maanantai 21. tammikuuta 2008

vieläkin sanaton

Kuinka huomaakaan, että aika kuluu ja ihmisistä tulee enemmän hulluja, enemmän vakiintuneita ja enemmän ennenkaikkea vanhoja. Hyi vittu.

Luin kaikkosen kyräilyjä onnellisuudesta lätkämatsista ja pääsin sitten myös raivoamaan, ettei meissä bemaristeissa ole mitään vitun vikaa. Meitä ei vain kiinnosta. Parkkeeraan itse autoni aina vieraalla paikkakunnalla mahdollisimman päin vittua (eli tässä tapauksessa Karkkilassa, koska siellä on vitusti juntteja). Eipähän junteille jää epäselväksi kuka on taas kylillä. Ihan vittuillakseni kiusaan muita liikenteessä, koska minua ei kiinnosta, heidän paskat autonsa. Minä olen bemaristi ja osaan ajaa. Osaan noudattaa liikenne sääntöjä, enkä aijo liikenteessä edes yrittää toisten tappamista. Toisin kun ne volkkari kuskit himoitsee veri suunpielessä mun tappamista. Vitun kusipää volkkaristit.

Koska tämä uusi ihana oma nimikkeeni BEMARISTI vie minulta kaiken vapaa-aikani, niin en aijo edes pahoitella sitä, koska on se parempi olla bemaristi kuin opeliski. Pidän autoista, entäs sitten? En pidä typeristä kuljettajista, jotka ajaa sierran paskalla, typerällä tai asconalla. Sori. Pemarit on ne jotka lämmittää mua, en silti halveksu Kaikkosen volvoa, koska siinä on tunnelmaa ja bensa haisee kilometrien päähän kun sillä kaahaa. En haleksu Neiti K:n faijan merssua, koska siinä ei ole varusteita saati ilmastointia ja siinä vasta onkin tunnelmaa. Siinä autossa voi jopa rikkoa sormensa. Cool.

En pidä ihmisistä, jotka ajattelee kaikkia BMW-merkkisten ajoneuvojen kuljettajia ihan mulkkuina. Se enemmän naurattaa kuin vituttaa, mutta silti pistää vihaksi kun väitetään minuakin mulkuksi, ainakin tilanteissa, missä MINÄ EN OLLUT se mulkku vaan se vitun Nissanin paskakuski. Mulkku voi olla kuka tahansa, jatkeeseen kaikilla ei ole vain varaa. Että siinäpähän tiiätte muut köyhät mulkut.

maanantai 14. tammikuuta 2008

Tyylin; vetäkää kaikki käteen

Mua niin henkilökohtaisesti alkaa vituttaa kun kaikki aina tapahtuu mulle. Olo vetää puoleensa. Vituttaa se, että taas ne verenimijät ottaa huomenna aamulla kolme putkee verta ja sitte kädet kipeenä niiden toheloinnista pitää tulla takasin töihin ja lopulta kärsiä seuraava viikko niistä kauneus ongelmista. Onneksi tässä tapauksessa on "kylmä" talvi, eikä tartte huitoo missään t-paidassa pihalla.

On tullut nyt useaan otteeseen jo mietittyä minkänen se viime vuosi nyt sitten todellisuudessa oli. No sehän oli ihan perseestä. Kaikki piti rakentaa uusiks. Olihan siellä paljon niitä hyviäkin juttuja, mutta muutoksiahan nekin. Kaikki tapahtu taas vaan mulle. No yllättäen mun elämä on mun elämä, ja mun elämässä kaikki tapahtuu vaan mulle. Vittu.

Ne saatanan paskiaiset on päättänyt sitten, että mussa on jotain enemmänkin vikaa. Mä olen viallinen niiden vitun kirjoissa. Miksi taas se olen vain minä? Vikaa kertaa pääsee näkeen sitä eukkoa, joka puhuu ihan saatanan hiljaa, vaikka viimeksi mä sain sen jo vähän edes nostamaan volyymia. Mä taisin jo siinä vaiheessa puoliks huutaa sitä, että työpaikallani on vittumainen vaihdevuosilehmä.

Kaikkeen paskaan sitä osaa ittensä ajaa, mutta sillon siitä kantaa vastuunsa ihan itse. Mutta nyt kun tapahtumien summassa on se, etten mä aina aiheuttanut kaikkea. Ja muut ei kantanut siitä yhtään sen enempää vastuuta. Vitun paskiaiset. Okei, kiitos isi, kun lopetit mulle vittuilun ja päätit, että minähän ostan asunnon. No niinhän siinä kävi.

Mua vituttaa, että toi paskapäävaihdevuosilehmäke, on taas tehnyt lomasuunnitelmansa ihan päin vittua ja kertomatta niitä mulle. Mä en aijo kertoa sille enää mitää. Ja AIJON pitää kesälomani tasan niinkuin olen jo valmiiksi suunnitellut, hoitanut ja lähes jo maksanut. Se paskapää saa ihan keskenään jäädä tänne roikkumaan, minä en tule töihin. Ja vittu minähän pidän ANSAITSEMIANI ylityövapaita sillon kun on ACS. PISTE. Se on nyt mun hoidossa (vielä epävirallisesti, tarvitsee toisen hyväksynnän) ja minähän hoidan sen kunnialla ja sen jälkeen aijon olla tyytyväinen itseeni, koska olen saanut aikaan ja on vuosi 2008 ja ei ole enää viime vuosi, jolloin kaikki meni vituiksi, paitsi se renttu, joka edelleen asuu mun luona (epävirallisesti).

pastorin vitutus

Kaikki kiva taas kielletään. Vitun paskiaiset. HD-miehen seikkailut on tuomittu katoamaan. Ja nyt ei HD-miehestä tule pastoria. Vittu. Kyllä mua sylettää niin paljon kun nuo ihmiset osaa olla niin aikuisia. Kaikki kiva kielletään ja kaikesta tulee niin lapsellisia juttuja. Perkele.

Koska mua vituttaa pastorin puolestakin jo ihan tuplaten, en saarnaa ainakaan nyt enempää, koska pastorin pitää mennä suitsukkelle.

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

ja?

Tulin lukeneeksi tätä uutta blogin pätkää jonka pistin tietenkin linkitykseen, ihan vaan sen takia, että noita jätkiä vois vituttaa vähän lisää. Kun pääsin oikein vauhtiin ton blogin kanssa, teki mieli kirjottaa jokaisen blogituksen jälkeen kommentti: miten toi nyt taas vitutti? miten niiden teidän vittuun sivistyssanojen oikein kävi kun niitä viljellään enemmän ku sikaa siemenillä. Alko melkein vittuttaa lukea sitä blogia. Jatkoin kuitenkin.

Itseänikin tuuppaa vituttamaan aina vähintään 4 miljoonaa kertaa päivässä ja silti mä en avaudu niistä noin paljon ku nää kaks jätkää jotka blogittaa ja blogittaa, vaikka niiden mielestä ylipäätänsä blogitus on perseestä. En arvostele, en nosta hattua, enenmmänkin naurattaa. Näiden sankareiden kuvauksen mukaan viljelen pilkkuja enemmän kuin "perus teini-ikäinen angsti-viiltelijä". Kiitos. Olen jopa melkein otettu. Entäs sitten, jos tykkään pilkutella? Entäs sitten, jos oon vähän angsti-pissis? Entäs sitten, kun se yks homokommuunin jäsen nimesi mut, jo vuosia sitten, mature pissikseksi? Niinpä, entäs sitten? Haista sinäkin mursu paska.

Koska mua ei oikeesti jaksa edes vituttaa ja se pizza teki tehtävänsä (eli teki musta läskin mursun ja nyt kukaan ei oikeasti rakasta mua, koska oon ihan oikeesti niin makkaraa ja läskiä täynnä, ettei enää siihen riitä angstaus-pilkut ja saatananmoinen steppaus läskistepperissä) ja sen avulla sain siis ihan oikeasti lievitettyä (kipua) levottomuutta. Mutta nyt, koska nämä rakkaat ihanat tiimiläiset- työtoverit juotti (eli varastin niiltä) Batteryä, olen entistä vilkkaammassa kunnossa ja mua ei vieläkään vittuakaan kiinnosta tehdä töitä.

Tekee mieli vaan halveksua kaikkea niin paljon, että kohta kaikilla bloggaajilla alkaa vanne puristaa päätä niinkin paljon, että ne toteaa mun olevan tän maailmankaikkeuden vittuunnuttavin perikuva. Kiitos siitä jo etukäteen. Tekisi, joapa mieli, tälläkin hetkellä alkaa huutelemaan näille sankareille, joita aina niin vaan vituttaa, että kuinka mä kirjotan ja kritisoin niitä omassa blogissani, ihan vaan vittuillakseni ja vääristääkseni kaikkia faktoja. Olen vittumainen ja siksi rakastankin vain itseäni. Olen omasta mielestä tietenkin täydellinen. Toivon, jopa melkein, että joku kertoisi näille sankareille kiertotietä, siitä tietenkin kuinka vittumaisesti joku viitsii niistä kirjoittaa. Siihen melkein voisi todeta, ettei siellä vitun iisalmessa taija olla mittää elämää, ku kert noi paljo ehtiii vituttaan. HAHAHAH. Siinähän olisi taas jutun juurta pidemmäksikin aikaa, joka johtaisi selkeään sotaan kaikkia bloggaajia vastaan. Haha.

Mä en voi muuta kuin nauttia tällä hetkellä vittumaisuudestani ja siitä, että mä jaksan rakastaa itseäni, olin sitten läski tai en. Ja luon tälläkin hetkellä mielikuvia näistä sankareista, jotka rupeasivat repimään pelihousujaa luettuaan sen, mitä mulla oli sanottavaa. HAHA.

Keksiviikkoa

"Jäi vähän joulupiparia yli, maistuisko?". No sitähän täällä on tarjolla, töissä ja kotona. Piparit on ihan hyvä keksintö aina siihen saakka kunnes niitä alkaa valua joka tuutista. Olen keksi friikki, entäs sitten? Mutta en mäkään jaksa vuoden ympäri pipareita mutustella. Tuli mietittyä, että kun niissä pipareissakin on parasta ennen päiväys, mutta meneekö ne piparit oikeasti koskaan vanhaksi?

Piparit ja glögit on niin pikku joulu juttuja (tiedän, en edelleenkään osaa yhdyssanoja). Mutta miksi aina niitä pipareita saa ympäri vuoden kuitenkin? Onko täällä jotain pipariholisteja? Addiktoivaa mutustella piparia. Pipari on vaan niin kaksimielinen juttu kuitenkin. Jotkut on vaan niin riippuvaisia piparista tai Piparista.

Olo on edelleen aika levoton ja näiden pipareiden mietiskely aiheuttaa lisää levottomuutta. Eilen saavuttuani kotiin jopa vähän jälkeen 12 aamupäivällä, päänsärky lakkasi kuin salamaniskusta, aivan niinkuin se alkoikin. Eli olen laiska ja saamaton, enkä halua käydä töissä ja teeskentelen päänsärkyä aina niin pitkälle, että esimies antaa luvan lähteä kotiin. Oikeasti kärsin migreenistä ja oikeasti oli pää kipeä eilen. Päänsärky on ikävä ja Burana 600mg ihana keksintö.

Kaiken tämän levottomuuden keskellä tunnen olevani välillä hukassa. Eilen se ihana renttu, joka asuu meillä tiskasi sen kauhean Mount Everestiä muistuttavan tiskikasan. Sen kunniaksi tuli laikettua taas ruokaa sitten myöhemmin. Kun katselin rentun tiskaamista, tunsin oloni ihan ulkopuoliseksi omassa kodissa. Renttu hoitaa kotityönsä täydellisesti, vaikka välillä sinne vessaan unohtuu tuoda lisää vessapaperia. Ei aina uskoisi, että ne, jotka ovat tottuneet siivoojiin, osaisivat siivota ihan aikuisten oikeasti.

En ikinä rupeasi ainakaan itse siivoojaksi, koska oman sotkunkin siivoaminen tuottaa tuskaa. Eilen tuli kyllä todettua, että osaan olla tehokas järjestelemään tavaroita, mutta kuitenkin huomaan itse, että kaikki jää aina puolitiehen. Eilisen levottomuuden myötä, en kuitenkaan tarttunut siihen imuriin, niinkuin uhkasin tekeväni. Sen sijaan levottomuuden ansiosta baari tiski etenee ja ahkerointi johti happihyppelyyn, eli ihan oikeaan kävely lenkkiin. On levottomat jalat ja ajatukset.

En osaa taaskaan olla hetkeäkään paikallani ja varsinkaan en malta ruveta tekemään töitä. En hyödy työnteosta mitenkään ja edelleen palkka on paska. Ei se riitä kattamaan tätä levottomuutta, koska kun se pahinten iskee, helpointa on lievittää sitä shoppailulla. Tiedän, olen addikti. Jokaisella on joku juttu, mitä on vaan pakko tehdä. Jotain mitä on vain pakko saada. Jotain mikä aiheuttaa levottomuutta, jos se jää välistä. Olen niin levoton ja vielä siihen päälle taas väsynyt, etten keksi edes tekosyitä lähteä töistä kotiin. Ehkä taidan taas olla loman tarpeessa.

Nyt tuli ainakin hetkellisesti sellainen olo, että pitäisi taas päästä mökille. Siellä voisin taas suunnitella ja puuhastella. Viimeksi piti lähteä kotiin, koska levottomuus iski uudellen ja olin aivan liian seuran kipeä. Olihan se renttu tietenkin mukana, mutta kaipasin paljon äksöniä. Levottomuus on siis jatkunut jo joulusta. Eilen puhuin sen paskapääkaikkosen kanssa kahvilla (nähtiin taas pitkästä aikaa) ja se totesi kärsivänsä joulu-uupumuksesta. Tai sen jälki uupumuksesta. Väsymys on kyllä edelleen kuin syöpä. Mä ottaisin mielummin saman taudin kun Kaikkonen, mutta mä sain vaan tän levottomuuden. Ei taas mennyt onnen keksit tasan.

Olen ruvennut miettimään kaikkea mahdollista toteutettavaa ja vähemmän toteutettavaa. Ja ne asiat, jotka ehdottomasti haluaisin toteuttaa, on taas sellasia, mitä en tiedä kykenenkö ja mitä muut siitä ajattelee. Tunkeilenko? Epävarmuus ja levottomuus taitaa kuitenkin jossain määrin mennä käsi kädessä. Haluaisin olla kuin sinkkareiden Carrie, koska se nyt vaan olisi niin siistiä. Mutta kuitenkin epäilen koko ajan näitä todellisia kirjallisia lahjakkuuksia, mitä ei ainakaan sen perseellä pyyhittävän yo-todistuksen mukaan minulla EI todellakaan ole. Se äidinkielen maikka vaan aina sattu vihaamaan mua, koska osaan olla liian luova ja vittu minähän en kirjoita niinkuin joku käskee.

Haluaisin olla astronautti ja syödä avaruudessa Dominoita. Kiertää auki ja syödä ensin sen puolen, jossa ei ole sitä valkoista töhnää. Miten toisaalta voi syödä keksiä se kupoli päässä? Voi olla vaikeaa naukkailla vaikka se keksi olisikin siellä kupolin sisällä. Tätä tämä levottomuus aiheuttaa. Olen ihan liian ylienerginen ja tällä ei ole mitään vitun tekemistä sen kanssa, että ulkona on lunta ja valoisampaa kuin vielä pari päivää sitten. Eikä tämä liity siihenkään, että kärsisin ADHD:sta. Se löytyy siltä rentulta. Siksi sille piti ostaa nimipäivälahjaksikin paita, johon kyseinen teksti oli painettu samaan tyyliin kuin AC/DC.

Haluan lentää. Haluan päästä etelään, mutta kaikista eniten tällä hetkellä haluaisin päästä toteuttamaan itseäni ja päästämään suurimmat levottomuuden höyryt ulos. Levottomuuttani helpottaisi huomattavasti dominot ja apinapeli. Mutta molemmat on nyt rajattu hyvin pieneen. Tarjolla on vain pipareita ja se saatanan netti on edelleenkin määrätty toimimaan ihan helvetin huonosti. Vitun paskiaiset. Antakaa mun pelata apinapeliä, että tekisi joskus mieli tehdä töitäkin. Perkeleen perkele. Taas ei levoton osaa muuta kuin kiroilla.

Levottomuuteeni saan ruokaa pizzasta tänään. Ja nää kehtaa nyt väittää, että Jaalista saa vaan raakaa pitsaa tähän aikaan. Vittu mitä kusetusta. Tästä hyvästä pitää alkaa painimaan. Eli ei muuta kuin keksi suussa levottomuutta lievittämään pizzalla ja painimatsilla.

tiistai 8. tammikuuta 2008

Levotonta mietiskelyä

Mä niin kuolen tylsyyteen lähes tyhjässä toimistossa, mihin se paskamainen esimieskin pian astelee. Kaikki tuntuu taas niin turhan päiväseltä ja tämän aamun saldo on kuitenkin jo tunti töissä. En nukkunut pommiin, en vain jaksanut tänä aamuna nousta kuin vieteri sieltä sängyn pohjalta. Siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Olisin mielelläni taas pitänyt rokuli päivän.

Olin eilen yöllä ja illalla aivan yliväsynyt ja ylilevoton. Levottomuus on alkanut kasvaa mun sisällä niin kuin se imusolmuke syöpä, johon kuolen kun olen 82 vuotias. Olen nukkunut taas ruhtinaallisen 4 tuntia ja en ole yhtään kiukkuinen: "tänne sitä vitun kahvia". Normaalia arkipäivää siis tiedossa. En osaa selittää, johtuiko eilinen levottomuus siitä, että oli maailman paras drifting -keli, vai siitä että sorruin taas ostamaan parillisen Lacosten valkoisia. Voi paska. Mä olen aivan täysin shoppausholisti.

Kävin eilen Jumbossakin levottomaksi. En aluksi meinannut millään löytää mitään, mitä oli vaan IHAN PAKKO saada. Okei, olen tyytyväinen siihen, etten ostanut niitä viidentoista euron lasten sormikkaita (niissä oli valmiiksi reikä, koska joku läskitassu oli selvästi vetänyt käteen). Sitten pyörimesen ja tuskastumisen jälkeen kenkäosastolla (koska en todellakaan löytänyt edes kenkiä, jotka on vaan pakko saada). Huokaisin syvään ja sukelsin sinne miesten osastolle. Ja siellä, siellä oli mamin valkoiset. Mami kyllä sekosi siellä laukku osastolla, mutta seurassani liikkunut miespuolinen ystäväni läimi naamalle aina kun halusin laukun, jonka hinta oli reippaasti yli 200 euroa (mikään muu ei mamille kelpaa, mamilla on jo Gucci, huom AITO G, kiitos kysymästä).

Koska oloni on edelleen paskamainen, väsynyt ja turhauttavan levoton, mietin taas aamuja. Viimeksi tänään aamupalani oli taas: buranaa, kahvia ja tupakkaa. Olen erittäin tyytyväinen. Olen paska ihminen, koska en osaa tehdä mitään oikein. Juuri äskettäin esimieheni taas tuli haukkumaan minua siitä, että pakottaa toiset töihin kipeänä ja ei tee itse töitään ollenkaan. Kusipää. Avautumisoloni muuttuu taas raivoksi ja haluan vain repiä päitä irti, *plop*.

Koska vittumaisuuteni parhaimpiin piirteisiin kuuluu se, että raivoan, raivoan ja raivoan... Totean täten, että pitää juosta röökille, koska pinnani ei kestä tällä hetkellä tippaaaaaaakaaaaaan enempää. PERKELE.

maanantai 7. tammikuuta 2008

Kunpa olisin....

Kunpa olisin voittanut lotossa ja saanut sen neljä miljoonaa. Olisin voinut haistattaa vitut paskalle työpaikalleni ja lähteä lomalle. Olisin voinut valita, kuinka pahasti olisin sanonut tolle paskamaiselle ämmälle, joka väänteli naamaansa nyt, kun satuin olemaan paskataudissa kotona viime viikolla, enkä töissä. Olisin voinut olla hetkellisesti onnessani siitä, että voi tehdä mitä vaan vittuakaan kiinnostumatta siitä mitä kaikki vitun äpärät työpaikalla olisi sanonut.

Kunpa olisin syntynyt kultalusikka perseessä ja ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Voisin löllötellä vanhempien aikaan saannoksilla ja chillata minkä ehtii. Mutta ei. Synnyin normi perheeseen, normi aikaan, normi tuloineen ja kaikki oli normaalia, jopa se vitun ghetto jonne piti muutta. Kultalusikkaa kun olisi vähän pyörittänyt persreiässä niin olisi alkanut rahasampo pyörimään. Olisi taas voinut ottaa vaikka äkkilähdön aurinkoon, koska kyllä vanhemmat antaa fyrkkaa vielä siihen päälle.

Kumpa olisin edelleen vielä kipeänä ja kotona, niin ei tarvitsisi kärvistellä täällä paskalla työpaikalla, paskalla palkalla ja paskalla tuulella. Ei tarvitsisi taas kantaa vastuuta paskan esimiehen työmogista. Se pistää kaiken paskaksi ja sitten mulle huudetaan ja nälvitään ja kaikki on ihan paskaa, koska EI OLLUT MUN VIKA. Kotona olisin voinut edelleen nukkua, katsoa sinkkareita ja L-koodia niin paljon ku silmät kestää lespoja (eli aika paljon).

Kunpa olisin jäänyt syntymättä niin ei tarvitsisi mitään tehdä ja miettiä mitä tuli tehneeksi. Joskus valitettavasti menin kysymään, että onko mulla palautusoikeutta ja siihen se äitiliini paskasti vastasikin: EI.

torstai 3. tammikuuta 2008

Paskamaista uuttavuotta

Vitun ihana esimieheni painosti minut tulemaan töihin. Olin eilen kipeänä, ihan suoraan sanottuna ripuli taudissa. Tauti piinaa minua edelleen ja olen töissä. Paskamainen kolleegani se vitun typerä kärhämä lehmä on päättänyt tietenkin olla pois ja sairaana. Olo on kuin raiskatulla karhulla.

Kaikkea kivaa uusi vuosi toikin. Vatsataudin ja pakko työt. Joulupukki oli paljon armeliaampi Jeesuksen kanssa ja ne lahjoitti mulle jouluksi ja välipäiviksi kuumeen. Olin muuten välipäivätkin töissä hikoilemassa.

Täällä vitun lastentarhassa nää taudit jyllää. Totesin vain sen, että kun on pienemmässä puljussa töissä on paljon pienemmät mahdolisuudet sairastua. Varsinkin silloin kun kolleegoilla tai muilla työntekijöillä ei ole lapsia. Ne lapset saastuttaa niiden vanhemmat ja vaikkei ne äipät ja iskät sairastaisikaan ne tuo muille sitten ne saasteet. Ne vaan leijailee ja laskeutuu niinku ne tsernobilin höyryt. Kiitos teille, jotka vittu hankitte niitä saastaisia lapsia.

Vituttaa muutenkin ja on vaan paha olo ja toi kusipää esimieskin tuolla pitää vaan palaveria. Vittu. Pitää vielä oikeasti tehdä töitäkin.... . PERKELE.

Päästäkää mut pois Kalliosta (eiku töistä).