Tulin lukeneeksi tätä uutta blogin pätkää jonka pistin tietenkin linkitykseen, ihan vaan sen takia, että noita jätkiä vois vituttaa vähän lisää. Kun pääsin oikein vauhtiin ton blogin kanssa, teki mieli kirjottaa jokaisen blogituksen jälkeen kommentti: miten toi nyt taas vitutti? miten niiden teidän vittuun sivistyssanojen oikein kävi kun niitä viljellään enemmän ku sikaa siemenillä. Alko melkein vittuttaa lukea sitä blogia. Jatkoin kuitenkin.
Itseänikin tuuppaa vituttamaan aina vähintään 4 miljoonaa kertaa päivässä ja silti mä en avaudu niistä noin paljon ku nää kaks jätkää jotka blogittaa ja blogittaa, vaikka niiden mielestä ylipäätänsä blogitus on perseestä. En arvostele, en nosta hattua, enenmmänkin naurattaa. Näiden sankareiden kuvauksen mukaan viljelen pilkkuja enemmän kuin "perus teini-ikäinen angsti-viiltelijä". Kiitos. Olen jopa melkein otettu. Entäs sitten, jos tykkään pilkutella? Entäs sitten, jos oon vähän angsti-pissis? Entäs sitten, kun se yks homokommuunin jäsen nimesi mut, jo vuosia sitten, mature pissikseksi? Niinpä, entäs sitten? Haista sinäkin mursu paska.
Koska mua ei oikeesti jaksa edes vituttaa ja se pizza teki tehtävänsä (eli teki musta läskin mursun ja nyt kukaan ei oikeasti rakasta mua, koska oon ihan oikeesti niin makkaraa ja läskiä täynnä, ettei enää siihen riitä angstaus-pilkut ja saatananmoinen steppaus läskistepperissä) ja sen avulla sain siis ihan oikeasti lievitettyä (kipua) levottomuutta. Mutta nyt, koska nämä rakkaat ihanat tiimiläiset- työtoverit juotti (eli varastin niiltä) Batteryä, olen entistä vilkkaammassa kunnossa ja mua ei vieläkään vittuakaan kiinnosta tehdä töitä.
Tekee mieli vaan halveksua kaikkea niin paljon, että kohta kaikilla bloggaajilla alkaa vanne puristaa päätä niinkin paljon, että ne toteaa mun olevan tän maailmankaikkeuden vittuunnuttavin perikuva. Kiitos siitä jo etukäteen. Tekisi, joapa mieli, tälläkin hetkellä alkaa huutelemaan näille sankareille, joita aina niin vaan vituttaa, että kuinka mä kirjotan ja kritisoin niitä omassa blogissani, ihan vaan vittuillakseni ja vääristääkseni kaikkia faktoja. Olen vittumainen ja siksi rakastankin vain itseäni. Olen omasta mielestä tietenkin täydellinen. Toivon, jopa melkein, että joku kertoisi näille sankareille kiertotietä, siitä tietenkin kuinka vittumaisesti joku viitsii niistä kirjoittaa. Siihen melkein voisi todeta, ettei siellä vitun iisalmessa taija olla mittää elämää, ku kert noi paljo ehtiii vituttaan. HAHAHAH. Siinähän olisi taas jutun juurta pidemmäksikin aikaa, joka johtaisi selkeään sotaan kaikkia bloggaajia vastaan. Haha.
Mä en voi muuta kuin nauttia tällä hetkellä vittumaisuudestani ja siitä, että mä jaksan rakastaa itseäni, olin sitten läski tai en. Ja luon tälläkin hetkellä mielikuvia näistä sankareista, jotka rupeasivat repimään pelihousujaa luettuaan sen, mitä mulla oli sanottavaa. HAHA.
1 kommentti:
mä en enää ees jaksa kyräillä. saatana.
Lähetä kommentti