Viime yön kauhujen jälkeen mun on pakko todeta itselleni etten ole enää kunnossa. Ehkä se todellinen syy onkin se etten missään vaiheessa ollutkaan. Sanat eivä tule enää vaikka haluaisin. En halua enää läpikäydä sitä helvettiä minkä jo sain kokea. Pelkään vielä enemmän että tällä kertaa se on pahempi. Häpeä riipii taas siitä että pitäisi se sanoa ääneen. Kaksi sanaa, kaksi vitun vaikeaa sanaa, jotka osottavat taas sen etten voi päästä tästä yli enää itse. Kaksi sanaa jotka voivat olla kaikille muille kuin itsestään selvyys. Kukaan ei voi tehdä mitään ellen opi jo sanomaan: tarvitsen apua.

En halua enää selittää että tämä kaikki alkoi uudelleen. En halua myöntää että tätä on jatkunut jo pitkään. En halua kertoa miten se kaikki vaan tulee, enkä voi siihen itse vaikuttaa. En halua kertoa että tämä on se sairaus, jonka kanssa saan elää lopun elämää. En halua näyttää muille kun se tapahtuu. En halua että tämä käsitetään väärin. Tämä on sitä mitä pelkään, mitä en haluaisi elämääni kuuluvan. Tämä on sitä mikä karistaa ihmiset ympäriltäni. Kukaan ei halua kokea ja nähdä tätä mitä joudun kokemaan. Kukaan ei halua elää sen pelon kanssa että se tapahtuu minulle vain uudelleen ja uudelleen. En halua enää puhua siitä. En halua sitä jatkuvaa tuskaa. En halua että aina tämän jälkeen tuntuu tältä.

Haluan olla pahoillani, haluan vain tämän pois. En halua enää aloittaa sitä uutta kierrettä. En halua enää että elämästäni puuttuu päiviä, viikkoja, vuosia. En halua että elämästäni tulee harmaata jota en enää erota edes jälkikäteen. Miksi minulla pitää olla tämä sairaus? Miksen voinut syntyä ilman tätä vikaa. Miksi sen pitää tapahtua vain minulle? En halua sääliä, en halua että tämä vaikuttaa siihen miten minut nähdään. Se vaikuttaa jos sen kerron, jos taas sen kohtauksen saan. Kärsin, enkä tiedä enää mitä tehdä. En halua sanoa niitä sanoja ääneen. Kukaan ei kuitenkaan voi auttaa.

särkynyt

Kumpa tietäisit kuinka pahasti sydämeni särjit. Kumpa tietäisin miten sen korjaisin. Kumpa tietäisit kuinka syvät arvet sydämeeni jätät. Kumpa tietäisin milloin niihin arpiin uskaltaisin rohkeana koskea tuntematta enää kipua. Kumpa näkisit kuinka sisälläni palaa tunteeni. Kumpa tietäisin millä sen palon sammuttaisin. Kumpa näkisit kuinka surullinen olen vuoksesi. Kumpa osaisin vähemmän peittää tunteeni. Kumpa tietäisit paljon pelkkä katseesi minulle merkitsee. Kumpa uskaltaisin olla katsomatta kasvojasi. Kumpa tietäisit miten syvällä tunnen kosketukseni. Kumpa osaisin torjua kätesi, huulesi, ihosi. Kumpa tietäisit miten kosketuksesi tuntuu vaikket enää koskekaan. Kumpa osaisin sulkea kaikki tuntoni pois iholtani. Kumpa tietäisit kuinka satutat minua sanomattomuudellasi. Kumpa osaisin sanoa sinulle sen.

Haluaisin kuiskata kaikki tunteeni korvaasi, sen sijaan avaan suutani vastatuuleen. Haluaisin huutaa turhautuneisuutesi suoraan naamallesi, sen sijaan itken tuskaani. Haluaisin kertoa sinulle kaiken pahan mielen minkä aiheutit, sen sijaan käännän selkäni. Haluaisin ottaa sinut syliini, sen sijaan suljen käteni. Haluaisin tuntea sinut lähelläni, sen sijaan juoksen pois. Haluaisin sen kaiken ilman tätä että teen sen toisin.

Haluan saada sydämeni takaisin. En sitä ikinä saa, koska veit sen sirpaleet mukanasi.

tunnen yhä

Miksi mä olen niin idiootti ja annan sen vaikuttaa mun tunteisiin koko ajan. MIksi ml annan sen kerta toisensa jälkeen edelleen loukata? Miksi mä annan sille valtaa vaikuttaa mun valmiiksi jo sekavaan oloon? Miksi mä en pääse eroon siitä kaiesta mitä annan edelleen vaan tulla. Kaikki aina lopulta on mun omaa syytä. Annan jatkuvan syyttelyn jatkua. Annan sen hallita edelleen kaikkea mitä teen ja ajattelen. Miksi mä en pääse siihen tunteeseen että annan jo olla. Miksi mä en vaan pääse eroon kaikista niistä tunteista joita järki yrittää mulle huutaa? Miksi mä edelleen haluan väkisin tuntea liikaa vaikka järki on jo huutanut kovempaa kun koskaan vaan päästämään irti? Miksi tässä ei ole enää mitään järkeä? Miksi, miksi, miksi?! Mä en halua riipiä näissä tunteissa enää sekuntiakaan pidempään mutta mä en voi itseleni mitään. Mä en saa itseäni lopettamaan tätä rääkkäystä. Mä en osaa laittaa stoppia kaikelle sille mitä mussa tapahtuu. Mä en osaa olla enää itkemättä. En vain pysty lopettamaan.

Annoin kaikkien mun tunteiden tulla sanoina. Annoin kaiken ulos ja jäin odottamaan. Vihrein silmin jäin odottamaan sitä ihmettä mitä ei tapahtunut. Halusin uskoa, nähdä ja kuulla. Annoin kaiken ja mitä sain? Unettoman yön, tuskan ja itkun. Miksi mä annoin sen kaiken tulla ulos? Miksi mä halusin taas vain uskoa että tunteet voittaa kaiken? Miksi mä en ollut vaan hiljaa ja jättänyt tätäkin tuskaa ja pettymystä kokematta. Miksi tän pitää olla näin vitun hankalaa? Miksi kaikki pitää aina tuntea sen kauheimman tuskan kautta. Miksi mä edes jaksoin toivoa että mun tunteisiin voitaisiin vielä vastata? Miksi mä edes kuvittelin että mikään on muuttunut? Miksi mä en vaan voi lakata jo tuntemasta rakkautta ja samalla sitä järjetöntä tuskaa. Miksei järki voi jo voittaa? Mitä niin pahaa mä olen tehnyt ettämun täytyy aina vaan tuntea nämä kaikki tunteet vaan uudelleen? Miksen saa itseäni lopettamaan? Miksi mä sanoin taas ne kolme sanaa ihmiselle joka ei halua niihin vastata...

tunnen

Kukaan ei voi tietää miltä tuntuu olla minä. Kukaan muu ei ole kokenut tätä elämää mitä minä koen. Kukaan ei voi ymmärtää miltä tuntuu tuntea niin kuin tunnen. Kenelläkään ei ole pienintäkään aavistusta siitä miltä se tuntuu kun ei enää tiedä miltä haluan edes kaiken tuntuvan. Tunteiden sekamelskaa ja huutoa sisäisestä helvetistä.

Mikään tunne ei enää näy edes ulospäin niin kuin haluaisin. Mikään ei enää toimi niin kuin olin suunnitellut. Kaikki suunnitelmat tunteiden suhteen on rikottu ja revitty. Haudattu niin syvälle, ettei voi itsekään tietää saako niitä enää esille. Kaikkien näiden sekavien päivien, sekavempien tunteiden kanssa eläminen tuntuu vaan pahemmalta.

Olen kuullut sen miten mun pitäisi tunte, miten mun pitäisi kaikkia niitä tunteita käsitellä. Olen kuullut sanottavan sen miten niitä tunteita pitäisi torjua. Olen kuullut sen kaiken mitä halusin kuulla, olen kuullut sen mitä en halunnut. Tuntuu että olen kokenut ne kaikki sekavat tunteet myös tästä.

Haluaisin edes hetken olla tunteeton. Edes hetken olla tuntematta niin paljon vihaa ja rakkautta yhtäaikaa. Saisin hetken olla tuntematta kaikkea sitä tuskaa mitä ne kaikki ajatukset ja tunteet tuo mukanaa. Onko väärin toivoa että voisi jäädä tunteettomaksi vaikka loppuelämäkseen. Ihan vain suojellakseen itseään uusinnalta aina uudelleen. Hetkeksi sulkea sen tunteiden kannen ja syleillä sitä tunteettomana. Tunteettomana voisin tehdä ratkaisuja jotka vihdoin ajaisivat minut kohti uutta alkua. Uusi tunteeton alku on ainut mitä enää keksin.

En osaa olla tuntematta tätä kaikkea näin syvältä. En voi sille mitään että minusta on muokkautunut tälläinen. En osaa sanoa aina ääneen sitä mitä tunnen, mutta se ei tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi silti siellä, ihan kielenpäällä. En ole halunnut aina tulla tälläiseksi. En ole valinnut sitä tietä aina itse joka on johtanut tähän tunteiden sekamelkaan.

Sanoin tunteeni ääneen, mitä siitä sain. Lisää huonoja tuntemuksia, hylkäystä, osittaista halveksuntaa, luokatuksi tulemista. Jos sanon sen vielä uudelleen, se ei tarkoita enää mitään. Jos aina paljastan tunteeni, tulen enemmän loukatuksi, enemmän rikkinäiseksi, enemmän haavoittuvaiseksi. Olen tunnen, ja koen tunteeni liian vahvasti. Mistä vain löytäisin sen joka kääntäisi tunteeni pois päältä. Edes hetkeksi?

musiikin tahdissa

Tuntuu lähes epäreilulta etten päiväkään voi olla löytämättä taas sitä uutta kappaletta joka kertoo sinusta, tai meistä. Enemmän ne aina kertoo siitä mitä tunnen vieläkin sinua kohtaan. Jokainen kappaleen säkeistö kaikuu korvaani ja soi siellä. Se kappale pitää aina kuunnella uudelleen ja uudelleen. Luen sanat moneen kertaan, hiljaa toistan niitä ääneen. Kappaleissa on kaikki se mitä haluaisin sinulle sanoa, kaikki se mitä tunnen koko ajan. Kaikki vaikeus sanomisesta menee kun kuulee jonkun sen laulavan, toivon vain sen laulavan omalla äänelläni, sinulle.

Jokainen kappale riipii ja tuntuu. Jokaisessa kappaleessa elää sinä. Jokaiseen kappaleeseen on laitettu minun ajatukseni. Jokainen kappale on sitä mieltä mitä miltä minusta tuntuu nyt. Kun olen ilman sinua, kun olin kanssasi, kun erosin, kun halusin sinut vain takaisin vierelleni. Kaikkeni halusin antaa, kaiken halusin jakaa. Nyt kuulen vain sen musiikin. Kuulen sen mistä jäin paitsi, kuulen siinä musiikissa sen mitä halusin saavuttaa. Kuulen äänesi siellä tahdissa. Kaikki musiikki mitä nyt kuulen, ei ole enää olemassa jos en sinua enää en takaisin saa. Kaikki ne kappaleet jotka olen kuullut, täytyy hävittää. En halua kestää sitä tuskaa yhä uudelleen ja uudelleen, jos musiikki ei anna enää toivoa uudesta meistä.

Joku erilainen minä

Toisena päivänä haluan olla joku aivan muu. Haluan saada voimaa muuttaa asioita. Joitain asioita vain haluan saada takaisin niinkuin ne oli. Haluan olla erilainen, haluan olla minä, en halua muuttua mihinkään. Haluan mennä ajassa taaksepäin tänä erilaisena ihmisenä mitä olen. Haluaisin kokea ne samat asiat vain viisaampana, kerran kokeneena ja tehdä päätös eri suuntaan siinä kohtaa kun se oli pakko tehdä paniikin vallassa.

Mä haluaisin olla vaan joku muu, joku tunteeton, joku jonka ei tarvitse itkeä. Joku joka osaa tehdä asiat miten ne pitäisi tehdä. Joku erilainen minä. Sellainen joka ei tee tässä tilanteessa niitä virheitä, jolla saadaan taas jokainen aamu tuntumaan pahalta. Joku jolla ei ole fyysistä kipua siitä kaipuusta. Joku sellainen joka pysyy vahvana niissä tilanteissa kun murrun itse. Joku sellainen joka saa voimaa asioiden huonosta tilasta huolimatta.

Haluan olla minä, haluan olla se joka sinä haluat, haluan olla oma itseni, haluan olla se mistä haaveilet. Haluan olla kaikki ne asiat mitkä voin vain sanoin kertoa. Haluan saada kaiken tehtyä niin kuin on suunniteltu. Haluan saada sen kaiken mistä olen puhunut, kaiken sen mitä on haaveiltu. En halua saada niitä asioita tänä ihmisenä mitä olen. Tiedän mitä tämä on minulle, miksen voi olla joku muu ja kokea sitä toisin? Miksen saa suljettua sitä tunteilua pois siitä? Miksen voi vain saada tähän hetkeksi jotain muuta kokemaan kaikki nämä tunteet, että saisin olla hetken autuaassa tunteettomuudessa?

Haluan sen mitä menetin, haluan saada kaiken takaisin ja enemmän. Haluan tehdä asiat toisin. Kulkea pää ylpeänä pystyssä ja huutaa kuinka olen minä, kuinka onnistuin. Haluan saada olla siinä euforiassa. Haluan saada tämän kaiken olemalla minä. Olemalla erilainen, olemalla uusi minä. Haluan saada sanotuksi, olen kasvanut, olen oppinut ja ymmärtänyt, mitä elämä on kun se tuntuu kuin olisi joku muu erilainen minä.

Olin se tyttö jonka sydämen särjit. Olin se tyttö jonka rikoit. Olin se tyttö joka antoi sinun tehdä sen kaiken. Olin se tyttö, naivi ja hyväuskoinen. Olin se tyttö jolle annoit ikuiset arvet. Olin se tyttö joka antoi sinun satuttaa. Olin se tyttö joka uskoi rakkauteen. Olin se tyttö joka rakkauden punaisin silmin oli valmis luopumaan kaikesta. Olin se tyttö jolle annoit kaikki tyhjät lupaukset. Olin se tyttö joka kärsi rakkaudesta. Olin se tyttö joka ei näyttänyt enää tunteitaan. Olin se tyttö jonka jokainen hymy oli vain kyyneliä. Olin se tyttö joka antoi tulla satutetuksi. Olin se tyttö joka antoi tulla ohjatuksi. Olin kaikkea sitä mitä en uskonut koskaan olevani.

Olen nyt mitä olen. Olen nyt ilman sinua. Olen vahvempi kuin eilen. Olen valmis menemään eteenpäin. Olen valmis huomiseen. Olen valmis hyväksymään sinun tekemät virheesi ja annan sinulle anteeksi. Olen valmis hyväksymään omat pettymykseni. Olen valmis tekemään töitä sen eteen että tulen ehjemmäksi kuin ennen. Olen vielä joku päivä se tyttö joka haluan itse olla, ilman sinua.