koira. NO kaikki! Ja sitten jos asiasta löytää yhdenkin huonon puolen, on parempi jättää sellainen karvapallero hankkimatta. Sitten yritettiin keskustella "miesten" kanssa aiheesta, mutta vitut ne mitään osannut kommentoida asiaan. Ja kovaan ääneen mietin, että onko se joku miesjuttu, jota en niin ymmärrä, ettei tollasesta asiasta voi kovin avoimesti keskustella?
Minä haluan sen karvapalleron ja aijon sen hankkia. Olen täysin rakastunut. Ei väliä puuttuisiko koiralta häntä, tai jos sen hampaat on vähän vinot, tai sillä on joku läiskä. Se tulee olemaan minun koirani, ei mikään näyttelyrakkine. Minä EN OLE mikään koiranäyttely ihminen, eikä tule minun koiranikaan olemaan. MINÄ tulen rakastamaan sitä koiraa kaikkine vikoineen, siitä tulee mun hauvavauva, mun uusin rakas. Se koira saa enemmän rakkautta kun mun Gucci. Se kertoo jo aika paljon siitä, kuinka paljon haluan sitä rakastaa. Se ei ole leivänpaahdin, vaan MUN vauva.
Kaikki ajattelukyky häviää kun asiaa yrittää miettiä. Olen valmiiksi katsonut jo koiralle valjaat, sängyn, kuljetuskopan ja pienten koirien leluja. Olen valmiiksi päättänyt missä koira tullaan trimmaamaan ja että koira saa kunnon vakuutukset. Olen valmis jo vaihtamaan autokultani toiseen (siihen vitun perhemalliin) ja se on jo aika iso asia. Koirakuumeeni on pahapahapaha PAHA.
Nyt kaikki turhuudet, kuten ihanat mekot ja laukut tuntuvat kaukaisilta haaveilta. Haaveilen tuulipuvuista ja koirapuistoista. Vitut mistään sellaisista yhtenevistä tuulipuvuista haaveilen, koska ne nyt vaan on niin perseestä jo pelkkänä ajatuksena. Suunnittelen jo koirakäytökouluja ja paperin levittämistä eteiseen ja olohuoneeseen. Olen aivan täysillä menosssa siihen hulluuteen, että ostan kaikki koiratarvikkeet valmiiksi, vuoraan kämppäni vanhoilla hesareilla ja käyn ulkoiluttamassa koirapantaa. Voi helvetti. Olen LIIANKIN jo rakastunut ajatukseen, että minulla on oma ihana valkoinen karvapallero.
tiistai 6. toukokuuta 2008
ma, ti, keto, pe....
Aivan kuten aina; olen loppu. Puristakaa vaan ne viimeisetkin mehut. Vitun ituhipit, tulkee syömään viimeisetkin rehut. Elän hiljaiselossa blogista ja kiroilen keskenäni. En jaksa, ei huvita. Kaiken lisäksi mua lähetetään jonnekin vitun koulutuksiin kuuntelemaan jotain vitun defa traccing divaice paskaa. Mä meinasin nukahtaa vain joka toinen sekuntti.
Tiedän tekeväni IHAN liikaa töitä. 20 h ylitöitä kuukaudessa alkaa pian tuntuakin jossain. Päässä ainakin jossei missään muualla. Olen täynnä räkää, vihaa siitepölyä kohtaan ja punaisilla silmilläni. Perkele. Töissä oleminen allergia-aikaan pitäisi kieltää lailla. Koska olen edelleen asennevammainen ja jaksan aina kitistä kaikesta.
Kun kaikki vituttaa niin sitten vituttaa. Siihen ei oikein auta mikään. Ei edes vappu. Sen illan saldo oli 3 pulloa smirreä (sitä limu juomaa) ja huikka kuohuvaa ja sitten nukkumaan. Paljon parempi vaihtoehtohan se nukkuminen oli sille Hotelli Vantaalle. Säästyin taas sellaiselta vantaan reissulta. En pidä vieläkään vantaata juuri minään.
Katselen päivät pitkät tota kauheeta UUTUUTTA... Hyi vittu. Sellaiset ihmiset, jotka tekevät työkseen NOIN rumia autoja, pitäis lopettaa. Ja siitä autoaiheesta pääsemme siihen, kun alkaa tuolla liikenteessä AINA vituttamaan ne ihmiset, joille on ajokortti myönnetty säälistä. Jos et vittu osaa ajaa niin ÄLÄ AJA. Perkele kun palaa hermot niihin vitun ituhippeihin ja maailmanpelastajiin ja siihen päälle niihin vitun liikennepoliiseihin, jotka luulee parantavansa maailmaa ajamalla ensinnäkin päin vittua ja alle rajoitusten, että maailma pelastuu. Hei sinä vitun ituhippi siellä; tiedoksi: me ollaan jo tuhoon tuomittuja, älä jaksa jauhaa. Saatana tulee ja pelastaa vielä sutkin.
Tänään taas asenteeni huokuaa sanallisella arkullaan viisauksia ja silti, minulla on edelleen punainen silmä, edelleen yskin räkää ja vieläkin vituttaa. Tekee mieli myydä ei-oota, mutta kenelle täällä espoossa vittu myy mitään, kun kaikki on jo jossain vitun lomalla. Perkele, ihmiset tulkee tänne niin saatte LEIPÄÄ. Tai siis ostakee jottain ni mä saan kuukauden palkkani, KIIITTOOOOOS. Asennevammaisuus kunniaan.
Tiedän tekeväni IHAN liikaa töitä. 20 h ylitöitä kuukaudessa alkaa pian tuntuakin jossain. Päässä ainakin jossei missään muualla. Olen täynnä räkää, vihaa siitepölyä kohtaan ja punaisilla silmilläni. Perkele. Töissä oleminen allergia-aikaan pitäisi kieltää lailla. Koska olen edelleen asennevammainen ja jaksan aina kitistä kaikesta.
Kun kaikki vituttaa niin sitten vituttaa. Siihen ei oikein auta mikään. Ei edes vappu. Sen illan saldo oli 3 pulloa smirreä (sitä limu juomaa) ja huikka kuohuvaa ja sitten nukkumaan. Paljon parempi vaihtoehtohan se nukkuminen oli sille Hotelli Vantaalle. Säästyin taas sellaiselta vantaan reissulta. En pidä vieläkään vantaata juuri minään.
Katselen päivät pitkät tota kauheeta UUTUUTTA... Hyi vittu. Sellaiset ihmiset, jotka tekevät työkseen NOIN rumia autoja, pitäis lopettaa. Ja siitä autoaiheesta pääsemme siihen, kun alkaa tuolla liikenteessä AINA vituttamaan ne ihmiset, joille on ajokortti myönnetty säälistä. Jos et vittu osaa ajaa niin ÄLÄ AJA. Perkele kun palaa hermot niihin vitun ituhippeihin ja maailmanpelastajiin ja siihen päälle niihin vitun liikennepoliiseihin, jotka luulee parantavansa maailmaa ajamalla ensinnäkin päin vittua ja alle rajoitusten, että maailma pelastuu. Hei sinä vitun ituhippi siellä; tiedoksi: me ollaan jo tuhoon tuomittuja, älä jaksa jauhaa. Saatana tulee ja pelastaa vielä sutkin.
Tänään taas asenteeni huokuaa sanallisella arkullaan viisauksia ja silti, minulla on edelleen punainen silmä, edelleen yskin räkää ja vieläkin vituttaa. Tekee mieli myydä ei-oota, mutta kenelle täällä espoossa vittu myy mitään, kun kaikki on jo jossain vitun lomalla. Perkele, ihmiset tulkee tänne niin saatte LEIPÄÄ. Tai siis ostakee jottain ni mä saan kuukauden palkkani, KIIITTOOOOOS. Asennevammaisuus kunniaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)