Kunpa olisin voittanut lotossa ja saanut sen neljä miljoonaa. Olisin voinut haistattaa vitut paskalle työpaikalleni ja lähteä lomalle. Olisin voinut valita, kuinka pahasti olisin sanonut tolle paskamaiselle ämmälle, joka väänteli naamaansa nyt, kun satuin olemaan paskataudissa kotona viime viikolla, enkä töissä. Olisin voinut olla hetkellisesti onnessani siitä, että voi tehdä mitä vaan vittuakaan kiinnostumatta siitä mitä kaikki vitun äpärät työpaikalla olisi sanonut.
Kunpa olisin syntynyt kultalusikka perseessä ja ei tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Voisin löllötellä vanhempien aikaan saannoksilla ja chillata minkä ehtii. Mutta ei. Synnyin normi perheeseen, normi aikaan, normi tuloineen ja kaikki oli normaalia, jopa se vitun ghetto jonne piti muutta. Kultalusikkaa kun olisi vähän pyörittänyt persreiässä niin olisi alkanut rahasampo pyörimään. Olisi taas voinut ottaa vaikka äkkilähdön aurinkoon, koska kyllä vanhemmat antaa fyrkkaa vielä siihen päälle.
Kumpa olisin edelleen vielä kipeänä ja kotona, niin ei tarvitsisi kärvistellä täällä paskalla työpaikalla, paskalla palkalla ja paskalla tuulella. Ei tarvitsisi taas kantaa vastuuta paskan esimiehen työmogista. Se pistää kaiken paskaksi ja sitten mulle huudetaan ja nälvitään ja kaikki on ihan paskaa, koska EI OLLUT MUN VIKA. Kotona olisin voinut edelleen nukkua, katsoa sinkkareita ja L-koodia niin paljon ku silmät kestää lespoja (eli aika paljon).
Kunpa olisin jäänyt syntymättä niin ei tarvitsisi mitään tehdä ja miettiä mitä tuli tehneeksi. Joskus valitettavasti menin kysymään, että onko mulla palautusoikeutta ja siihen se äitiliini paskasti vastasikin: EI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti