Koska olen tuntenut itseni liian kyyniseksi, koska olen tuntenut itseni yksinäiseksi muiden joukossa, koska olen kätkenyt hymyyn kaiken sen paskan ja surun, jota harteillani kannan. Koska olen joutunut ajattelemaan ja muuttamaan ajattelutapaani, koska olen joutunut arvostelemaan muita eri tavalla kuin ennen. Koska olen tuntenut sellaisia tunteita, joita en edes tiennyt olevan.
Koska en halua olle enää sellainen, joksi luulitte, koska en halua enää piiloutua. Koska en halua enää nähdä vaivaa sen eteen, että voisin olla hetken pidempään onnellinen. Koska olen kärsinyt tarpeeksi tuskaa ja koska olen itkenyt kaikki kyyneleet, mitä voi vain olla. Koska olen väsynyt. Koska olen vaivaantunut ja suivaantunut olemisesta. Koska haluan jotain muuta. Koska haluan enemmän. Koska en kestä enää sitä surua, jota joutuu ihminen kokemaan ja sitä paskaa mitä muut tuottaa.
Koska en halua ajatella saattavani viimeiselle matkalle ihmistä, joka oli eläessään vielä tärkeämpi kuin tiesinkään. Koska nyt minua ei voi enää lohduttaa mikään. Koska oma äitinikin tuntuu olevan minulle etäisempi kuin koskaan. Koska minä en jaksa enää. Koska minulla on paha olla. Koska en jaksa enää istua hiljaa. Koska minulla on halu vain huutaa se paha olo ulos. Koska minä haluan olla onnellinen. Koska minä haluan enemmän.
Koska en halua enää kokea sellaista henkistä tappiota ja turpaan ottoa, mihin ei pitäisi tämän ikäisenä edes joutua. Koska en jaksa. Koska minulla on halu saada onnellisuuteni takaisin. Koska en kestä olla enää muiden tallottavana. Koska minulla on mies, joka minua rakastaa. Koska mies, jota itsekin rakastan ja haluan olla hänelle parempi puoliso. Koska jos minä en jaksa enää, miten jaksaa se mies, joka on kaikkensa minun eteen jo tehnyt.
Koska joudun ajattelemaan muita ensin, koska joudun olemaan omassa elämässäni aina toinen. Koska tämä paska loppuu. Koska on minun todellinen vuoroni. Koska minulle annetaan se vapaus. Koska on minun vuoroni?
torstai 14. helmikuuta 2008
perjantai 1. helmikuuta 2008
hiljaiselon miljonempaa seltystä
Koska, olen mädäntynyt ja aina vain enemmän juurtunut siihne muka oikeaan työntekoon ja apina pelin villitykseen, olen ollut täysin sokea sille, mitä sisimpäni taas huutaa. Se ei todellakaan huuda tätä autotallia ja paskaa ja likaa. Sisimpäni huutaa luovuutta, energiaa ja vähemmän sairastumista.
Kävin kokemassa jotain maailman iljettävintä (asiasta ei kannata väitellä kanssani, jos ette ole sitä kokeneet). Mitään iljettävämpää ei ole kuin se, että yrittää oksentaa pelkkää ilmaa (olin vaivaiset 24h syömättä) ja siihen päälle, joku pitää sinua kyljellään ja suussasi matelee pari metriä pitkä 7mm paksuinen musta otus lamppu päässä. Sinne otukseen kun vielä tungetaan sisusta ja napsitaan vähätkin suoliston pätkät pois; avot. Kiits. En tule teille enää ikinä kidutettavaksi. Ehkä toisiksi pelottavinta koko operaatiossa oli ainakin se täti, joka oli noi9n 4 kertaa leveydeltään isompi kuin koko minä. Sellanen kun siinä paijaillee sitä sun tukkaas jonka päälle olet itse kuolannut noin 2 litraa limaa.. Tarvitseeko edes sanoa enempää?
Kaiken tämän kauhean kokemukseni päälle, olen löytänyt pelottavia piirteitä itsestäni. Osaan istua 7,5 tuntia paikallaan ja kitisemättä kertaakaan. Olen kasvamassa aikuiseksi. Voiko olla mitään vittumaisempaa? Kyllä, edelleen osaan pettää lupauksiani (poltan edelleen satunnaisesti, 5 röökiä päivässä ei ole enää polttamista). Osaan edelleen olla kakara ja saada tahtoni läpi (ilman itkua). Osaan kieroilla, ainiin, se olikin mun vittumainen persoona, joka puhuu. Koska olen kyrvistynyt, väsynyt, kylmissäni ja käteni ovat mustat talli paskasta (en harrasta hevosia, hyi vittu, ne ei maistu edes leivän päällä), totean taas tämän kaiken avautumisen sinne unohdukseen.
ps. kaikkonen: varvastella on ihan käypä sana kaikkeen mikä liittyy joko varpailleen nousemiseen, varpaiden kutinaan ja niiden pyörittelyyn. Varvastella. Piste.
Kävin kokemassa jotain maailman iljettävintä (asiasta ei kannata väitellä kanssani, jos ette ole sitä kokeneet). Mitään iljettävämpää ei ole kuin se, että yrittää oksentaa pelkkää ilmaa (olin vaivaiset 24h syömättä) ja siihen päälle, joku pitää sinua kyljellään ja suussasi matelee pari metriä pitkä 7mm paksuinen musta otus lamppu päässä. Sinne otukseen kun vielä tungetaan sisusta ja napsitaan vähätkin suoliston pätkät pois; avot. Kiits. En tule teille enää ikinä kidutettavaksi. Ehkä toisiksi pelottavinta koko operaatiossa oli ainakin se täti, joka oli noi9n 4 kertaa leveydeltään isompi kuin koko minä. Sellanen kun siinä paijaillee sitä sun tukkaas jonka päälle olet itse kuolannut noin 2 litraa limaa.. Tarvitseeko edes sanoa enempää?
Kaiken tämän kauhean kokemukseni päälle, olen löytänyt pelottavia piirteitä itsestäni. Osaan istua 7,5 tuntia paikallaan ja kitisemättä kertaakaan. Olen kasvamassa aikuiseksi. Voiko olla mitään vittumaisempaa? Kyllä, edelleen osaan pettää lupauksiani (poltan edelleen satunnaisesti, 5 röökiä päivässä ei ole enää polttamista). Osaan edelleen olla kakara ja saada tahtoni läpi (ilman itkua). Osaan kieroilla, ainiin, se olikin mun vittumainen persoona, joka puhuu. Koska olen kyrvistynyt, väsynyt, kylmissäni ja käteni ovat mustat talli paskasta (en harrasta hevosia, hyi vittu, ne ei maistu edes leivän päällä), totean taas tämän kaiken avautumisen sinne unohdukseen.
ps. kaikkonen: varvastella on ihan käypä sana kaikkeen mikä liittyy joko varpailleen nousemiseen, varpaiden kutinaan ja niiden pyörittelyyn. Varvastella. Piste.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)