Keksiviikkoa

"Jäi vähän joulupiparia yli, maistuisko?". No sitähän täällä on tarjolla, töissä ja kotona. Piparit on ihan hyvä keksintö aina siihen saakka kunnes niitä alkaa valua joka tuutista. Olen keksi friikki, entäs sitten? Mutta en mäkään jaksa vuoden ympäri pipareita mutustella. Tuli mietittyä, että kun niissä pipareissakin on parasta ennen päiväys, mutta meneekö ne piparit oikeasti koskaan vanhaksi?

Piparit ja glögit on niin pikku joulu juttuja (tiedän, en edelleenkään osaa yhdyssanoja). Mutta miksi aina niitä pipareita saa ympäri vuoden kuitenkin? Onko täällä jotain pipariholisteja? Addiktoivaa mutustella piparia. Pipari on vaan niin kaksimielinen juttu kuitenkin. Jotkut on vaan niin riippuvaisia piparista tai Piparista.

Olo on edelleen aika levoton ja näiden pipareiden mietiskely aiheuttaa lisää levottomuutta. Eilen saavuttuani kotiin jopa vähän jälkeen 12 aamupäivällä, päänsärky lakkasi kuin salamaniskusta, aivan niinkuin se alkoikin. Eli olen laiska ja saamaton, enkä halua käydä töissä ja teeskentelen päänsärkyä aina niin pitkälle, että esimies antaa luvan lähteä kotiin. Oikeasti kärsin migreenistä ja oikeasti oli pää kipeä eilen. Päänsärky on ikävä ja Burana 600mg ihana keksintö.

Kaiken tämän levottomuuden keskellä tunnen olevani välillä hukassa. Eilen se ihana renttu, joka asuu meillä tiskasi sen kauhean Mount Everestiä muistuttavan tiskikasan. Sen kunniaksi tuli laikettua taas ruokaa sitten myöhemmin. Kun katselin rentun tiskaamista, tunsin oloni ihan ulkopuoliseksi omassa kodissa. Renttu hoitaa kotityönsä täydellisesti, vaikka välillä sinne vessaan unohtuu tuoda lisää vessapaperia. Ei aina uskoisi, että ne, jotka ovat tottuneet siivoojiin, osaisivat siivota ihan aikuisten oikeasti.

En ikinä rupeasi ainakaan itse siivoojaksi, koska oman sotkunkin siivoaminen tuottaa tuskaa. Eilen tuli kyllä todettua, että osaan olla tehokas järjestelemään tavaroita, mutta kuitenkin huomaan itse, että kaikki jää aina puolitiehen. Eilisen levottomuuden myötä, en kuitenkaan tarttunut siihen imuriin, niinkuin uhkasin tekeväni. Sen sijaan levottomuuden ansiosta baari tiski etenee ja ahkerointi johti happihyppelyyn, eli ihan oikeaan kävely lenkkiin. On levottomat jalat ja ajatukset.

En osaa taaskaan olla hetkeäkään paikallani ja varsinkaan en malta ruveta tekemään töitä. En hyödy työnteosta mitenkään ja edelleen palkka on paska. Ei se riitä kattamaan tätä levottomuutta, koska kun se pahinten iskee, helpointa on lievittää sitä shoppailulla. Tiedän, olen addikti. Jokaisella on joku juttu, mitä on vaan pakko tehdä. Jotain mitä on vain pakko saada. Jotain mikä aiheuttaa levottomuutta, jos se jää välistä. Olen niin levoton ja vielä siihen päälle taas väsynyt, etten keksi edes tekosyitä lähteä töistä kotiin. Ehkä taidan taas olla loman tarpeessa.

Nyt tuli ainakin hetkellisesti sellainen olo, että pitäisi taas päästä mökille. Siellä voisin taas suunnitella ja puuhastella. Viimeksi piti lähteä kotiin, koska levottomuus iski uudellen ja olin aivan liian seuran kipeä. Olihan se renttu tietenkin mukana, mutta kaipasin paljon äksöniä. Levottomuus on siis jatkunut jo joulusta. Eilen puhuin sen paskapääkaikkosen kanssa kahvilla (nähtiin taas pitkästä aikaa) ja se totesi kärsivänsä joulu-uupumuksesta. Tai sen jälki uupumuksesta. Väsymys on kyllä edelleen kuin syöpä. Mä ottaisin mielummin saman taudin kun Kaikkonen, mutta mä sain vaan tän levottomuuden. Ei taas mennyt onnen keksit tasan.

Olen ruvennut miettimään kaikkea mahdollista toteutettavaa ja vähemmän toteutettavaa. Ja ne asiat, jotka ehdottomasti haluaisin toteuttaa, on taas sellasia, mitä en tiedä kykenenkö ja mitä muut siitä ajattelee. Tunkeilenko? Epävarmuus ja levottomuus taitaa kuitenkin jossain määrin mennä käsi kädessä. Haluaisin olla kuin sinkkareiden Carrie, koska se nyt vaan olisi niin siistiä. Mutta kuitenkin epäilen koko ajan näitä todellisia kirjallisia lahjakkuuksia, mitä ei ainakaan sen perseellä pyyhittävän yo-todistuksen mukaan minulla EI todellakaan ole. Se äidinkielen maikka vaan aina sattu vihaamaan mua, koska osaan olla liian luova ja vittu minähän en kirjoita niinkuin joku käskee.

Haluaisin olla astronautti ja syödä avaruudessa Dominoita. Kiertää auki ja syödä ensin sen puolen, jossa ei ole sitä valkoista töhnää. Miten toisaalta voi syödä keksiä se kupoli päässä? Voi olla vaikeaa naukkailla vaikka se keksi olisikin siellä kupolin sisällä. Tätä tämä levottomuus aiheuttaa. Olen ihan liian ylienerginen ja tällä ei ole mitään vitun tekemistä sen kanssa, että ulkona on lunta ja valoisampaa kuin vielä pari päivää sitten. Eikä tämä liity siihenkään, että kärsisin ADHD:sta. Se löytyy siltä rentulta. Siksi sille piti ostaa nimipäivälahjaksikin paita, johon kyseinen teksti oli painettu samaan tyyliin kuin AC/DC.

Haluan lentää. Haluan päästä etelään, mutta kaikista eniten tällä hetkellä haluaisin päästä toteuttamaan itseäni ja päästämään suurimmat levottomuuden höyryt ulos. Levottomuuttani helpottaisi huomattavasti dominot ja apinapeli. Mutta molemmat on nyt rajattu hyvin pieneen. Tarjolla on vain pipareita ja se saatanan netti on edelleenkin määrätty toimimaan ihan helvetin huonosti. Vitun paskiaiset. Antakaa mun pelata apinapeliä, että tekisi joskus mieli tehdä töitäkin. Perkeleen perkele. Taas ei levoton osaa muuta kuin kiroilla.

Levottomuuteeni saan ruokaa pizzasta tänään. Ja nää kehtaa nyt väittää, että Jaalista saa vaan raakaa pitsaa tähän aikaan. Vittu mitä kusetusta. Tästä hyvästä pitää alkaa painimaan. Eli ei muuta kuin keksi suussa levottomuutta lievittämään pizzalla ja painimatsilla.