Olo on kuin lasivankilassa. Taas se paska kaatui mun niskaan. IRTISANOTTU. Ihan uusi sana ja käsite mulle. Nyt ollut 4 päivää lomautettuna ja miettii, tänään alkaa se työttömän elämä. Kävin jo ensimmäisessä työhaastattelussa eilen. Toivottavasti se poiki töitä. Nyt kun katsoo ulos, tuntee häpeää omasta epäonnistumisestaan. Ei, se ei ollut minun vikani. EI OLLUT.
Yhtään itkun kyyneltäkään en ole päästänyt maanantain jälkeen. Maanantaina niitä tuli puolitoista. Olo on turmeltu, raiskattu ja rikkirevitty sisältä. Ulospäin ei saa näyttää. Ei kuulu hienon naisen tapoihin jäädä itkemään paskaa elämäänsä, vaan täytyy mennä eteenpäin pää ylpeästi pystyssä ja näyttää muille kuinka hyväksi voi itsensä tuntea, vaikka viimeisetkin arvokkuuden rippeet on väkisin nyhdetty irti. Vitut jaksan. Ensimmäinen kerta maanantain jälkeen kun oloni on MITÄ VITTUA SITTEN?!
Nyt voin huumorilla onneksi miettiä tulevaisuutta: työtön juoppo ja siihen päälle vielä mulkku moukka. Kuvitelmat tuovat välinäisen hymyn huulille. Ei jaksa innostua mistään turhasta ja epävarmasta. Ehkä se huominen tulee hitaasti.
Oikea, ihan oikea asia, mikä saa mut pysymään hetkittäin selväjärkisenä; Duplo. Se on todellisuus, se on mamin kulta. Se on tulossa ja sillä on kummit valmiina. Mami odottaa sinua rakas. Täällä istun yksin kotona ja odotan sinua.
Nyt meinaa itkettää.
3 kommenttia:
hihi...oikein hani...nyt nokka pystyyn :)
Leuka rintaan vaan ja taistoon! Paska työpaikka jos ei noin hyvää työntekijää viitsi pitää. Katuvat vielä joku päivä kun päästivät sut pois ku olet tosi iso, rikas ja kuuluisa (enkä nyt meinaa läskiä=).
lainaten kaikkosta: pitää olla pikkasen pläski.
Lähetä kommentti