nyt kävi näin

HUPS. Se meni ja teki sen. Rikkoen kaikkia periaatteita mitä se on kerännyt raivolla parin vuoden ajan. Tekee tiukkaa hyväksyä. Helvetti soikoon.

Noniin, nyt se on liittynyt sinne vitun naama kirjaan. Kauan siinä kestikin. Vieläkään ei yhtään kaveria (liityin puoli tuntia sitten). Katotaan mitä tästä tulee näin väsyneenä ylipäätään.

Ihastukaa ihmiset uudellen, se mulkku teki sen.

oi ihana penari

On vitun hienoa omistaa auto. Varsinkin kun se on kalliimpi kun naapureilla. Tai jopa niin kallis että mun kaikkien köyhien naapureiden autot yhteensä ei ole yhtä kallis kun mun auto.

Penarissa on sitä hienoa, että sen EI pitäisi koskaan hajota. No helvetti ja vittu toisin kävi. Siitä paskasta on nyt puolen vuoden aikana hajonnut ne kaikista kalleimmat osat (moottori ei voi hajota, kun sitä ei ole).

Mä olen tällä hetkellä vetänyt ranteet niin moneen kertaan auki, että melkein olen valmis menemään ostamaan jonkun vitun fiat pandan. Se on ikuinen, vaikka ruostuu puhki niin että kone putoaa pellin alta kokonaan.

Avautumista aiheesta voi lisää tiedustella numerosta...

Tauolla

Missä ei oltaisi oltu poikien kanssa? Missä ei oltaisi pysähdetty?

ISOJA

Hahahahaha. Toimistohuumoria.

Aamu alkoi todella paskasti ja avautumisella. Kunnes vihdoin ollaan jo oltu reilusti yli puolen päivän ja Kaikkonen on syöttänyt 2 ja puoli muffinssia, alkaa löytymään hervotonta naurua ja vatsan vääntelyä.

Se mitä kaikki miehet haluaa tietää: onko koolla väliä? Ei me siitä puhuttu ja sitä ei vieläkään kerrota! Mutta aina siitä ISOSTA saa tehdä kuitenkin päivän puheenaiheen.

Tuli oltua joskus jossain missä Ystävättäremme kävi ensin kokeilemassa yhden. Tulipa joskus oltua nuoria ja toinen Ystävätär kävi kokeilemassa toisen. Kävimme joskus juhlissa mistä Ystävättäremme kokeili kolmanne. Kävimmepä joskus jossain "kahvilla" ja Ystävätär kokeili neljännen.

Tämän tarinan jälkeen (meni aikaa) nämä neljä kokeilua eksyi tämän tytön kanssa mökille. Tämä tyttö ja neljä kokeilua päätyivät samaan saunaan jonnekin Forssan liepeille. Saunomisen ja parin siiderin jälkeen tämä tyttö osasi pitää LUOJAN KIITOS kauniin suunsa kiinni ollakseen toteamatta. Nämä neljä kokeilua omaavat kaikki todistetusti kuuleman perusteella....

Tarina ei kerro miten loppu päättyi kuka oli kuka, ketä kaikki pani, vai paniko kukaan yhtään ketään missään koskaan.

Hervottoman naurun remakan ja palvelujohtajan punastelun jälkeen, toivotaan lisää näitä tarinoita, oli ne ISOJA tai...

WANHA

Päivän galluppi. Mistä tietää että on vanha? No kun kaikki missi ehdokkaat on nuorempia kuin sinä.

Todella vanha olo. Vaikka ne on "lähes" saman ikäisiä kuin minä. Wanha.

Tosin ei missejen kanssa voi olla mitään yhteistä. En todellakaan ymmärrä kuka haluaa olla niin halpa ja osallistua missi kisoihin. Tosin tiedän erään joka on hakenut missi kisoihin ja kahtena vuotena peräkkäin hyvätty liian paksujen reisien takia. Tossa instituutiossa on vaan jotain niin mätää. Ei ymmärrä.

Viikonloppunakin oli kuitenkin radiossa taas keskustelua misseistä ja niiden kauneusleikkauksista. Siinä instituutiossa on edelleen jotain mätää. Kuitenkin tässä radio keskustelussa todettiin, että Etelä-Amerikassa kaikki naiset on leikeltyjä jostain. Hienoa! Ja silti ne hakee missiksi. Suomessa nostetaan kohu kun jollain on silikooni. Niitähän kohta kaikilla, jotka ei voi hyväksyä, että kaikille naisille ei kasva tissit. Miehet käy pienetemässä tissejään, kun niillä on jo isommat kun useimmilla naisilla.

Huoh. Kauneusihanteet on perseestä. Tota töllöntintäkin kun kattoo niin tulee vaan ohjelmia siitä kuinka päästään läskistä eroon, ja kuinka kivaa on 14-vuotiaiden tyttöjen laihduttaa samanlaisiksi kun joku vitun Mary-Kate Olson. EI NÄIN. Opettaisivat saatana mielummin, että kuinka voit olla tyytyväinen itseesi. Ollaan kaikki jo valmiiksi läskejä, laihdutetaan ja lihotaan ja taas laihdutetaan. Afrikassa kuitenkin ihmiset katsoo lihavuudesta sen kuinka paljon sulla on fyrkkaa syödä.

Sitten kun ollaan kaikki niin kateellisia ja kriittisiä ulkonäköasioista, niin unohtuu aina se ihan oikea todellinen asia. Kuka minä olen. Minä itse ennen muita. Tässä nykypäivän maailmassa on varmaan niin helvetin helppo hukata itsensä, kun jatkuvasti tulee joka tuutista sitä "kuinka minä löysin itseni" ja "näin tein matkani itseeni". Menkää sitte helvetti itteenne. Joko sitä itsensä löytää tai ei. Näin se vaan on. Miksi helvetissä sen eteen pitää tehdä joku helvetin "hengellinen matka". Ei vaan mahdu mun päähän.

Kateellisuudesta kyllä tiedän. Olen kateellinen tolle dokuilevalle Kaikkoselle, joka on tuttu jo Hynysellekin. Se on fame. Olishan se kiva itellekin, mutta mä vedän Kaikkosen siivellä, ja huutelen, "no vittu, HYNYNENKIN tietää Kaikkosen". Mä taidan tyytyä vähään. No okei, toinen kateellisuuden aihe: Kaikkonen tekee vitun hyviä muffareita. Ainut asia mikä sai mut pirteeksi tänään. Itse en leivo, enkä halua, enkä osaa. Kaikkonen saa mut hymyilemään kotitekosilla taijoilla. Se saa riittää.

Viikonlopun valaistumisen jälkeen ja kauheissa raivareissa pienessä päässäni olen päättänyt luopua parista periaatteesta, ihan vaan holtittomuuden nimissä. Dulle ottaa pari kuvaa ja tää menee fotzebookkiin. Ja toinen, tää menee pesemään autonsa, vaikka edellisestä pesusta on melkein viikko. Ja kolmantena asiana: postailen jatkossa kuviakin. Ihan vaan vittuilun halusta.

Kyllä, voi tässä vielä mädäntyä mädemmäksi. Taivutus ainakin menee kohdilleen, jos ei muuten. Mätä, mädempi, mädin. Aijon mädäntyä yhä ja edelleen.

Jahasjahas

Nyt se sitten ratkesi kirjottamaan. Kävin lukemassa Kaikkoslaisen blogia ja sitten repes. Kaiken tän hiljaisuuden jälkeen alan pikku hiljaa olla valmis avaamaan sanaisen arkkuni. Perkele.

Siinähän se, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tietenkin on pieni pelko perseessä, jos herra-asuin-ennen-sun-luona alkaa taas lukemaan mun blogi merkintöjä... Sit pitää siistiä kaikki kirjotukset ja taas ei ole mitään mistä kirjoittaa.

Paljon mulla tuntuu olevan taas sanottavaa, kun istuu päivät pitkät turpa kiinni, ja huolkailee Kaikkosen kanssa kilpaa, että ompas tylsää. Sitten ehtii jo melkein loppua happi ja vihdoin lähdetään kotiin. No, okei! Täällä me juorutaan päivät pitkät kuten pitkästyneet nutturalla kiristetyt takakireet ämmät. Tietty! Miten muuten täällä jaksaisi aina kattoa samoja apinoita?!

Elämän muutokset ottaa mua taas päähän. Niistä mä en aijo nyt avautua.

Yksin asuminen on yllättävänkin ihanaa, kivaa, piristävää ja yhtäaikaa raivostuttavaa. Kukaan ei siivoa mun sotkuja mun perässä. Tiskit lojuu viikon vähintään tiskipöydällä ja jääkaappiin ilmestyy pelkästään einestä.

Nyt aloitan taas tämän elämisen ja lähden tupakalle.

Kiittos HEEEEEIII.