kumpa ymmärtäisit

On paljon asioita, joista pitää olla hiljaa. On paljon juttuja, joita ei pidä juoruta. On olemassa tapahtumia, joista ei puhuta. Välillä se sanaton yhteys tuntuu vaan haastavalta. Pitäisikö sanoa jotain? Tuttu tunne monellekin ollut. Harmittaa kun haluaisi sanoa, kertoa ja kuiskata. Sitä ei aina osaa.

Välillä tuntuu vaan kun voisi sanattomasti kertoa kuinka paljon.. Sanattomasti kuiskata korvaan kuinka paljon.. Huutaa toiselta puolelta katua kuinka paljon.. Kirkua keskellä metsää kuinka paljon..

Mihin se aika aina katoaa kun olisi hetki kertoa. Missä se aika on silloin kun haluaa kertoa. Miten sitä aikaa jahtaa kun on pakko kertoa.

Sekavaisuudessa ja myllerryksessä istun ja en saa sanotuksi. Mihin ne sanat katoaa?

Kumpa välillä voisin pelkällä hymyllä kertoa sen mitä pienessä päässä liikkuu. Kumpa voisin vain kertoa ne kaikki salaisuudet mitä sisälläni kannan. Kumpa saisin ymmärtämään, ettei ne sanat tule helposti. Kumpa saisinkaan sellaisen hiljaisuuden, että saisin edes sanan sanottua.

Mihin se kulkee, mihin se vielä vie? Kumpa vain saisin sanottua sen että ymmärtäisit.

Kuinka paljon.

elossa?

Välillä on alkanut tuntumaan siltä että onko sitä edes enää elossa? Kyllä sitä on niin kauan kun pystyy tuntemaan. Välillä sekin on valitettavasti. Toisinaan on ihana tuntea. Iho ei pysty unohtamaan.

Tämä on mun nyrkki. Nyrkki jolla haluan lyödä seinään. Tämä on mun nyrkki jonka osaan joskus avata. Kämmenellä voin tuntea, tunnustella. Tähän käteen haluan ottaa sun käden. Näissä käsissä voi tuntea yhteisen sävelen ja sykkeen. Näihin käsiin toivon että se meidän tarina on kirjoitettu. Tällä kädellä mä haluan parantaa sun kaikki haavat. Tähän käteen haluan sun laskevan sun kätesi, että voimme jatkaa kulkua käsi kädessä. Näihin käsiin toivon jäävän sen tunteen, jota nyt tunnen. Näiden käsien avulla voimme yhdessä olla, toivottavasti ikuisesti.

Näätäkoira

Tässä on ylväs näätäkuningas aamu lenkillä. Tarvitseeko sitä vielä selitellä? :)