tiistai 13. toukokuuta 2014

Eteenpäin

Mun piti pitkään miettiä mitä sanoin viimeksi. Se olo ei ole hävinnyt vieläkään. Onko se sitten kyse siitä että sai tyhjyyden ja tunsi sen. Tuntee vieläkin. Onko se kun saa asian päätökseen? Onko se sitä että hetkellisesti mielen valtaa kummallinen rauhallisuus? Mistä se tuli? Onko tämä niitä hetkiä kun löytää elämässään yhdelle hetkelle sen päätepysäkin? Onko tässä se hetki kun voin miettiä että tämä oli pääsepysäkki ja nyt voin mennä seuraavassa askeleessa oikeasti eteenpäin? Vai mikä välivaihe valtaa mielen? Onko tämä niitä hetkiä kun ei tiedä mihin suuntaan kääntyä ja jää vain sanattomaksi? Missä vaiheessa tämä kaikki hetkellinen tyhjyys loppuu ja muuttuu sekasorroksi? Hyvin ihmeellisin mielin ei pysty miettimään oikein mitään. Teinkö jotain ja teinkö jotain väärin? Olinko oikeassa kaiken aikaa? Mitä ihmettä tapahtui? En vieläkään tiedä mitä uskoa ja en vieläkään tiedä mikä on totuus. En vieläkään osaa päättää missä kohtaa olen ja olenko jo menossa eteenpäin ennenkuin itse sen käsittelin? Mitä ihmettä tapahtui ja miten ihmeessä tähän päädyin? Mikä ihmeen eteenpäin? Oliko aika lopettaa näin hetkessä se taakse päin katsominen ja oikeasti uskoa parempaan huomiseen, heittäytyä siihen mukaan ja antaa mennä eteenpäin ilman suunnitelmia vai oliko tämä se suunnitelma kaiken aikaa? Kultaako aika vielä muistot ja tiedän jälkiviisaana mitä tämäkin kaikki merkitsi. Eteen taakse liike loppuu. Kaikki pysähtyy ja tässä olen. Enkä vieläkään tunne mitään. Vieläkään. Liikunko jo?

tiistai 6. toukokuuta 2014

väsyneen ajatuksen juoksu

Väsyneenä toivoo että löytäisi sen off nappulan. Kääntää kaikki pois ja vain nukahtaa. Ylikierroksilla käyminen on raskainta kun et vaan voi pysäyttää sitä kierrettä millään. Et tiedä enää onko missään mitään järkeä. Kuuntelet yksin omia ajatuksia ja muodostat kaikesta kauhuskenaarioita sen sijaan että rauhoittuisit, toteasit kaikki on nyt tässä järjestyksessä etkä voi mitään muuta ja hymyssä suin laittaisit pään tyynyyn. Täytyy yrittää hokea että kaikki asiat tapahtuu ja kaikella on oma tarkoituksensa joka selviää ajan kanssa. Tämä tilanne on tässä ja nyt ja tästä katsotaan miten se kehittyy. Paniikki valtaa mielen taas uudelleen ja et pysty tekemään mitään. Hengitys on vain pinnallista ja huomaat kuinka takahampaat pureutuvat yhteen ja rintaa alkaa puristaa. Päässä ei enää tunnu virtaavan veri ja tuntuu kuin ohimoilla sykkii. Onko tämä stressi vai se todellinen paniikki? Onko tämä niitä hetkiä kun saatan vain vajota lattialle ja en pysty pysäyttämään enää mitään. Onko tämä niitä hetkiä että kroppa huutaa enemmän lepoa? Miksi vain hoen että tästä ei tule hevonhelvettiä? Miksi pitää ajaa itsensä näin väsyneeseen tilaan.. Paha mieli valtaa. Paniikin tilalle tulee se surkea olo että haluat laittaa silmät kiinni ja antaa kyyneleiden valua. Näitä hetkiä kun haluat vain päästä syliin ja saisit kaiken suljettua pois. Ikinä ei saisi tottua siihen että joku on siinä vieressä ja ottaa näinä hetkinä kädestä kiinni. Enää en pysty tekemään mitään. Pakko yrittää odottaa että uni tulee ja asiat muuttuisi.