NO LUE MITÄ SE OTSIKKO SANOO!!!
Mä sain just vapaaksi koko uuden vuoden aaton. Ensimmäistä kertaa varmaan moneen viikkoon mun esimies oli mukava. Ei vittu. Pidempääkin pidempi viikonloppu, helmee!!!! BILEEEEEET.
Jännärit jää töihin, läällällälläläääläää!!
LOMA!
Hyvää uutta vuotta!!
Mä meen täyttää kahvikoneet ja lähden vuoden vaihteen viettoon!!!!
perjantai 28. joulukuuta 2007
Kuollutta
Mä kuolen ihan kohta tylsyyteen. Ensinnäkin olen ihan yliväsynyt ja odotan vain, että tää tautisen pitkä työpäivä loppuu kohta. Täällä pitää olla välipäivinä raatamassa kymmentä tuntia, että pääsee 5 ja puoleksi tunniksi vapaalle uuden vuoden aattona. Eli sillon ollaan vaan 2h töissä.
Olen syönyt karkkia niin paljon, että ihan oksettaa. Piparit ei maistunut muuta kuin mullalle. Olen ehtinyt huijjaamaan maantieto pelissä (paikkojen virhe-etäisyydet alle 300km, ekalla kerralla se oli lähemmäs 10 000km)... Olen tehnyt jo eilen kaikki mahdolliset helsingin sanomien testit ja tänään mtv3:n sivuilta kaikki testit. Jos saisin valita mitä tekisin nyt, voih, lähettäisin tuon kusipään tuolta kotiin ja menisin nukkumaan niin pitkäksi aikaa että kello vaan tulee viisi.
Koska en taas muistanut ottaa virikkeitä mukaan töihin, väsyn vielä herkemmin. Eikä tietenkään tähän taas vaikuta se, etten osaa mennä nukkumaan aikaisemmin kuin klo 00:30 ja töihin pitää herätä 6:00. Nyt tuntuu ihanalta edes ajatella sitä, että lähtee mökille. Siellä saa nukkua. Onhan se todella hienoa, ettei taas tarvitse matkustaa kuin melkein 100km kotoa ja pääsee nukkumaan. Toivottavasti se renttu ajaa..
Olen todella inhottunut siitä minkälaisia testi tuloksia olen noista vitun typeristä testeistä saanut.. Olen kuulemma aikuinen, mutta silti lasten kengissä. Sopisin opettajaksi, sehän on maailman kauhein ammatti. Mä haluan olla fiksu ihan keskenäni, enkä opettaa sitä muille. Kuolen 82 vuotiaana. Helpottavaa ajatella, että se ei ole kuitenkaan ihan vielä huomenna tai ensi kesänä. Olen vuoden ajoista marraskuu ja tammikuu (tein testin tahallani kahdesti). Olen ihana morsio ja siihen päälle vielä joku hienosto sika. Olen täydellinen juhlamoka. Olen, olen ja olen. Perkele.
Noi testit on samaa tasoa kuin horoskoopit. Ihan samanlaista skeidaa, mitä on vaan ihan hauska seurata ja tehdä ja tietty lukea. Olen vain ahkeroinut niin paljon töissä jo tänään. Onneksi tämä aamu ei alkanut samanlailla kuin eilen. Yritin "korjata" näppäimistöä, ja lopulta selvisi, että joku vitun ääliö oli käynyt kääntämässä nappuloita, eli H oli vaihdettu K:n paikalle ja K H:n paikalle. Siitähän tuli sitten päivän mittainen sota, mutta silti selvisin siitäkin, koska ei väsyttänyt näin paljon. Onneksi kuitenkin kello lähenee jo kolmea ja ei tarvitse sitten enää stressailla. Tässä Blogia kirjoitellessa aika menee kaikista nopeiten koska ajatus saa lentää, eikä tarvitse tehdä töitä....
Hyi, töitä, hyi.
Olen syönyt karkkia niin paljon, että ihan oksettaa. Piparit ei maistunut muuta kuin mullalle. Olen ehtinyt huijjaamaan maantieto pelissä (paikkojen virhe-etäisyydet alle 300km, ekalla kerralla se oli lähemmäs 10 000km)... Olen tehnyt jo eilen kaikki mahdolliset helsingin sanomien testit ja tänään mtv3:n sivuilta kaikki testit. Jos saisin valita mitä tekisin nyt, voih, lähettäisin tuon kusipään tuolta kotiin ja menisin nukkumaan niin pitkäksi aikaa että kello vaan tulee viisi.
Koska en taas muistanut ottaa virikkeitä mukaan töihin, väsyn vielä herkemmin. Eikä tietenkään tähän taas vaikuta se, etten osaa mennä nukkumaan aikaisemmin kuin klo 00:30 ja töihin pitää herätä 6:00. Nyt tuntuu ihanalta edes ajatella sitä, että lähtee mökille. Siellä saa nukkua. Onhan se todella hienoa, ettei taas tarvitse matkustaa kuin melkein 100km kotoa ja pääsee nukkumaan. Toivottavasti se renttu ajaa..
Olen todella inhottunut siitä minkälaisia testi tuloksia olen noista vitun typeristä testeistä saanut.. Olen kuulemma aikuinen, mutta silti lasten kengissä. Sopisin opettajaksi, sehän on maailman kauhein ammatti. Mä haluan olla fiksu ihan keskenäni, enkä opettaa sitä muille. Kuolen 82 vuotiaana. Helpottavaa ajatella, että se ei ole kuitenkaan ihan vielä huomenna tai ensi kesänä. Olen vuoden ajoista marraskuu ja tammikuu (tein testin tahallani kahdesti). Olen ihana morsio ja siihen päälle vielä joku hienosto sika. Olen täydellinen juhlamoka. Olen, olen ja olen. Perkele.
Noi testit on samaa tasoa kuin horoskoopit. Ihan samanlaista skeidaa, mitä on vaan ihan hauska seurata ja tehdä ja tietty lukea. Olen vain ahkeroinut niin paljon töissä jo tänään. Onneksi tämä aamu ei alkanut samanlailla kuin eilen. Yritin "korjata" näppäimistöä, ja lopulta selvisi, että joku vitun ääliö oli käynyt kääntämässä nappuloita, eli H oli vaihdettu K:n paikalle ja K H:n paikalle. Siitähän tuli sitten päivän mittainen sota, mutta silti selvisin siitäkin, koska ei väsyttänyt näin paljon. Onneksi kuitenkin kello lähenee jo kolmea ja ei tarvitse sitten enää stressailla. Tässä Blogia kirjoitellessa aika menee kaikista nopeiten koska ajatus saa lentää, eikä tarvitse tehdä töitä....
Hyi, töitä, hyi.
Vuoden tilitys
On ollut niin ihmeellinen vuosi kokonaisuudessaan. Olen muuttanut koko elämäni oikeeseen suuntaankin jopa. Olen opetellut olemaan itsenäinen, ja kaikkia muitakin taitoja. Olen ostanut asunnon, olen ostanut kaksi autoa. Olen sijoittanut ja saanut vähän takkiinkin välillä. Olen muuttanut kahdesti ja alkanut seurustelemaan. Kaikki on ollut ihan utopista. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella, että elämäni olisi tälläistä tänään.
Kaiken hyvän ja pahan puolesta olen taistellut, joutunut taistelemaan. Kärsinyt, itkenyt, huutanut ja uudelleen itkenyt. Olen nauranut, iloinnut ja onnitellut. Olen ollut kokonaisuudessaan oikea itse täydellisyys. Tiedän olevani kaikkea muuta kuin täydellistä. Olotilat ja tunteet ovat muuttuneet vuodessa mylläkästä suoraksi. Olen kuin avautnut lankakerä, enkä häpeä yhtään.
Olen joutunut opettelemaan elämään uudelleen. Olen joutunut kokemaan niin paljon, etten olisi ihan heti uskonut pääseväni siitä yli. Elämä todella on täyttä myllerrystä ja ihmeen kaupalla siitä selviää. Olen saanut olla niin onnekas, että minua on jaksettua tukea ja kuunnella. Kaikilla ei ole käynyt välttämättä niin hyvä tuuri. Saan olla kiitollinen siitä kaikesta avusta ja tuesta, sillä ilman sitä, en olisi jaksanut. Toivon, että saan olla sitä samaa takaisinkin. Sillä suurin apu mitä olen voinut saada on ollut vain se läheisyys ja sen tunne.
Vuoden vaihtuessa olen saanut elämäni kerrankin onnistumaan. Voin olla vain ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut. Nyt tappio putken jälkeen olen valmis voittamaan ja menemään eteenpäin. En kadu mitään, sillä olen vahvistunut paremmaksi kuin koskaan olin. En voi olla mitään muuta kuin onnistunut oikeasti, kerrankin.
Haluaisin tietenkin tähän vuoden tilitykseen pistää kaiken paskan pyödälle ja levitellä sitä käsillä niin että polttaa. Kaikkeen paskaan olen käteni jo pistänyt. Kuitenkaan oloni ja luonteeni ei anna kuitenkaan jostain syystä periksi. Ihmettelen suuresti, mihin sisäinen kärhämäisyys ja mädäntyneisyys on oikein kadonnut. Olen hämmästyksissä. Ehkä se johtuu siitä, että tänään otan suunnaksi taas sen maailman turvallisimman paikan, missä tunsin taas onnellisuutta. Siellä saan paskan vaan valumaan niskastani pois ja huuhtelen sen saunassa järvivedellä pois. Sitä se on ollut, helpotus, pako ja vapaus.
Koska paskamaisuuteni on aivan lopuillaan tältä erää, enkä saa siitä mitään edes enää irti, voin vain todeta, että olen muuttunut. En vihannut tänä vuonna joulua niin paljon. Jouluaattonakin oli kivaa ja vasta joulupäivänä alkoi ahistaa. Sekin meni ohi, koska sain tehdä sitä, mitä muut sanovat minun rakastavan: Bemarilla ajoa. Kiitos rakas joulupukki (minä itse), kun ostit minulle uuden BMW:n.
Kaiken hyvän ja pahan puolesta olen taistellut, joutunut taistelemaan. Kärsinyt, itkenyt, huutanut ja uudelleen itkenyt. Olen nauranut, iloinnut ja onnitellut. Olen ollut kokonaisuudessaan oikea itse täydellisyys. Tiedän olevani kaikkea muuta kuin täydellistä. Olotilat ja tunteet ovat muuttuneet vuodessa mylläkästä suoraksi. Olen kuin avautnut lankakerä, enkä häpeä yhtään.
Olen joutunut opettelemaan elämään uudelleen. Olen joutunut kokemaan niin paljon, etten olisi ihan heti uskonut pääseväni siitä yli. Elämä todella on täyttä myllerrystä ja ihmeen kaupalla siitä selviää. Olen saanut olla niin onnekas, että minua on jaksettua tukea ja kuunnella. Kaikilla ei ole käynyt välttämättä niin hyvä tuuri. Saan olla kiitollinen siitä kaikesta avusta ja tuesta, sillä ilman sitä, en olisi jaksanut. Toivon, että saan olla sitä samaa takaisinkin. Sillä suurin apu mitä olen voinut saada on ollut vain se läheisyys ja sen tunne.
Vuoden vaihtuessa olen saanut elämäni kerrankin onnistumaan. Voin olla vain ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut. Nyt tappio putken jälkeen olen valmis voittamaan ja menemään eteenpäin. En kadu mitään, sillä olen vahvistunut paremmaksi kuin koskaan olin. En voi olla mitään muuta kuin onnistunut oikeasti, kerrankin.
Haluaisin tietenkin tähän vuoden tilitykseen pistää kaiken paskan pyödälle ja levitellä sitä käsillä niin että polttaa. Kaikkeen paskaan olen käteni jo pistänyt. Kuitenkaan oloni ja luonteeni ei anna kuitenkaan jostain syystä periksi. Ihmettelen suuresti, mihin sisäinen kärhämäisyys ja mädäntyneisyys on oikein kadonnut. Olen hämmästyksissä. Ehkä se johtuu siitä, että tänään otan suunnaksi taas sen maailman turvallisimman paikan, missä tunsin taas onnellisuutta. Siellä saan paskan vaan valumaan niskastani pois ja huuhtelen sen saunassa järvivedellä pois. Sitä se on ollut, helpotus, pako ja vapaus.
Koska paskamaisuuteni on aivan lopuillaan tältä erää, enkä saa siitä mitään edes enää irti, voin vain todeta, että olen muuttunut. En vihannut tänä vuonna joulua niin paljon. Jouluaattonakin oli kivaa ja vasta joulupäivänä alkoi ahistaa. Sekin meni ohi, koska sain tehdä sitä, mitä muut sanovat minun rakastavan: Bemarilla ajoa. Kiitos rakas joulupukki (minä itse), kun ostit minulle uuden BMW:n.
perjantai 21. joulukuuta 2007
Mun juttu, sun juttu
Mulla on paha tapa. Tai ainakin useita. Ensimmäinen on se, että mä varastan muiden hyvät ideat, ennen kuin jaksan keksiä omia ja parempia (tietty). Toinen paha tapa tähän liittyen on se, että kun mä jonkun hienon uuden jutun ehdin keksiä ja innoistuksissani menen kertomaan siitä, se joku paskiainen aina sitten ehtii varastaa sen. Vitun kärhämä. Pahoja tapoja voisin listata loputtomiin, koska ole PAHA-PAHA-PAHAPAHA. Kiitos.
Uusin paheeni oli se, että sain taas tahtoni läpi. Sain sen mitä halusin ja siihen vielä päälle lisää sitä mitä vain vaadin. Siihen liittyvä paha tapa, on hehkumointi. Hekumoin sitä, mitä pahalla tavallani sain taas aikaan ja siitä pitää hehkuttaa niin paljon, että ihmisillä palaa kohta hermot. Olen paha tapainen (onko se yhdyssana?). En voi sille mitään, että olen erittäin kieroon kasvanut paskiainen ja vielä siitä niin erittäin tyytyväinen (ainakin itseeni).
Olen ollut sekoamispisteen äärellä taas niin monesti, etten ehdi enää niitä laskea. Tänään aamulla pääsin kuitenkin toteamaan, että lääkityksessä on jotain hyötyö. Suurin osa tunnekuohunnoista on jäänyt pois ja osaan enää vain kiukutella (paha tapa sekin). En osaa siis enää itkeä ja siitä pahasta tavasta saada tahtonsa läpi vaikka itkemällä, olen joutunut valitettavasti luopumaan, ennenkuin opin taas pahan tavan tehdä tekoitkua.
Pahin tapani ikinä: tupakointi ja ylenmääräinen kahvin juonti. Kahvin juonti aamuisin on pakollinen tapa, tai muuten muutun aivan täysin sietämättömäksi. Koska se vitun kahvin keitin VAIN päätti hajota keskiviikkona, olen joutunut LUOPUMAAN siitä, että torkuttaisin sitä vitun herätyskelloa vähintään neljä kertaa, koska pitää ehtiä lähi shellille juomaan aamukahvia. Tänään päätin viedä sen melkein vuoden kestäneen ihan ok-keittimen sinne vitun kauppaan takasin ja vaatia parempaa mallia, koska pahoihin tapoihini kuuluu se. Ja halukkuuteni vaihtaa sitä vitun kahvin keitintä alle vuoden välein ei-niin-todellakaan-ole-mun-juttu.
Asia tupakointi; huoh. Nyt se on tehty sekin diili. Koska uusin rakkaani on tullut perheeseen, niin jostain pitää luopua. Olisi kuitenkin eilen aamulla pitänyt kysyä siltä tädiltä, joka puhuu hiljaa, että onko mun psyykkiselle terveydelle niin kovin hyvää lopettaa tupakointia juuri tässä vaiheessa. Mutta se renttu ehti ensin. Se perkele ehti sanomaan heti, ettei mitään jatkotupakointi lupia käydä hakemassa sieltä. Se siitä pahasta tavasta sitten. Mä kaipaan just nyt apteekkiin ja hyllylle missä on nikotiinia. TAHTOO.
Koska pahat tapani tekevät minusta sen mitä olen, en tiedä kuinka muutun. Olo on kuin surullisella märällä rotalla. Olen aivan sekaisin siitä, mitä sain taas aikaan, mutta haikea siitä mistä taas joudun luopumaan. Tiedän sen olevan sen arvoista, mutta miten käy? Se pelottaa. Metaforani on taas luokkaa HUIPPUA, joten tiedän olevani aivan loppu. Finito. Finalos. END. Voi paska.
Uusin paheeni oli se, että sain taas tahtoni läpi. Sain sen mitä halusin ja siihen vielä päälle lisää sitä mitä vain vaadin. Siihen liittyvä paha tapa, on hehkumointi. Hekumoin sitä, mitä pahalla tavallani sain taas aikaan ja siitä pitää hehkuttaa niin paljon, että ihmisillä palaa kohta hermot. Olen paha tapainen (onko se yhdyssana?). En voi sille mitään, että olen erittäin kieroon kasvanut paskiainen ja vielä siitä niin erittäin tyytyväinen (ainakin itseeni).
Olen ollut sekoamispisteen äärellä taas niin monesti, etten ehdi enää niitä laskea. Tänään aamulla pääsin kuitenkin toteamaan, että lääkityksessä on jotain hyötyö. Suurin osa tunnekuohunnoista on jäänyt pois ja osaan enää vain kiukutella (paha tapa sekin). En osaa siis enää itkeä ja siitä pahasta tavasta saada tahtonsa läpi vaikka itkemällä, olen joutunut valitettavasti luopumaan, ennenkuin opin taas pahan tavan tehdä tekoitkua.
Pahin tapani ikinä: tupakointi ja ylenmääräinen kahvin juonti. Kahvin juonti aamuisin on pakollinen tapa, tai muuten muutun aivan täysin sietämättömäksi. Koska se vitun kahvin keitin VAIN päätti hajota keskiviikkona, olen joutunut LUOPUMAAN siitä, että torkuttaisin sitä vitun herätyskelloa vähintään neljä kertaa, koska pitää ehtiä lähi shellille juomaan aamukahvia. Tänään päätin viedä sen melkein vuoden kestäneen ihan ok-keittimen sinne vitun kauppaan takasin ja vaatia parempaa mallia, koska pahoihin tapoihini kuuluu se. Ja halukkuuteni vaihtaa sitä vitun kahvin keitintä alle vuoden välein ei-niin-todellakaan-ole-mun-juttu.
Asia tupakointi; huoh. Nyt se on tehty sekin diili. Koska uusin rakkaani on tullut perheeseen, niin jostain pitää luopua. Olisi kuitenkin eilen aamulla pitänyt kysyä siltä tädiltä, joka puhuu hiljaa, että onko mun psyykkiselle terveydelle niin kovin hyvää lopettaa tupakointia juuri tässä vaiheessa. Mutta se renttu ehti ensin. Se perkele ehti sanomaan heti, ettei mitään jatkotupakointi lupia käydä hakemassa sieltä. Se siitä pahasta tavasta sitten. Mä kaipaan just nyt apteekkiin ja hyllylle missä on nikotiinia. TAHTOO.
Koska pahat tapani tekevät minusta sen mitä olen, en tiedä kuinka muutun. Olo on kuin surullisella märällä rotalla. Olen aivan sekaisin siitä, mitä sain taas aikaan, mutta haikea siitä mistä taas joudun luopumaan. Tiedän sen olevan sen arvoista, mutta miten käy? Se pelottaa. Metaforani on taas luokkaa HUIPPUA, joten tiedän olevani aivan loppu. Finito. Finalos. END. Voi paska.
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
No entäs sitten jos lupasin?
Lupauksia lupauksien perään. Huoh. Taisin luvata teille, rakkaat lukijat, että kirjoitan teille joka päivä joulukalenteria. No en ole kirjoittanut. Enkä kirjoita. Mä en jaksa keksiä tarinoita Jeesuksen syntymästä ja sen kehityksestä, koska mun olisi siinä vaiheessa pitänyt kirjoittaa yhdeksän kuukauden ajan. Tai no mistä sitä tietää kauan se sikiö kehtittyi, olihan se heppu kuitenkin Jeesus.
Taisin luvata kaikkea muutakin, mutta joskus kun lupaus on oikeasti lupaus, sillon se on pidettävä. Varsinkin jos kyseessä on sanaton lupaus. Mutta kun esimies lupaa lisää liksaa, se ei oikeasti tarkoita taas sitä, että se lisäys tulee liksaan, ainakaan seuraavaan vuoteen. Sitten se paskapää esimies on jo ehtinyt mennä lupaamaan kaikkea muuta uutta.
Lupasin itsellenikin tänään, että tekisin töitä. Kello lähenee yhtä ja mua ei jaksa enää kiinnostaa.. "Työ vuori" alkaa olla jo niin suuri kiivettäväksi, ettei muista millaista se oli kun työpöytä joskus näytti tyhjältä. Vittu vaa itelles. Jätän sopivasti itselleni kasaan"ei-niin-tärkeitä" töitä sinne joulun välipäiville kun homehdun taas työpaikan ääressä 10 h päivässä. Kaikkonen pääsee helpommalla, se voi vittu kattoa edes piirrettyjä.
Olen luvannut itselleni, että olisin vähemmän laiska, laittaisin enemmän ruokaa kotona, siivoaisin ja käyttäisin imuriakin useammin. En uskalla näitä niin hevillä muille sanoa, sillä siinä vaiheessa se renttu, joka asuu meillä, pääsee simputtamaan mua kotitöissä. Kotityöt tulee ja menee, muutei ne koskaan lopu. Mä niin toivon, että mä saan joku päivä palkata siivoojan. Sit mä en enää siivoo, paitsi sillon kun tulee vaan sellanen olo.
En halua ikinä oikeastaan antaa lupausta asioista. Voin aina luvata, etten kerro asiasta eteenpäin, jos näin pyydetään. Suurimmaksi osaksi nekin asiat mitä mulle kerrotaan menee joko ohi korvien tai sitten mä vain unohdan ne. Mä en ole dementoitunut, mulla on vain valikoiva kuulo kaikessa. Kuulen heti kilometrienkin päähän jos joku puhuu MINULLE ostetuista lahjoista tai muuten vain minulle ostamaan on mennyt jotain kivaa. Outoa, eikö?
Koska en jaksa tehdä töitä, en jaksa kohta enää kirjoittaa, päätin etten sitten tee enää mitään. Kiukuttaa vieläkin, että apinapelin pelaaminen on mennyt mahdottomaksi. Sitä siis ei pelata enää mun lempi paikassa: Töissä. Vittuun tollasetkin ideat. Lopulta ne lupaa ja vahtii. Onpahan jollain taas elämä ja maailman ihanin työpaikka: TARKKAILUOSASTO.
Taisin luvata kaikkea muutakin, mutta joskus kun lupaus on oikeasti lupaus, sillon se on pidettävä. Varsinkin jos kyseessä on sanaton lupaus. Mutta kun esimies lupaa lisää liksaa, se ei oikeasti tarkoita taas sitä, että se lisäys tulee liksaan, ainakaan seuraavaan vuoteen. Sitten se paskapää esimies on jo ehtinyt mennä lupaamaan kaikkea muuta uutta.
Lupasin itsellenikin tänään, että tekisin töitä. Kello lähenee yhtä ja mua ei jaksa enää kiinnostaa.. "Työ vuori" alkaa olla jo niin suuri kiivettäväksi, ettei muista millaista se oli kun työpöytä joskus näytti tyhjältä. Vittu vaa itelles. Jätän sopivasti itselleni kasaan"ei-niin-tärkeitä" töitä sinne joulun välipäiville kun homehdun taas työpaikan ääressä 10 h päivässä. Kaikkonen pääsee helpommalla, se voi vittu kattoa edes piirrettyjä.
Olen luvannut itselleni, että olisin vähemmän laiska, laittaisin enemmän ruokaa kotona, siivoaisin ja käyttäisin imuriakin useammin. En uskalla näitä niin hevillä muille sanoa, sillä siinä vaiheessa se renttu, joka asuu meillä, pääsee simputtamaan mua kotitöissä. Kotityöt tulee ja menee, muutei ne koskaan lopu. Mä niin toivon, että mä saan joku päivä palkata siivoojan. Sit mä en enää siivoo, paitsi sillon kun tulee vaan sellanen olo.
En halua ikinä oikeastaan antaa lupausta asioista. Voin aina luvata, etten kerro asiasta eteenpäin, jos näin pyydetään. Suurimmaksi osaksi nekin asiat mitä mulle kerrotaan menee joko ohi korvien tai sitten mä vain unohdan ne. Mä en ole dementoitunut, mulla on vain valikoiva kuulo kaikessa. Kuulen heti kilometrienkin päähän jos joku puhuu MINULLE ostetuista lahjoista tai muuten vain minulle ostamaan on mennyt jotain kivaa. Outoa, eikö?
Koska en jaksa tehdä töitä, en jaksa kohta enää kirjoittaa, päätin etten sitten tee enää mitään. Kiukuttaa vieläkin, että apinapelin pelaaminen on mennyt mahdottomaksi. Sitä siis ei pelata enää mun lempi paikassa: Töissä. Vittuun tollasetkin ideat. Lopulta ne lupaa ja vahtii. Onpahan jollain taas elämä ja maailman ihanin työpaikka: TARKKAILUOSASTO.
tiistai 18. joulukuuta 2007
Kusetusta, vitun kärhämät
Mä niin menen vetämään sen vitun automyyjän munista kattoon. Vaikka se paskakasa onkin iso kokonen, se ei mua kiinnosta. Mä otan isukin mukaan ja näytän sille, että mun invaliidiksikin haukuttu isä on edelleen supermies. Se kusipää paskiainen ei siis todellakaan tiedä mikä isä-tytär tiimi sillä onkaan vastassa. Se ehkä pystyy sen kipeälle kermaperseelleen istua ens jouluna, eli vuoden päästä. Se saa niin kyytiä, koska mulle ei vittuilla ja mua ei noin vaan kuseteta.
Kaikkien kärhämien äiti on kyllä se typerä lehmä joka on täällä töissä. Se kuulemma on sitten aina ollut luonteeltaa tollanen. Työpaikka juorut taas toimii. Tiedän kenen kanssa se mun edeltäjä asuu nykyään. Tiedän kuinka se yksi haluaa panna sitä vaihteen tätiä. Tiedän kenelle täällä lähetellään pervoja viestejä sähköpostilla kesken työpäivän ja osaan myös lukea sitä mitä ihmiset eivät sano ääneen. Näin joulun aikaan olen yrittänyt petrata tässä toimessani, sillä joulun aikoihin ihmiset paljastavat enemmän itsestään kuin koskaan. Haha, siat (ne kohta paistetaan...).
Koska kaikki on aina niin vittumaista ja turhauttavaa, olen huomannut kuinka yksi ihminen voi saaada koko työympäristön vittuuntumaan, yleensä se on se esimies. Tänään tuli kuukausipalaverista sen näköistä sakkia ja sellaista huutoa, että täällä taas kustaan ihmisiä suoraan silmään ja yritetään ne saada tekemään muka oikeasti töitä. Kusetus on siis tämän päivän sana.
Olen taas käyttänyt kaikki apuni ja suhteeni hyödyksi ja todennut, että se eilispäivän horoskooppi olisi pitänyt olla vasta tänään. Vaikka niissä yleisesti ottaen ei ole mitään perää ja järkeä, on niitä hauska lukea ja yhdistää sitä omaan elämäänsä. Koin taas yhden elämäni käännekohdan firman pikkujouluissa (eli vielä siinä vaiheessa kun pysyin itse pystyssä, enkä ollut juonut vielä seitsemää (7) fisua puoleen tuntiin). Tuli siinä jutusteltua niitä näitä jouluista ja muista. Kunnes minulta kysyttiin mitä tähtimerkkiä edustan. Tämän kysyi mies henkilö, joka on täällä töissä. Se kundi uskoo siis oikeesti horoskooppeihin ja friikkaa niistä, jos niissä ennustetaan pahaa. Eli MIES PUOLINEN HENKILÖ JOKA USKOO HOROSKOOPPEIHIN. Kelaa sitä.
Koska vitutus alkaa laantua ja kohta saapuu joku hyväperseinen mieshenkilö nenäni eteen on parempi lopettaa. Koska sen jälkeen alkaa rassaus. Siis auton korjaus, tai no pesu ja putsaus. Jos se joku ihanampi ihminen ottaisi Helmi-Orvokin ja pitäisi siitä oikeanlaista huolta. Ja jos näin se ihminen tekee, se on äärimmäisissä-määrin-ei-missään-nimessä-kärhämä.
Kaikkien kärhämien äiti on kyllä se typerä lehmä joka on täällä töissä. Se kuulemma on sitten aina ollut luonteeltaa tollanen. Työpaikka juorut taas toimii. Tiedän kenen kanssa se mun edeltäjä asuu nykyään. Tiedän kuinka se yksi haluaa panna sitä vaihteen tätiä. Tiedän kenelle täällä lähetellään pervoja viestejä sähköpostilla kesken työpäivän ja osaan myös lukea sitä mitä ihmiset eivät sano ääneen. Näin joulun aikaan olen yrittänyt petrata tässä toimessani, sillä joulun aikoihin ihmiset paljastavat enemmän itsestään kuin koskaan. Haha, siat (ne kohta paistetaan...).
Koska kaikki on aina niin vittumaista ja turhauttavaa, olen huomannut kuinka yksi ihminen voi saaada koko työympäristön vittuuntumaan, yleensä se on se esimies. Tänään tuli kuukausipalaverista sen näköistä sakkia ja sellaista huutoa, että täällä taas kustaan ihmisiä suoraan silmään ja yritetään ne saada tekemään muka oikeasti töitä. Kusetus on siis tämän päivän sana.
Olen taas käyttänyt kaikki apuni ja suhteeni hyödyksi ja todennut, että se eilispäivän horoskooppi olisi pitänyt olla vasta tänään. Vaikka niissä yleisesti ottaen ei ole mitään perää ja järkeä, on niitä hauska lukea ja yhdistää sitä omaan elämäänsä. Koin taas yhden elämäni käännekohdan firman pikkujouluissa (eli vielä siinä vaiheessa kun pysyin itse pystyssä, enkä ollut juonut vielä seitsemää (7) fisua puoleen tuntiin). Tuli siinä jutusteltua niitä näitä jouluista ja muista. Kunnes minulta kysyttiin mitä tähtimerkkiä edustan. Tämän kysyi mies henkilö, joka on täällä töissä. Se kundi uskoo siis oikeesti horoskooppeihin ja friikkaa niistä, jos niissä ennustetaan pahaa. Eli MIES PUOLINEN HENKILÖ JOKA USKOO HOROSKOOPPEIHIN. Kelaa sitä.
Koska vitutus alkaa laantua ja kohta saapuu joku hyväperseinen mieshenkilö nenäni eteen on parempi lopettaa. Koska sen jälkeen alkaa rassaus. Siis auton korjaus, tai no pesu ja putsaus. Jos se joku ihanampi ihminen ottaisi Helmi-Orvokin ja pitäisi siitä oikeanlaista huolta. Ja jos näin se ihminen tekee, se on äärimmäisissä-määrin-ei-missään-nimessä-kärhämä.
tiistai 11. joulukuuta 2007
Joulusta
Nyt on jouluun aikaa enää melkein se puolet mitä tässä jengi odottaa. Itse en odota joulua. Ne jotka ovat onnistuneet Kääpiksen tuntemaan viimeiset vuodet tietävät miksi. Kääpis ei pidä joulua minään. Kääpis halveksuu joulua ja kääpiksen mielestä se on vaan niin tekopyhää paskaa. Kaupallista siitä on tehty ja joka vuosi se menee vaan kaupalliseksi. Jouussa ei ole mitään muuta kuin palaneen rahan käryä.
Tänä vuonna tapahtui jotain ihan vitun outoa. Kääpis ja sen renttu ostivat kaikki joululahjat ennen kuin joulukuu ehti pyörähtää edes kunnolla käyntiin. Kääpis piti renttunsa kanssa pikkujouluja ja kääpis sekosi kaupassa. Se osti jouluvalot ja joulukoristeita. Kääpiksellä on tänä vuonna lempi joululaulukin: Aamu pojat feat. Elastinen - Heiluta sitä joulukinkkua.
Kääpiksen mielestä tämä kaikki on sairautta. Joulu on sairaus. Joulumieli on aivo syöpä (kyllä erikseen kirjoitettuna). Kääpis on aina halveksunut valkoista joulua ja se lopetti joulupukkiin uskomisen ajat sitten (se ei koskaan tuonut niitä kaikista toivotuimpia lahjoja, oli sitten kuinka kiltti tahansa). Tonttuja on olemassa, mut ei ne tule kattomaan kuinka kiltisti ollaan, ne etsii pesimis saunaa. Eli ne tekee sinne pesän ja lisääntyy. Sitä ne tontut tekee.
Kääpis voi kertoa kaikki paskimmat asiat joulusta mitä ikinä tietää. Kääpis yrittää edelleen tässä hokea itselleen, että joulu on edelleen niin perseestä, vaikka se rentulleen menikin jo sanomaan, että tänä vuonna voi jopa olla kiva joulu, koska sen saa viettää rentun kanssa (hyi vittu mitä joulu hempeilyä). Kääpis on totaallisen seonnut, koska se toivoo jo luntakin. Kääpis tarvitsisi kunnon shokkihoitoa.
Viime jouluna kääpis oli perheen kanssa kiltisti. Viime jouluna kääpis kävi rakkaan "veljensä" perheen luonakin viettämässä aikaa. Kääpis viime vuonna ei rietastellut muuten, kuin vain käymällä kuppilassa (kääpis oli autolla). Edellis jouluna kääpis oli kännissä. Se kännäsi kahden sen kaverin kanssa, jotka ajattelevat joulusta samoin. Kääpis luotti ilmeisesti "joulu-onneensa" ja ajoi autoakin kännissä. Sitä edellisenä jouluna kääpis kävi kruisailemassa 7 tuntia. Ja jauhoi sillon kauheeta kakkaa kaverinsa kanssa, joka ajatteli myös joulusta samoin.
Tänä jouluna ei kääpis saa olla kännissä, ihan munatotissa, joulufiiliksissä se saisi olla ja ehkä hieman nauttineena hehkuviiniä (hyi vittu mikä sana). Vaikka kääpis niin halveksuu koko joulua, sitä ajatusta ja ideologiaa, pitää se ehkä tänä vuonna jopa siitä joulukonsertista, mihin se viimeksi sammui (oli niin kylmä ja tylsää). Ehkä kääpis tänä vuonna osaa hetkeksi päästä joulu meininkiin mukaan, ihan vaikka sitten sen renttunsa mieliksi (se kääpis on seonnut kun se mielistelee jo muita).
Ei se kääpis toivota kenellekkään oikeastaan tarkoituksella hyvää joulua, vaikka se ne joulukortit tekikin. Ehkä se jopa voisi muistaa laittaa ne joulukortit joskus postiin, niin muut oikeasti näkisivät kuinka sekaisin se kääpis on oikeasti mennyt. Sen jälkeen sen kääpiksen voi kiikuttaa sinne hoitoon, koska sen lääkkeet alkaa olemaan siinä kunnossa, että ne jopa tekee sen melkein onnelliseksi.
Tänä vuonna tapahtui jotain ihan vitun outoa. Kääpis ja sen renttu ostivat kaikki joululahjat ennen kuin joulukuu ehti pyörähtää edes kunnolla käyntiin. Kääpis piti renttunsa kanssa pikkujouluja ja kääpis sekosi kaupassa. Se osti jouluvalot ja joulukoristeita. Kääpiksellä on tänä vuonna lempi joululaulukin: Aamu pojat feat. Elastinen - Heiluta sitä joulukinkkua.
Kääpiksen mielestä tämä kaikki on sairautta. Joulu on sairaus. Joulumieli on aivo syöpä (kyllä erikseen kirjoitettuna). Kääpis on aina halveksunut valkoista joulua ja se lopetti joulupukkiin uskomisen ajat sitten (se ei koskaan tuonut niitä kaikista toivotuimpia lahjoja, oli sitten kuinka kiltti tahansa). Tonttuja on olemassa, mut ei ne tule kattomaan kuinka kiltisti ollaan, ne etsii pesimis saunaa. Eli ne tekee sinne pesän ja lisääntyy. Sitä ne tontut tekee.
Kääpis voi kertoa kaikki paskimmat asiat joulusta mitä ikinä tietää. Kääpis yrittää edelleen tässä hokea itselleen, että joulu on edelleen niin perseestä, vaikka se rentulleen menikin jo sanomaan, että tänä vuonna voi jopa olla kiva joulu, koska sen saa viettää rentun kanssa (hyi vittu mitä joulu hempeilyä). Kääpis on totaallisen seonnut, koska se toivoo jo luntakin. Kääpis tarvitsisi kunnon shokkihoitoa.
Viime jouluna kääpis oli perheen kanssa kiltisti. Viime jouluna kääpis kävi rakkaan "veljensä" perheen luonakin viettämässä aikaa. Kääpis viime vuonna ei rietastellut muuten, kuin vain käymällä kuppilassa (kääpis oli autolla). Edellis jouluna kääpis oli kännissä. Se kännäsi kahden sen kaverin kanssa, jotka ajattelevat joulusta samoin. Kääpis luotti ilmeisesti "joulu-onneensa" ja ajoi autoakin kännissä. Sitä edellisenä jouluna kääpis kävi kruisailemassa 7 tuntia. Ja jauhoi sillon kauheeta kakkaa kaverinsa kanssa, joka ajatteli myös joulusta samoin.
Tänä jouluna ei kääpis saa olla kännissä, ihan munatotissa, joulufiiliksissä se saisi olla ja ehkä hieman nauttineena hehkuviiniä (hyi vittu mikä sana). Vaikka kääpis niin halveksuu koko joulua, sitä ajatusta ja ideologiaa, pitää se ehkä tänä vuonna jopa siitä joulukonsertista, mihin se viimeksi sammui (oli niin kylmä ja tylsää). Ehkä kääpis tänä vuonna osaa hetkeksi päästä joulu meininkiin mukaan, ihan vaikka sitten sen renttunsa mieliksi (se kääpis on seonnut kun se mielistelee jo muita).
Ei se kääpis toivota kenellekkään oikeastaan tarkoituksella hyvää joulua, vaikka se ne joulukortit tekikin. Ehkä se jopa voisi muistaa laittaa ne joulukortit joskus postiin, niin muut oikeasti näkisivät kuinka sekaisin se kääpis on oikeasti mennyt. Sen jälkeen sen kääpiksen voi kiikuttaa sinne hoitoon, koska sen lääkkeet alkaa olemaan siinä kunnossa, että ne jopa tekee sen melkein onnelliseksi.
Elämäni voittaja
Olo on kuin hakatulla puliukolla ja haisevalla koiralla. Jalkaan särkee, buranaa vaan kuluu ja kolmio lääkkeitä ei kehtaa töissä vetää. Eilisen yön selitysten kuuleminen tänään aamulla sai minut taas valaistumaan miksi ne mömmöt ei taas ollutkaan kivoja. Pidin hereillä sitä renttua, joka asuu meillä selittämällä jostain kaapeista ja nauroin koska se renttu jätti sormensa sinne oven väliin. Itse en muista tapahtuneesta mitään. Kai mä nään vaan kummallisia unia.
Mulla on aina niin paljon ajatuksia siitä mitä mä haluan kirjottaa tänne ja sivistää itseäni sillä ja samalla vähän muitakin. Aina kuitenkin se idea pankin rosmo käy ja vie kaiken. Vitun sika. Ehkä se yrittää suojella mua ihan vaan itseltäni. Osaan puhua jo itsestäni melkein kolmannessa persoonassa, mutta päätin jo, että parempi sekin lopettaa ennen kuin lopullisesti sekoaa. Nykyiset lääkkeet pitäis vissii sitte vaihtaa taas vahvempiin.
Tässä on ollut taas kyllä paljon asioita, mitkä on ehtinyt mua vituttaa, vituttaa ja vituttaa. Toisaalta olo on ku voittajalla (NOT). Sekosin eilen kaupassa käynnin jälkeen (kyllä Gigantti on kauppa). Ostin spagetti purkin ja heti sen jälkeen mun teki mieli tehdä spagettia ja valmistaa spagettikastike. Ja koska mä innostuin niin paljon mä väsäsin sen rentun kanssa sitten makaroonilaatikon siihen päälle. Ruuan laittaminen on kivaa.
Multa kysyttiin tänään oonko taikauskoinen, mä en oikeen osannut siihen vastata. Kysyttiin vielä siitäkin, että mitä se meinaa kun etusormea kutittaa. No enhän mä muistanut. Ekana juolahti mieleen, että eikse ollu ku varpaita kutittaa niin tulee vyrkkaa. Mulla kutisee varpaat ja silti ei vyrkkaa tipu. Perkele. Äsken sitten "duuni kaverin" (eli yhden meidän esimiehen) kalenteria availin ja huomasin sitten että viikolla X oli siskon päivä ja seuraavalla viikolla oli sitten oman siskoni nimipäivä. Ja koska nämä nimet oli allekkain kalenteri muodossa, tuli ihan meedio olo siitä kirjasesta, viimeistään siinä vaiheessa kun avasin sen uudelleen ja sieltä tuli oma nimi päiväni. Se kalenteri muistutti mua, että tänään pitää mennä siskon kanssa töiden jälkeen shoppaa.
Friikkiä.
Mulla on aina niin paljon ajatuksia siitä mitä mä haluan kirjottaa tänne ja sivistää itseäni sillä ja samalla vähän muitakin. Aina kuitenkin se idea pankin rosmo käy ja vie kaiken. Vitun sika. Ehkä se yrittää suojella mua ihan vaan itseltäni. Osaan puhua jo itsestäni melkein kolmannessa persoonassa, mutta päätin jo, että parempi sekin lopettaa ennen kuin lopullisesti sekoaa. Nykyiset lääkkeet pitäis vissii sitte vaihtaa taas vahvempiin.
Tässä on ollut taas kyllä paljon asioita, mitkä on ehtinyt mua vituttaa, vituttaa ja vituttaa. Toisaalta olo on ku voittajalla (NOT). Sekosin eilen kaupassa käynnin jälkeen (kyllä Gigantti on kauppa). Ostin spagetti purkin ja heti sen jälkeen mun teki mieli tehdä spagettia ja valmistaa spagettikastike. Ja koska mä innostuin niin paljon mä väsäsin sen rentun kanssa sitten makaroonilaatikon siihen päälle. Ruuan laittaminen on kivaa.
Multa kysyttiin tänään oonko taikauskoinen, mä en oikeen osannut siihen vastata. Kysyttiin vielä siitäkin, että mitä se meinaa kun etusormea kutittaa. No enhän mä muistanut. Ekana juolahti mieleen, että eikse ollu ku varpaita kutittaa niin tulee vyrkkaa. Mulla kutisee varpaat ja silti ei vyrkkaa tipu. Perkele. Äsken sitten "duuni kaverin" (eli yhden meidän esimiehen) kalenteria availin ja huomasin sitten että viikolla X oli siskon päivä ja seuraavalla viikolla oli sitten oman siskoni nimipäivä. Ja koska nämä nimet oli allekkain kalenteri muodossa, tuli ihan meedio olo siitä kirjasesta, viimeistään siinä vaiheessa kun avasin sen uudelleen ja sieltä tuli oma nimi päiväni. Se kalenteri muistutti mua, että tänään pitää mennä siskon kanssa töiden jälkeen shoppaa.
Friikkiä.
perjantai 7. joulukuuta 2007
Jälkifiilikset
Ensimmäisenä tulee mieleen: En enää ikinä dokaa, koske mihinkään alkoholiin, tai lähde koskaan firman bileisiin. Kankkunen on aivan kauhea ja illan päätöksestä vittuillaan. Onneksi en päässyt mogailemaan mitään ja ylpeänä ei voi edes seistä. Välillä sitä toivoo, että olisi nekin bileet jättänyt väliin. Kivaa oli niin kauan kun osasi sen ilmaisen viinan hallita..
Muistan valitettavan hyvin illan tapahtumia, joista noloimpia ei mainita ääneen. Välillä toivoo, ettei olisi kertonut sille rentulle, joka asuu meillä, että minä kirjoitan blogia, sillä suora avautuminen on aina hieno säädettyä. Tosin sille rentulle kerroin jo kaiken mitä bileistä mahdoin vain muistaa. Olen päässyt jopa kuittailemaan niille, jotka eivät tienneet moganneensa ja pilkkasitvat minua helvetin pöntön halaajaksi.
Olen kummallinen dokaaja. Eli en dokaa, otan joskus. Viimeiset kerrat sekin on mennyt niin överiksi, että harkitsee sitä raivoraittiin uraa.. Mutta jos aina olisi selvin päin ja katselisi muiden enemmän ja vähemmän fiksuja touhuja kännissä, ei se olisi enää hauskaa. Selvinpäin on kiva olla, kunhan ne käpälät pysyy siellä omalla puolella. Selvinpäin ei tarvitse miettiä mitä tuli tehtyä. Sillon tietää aina olleensa kiltisti. Silloin voi aina kuittailla muiden hölmöyksille. Joskus on vaan kiva päästä nollille. Tavaksi en aijo ottaa kun se krapula on aina niin hiipivä ja se lohikäärme alkaa seikkailee mun unissa sitten viimeistään kännistä seuraavana yönä..
Kaikki ihanaiset ovat tulleet kysymään, että oliko mulla kivaa. No olihan mulla. Jälkiseuraukset seitsemän fisun jälkeen on vaan aika heikot. Puoli tuntia sille määrälle viinaa on ehkä skidisti liikaa. Mulla on taas valitusvirsi menossa ja kaikki on ihan kohmeista. Kaikki on paskaa ja yrittää vaan selvitä siihen viiteen ja sit pääsee kotiin. Olin kiltisti ja olen jatkossa ja se viina pullo saa vähäksi aikaa jäädä ihan yksin sinne narikkaan.
Muistan valitettavan hyvin illan tapahtumia, joista noloimpia ei mainita ääneen. Välillä toivoo, ettei olisi kertonut sille rentulle, joka asuu meillä, että minä kirjoitan blogia, sillä suora avautuminen on aina hieno säädettyä. Tosin sille rentulle kerroin jo kaiken mitä bileistä mahdoin vain muistaa. Olen päässyt jopa kuittailemaan niille, jotka eivät tienneet moganneensa ja pilkkasitvat minua helvetin pöntön halaajaksi.
Olen kummallinen dokaaja. Eli en dokaa, otan joskus. Viimeiset kerrat sekin on mennyt niin överiksi, että harkitsee sitä raivoraittiin uraa.. Mutta jos aina olisi selvin päin ja katselisi muiden enemmän ja vähemmän fiksuja touhuja kännissä, ei se olisi enää hauskaa. Selvinpäin on kiva olla, kunhan ne käpälät pysyy siellä omalla puolella. Selvinpäin ei tarvitse miettiä mitä tuli tehtyä. Sillon tietää aina olleensa kiltisti. Silloin voi aina kuittailla muiden hölmöyksille. Joskus on vaan kiva päästä nollille. Tavaksi en aijo ottaa kun se krapula on aina niin hiipivä ja se lohikäärme alkaa seikkailee mun unissa sitten viimeistään kännistä seuraavana yönä..
Kaikki ihanaiset ovat tulleet kysymään, että oliko mulla kivaa. No olihan mulla. Jälkiseuraukset seitsemän fisun jälkeen on vaan aika heikot. Puoli tuntia sille määrälle viinaa on ehkä skidisti liikaa. Mulla on taas valitusvirsi menossa ja kaikki on ihan kohmeista. Kaikki on paskaa ja yrittää vaan selvitä siihen viiteen ja sit pääsee kotiin. Olin kiltisti ja olen jatkossa ja se viina pullo saa vähäksi aikaa jäädä ihan yksin sinne narikkaan.
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
Kuplivaa vittuilua
Ja minä kun luulin, että tämä paska lafka voi kieltää minulta kaiken! Ja vitut. Mä löydän sen ainoan porsaan reijän siitäkin reijättömästä juustosta. HA! Mä näytin niille. Eli hiljais elooni löytyy syy: TYÖPAIKKA. Minua vahditaan, minua seurataan, tarkkaillaan ja minulle vittuillaan. Nyt kun viimeksi tajusin sen kuinka apina peliä voi pelata koko ajan, kesti sitäkin huvia viikon. Nyt kun keksin kuinka pääsen blogiin, sitä ei viedä koskaan. En vieläkään tältä paskalafkalta ole saanut niitä rajattomia netin käyttö tunnuksia ja kun ne tulee, ne tietää mitä mä teen töissä. PASKIAISET.
Tänään on tiedossa firman pikku joulut ja selitys sille miksi jo nyt sormi väpättää. Avasin siiderin ja nyt jo kuplii. En ole holisti, mutta silti. Dokaan työpäivän aikana ja tällä hetkellä paikalla olijoista kukaan ei katso minua kieroon. Asiakkaiden edessä ei kuitenkaan kehtaa... Ensin otin pullosta huikkaa siten että se oli povitaskussa, jonka jälkeen sanoi minulle yksi vanhempi mieshenkilö: "Ei sitä pulloa enää tänä päivänä tartte piilotella". Kiitos. Juoppoilu on sallittu. Eli parasta mitä voi elämässään tehdä on ruveta juopoksi joka käy töissä ja ei jää kiinni. Työtön juoppo olisi kyllä vieläkin se mun unelma ammatti!
Koska mulla kuplii päässä ja mun tekee taas vitusti mieli röökii, on kai sitä tonne halliin mentävä pullo kourassa ja varoa sitten jos se saksalainen mersssu mies pöllähtää paikalle. Se voi olla aika kärhämä jos se näkee meidät juopot. Ja vittu nyt se tuli. Eli nyt pitää oikein piilotella pulloa. Muut on saunomassa ja vetää kaljaa. Mä en uskalla ja saa mennä mukaan. Ehkä parempi niin. Meikkasin nimittäin puoli tuntia naisten vessassa (ainoa naisten vessa koko saatanan talossa, kiitos miehet). Naama on ku petolinnun perseellä ja olo on vasta nousussa, ehkä se renttu, joka asuu meillä juo mut kauniiks tänään.
Tänään on tiedossa firman pikku joulut ja selitys sille miksi jo nyt sormi väpättää. Avasin siiderin ja nyt jo kuplii. En ole holisti, mutta silti. Dokaan työpäivän aikana ja tällä hetkellä paikalla olijoista kukaan ei katso minua kieroon. Asiakkaiden edessä ei kuitenkaan kehtaa... Ensin otin pullosta huikkaa siten että se oli povitaskussa, jonka jälkeen sanoi minulle yksi vanhempi mieshenkilö: "Ei sitä pulloa enää tänä päivänä tartte piilotella". Kiitos. Juoppoilu on sallittu. Eli parasta mitä voi elämässään tehdä on ruveta juopoksi joka käy töissä ja ei jää kiinni. Työtön juoppo olisi kyllä vieläkin se mun unelma ammatti!
Koska mulla kuplii päässä ja mun tekee taas vitusti mieli röökii, on kai sitä tonne halliin mentävä pullo kourassa ja varoa sitten jos se saksalainen mersssu mies pöllähtää paikalle. Se voi olla aika kärhämä jos se näkee meidät juopot. Ja vittu nyt se tuli. Eli nyt pitää oikein piilotella pulloa. Muut on saunomassa ja vetää kaljaa. Mä en uskalla ja saa mennä mukaan. Ehkä parempi niin. Meikkasin nimittäin puoli tuntia naisten vessassa (ainoa naisten vessa koko saatanan talossa, kiitos miehet). Naama on ku petolinnun perseellä ja olo on vasta nousussa, ehkä se renttu, joka asuu meillä juo mut kauniiks tänään.
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
Yö-köt-tää
Kaikki mikä tulee yököttäyydestä mieleen.. Iso huokaus. Ne just rakastuneet pariskunnat. Ja se ylenpaattinen söpöily. En kiellä etten itsekkin olisi sellanen. Mutta mua yököttää välillä sillonkin kun teen sitä itse. Söpöily on piilossa kivaa, koska kukaan ei tiedä että sitä tehdään. Piilossa paras.
Okei, kaikki parishteet on omalla tavallaan vitun yököttäviä. Mut jos niistä ei koko ajan puhuttaisi, ei olisi tätä yökkimis refleksiä ja sillon siitä ei voisi vittuilla.
Muutkin asiat yököttää. Ainakin krapulassa tuntuu että kaikki on hirveetä, kauheeta, kova äänistä ja yököttävää. Sillon tulee se täysi stoppi. Silloin myös toivoo, ettei maailma pyörisi niin lujaa. Siitä tulee niin perkeleen paha olo.
Mulle tulee nytkin paha olo kun ajattelee, että pitäisi tehdä töitä. Ja kun tattoo tota kärhämä huoraa päivät pitkät, ei voi mitään muuta kuin tehdä yökkimis-refleksiä. Ton viiksekkään kärhämä huoran kattominen on pahinta mitä tiedän. Kelasin just, et jos tohon törmäis krapulassa.. Mä varmaan vetäisin itteni niin pitkälle jojoon. YÄK!
Okei, kaikki parishteet on omalla tavallaan vitun yököttäviä. Mut jos niistä ei koko ajan puhuttaisi, ei olisi tätä yökkimis refleksiä ja sillon siitä ei voisi vittuilla.
Muutkin asiat yököttää. Ainakin krapulassa tuntuu että kaikki on hirveetä, kauheeta, kova äänistä ja yököttävää. Sillon tulee se täysi stoppi. Silloin myös toivoo, ettei maailma pyörisi niin lujaa. Siitä tulee niin perkeleen paha olo.
Mulle tulee nytkin paha olo kun ajattelee, että pitäisi tehdä töitä. Ja kun tattoo tota kärhämä huoraa päivät pitkät, ei voi mitään muuta kuin tehdä yökkimis-refleksiä. Ton viiksekkään kärhämä huoran kattominen on pahinta mitä tiedän. Kelasin just, et jos tohon törmäis krapulassa.. Mä varmaan vetäisin itteni niin pitkälle jojoon. YÄK!
tiistai 27. marraskuuta 2007
Kuinka kaikki voikaan olla tänään niin vaikeeta
Vaikeeta, vaikeempaa, vaikeinta ja kaikista ylivoimaisinta.
Aamulla ei meinaa koneet aueta. Ei meinaa pysyä hereillä, mutta mitä voikaan odottaa viiden tunnin yöunilta. On vaaaaaan niiiiiiin vetämätön olo. Sitte ku toi viiksekäs naiskolleegakin on niin perseestä. Tää päivä tuntuu enemmän maanantailta ku eilinen. Ei riitä virtaa ja energiaa tehdä mitään. Töitäkään ei ole. Eikä vittu voi pelata edes nettipelejä kun noi serverit on taas vituillaan.
Isompaa huokausta ei tähän aamuun saakkaan. Päätä särkee ja olokin on kuumeinen ja valitusvirttä tekee mieli vetää Hoosiannan kanssa yhteen tahtiin. Koska tänään on taas tällänen persereikä päivä, ei tekisi mitään muuta kuin mennä peiton alle ja nukkua karhun unta.
Onneksi mä muistin jotain positiivistakin. Tuli taas eilen käytyä sisustus ostoksilla. Tuli tuhlattua taas määrä X rahaa ja nyt on köyhä olo (se oli se ainut negatiivinen juttu). Meni melkein 6kk ennenkuin osasin päättää hankkiakko verhot ja tangot siihen ihanuuteen, jota jotkut kutsuu kodiksi. Ne paneeli verhot siihen alkoviin on kuitenkin ostettu kesäkuun alussa ja edelleen ne on asentamatta, koska näistä Suomen paska kaupoista löytää oikeat kiinnikkeet sitten puolen vuoden välein (ainakin siihen kohtuulliseen hintaan).
Torstaina on taas asennus päivä. Tulee meidän vakio asennuspariskunta meille touhuamaan ja meillä on sitten se bisse tarjoilu. Nyt sitten mafiamamma saa ne "oliivin" vihreät verhot ja paneelit ja sitte ne hyllyt sinne sängyn toiseen päähän, että voi iltaisin aina niitä autoja sieltä ihastella. Sisustaminen on ihanaa, kivaa, hauskaa ja erifantsuu. Mutta vittu että se on kallista. Puolen vuoden asumisen aikana olen saanut varmaan enemmänkin kuin 7000 euroa palamaan siihen, että se ihanuus, jota jotkut kutsuvat kodiksi, olisi vielä ihanempi.
Kaikkeen tähän kalleuteen ja tuhlailuun, ei kyllä tällä kertaa ole vastaus se, että mulla olis kallis maku. Sitä vaan kerää pientä kaikkea ja rakentaa siitä isoa kokonaisuutta. Siitä tulikin mieleeni, että parit taulutkin pitää saada seinälle torstaina. Torstain jälkeen olen taas noin kuukauden verran tyytyväinen, kunnes taas löydän jotain mitä on vaan pakko saada sinne ihanuuteen vielä lisää.
Viho viimeinen paikka minne mua ei pidä päästää yksin on ikea. Tasan kerran koko tämän vuoden aikana olen kävellyt siitä lafkasta ulos, ilman että on osanut mitään. Sillonkin olin ihan murheen murtama kun en löytänyt mitään, mitä olisi vain pakko saada. Se oli järkyttävä kokemus.
Olen saanut erittäin paljon kehuja siitä, kuinka hyvä shoppailija olen. Ostan edullisesti samaa tavaraa, mistä muut maksaa hunajaa. Osaan etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja sille kalliille vaihtoehdolle ja löydän lähes vastaavan halvemmalla. Osaan käyttää järkeä kun ostan jotain. Useimmiten järki jäässä menen kaupoissa, vaikka silti mietin onko tämä nyt tarpeellista. Haluan ostaa, rakastan ostaa. Kunhan nyt vielä olisi sitä oikeeta rahaa ostaa kaikki mitä haluaa. Pitää siis muistaa taas lotota...
Kaiken tämän kalleuden ja materialismin keskellä olen kuitenkin vain ihminen, kuluttaja. Kerään, mutten kierrätä. Käytän, rikon, mutten korjaa. Onko se sitten materialismia? Joku sen tekee kuitenkin munkin puolesta. En ole niin vihreä, että edes kiinnostaa. Kunhan vaan mulla on tarpeeksi hyvä olla.
Aamulla ei meinaa koneet aueta. Ei meinaa pysyä hereillä, mutta mitä voikaan odottaa viiden tunnin yöunilta. On vaaaaaan niiiiiiin vetämätön olo. Sitte ku toi viiksekäs naiskolleegakin on niin perseestä. Tää päivä tuntuu enemmän maanantailta ku eilinen. Ei riitä virtaa ja energiaa tehdä mitään. Töitäkään ei ole. Eikä vittu voi pelata edes nettipelejä kun noi serverit on taas vituillaan.
Isompaa huokausta ei tähän aamuun saakkaan. Päätä särkee ja olokin on kuumeinen ja valitusvirttä tekee mieli vetää Hoosiannan kanssa yhteen tahtiin. Koska tänään on taas tällänen persereikä päivä, ei tekisi mitään muuta kuin mennä peiton alle ja nukkua karhun unta.
Onneksi mä muistin jotain positiivistakin. Tuli taas eilen käytyä sisustus ostoksilla. Tuli tuhlattua taas määrä X rahaa ja nyt on köyhä olo (se oli se ainut negatiivinen juttu). Meni melkein 6kk ennenkuin osasin päättää hankkiakko verhot ja tangot siihen ihanuuteen, jota jotkut kutsuu kodiksi. Ne paneeli verhot siihen alkoviin on kuitenkin ostettu kesäkuun alussa ja edelleen ne on asentamatta, koska näistä Suomen paska kaupoista löytää oikeat kiinnikkeet sitten puolen vuoden välein (ainakin siihen kohtuulliseen hintaan).
Torstaina on taas asennus päivä. Tulee meidän vakio asennuspariskunta meille touhuamaan ja meillä on sitten se bisse tarjoilu. Nyt sitten mafiamamma saa ne "oliivin" vihreät verhot ja paneelit ja sitte ne hyllyt sinne sängyn toiseen päähän, että voi iltaisin aina niitä autoja sieltä ihastella. Sisustaminen on ihanaa, kivaa, hauskaa ja erifantsuu. Mutta vittu että se on kallista. Puolen vuoden asumisen aikana olen saanut varmaan enemmänkin kuin 7000 euroa palamaan siihen, että se ihanuus, jota jotkut kutsuvat kodiksi, olisi vielä ihanempi.
Kaikkeen tähän kalleuteen ja tuhlailuun, ei kyllä tällä kertaa ole vastaus se, että mulla olis kallis maku. Sitä vaan kerää pientä kaikkea ja rakentaa siitä isoa kokonaisuutta. Siitä tulikin mieleeni, että parit taulutkin pitää saada seinälle torstaina. Torstain jälkeen olen taas noin kuukauden verran tyytyväinen, kunnes taas löydän jotain mitä on vaan pakko saada sinne ihanuuteen vielä lisää.
Viho viimeinen paikka minne mua ei pidä päästää yksin on ikea. Tasan kerran koko tämän vuoden aikana olen kävellyt siitä lafkasta ulos, ilman että on osanut mitään. Sillonkin olin ihan murheen murtama kun en löytänyt mitään, mitä olisi vain pakko saada. Se oli järkyttävä kokemus.
Olen saanut erittäin paljon kehuja siitä, kuinka hyvä shoppailija olen. Ostan edullisesti samaa tavaraa, mistä muut maksaa hunajaa. Osaan etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja sille kalliille vaihtoehdolle ja löydän lähes vastaavan halvemmalla. Osaan käyttää järkeä kun ostan jotain. Useimmiten järki jäässä menen kaupoissa, vaikka silti mietin onko tämä nyt tarpeellista. Haluan ostaa, rakastan ostaa. Kunhan nyt vielä olisi sitä oikeeta rahaa ostaa kaikki mitä haluaa. Pitää siis muistaa taas lotota...
Kaiken tämän kalleuden ja materialismin keskellä olen kuitenkin vain ihminen, kuluttaja. Kerään, mutten kierrätä. Käytän, rikon, mutten korjaa. Onko se sitten materialismia? Joku sen tekee kuitenkin munkin puolesta. En ole niin vihreä, että edes kiinnostaa. Kunhan vaan mulla on tarpeeksi hyvä olla.
maanantai 26. marraskuuta 2007
Viikolopun jäljiltä
Taas on tullut se ihana ja ah niin odotettu maanantai. Maanatai aamuna kun herää taas ennen kuutta, että joskus voisi olla ajoissa töissä, tulee miettineeksi aamu pöhnässä, joka tuntuu lähes kpulalta, että miksi vitussa aina pitää olla maanantai? Maanatai aamuna aina jotain on vituillaan. Kuten oli taas tänäänkin. Heti työpaikalle saavuttua ja koneen avattuani, sain soittaa käyttö tukeen: "EI TOIMI".
Eilen sain kunnon välähdyksen ja sen perusteella tein päätöksiä. Aijon pilkata masennusta ja tehdä siitä niin paljon pilaa, ettei sitä ole enää olemassa. Mielestäni tämä on hieno päätös. Se vittupää Kaikkonen on jo ehtinyt sanoa, että asenteeni tätä "sairautta" kohtaan on mitä mainoin. Aijon haistattaa sillekin pitkät vitut, kuten kaikelle muullekin yleensä.
Perjantaina tämä tulva mafiosomamma sai elämänsä parhaimmat naurut mafiosojen lempi paikassa, Casinolla. Paikalle saapui kolme helvetin äänekästä pissistä. Kaikki ne juntti pukeiset ihmiset tuijotti niitä. Lopulta kaikki tuijottivat minua, sillä nauroin ja osoitin niitä sormella. Kommentti yhdeltä vetyperoksidi plondilta oli: "siis vittu mitä paskaa". Niiiin stereotypiaa. Nauroin ja nauroin ja nauroin. Kesti noin 5 minuuttia rauhoittua ja pureskelin kynsiä hykerrellen samalla juuri tapahtuneelle. Ehanata.
Nyt tuli päätetyksi se, että pitää perustaa oma mafia. Minä ehdottomasti tulen olemaan se ykkös mafiamamma. Siitä ei tingitä. Tuli tästäkin mieleeni, että kumpi parisuhteessani on enemmän mafioso, minä vai se renttu, joka asuu meillä? Kaikkosen mielipidettä kaivataan taas. Suomen minimafia. Kaikkonen joinaa, ja siltä ei kysytä mitään. Vaikka sillä on se vantaalainen, jolla on se vitun kummallinen kaveri, mä otan sen silti mun mafiaan. Se vantaalainen on sama kuin sellainen ulkomaalaisvahvistus. Ja se sen outo kaveri on vähän niinku sitte se sekopää, joka on aina valmis ampumaan kelle tahansa kuulan otsaan. Että näin. Minimafia on valmis. Sitten kun tää juttu laajenee, se on Vähän-isompi-Minimafia.
Idearikkaus voi olla tänään vauhdissaan. Mietin kuinka voisin voittaa lotossa tänään, vaikka lottoarvonta meni lauantaina ja unohdin lotota ja seuraava arvonta on sitten tämän viikon lauantaina. Olen myös arvioinut erinäisiä asioita viikonloppuna, kuten sen että ONNEKSI en ole LANDE. Tulin käyneeksi eräillä messuilla viikonloppuna.
Messuilla menin ihan sekaisin, koska näin possuja ja menin niiden kummallisten pikku ihmisten kanssa sinne samaan possu karsinaan. Mä hymyilin tietysti kaikista leveiten ja tämä ikuistettiin digikameralla. Olen niin ylpeä itsestäni! Sitten näin laamoja (tai alpakkeja), lampaita, heppoja ja mini heppoja ja sitten lemmuja ja vähän erillaisia lemmuja ku ne tavalliset. Mutta se sonni. Se paino kevyet 1132 kiloa. Tämä rakas renttu, joka asuu meillä, kuvasi luonnollisesti sitäkin. Kuvaskulmat oli aika mielenkiintoisia. Sen sonnin persreikä tuli oikein tsuumattuna ja tietenkin sen säkit, tai no toinen kives. Sen sonnin kivekset oli aikalailla jalkapallon kokoset. Sitten tämä rakas renttu totesi jotain mitä ei voi unohtaa: "Me katottiin yläasteella sonnin spermaa. Ne siittiöt näki ihan silmällä". Kaikkea sitten siellä yläasteella joutuu kattelee.
Ennen tätä eläin kokemusta käytiin syömässä StoraEnson piikkiin. "Arvoisat metsänomistajat". Vitut mulla mitään mettää ole. Mä en ole niin lande ja rikas siihen päälle. Irina Bjöklund soitti sahalla siinä tilaisuudessa. Se oli aika mielenkiintoista. Se ihan oikeesti kuulosti veikeeltä. Onneksi mä en yrittänyt sitä kotona. Olis voinut tulla paljon katkenneita sormia. StoraEnson piikkiin olis voinut vetää tunnissa kunnon tumut. Tosin tyydyin vain lasiin valkkaria, koska tuntui siltä, ettei kehtaa lauantaina kello neljän aikaa olla kännissä. Tosin, on ne työttömät ja juopotkin.
Viikonlopun rauhaisan elon jälkeen tuntuu lähen kurjuudelta palata tänne töihin ja katsoa tätä sakkia. Tosin tätä väkeä tulee ikävä, jos sen uuden työpaikan saan. Sitten voi olla, että blogin kirjoittelu työaikana pienenee. Tosin, ehtii sitä ehkä kotonakin. Työinspiraatiota voi löytyä enemmän kun työstä maksetaan kohtuu korvaus. Ainakin siis enemmän kuin nyt. Täällä tunnen olevani alipalkattu, ylityöllistetty (tosin en taida koskaan edes tehdä töitä, mutta siitänkin voisi maksaa enemmän) ja aliarvostettu. Kollegani kärhämä on se kaikista kauhein asia työssä. Tosin siitäkin saa olla erossa aina vähintään puoliotista tuntia päivässä. ONNEKSI.
Koska nyt tuntuu siltä, että vain jaarittelen, koska en jaksa lähteä röökille, voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes yrittää. Suora tie kahvikoneelle ja sauhulle. Puolen tunnin välein olisi ihan hyvä käydä röökillä, ja en muuten aijo lopettaa tai tehdä niinkuin Kaikkonen tekee. HAHAHAHAH. Kiitos ja näkemiin.
Eilen sain kunnon välähdyksen ja sen perusteella tein päätöksiä. Aijon pilkata masennusta ja tehdä siitä niin paljon pilaa, ettei sitä ole enää olemassa. Mielestäni tämä on hieno päätös. Se vittupää Kaikkonen on jo ehtinyt sanoa, että asenteeni tätä "sairautta" kohtaan on mitä mainoin. Aijon haistattaa sillekin pitkät vitut, kuten kaikelle muullekin yleensä.
Perjantaina tämä tulva mafiosomamma sai elämänsä parhaimmat naurut mafiosojen lempi paikassa, Casinolla. Paikalle saapui kolme helvetin äänekästä pissistä. Kaikki ne juntti pukeiset ihmiset tuijotti niitä. Lopulta kaikki tuijottivat minua, sillä nauroin ja osoitin niitä sormella. Kommentti yhdeltä vetyperoksidi plondilta oli: "siis vittu mitä paskaa". Niiiin stereotypiaa. Nauroin ja nauroin ja nauroin. Kesti noin 5 minuuttia rauhoittua ja pureskelin kynsiä hykerrellen samalla juuri tapahtuneelle. Ehanata.
Nyt tuli päätetyksi se, että pitää perustaa oma mafia. Minä ehdottomasti tulen olemaan se ykkös mafiamamma. Siitä ei tingitä. Tuli tästäkin mieleeni, että kumpi parisuhteessani on enemmän mafioso, minä vai se renttu, joka asuu meillä? Kaikkosen mielipidettä kaivataan taas. Suomen minimafia. Kaikkonen joinaa, ja siltä ei kysytä mitään. Vaikka sillä on se vantaalainen, jolla on se vitun kummallinen kaveri, mä otan sen silti mun mafiaan. Se vantaalainen on sama kuin sellainen ulkomaalaisvahvistus. Ja se sen outo kaveri on vähän niinku sitte se sekopää, joka on aina valmis ampumaan kelle tahansa kuulan otsaan. Että näin. Minimafia on valmis. Sitten kun tää juttu laajenee, se on Vähän-isompi-Minimafia.
Idearikkaus voi olla tänään vauhdissaan. Mietin kuinka voisin voittaa lotossa tänään, vaikka lottoarvonta meni lauantaina ja unohdin lotota ja seuraava arvonta on sitten tämän viikon lauantaina. Olen myös arvioinut erinäisiä asioita viikonloppuna, kuten sen että ONNEKSI en ole LANDE. Tulin käyneeksi eräillä messuilla viikonloppuna.
Messuilla menin ihan sekaisin, koska näin possuja ja menin niiden kummallisten pikku ihmisten kanssa sinne samaan possu karsinaan. Mä hymyilin tietysti kaikista leveiten ja tämä ikuistettiin digikameralla. Olen niin ylpeä itsestäni! Sitten näin laamoja (tai alpakkeja), lampaita, heppoja ja mini heppoja ja sitten lemmuja ja vähän erillaisia lemmuja ku ne tavalliset. Mutta se sonni. Se paino kevyet 1132 kiloa. Tämä rakas renttu, joka asuu meillä, kuvasi luonnollisesti sitäkin. Kuvaskulmat oli aika mielenkiintoisia. Sen sonnin persreikä tuli oikein tsuumattuna ja tietenkin sen säkit, tai no toinen kives. Sen sonnin kivekset oli aikalailla jalkapallon kokoset. Sitten tämä rakas renttu totesi jotain mitä ei voi unohtaa: "Me katottiin yläasteella sonnin spermaa. Ne siittiöt näki ihan silmällä". Kaikkea sitten siellä yläasteella joutuu kattelee.
Ennen tätä eläin kokemusta käytiin syömässä StoraEnson piikkiin. "Arvoisat metsänomistajat". Vitut mulla mitään mettää ole. Mä en ole niin lande ja rikas siihen päälle. Irina Bjöklund soitti sahalla siinä tilaisuudessa. Se oli aika mielenkiintoista. Se ihan oikeesti kuulosti veikeeltä. Onneksi mä en yrittänyt sitä kotona. Olis voinut tulla paljon katkenneita sormia. StoraEnson piikkiin olis voinut vetää tunnissa kunnon tumut. Tosin tyydyin vain lasiin valkkaria, koska tuntui siltä, ettei kehtaa lauantaina kello neljän aikaa olla kännissä. Tosin, on ne työttömät ja juopotkin.
Viikonlopun rauhaisan elon jälkeen tuntuu lähen kurjuudelta palata tänne töihin ja katsoa tätä sakkia. Tosin tätä väkeä tulee ikävä, jos sen uuden työpaikan saan. Sitten voi olla, että blogin kirjoittelu työaikana pienenee. Tosin, ehtii sitä ehkä kotonakin. Työinspiraatiota voi löytyä enemmän kun työstä maksetaan kohtuu korvaus. Ainakin siis enemmän kuin nyt. Täällä tunnen olevani alipalkattu, ylityöllistetty (tosin en taida koskaan edes tehdä töitä, mutta siitänkin voisi maksaa enemmän) ja aliarvostettu. Kollegani kärhämä on se kaikista kauhein asia työssä. Tosin siitäkin saa olla erossa aina vähintään puoliotista tuntia päivässä. ONNEKSI.
Koska nyt tuntuu siltä, että vain jaarittelen, koska en jaksa lähteä röökille, voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes yrittää. Suora tie kahvikoneelle ja sauhulle. Puolen tunnin välein olisi ihan hyvä käydä röökillä, ja en muuten aijo lopettaa tai tehdä niinkuin Kaikkonen tekee. HAHAHAHAH. Kiitos ja näkemiin.
torstai 22. marraskuuta 2007
mä niin vihaan pissiksiä
Mä vihaan Idols -pissiksiä, etenkin Anna Abreuta (kylmiä väreitä tulee kun kirjottaa sen nimenkin). Ja sitten mä vihaan tota vitun "oon niin hyvä" Katariina Braskia, vai mikä vittu sen nimi onkaan. Mä en voi sietää pissiksiä bussissa, ne pitää niin kälätystä. Mä vihaan pissiksiä varsinkin vappuna puskassa itkemässä: "kukaan ei rakasta mua". Mä vihaan niitä vitun vetyperoksidi-bimboja, jotka näyttää ihan pilalle menneiltä Bratz-nukeilta. Mä en voi sietää street-hengareita tai ostari-hengareita. Voiko olla mitään säälittävämpää?
Mua sylettää se, että pissikset luulee olevansa jotain. Pissis on aina pissis. Mä teeskentelen olevani pissi, koska olen muuten vaan siinä kaikessa ironiassaan iki-pissis ja mulla on paras kaveri mahti-pissis. Pissiys ei ole ikä, vaan se näkö, asenne ja olemus. Jos mä saisin olla päivän "kunnon" pissis, eli oikeesti se pinkkiin pukeutunut vetyperoksidi blondi, mä varmaan vetäisin itteni jojoon. Mä en voi sietää sitä puhetapaa. Mä en voi sietää sitä hajua (puoli purkkia hajuvettä VÄHINTÄÄN). Mä en voi sietää sitä tyyliä (liian kireet vaatteet, pelkästään pinkkiä ja liian matalat housut).
Pissi luulee tietävänsä kaiken, luulee olvansa vanhempi kuin on, luulee olevansa paras. Pissis yrittää vittuilla, mutta kun sille menee vittuilemaan takasin (oikeasti alentuu siihen), niin ei se edes ymmärrä, että sille vittuillaan. Pissikset syövyttää niiden aivosolut vetyperoksidilla ja ofelialla. Ne pahimmat pissikset yrittää polttaa röökiä, ja vetää vaan poskareita. Säälittävää. Mä en ikinä ole itse ollut pissis, onneksi. Mä voin näin "isona" tehdä kuitenkin mitä huvittaa ja nimittää itseäni pissikseksi (kaikessa siinä sarkastisuudessa).
Mä vittu niin vihaan niitä Liisoja, jotka karkaa ihmemaasta. Menis vittu takasin. Aina kun tollanen vitun pissis soi radiossa, pitää vaihtaa kanavaa. Aina kaupassa kun kulee sitä pissiksen paska musiikki, pitää lähteä juosten kaupasta. Jos se vitun pissis pääsee telkkariin asti, pitää laittaa telkkari kiinni. Mä vihaan kaikkea mitä pissiydessä on. Mä en kestä miksi joku haluaa katekoroitua sellaseen kastiin. Siis HYI VITTU. Menkää itteenne.
Pissis joulukalenterissa:
"Siis daa, mä otan kyl tänää kännit koska on huomenna on itsenäisyys päivä ja vapaat skolest. Nyt pitää vaa sit mennä hakikselle toho lähiostarille ja pyytää joku hakee ofeliaa. Sit illalla ollaa ihan kännis. Mä sit haluun mennä kismailee niiden hyvännäkösten kundejen kanssa. Ja sit vois ehkä olla bileet siel kivas mestas. Siis kyl sä tiiät mist mä puhun."
Myöhemmin illalla:
"Siis mä oon niin kännissä. Onks mul meikit viel oikeesti hyvin? Ai siis oikeesti onks ne poskella? Hei voi vittu. Mitä mä nyt teen? Mä en voi mennä kattoo tota mageet kundii tonne enää. Voi vittu, mulla on letti ihan laatassa. Mitä mä nyt teen, siis daa."
Kiitos
Mua sylettää se, että pissikset luulee olevansa jotain. Pissis on aina pissis. Mä teeskentelen olevani pissi, koska olen muuten vaan siinä kaikessa ironiassaan iki-pissis ja mulla on paras kaveri mahti-pissis. Pissiys ei ole ikä, vaan se näkö, asenne ja olemus. Jos mä saisin olla päivän "kunnon" pissis, eli oikeesti se pinkkiin pukeutunut vetyperoksidi blondi, mä varmaan vetäisin itteni jojoon. Mä en voi sietää sitä puhetapaa. Mä en voi sietää sitä hajua (puoli purkkia hajuvettä VÄHINTÄÄN). Mä en voi sietää sitä tyyliä (liian kireet vaatteet, pelkästään pinkkiä ja liian matalat housut).
Pissi luulee tietävänsä kaiken, luulee olvansa vanhempi kuin on, luulee olevansa paras. Pissis yrittää vittuilla, mutta kun sille menee vittuilemaan takasin (oikeasti alentuu siihen), niin ei se edes ymmärrä, että sille vittuillaan. Pissikset syövyttää niiden aivosolut vetyperoksidilla ja ofelialla. Ne pahimmat pissikset yrittää polttaa röökiä, ja vetää vaan poskareita. Säälittävää. Mä en ikinä ole itse ollut pissis, onneksi. Mä voin näin "isona" tehdä kuitenkin mitä huvittaa ja nimittää itseäni pissikseksi (kaikessa siinä sarkastisuudessa).
Mä vittu niin vihaan niitä Liisoja, jotka karkaa ihmemaasta. Menis vittu takasin. Aina kun tollanen vitun pissis soi radiossa, pitää vaihtaa kanavaa. Aina kaupassa kun kulee sitä pissiksen paska musiikki, pitää lähteä juosten kaupasta. Jos se vitun pissis pääsee telkkariin asti, pitää laittaa telkkari kiinni. Mä vihaan kaikkea mitä pissiydessä on. Mä en kestä miksi joku haluaa katekoroitua sellaseen kastiin. Siis HYI VITTU. Menkää itteenne.
Pissis joulukalenterissa:
"Siis daa, mä otan kyl tänää kännit koska on huomenna on itsenäisyys päivä ja vapaat skolest. Nyt pitää vaa sit mennä hakikselle toho lähiostarille ja pyytää joku hakee ofeliaa. Sit illalla ollaa ihan kännis. Mä sit haluun mennä kismailee niiden hyvännäkösten kundejen kanssa. Ja sit vois ehkä olla bileet siel kivas mestas. Siis kyl sä tiiät mist mä puhun."
Myöhemmin illalla:
"Siis mä oon niin kännissä. Onks mul meikit viel oikeesti hyvin? Ai siis oikeesti onks ne poskella? Hei voi vittu. Mitä mä nyt teen? Mä en voi mennä kattoo tota mageet kundii tonne enää. Voi vittu, mulla on letti ihan laatassa. Mitä mä nyt teen, siis daa."
Kiitos
Ideat on LOPPU
Koska mun idea pankki on jälleen varastettu ja työttömät-juopot on niiiiiin loppu.. Mun piti pyytää "korkeammalta taholta" pientä ongelman ratkaisua. Ja mikähän se vastaus mahtoi ollakaan: "kirjota musta, jotain nättiä". No jo on vittu. Kirjotetaan sitten kerran ideat on niin loppu. Ei millää pahalla mut ei millää hyvälläkään.
Eli: On eräs ihminen, joka kutsuu itseään mitä omituisimmilla nimillä. Minä tämän kyseisen henkilön olen nimennyt Vittupää-Kaikkoseksi (koska kuulemma kyseisen henkilön mielestä ei paskapää-kaikkonen ei ollut hyvä). No se on jo aika nättiä, että mä kirjotan jo siitä ihmisestä mitään. Tosin mä olen päässyt sen bloggin, myönnettäkööt.
Koska mun piti kirjoittaa jotain nättiä, mulla tulee sen Kaikkosen kani mieleen (koska mä en saa tehdä paljastuksia, näin kuului ohjeistus..). Se on aika söpö, mutta se ei ole nätti ja kiva sillon kun se ei leiki mun kanssa. Kaikki oikeesti haluaa leikkiä mun kanssa, koska mä oon kivoin leikkikaveri ikinä. Se Kaikkonen on kiva, koska se leikkii mun kanssa. Ja sit se halaa kans. Joskus se jopa pussaa (aika ällöö).
Se Kaikkonen tykkää olla nätti, siks se aina meikkaa, kun se haluu olla oikein nätti. Se Kaikkonen omistaa aika isot korvat, koska se jaksaa aina kuunnella mun typeriä juttuja (no niinpä, tosi typeriä). Sen Kaikkosen vika on sekin että mä kirjotan näitä tyhmiä juttuja tänne. Se Kaikkonen juo aina tyttöjen Cocaa, koska sekin on nättiä. Ihme tyyppi. Hauskaa Kaikkosen kanssa on vaikka väkisin. Kaikkonen kun nauraa niin se nauru tarttuu muihinkin. Varsinkin sillon kun se imitoi sitä Penttiä (emmä tiedä onko sen nimi oikeesti Pentti). Se vasta on kivaa ja tyhmän kuullosta. Sillon mua ainakin naurattaa.
Se Kaikkonen on aina kaikkien kaveri, kaikki haluu olla sen kaveri ja siksi sen puhelin laulaa koko ajan. Kaikkosen kanssa on kiva häröillä. Sen kanssa eksyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tästä mainittakkoon: Olemme visitoineet useasti Stondiksella. Jos et tiedä mitä se on.. Voih, siinä vaiheessa se on yleissivistyksen puutetta. Se Kaikkonen on hyvä tietopeleissä (jos tulee nättejä kysymyksiä).
Koska mä olen se, joka osaa kaikista näteintä juttua kertoa Kaikkosesta, mä olen melkein kunnioitettu siitä, että Kaikkosesta pitää kirjottaa oma blogitus. Siistii. Kaikkosen voi aina tavata (kunhan se ei ole ällö-söpö-nätti tuulella). Se Kaikkonen on mennyt nyt tapaamaan kyllä miehen (ihan mukavan sellaisen, jolla oli vähän outo kaveri, se kerto mulle heti sen "moi mä haluun seurustella sun kanssa, tällänen mä olen" -esittelyn). Nyt kun sillä Kaikkosella on mies, se on vähän liiankin söpöily tuulella välillä, mut ei se haittaa. Minä jos joku osaan olla sen rentun kanssa, joka asuu meillä kanssa aika vitun oksettava ja siksi mä annan tän kerran anteeksi.
Koska mä en jaksa enää kehua sitä Kaikkosen paskiasta maasta taivaisiin, mä lopetan mun verbaaliset lahjakkuudet ja alan keskittymään siihen, mitä kaikkea mä voinkaan löytää internetistä. Kiitos.
Eli: On eräs ihminen, joka kutsuu itseään mitä omituisimmilla nimillä. Minä tämän kyseisen henkilön olen nimennyt Vittupää-Kaikkoseksi (koska kuulemma kyseisen henkilön mielestä ei paskapää-kaikkonen ei ollut hyvä). No se on jo aika nättiä, että mä kirjotan jo siitä ihmisestä mitään. Tosin mä olen päässyt sen bloggin, myönnettäkööt.
Koska mun piti kirjoittaa jotain nättiä, mulla tulee sen Kaikkosen kani mieleen (koska mä en saa tehdä paljastuksia, näin kuului ohjeistus..). Se on aika söpö, mutta se ei ole nätti ja kiva sillon kun se ei leiki mun kanssa. Kaikki oikeesti haluaa leikkiä mun kanssa, koska mä oon kivoin leikkikaveri ikinä. Se Kaikkonen on kiva, koska se leikkii mun kanssa. Ja sit se halaa kans. Joskus se jopa pussaa (aika ällöö).
Se Kaikkonen tykkää olla nätti, siks se aina meikkaa, kun se haluu olla oikein nätti. Se Kaikkonen omistaa aika isot korvat, koska se jaksaa aina kuunnella mun typeriä juttuja (no niinpä, tosi typeriä). Sen Kaikkosen vika on sekin että mä kirjotan näitä tyhmiä juttuja tänne. Se Kaikkonen juo aina tyttöjen Cocaa, koska sekin on nättiä. Ihme tyyppi. Hauskaa Kaikkosen kanssa on vaikka väkisin. Kaikkonen kun nauraa niin se nauru tarttuu muihinkin. Varsinkin sillon kun se imitoi sitä Penttiä (emmä tiedä onko sen nimi oikeesti Pentti). Se vasta on kivaa ja tyhmän kuullosta. Sillon mua ainakin naurattaa.
Se Kaikkonen on aina kaikkien kaveri, kaikki haluu olla sen kaveri ja siksi sen puhelin laulaa koko ajan. Kaikkosen kanssa on kiva häröillä. Sen kanssa eksyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tästä mainittakkoon: Olemme visitoineet useasti Stondiksella. Jos et tiedä mitä se on.. Voih, siinä vaiheessa se on yleissivistyksen puutetta. Se Kaikkonen on hyvä tietopeleissä (jos tulee nättejä kysymyksiä).
Koska mä olen se, joka osaa kaikista näteintä juttua kertoa Kaikkosesta, mä olen melkein kunnioitettu siitä, että Kaikkosesta pitää kirjottaa oma blogitus. Siistii. Kaikkosen voi aina tavata (kunhan se ei ole ällö-söpö-nätti tuulella). Se Kaikkonen on mennyt nyt tapaamaan kyllä miehen (ihan mukavan sellaisen, jolla oli vähän outo kaveri, se kerto mulle heti sen "moi mä haluun seurustella sun kanssa, tällänen mä olen" -esittelyn). Nyt kun sillä Kaikkosella on mies, se on vähän liiankin söpöily tuulella välillä, mut ei se haittaa. Minä jos joku osaan olla sen rentun kanssa, joka asuu meillä kanssa aika vitun oksettava ja siksi mä annan tän kerran anteeksi.
Koska mä en jaksa enää kehua sitä Kaikkosen paskiasta maasta taivaisiin, mä lopetan mun verbaaliset lahjakkuudet ja alan keskittymään siihen, mitä kaikkea mä voinkaan löytää internetistä. Kiitos.
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
Työttömän onnellisuutta osa 2
Noooniin,
Palatakseni edelliseen aiheeseen:
Työttömänä olet vapaampi, ajallisempi ja rahallisempi (ainakin rahantulo versus työnteko). Työtön saa olla juoppo, työtön saa olla pummi. Koska se on työtön sillä on lupa siihen. Työttömänä saa tehdä mitä huvittaa, pireskellä sohvalla kaiket pitkät ja kirjottaa sen jälkeen "todella" huvittavasta ja monipuolisesta elämästään kirjan, jolla tekee sitten miljoonia ja silti on työtön, mutta ammatiltaan "ehkä kirjailija". Tässä vetoan Juha Vuoriseen. Se kirjotti juoppohullun päiväkirjoja joku miljoona. Ehkei se kaveri ollut työtön mutta kirjan sankari oli (ainakin henkisesti). Ja yleinen mielipide: helvetin hauskaa lukemista.
Jos vertaa työttömän elämää siihen yksinhuoltaja mutsin elämään, niin onhan se helvetti ihan yhtä juhlaa. Ei tarvitse vahtia ketään, ei tarvitse ruokkia kuin omaa viinahammasta, ei tarvitse paskavaippoja haistella... Siinä on joku miljoona syytä olla mielummin työtön juoppo kun yh-mutsi. Mä en ainakaan rupee yh- tädiks. Mä rupeen mielummin juopoksi.
Työtöntä ei katsota kieroon kun se astelee ostamaan lähimarketista keskikeppanaa yhdeksältä aamulla. Se on se perus juoppo, joka ostaa päivän annoksen. Ja illalla tulee kuitenkin vielä santsaamaan. En tosin tarkoita, että kaikki työttömät on juoppoja. Osa vaan (niin suurin osa). Työtön juoppo voi tehdä mitä vaan ja näyttää miltä huvittaa ja aina voi vedota, että on työtön. Kuinka siistiä oliskaan olla se oman korttelin työtön juoppo?
Juoppoa saatetaan Stockmannilla kattoa kieroon, varsinkin jos se on pultsariksi pukeutunu. Jos sillä työttömällä roikkuu päällä ihan mitä tahansa merkkikledjua, saa salettiin palveluakin. Työtön voi kiertää Suomea pummilla ja jos sakot rapshathaa, entäs sitten? Työtön voi olla vielä koditonkin, ei niillä ainakaan sitten ole sitä kotiosoitetta mihin niitä lappuja lähetellä. Jos junassa vetelee ilman lippua, heitetään työtön-koditon-juoppo pihalle. Entäs sitten? Ei muuta kun seuraavaan junaan mikä pysäkillä pysähtyy, ja matka senkun jatkuu. Ihan sama vaikka takasin lähtis kun ei ole sitoutunut muuhunkun siihen sossun tanttaan, joka jaksaa jauhaa paskaa: "mee töihin".
Mikä siis olisi sen mukavampaa kuin olla se työtön-koditon-juoppo? Vapaus ja rahallisuus on aika kovaa valttia. Entäs sitten vaikka söisi sitä "erääntynyttä" makkaraa päivästä toiseen? Ihan samalla lailla siinäkin on vihanneksia. Ainakin soijaa löytyy (mee vaikka tarkistaa niitä makkarapaketteja sinne lähimarkettiin). Entäs sitten jos sukulaiset kattoo sua vähän kieroon, koska satut olemaan työtön-koditon-juoppo. Ihan kun ne ei tekis sitä muutenkin ja hokis siihen päälle: "ei susta taida tulla oikeen mitään isona".
Omaa elämääni en juuri nyt vaihtaisi työttömän-kodittoman-juopon elämään... Jaa, että miksi? No kuka sano, etten mä sitä mielessäni vois vaihtaa? Vois olla kännissä ja ruveta filosofiksi, koska miettii kuitenkin, milloin se kärpänen siitä elefantin perseeltä lähtee lentoon. Sen jälkeen kirjottaa siitä kirjan ja tienaa miljoonat niinku se Juha Vuorinen. Helmi.
Tätä aihetta voi jatkaa niin loputtomiin. Okei, ne työttömät-kodittomat-juopot voi ehkä vähän döfää, entäs sitten? Kesä kastelee ja kesä kuivaa. Kai sitä voi osata huolta pitää itsestään, vaikkei sitä töissä käviskään. Mä just päätin kun toi renttu, joka asuu meillä, valmistuu ja tienaa miljoonia kuussa, mä jään kotiin ja kokeilen tätä työttömän onnellista elämää. Musta tulee salee paljon vähemmän masentunut. Mut mä kävisin silti ihan huvikseen sen tädin luona, joka puhuu vieläkin ihan vitun hiljaa.
Palatakseni edelliseen aiheeseen:
Työttömänä olet vapaampi, ajallisempi ja rahallisempi (ainakin rahantulo versus työnteko). Työtön saa olla juoppo, työtön saa olla pummi. Koska se on työtön sillä on lupa siihen. Työttömänä saa tehdä mitä huvittaa, pireskellä sohvalla kaiket pitkät ja kirjottaa sen jälkeen "todella" huvittavasta ja monipuolisesta elämästään kirjan, jolla tekee sitten miljoonia ja silti on työtön, mutta ammatiltaan "ehkä kirjailija". Tässä vetoan Juha Vuoriseen. Se kirjotti juoppohullun päiväkirjoja joku miljoona. Ehkei se kaveri ollut työtön mutta kirjan sankari oli (ainakin henkisesti). Ja yleinen mielipide: helvetin hauskaa lukemista.
Jos vertaa työttömän elämää siihen yksinhuoltaja mutsin elämään, niin onhan se helvetti ihan yhtä juhlaa. Ei tarvitse vahtia ketään, ei tarvitse ruokkia kuin omaa viinahammasta, ei tarvitse paskavaippoja haistella... Siinä on joku miljoona syytä olla mielummin työtön juoppo kun yh-mutsi. Mä en ainakaan rupee yh- tädiks. Mä rupeen mielummin juopoksi.
Työtöntä ei katsota kieroon kun se astelee ostamaan lähimarketista keskikeppanaa yhdeksältä aamulla. Se on se perus juoppo, joka ostaa päivän annoksen. Ja illalla tulee kuitenkin vielä santsaamaan. En tosin tarkoita, että kaikki työttömät on juoppoja. Osa vaan (niin suurin osa). Työtön juoppo voi tehdä mitä vaan ja näyttää miltä huvittaa ja aina voi vedota, että on työtön. Kuinka siistiä oliskaan olla se oman korttelin työtön juoppo?
Juoppoa saatetaan Stockmannilla kattoa kieroon, varsinkin jos se on pultsariksi pukeutunu. Jos sillä työttömällä roikkuu päällä ihan mitä tahansa merkkikledjua, saa salettiin palveluakin. Työtön voi kiertää Suomea pummilla ja jos sakot rapshathaa, entäs sitten? Työtön voi olla vielä koditonkin, ei niillä ainakaan sitten ole sitä kotiosoitetta mihin niitä lappuja lähetellä. Jos junassa vetelee ilman lippua, heitetään työtön-koditon-juoppo pihalle. Entäs sitten? Ei muuta kun seuraavaan junaan mikä pysäkillä pysähtyy, ja matka senkun jatkuu. Ihan sama vaikka takasin lähtis kun ei ole sitoutunut muuhunkun siihen sossun tanttaan, joka jaksaa jauhaa paskaa: "mee töihin".
Mikä siis olisi sen mukavampaa kuin olla se työtön-koditon-juoppo? Vapaus ja rahallisuus on aika kovaa valttia. Entäs sitten vaikka söisi sitä "erääntynyttä" makkaraa päivästä toiseen? Ihan samalla lailla siinäkin on vihanneksia. Ainakin soijaa löytyy (mee vaikka tarkistaa niitä makkarapaketteja sinne lähimarkettiin). Entäs sitten jos sukulaiset kattoo sua vähän kieroon, koska satut olemaan työtön-koditon-juoppo. Ihan kun ne ei tekis sitä muutenkin ja hokis siihen päälle: "ei susta taida tulla oikeen mitään isona".
Omaa elämääni en juuri nyt vaihtaisi työttömän-kodittoman-juopon elämään... Jaa, että miksi? No kuka sano, etten mä sitä mielessäni vois vaihtaa? Vois olla kännissä ja ruveta filosofiksi, koska miettii kuitenkin, milloin se kärpänen siitä elefantin perseeltä lähtee lentoon. Sen jälkeen kirjottaa siitä kirjan ja tienaa miljoonat niinku se Juha Vuorinen. Helmi.
Tätä aihetta voi jatkaa niin loputtomiin. Okei, ne työttömät-kodittomat-juopot voi ehkä vähän döfää, entäs sitten? Kesä kastelee ja kesä kuivaa. Kai sitä voi osata huolta pitää itsestään, vaikkei sitä töissä käviskään. Mä just päätin kun toi renttu, joka asuu meillä, valmistuu ja tienaa miljoonia kuussa, mä jään kotiin ja kokeilen tätä työttömän onnellista elämää. Musta tulee salee paljon vähemmän masentunut. Mut mä kävisin silti ihan huvikseen sen tädin luona, joka puhuu vieläkin ihan vitun hiljaa.
Työttömän onnellisuus osa 1
Rakkaat lukijat,
Olen tullut johtopäätökseen, että työttömän elämä on täyttä juhlaa.
Kysytkin vielä MIKSI?
Ensinnäkin, ei tarvitse käydä töissä. Toiseksi, ei tarvitse käydä töissä. Kolmanneksi, ei tarvitse käydä töissä. Siinä ne tärkeimmät syyt. Siihen vielä lisäksi, päivisin voi tehdä ihan mitä haluaa, varsinkin jos terveys antaa periksi. Koskaan ei tarvitse herätä siihen vitun herätyskelloon. Sossut tai työkkäri maksaa sulle palkkaa kunhan joskus aina sillon tällön varaat niille ajan ja käyt kuuntelemassa niiden tyhmiä juttuja. Eli johtopäätös: rahaa tulee (kunhan vaivautuu sinne sossun luukulle niiden vähemmistöjen kanssa), alkoon on aina rahaa, nukkua saa miten vaan ja aikaa on.
Elämän tahdin koko ajan kiristyessä miettii, miksi aina pitää olla kaikessa paras ja täydellinen. Ainakin sitä pyrkii siihen, että olisi. Omasta mielestäni en ole mikään perfektionisti, mutta pyrin siihen koko ajan. En halua olla täydellinen ja kaikke sitä paskaa. Haluan olla oma itseni. Joudun jatkamaan aiheesta myöhemmin, sillä se renttu, joka asuu meillä tuli noutamaan.
Olen tullut johtopäätökseen, että työttömän elämä on täyttä juhlaa.
Kysytkin vielä MIKSI?
Ensinnäkin, ei tarvitse käydä töissä. Toiseksi, ei tarvitse käydä töissä. Kolmanneksi, ei tarvitse käydä töissä. Siinä ne tärkeimmät syyt. Siihen vielä lisäksi, päivisin voi tehdä ihan mitä haluaa, varsinkin jos terveys antaa periksi. Koskaan ei tarvitse herätä siihen vitun herätyskelloon. Sossut tai työkkäri maksaa sulle palkkaa kunhan joskus aina sillon tällön varaat niille ajan ja käyt kuuntelemassa niiden tyhmiä juttuja. Eli johtopäätös: rahaa tulee (kunhan vaivautuu sinne sossun luukulle niiden vähemmistöjen kanssa), alkoon on aina rahaa, nukkua saa miten vaan ja aikaa on.
Elämän tahdin koko ajan kiristyessä miettii, miksi aina pitää olla kaikessa paras ja täydellinen. Ainakin sitä pyrkii siihen, että olisi. Omasta mielestäni en ole mikään perfektionisti, mutta pyrin siihen koko ajan. En halua olla täydellinen ja kaikke sitä paskaa. Haluan olla oma itseni. Joudun jatkamaan aiheesta myöhemmin, sillä se renttu, joka asuu meillä tuli noutamaan.
Kapinointia
Istun koulutuksessa ja kiinnostus hipoo huippuaan. Miksiköhän? Perkeleen kallis kurssi ja asia on sellaista ettei vaan voi kiinnostaa. Jossain muussa elämän vaiheessa tämä olisi varsin mukavaa. Tosin täällä on kivempi istua kun töissä. Töissä melkein joutuu jo tekemään jotain. Täältä pääsee vielä aikaisemmin.. Eli työpäivä maksaa firmalle ihan homona ja mulle maksetaan koko päivän palkka ja siihen päälle vielä matkakorvauksia.
Kurssilla oppii aina jotain uutta, mutta isoin hyöty tässä on ainoastaan se, että kurssisuoritus tulee näkymään CV:ssä koko loppu iän, jippii. Sit pitäis oikeesti ehkä osatakkin jotain... Mulla on niin kova asennevamma taas tänään. Ei jaksa kiinnostaa ja tää on ihan täyttä puppua. Toi mamma tuntuu olevan jotenkin jälkeen jäänyt ja höpöttää minkä ehtii. Mä en jaksa kiinnostua tästä opetuksesta, teen ite koko ajan eteenpäin itse. Tai sitten teen omia juttuja (kuten nyt) ja teen perässä kovemmalla tahdilla. Pitää vaan aina muistaa kysyä jotain typerää, että joku voi luulla että mä opiskelen täällä. Tosin tämä yltiopaattisen kauhea näpytys kuuluu tässä hiljaisessa luokassa lujempaa kuin tuon jälkeenjääneen mamman puhe....
Kouluttautuminen on hyvä juttu, mutta mä olen ottanut nämä kaikki kurssit niin tahallani. Ei tarvitse istua töissä, tekee 5 tuntisen työpäivän, 7,5 tunnin palkalla. Toisaalta, aina voisi hioa näitä mahtavia keskittymisiä. Ei huvita. Tänään taitaa olla taas ärrimörri-päivä. Ja helvetin iso asenne ongelma. Koskaan ei ole tainnut tämä blogin kirjoittaminen kestänyt näin kauaa. Nyt on joutunut oikeasti keskeyttämään useasti, esimerkiksi siksi, että värjäsin BMW-merkkisen ajoneuvon kuvan harmaasta punaiseksi. Siistii.
Mä taidan ruveta miettimään jotain ihan oikeaa kirjoitettavaa....
Kurssilla oppii aina jotain uutta, mutta isoin hyöty tässä on ainoastaan se, että kurssisuoritus tulee näkymään CV:ssä koko loppu iän, jippii. Sit pitäis oikeesti ehkä osatakkin jotain... Mulla on niin kova asennevamma taas tänään. Ei jaksa kiinnostaa ja tää on ihan täyttä puppua. Toi mamma tuntuu olevan jotenkin jälkeen jäänyt ja höpöttää minkä ehtii. Mä en jaksa kiinnostua tästä opetuksesta, teen ite koko ajan eteenpäin itse. Tai sitten teen omia juttuja (kuten nyt) ja teen perässä kovemmalla tahdilla. Pitää vaan aina muistaa kysyä jotain typerää, että joku voi luulla että mä opiskelen täällä. Tosin tämä yltiopaattisen kauhea näpytys kuuluu tässä hiljaisessa luokassa lujempaa kuin tuon jälkeenjääneen mamman puhe....
Kouluttautuminen on hyvä juttu, mutta mä olen ottanut nämä kaikki kurssit niin tahallani. Ei tarvitse istua töissä, tekee 5 tuntisen työpäivän, 7,5 tunnin palkalla. Toisaalta, aina voisi hioa näitä mahtavia keskittymisiä. Ei huvita. Tänään taitaa olla taas ärrimörri-päivä. Ja helvetin iso asenne ongelma. Koskaan ei ole tainnut tämä blogin kirjoittaminen kestänyt näin kauaa. Nyt on joutunut oikeasti keskeyttämään useasti, esimerkiksi siksi, että värjäsin BMW-merkkisen ajoneuvon kuvan harmaasta punaiseksi. Siistii.
Mä taidan ruveta miettimään jotain ihan oikeaa kirjoitettavaa....
tiistai 20. marraskuuta 2007
Turhuutta
Mietin tässä elämän turhuutta... Mieleeni yllättäen tulee mieleen, että joulu on turha. Töissä käyminen on turhaa. Tuhlaaminen on turhaa, mutta erittäin mieleistä. Kaikki on turhaa. On turhuuden päivä, ainakin minulla.
Eilen teki mieli haistatella vaan kaikille (taisin vähän haistatellakin). Tämän päivän olotila on vielä epäselvä, vaikka turhuus tässä vallitsee. Tänäänkään ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa. Turhaa kaikki sellanen.
Turhamaisuuden takia mulla on pää ihan tyhjä. En jaksa ruveta häsläämäänkään, koska sekin tuntuu turhalta. Turhatonta olisi olla kotona peiton alla ja ehkä katsoa vähän L-koodia. Siihen vielä kun viereen saa syömingit ja juomingit niin turhuus loppuu. Turhalta tuntuu sekin, että tänään pitää vaihtaa autoon öljyt. Kyllä, aijon olla projektissa mukana itse ja liata sormeni auto asoilla. Turhuus.
En jaksa mielistellä taaskaan ketään, eikä huvita tehdä mitään muutakaan. Mä tarttisin nyt niin kovan piristyksen. Se seuraavaksi tuleva pizza taukokaan ei miellytä. Siitä saa tosin kyllä syyn olla taas vähän läskimpi. Mutta läskiyskin on turhaa.
Mä olen niin erittäin masentava ja turhuuttava juuri nyt ettei mua kiinnosta edes kirjottaa enempää. Ainiin: Terveisiä sille Kaikkoselle; mä en saa joulunakaan olla kännissä. Vittu se on turhaa.
Eilen teki mieli haistatella vaan kaikille (taisin vähän haistatellakin). Tämän päivän olotila on vielä epäselvä, vaikka turhuus tässä vallitsee. Tänäänkään ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa. Turhaa kaikki sellanen.
Turhamaisuuden takia mulla on pää ihan tyhjä. En jaksa ruveta häsläämäänkään, koska sekin tuntuu turhalta. Turhatonta olisi olla kotona peiton alla ja ehkä katsoa vähän L-koodia. Siihen vielä kun viereen saa syömingit ja juomingit niin turhuus loppuu. Turhalta tuntuu sekin, että tänään pitää vaihtaa autoon öljyt. Kyllä, aijon olla projektissa mukana itse ja liata sormeni auto asoilla. Turhuus.
En jaksa mielistellä taaskaan ketään, eikä huvita tehdä mitään muutakaan. Mä tarttisin nyt niin kovan piristyksen. Se seuraavaksi tuleva pizza taukokaan ei miellytä. Siitä saa tosin kyllä syyn olla taas vähän läskimpi. Mutta läskiyskin on turhaa.
Mä olen niin erittäin masentava ja turhuuttava juuri nyt ettei mua kiinnosta edes kirjottaa enempää. Ainiin: Terveisiä sille Kaikkoselle; mä en saa joulunakaan olla kännissä. Vittu se on turhaa.
maanantai 19. marraskuuta 2007
Kiukulla pääsee
Pahin kiukkupurkaukseni on ohi. Ehkä joillekin se oli onneksi. Äskeistä tunnetilaani voisi verrata tuhannen taalan krapulaa. En tosin enää juo, koska kahden siiderin hihityshumalaa ei voi kutsua dokaamiseksi. Kiukkuun pitäisi aina olla syy. Olen niin erimieltä. Omasta mielestäni saan kiukutella milloin haluan, mutten kuitenkaan jaksa katella muiden kiukuttelua. Jos jotain ärsyttää katsoa minun kiukuttelua, niin ohje on hyvin yksinkertainen: ÄLÄ KATSO.
Alan syyttää kiukustani ehdottomasti joulua. En pidä joulusta. PISTE. En pidä niistä killuvista ja välkkyvistä hapan palleroista. En pidä joululahjojen ostosta (tuhlaisin ne kivoihin lahjoihin ostetut rahat mielummin itseeni, koska en koskaan saa sitä lahjaksi mitä halusin). En pidä joulupukista, koska tiedän ettei sitä ole olemassa (olen joskus ollut niin kiltti ja silti en ole saanut lahjaksi mitä halusin). En pidä joululauluista, paitsi silloin keskellä kesää kun olin kännissä (silloin lauloin niitä epävireisesti, tahallani, en kännistä johtuen). En pidä joulukorteista, koska ne on rumia ja kaupasta ostettuja (pidän omatekemistäni joulukorteista, koska niissä on ideaa). En pidä perinne ruuista jouluna (äidin tekemä kinkku ja kastike on kyllä hyvää, ei ne muut jutut).
Edellistä listaa katsoessani, totesin, ettei ihan oikeasti joulussa ole muuta kivaa kuin se että on lomaa. Sillon jos lähtee dokaa, kaikki kattoo kieroon. Entäs sitten jos en pidä joulusta. Joulun voi katekorioida varmaan 24 osaan. Siitäpä teen teille rakkaat lukijat (antteeksi ketkä?) joulukalenterin omalla tyylilläni: 24 masentavaa asiaa joulusta!
Koska työpäiväni lähenee loppuaan, sormeni ovat niin kohmeessa ettei voi kirjottaa (kiitos siitä ilmastoinnin korjauksesta näin marraskuussa, kesällä olisin sitä kaivannut) ja ajattelin vielä kerran tänään hypätä pituutta (polttaa röökiä). Joudun siis lopettamaan tämän masentavan kirjoitukseni sanoin: KOSKA MÄ SANOIN NIIN.
Alan syyttää kiukustani ehdottomasti joulua. En pidä joulusta. PISTE. En pidä niistä killuvista ja välkkyvistä hapan palleroista. En pidä joululahjojen ostosta (tuhlaisin ne kivoihin lahjoihin ostetut rahat mielummin itseeni, koska en koskaan saa sitä lahjaksi mitä halusin). En pidä joulupukista, koska tiedän ettei sitä ole olemassa (olen joskus ollut niin kiltti ja silti en ole saanut lahjaksi mitä halusin). En pidä joululauluista, paitsi silloin keskellä kesää kun olin kännissä (silloin lauloin niitä epävireisesti, tahallani, en kännistä johtuen). En pidä joulukorteista, koska ne on rumia ja kaupasta ostettuja (pidän omatekemistäni joulukorteista, koska niissä on ideaa). En pidä perinne ruuista jouluna (äidin tekemä kinkku ja kastike on kyllä hyvää, ei ne muut jutut).
Edellistä listaa katsoessani, totesin, ettei ihan oikeasti joulussa ole muuta kivaa kuin se että on lomaa. Sillon jos lähtee dokaa, kaikki kattoo kieroon. Entäs sitten jos en pidä joulusta. Joulun voi katekorioida varmaan 24 osaan. Siitäpä teen teille rakkaat lukijat (antteeksi ketkä?) joulukalenterin omalla tyylilläni: 24 masentavaa asiaa joulusta!
Koska työpäiväni lähenee loppuaan, sormeni ovat niin kohmeessa ettei voi kirjottaa (kiitos siitä ilmastoinnin korjauksesta näin marraskuussa, kesällä olisin sitä kaivannut) ja ajattelin vielä kerran tänään hypätä pituutta (polttaa röökiä). Joudun siis lopettamaan tämän masentavan kirjoitukseni sanoin: KOSKA MÄ SANOIN NIIN.
Syövytetty
Joku kävi tyhjentämässä koko mun pään viime yönä. Jäljelle jäi vain tuntuva vitutus ja mielipaha. En jaksa uskoa mitenkään, ettei päässäni liiku mitään. Vaikka tosin ne mulle niitä nappeja syöttää, että saa pään "kipsiin". Mitähän vittua sekin tarkottaa?
Maanantai ja työpäivä pitkän 10 päivän "viikonlopun" jälkeen tuntuu samalta kuin söis paskaa. Maistuu niin pahalle ja haisee ja kattoo ympärilleenkin niin sitä olis tonneittain vaan lisää. Kattoo noita sitruunan happamia naamoja ja alkaa kysyä itseltään: "Mitä vittua mä täällä duunaan?". Se iloinen mies on taas jossain huitelemassa ja sekään ei saa mun irvistystä vääntymään. Aika heikoilla mnnään.
Mulla oli eilen idea, mutta joku mulkero kävi senkin syövyttämässä irti mun mielestä ja nyt mua vasta vituttaakin. Agression purkuun tarttis taas sitä Tyyne kirvestä seitkyt luvulta ja pölkyn, joka niin ei halkee. Aivan perseestä, että pitäis 70 kilsan päähän lähtee sitäki duunaa. Idea pankki on siis ryöstetty.
Nyt vituttaa niin paljon ne niinsanotut iloiset ihmiset. Mä haluan mun kärhämän oloiset kaverit takaisin, joiden kanssa voi puhua tästä syövytyksestä ja maailman kokoisesta vitutuksesta. Mä en sitte rupee kuuntelee yhtään, sitä paskan jauhantaa, ellei se liity siihen että vituttaa. Kaikki iloiset ihmiset on aivan vitusta.
Ehkä tämä aivan äärimmäisen kokoinen vitutus ja mielellinen syövytys johtuu siitä että ne vitun idiootit alotti sen joulun jo. Vittuun joululaulut, vittuun joulukoristeet, vittuun ne happy-joy-joy - joulun toivotukset. MÄ EN NIIN PIDÄ TEITÄ MINÄÄN.
ps. JOULUPUKKIA EI OLE OLEMASSA
Maanantai ja työpäivä pitkän 10 päivän "viikonlopun" jälkeen tuntuu samalta kuin söis paskaa. Maistuu niin pahalle ja haisee ja kattoo ympärilleenkin niin sitä olis tonneittain vaan lisää. Kattoo noita sitruunan happamia naamoja ja alkaa kysyä itseltään: "Mitä vittua mä täällä duunaan?". Se iloinen mies on taas jossain huitelemassa ja sekään ei saa mun irvistystä vääntymään. Aika heikoilla mnnään.
Mulla oli eilen idea, mutta joku mulkero kävi senkin syövyttämässä irti mun mielestä ja nyt mua vasta vituttaakin. Agression purkuun tarttis taas sitä Tyyne kirvestä seitkyt luvulta ja pölkyn, joka niin ei halkee. Aivan perseestä, että pitäis 70 kilsan päähän lähtee sitäki duunaa. Idea pankki on siis ryöstetty.
Nyt vituttaa niin paljon ne niinsanotut iloiset ihmiset. Mä haluan mun kärhämän oloiset kaverit takaisin, joiden kanssa voi puhua tästä syövytyksestä ja maailman kokoisesta vitutuksesta. Mä en sitte rupee kuuntelee yhtään, sitä paskan jauhantaa, ellei se liity siihen että vituttaa. Kaikki iloiset ihmiset on aivan vitusta.
Ehkä tämä aivan äärimmäisen kokoinen vitutus ja mielellinen syövytys johtuu siitä että ne vitun idiootit alotti sen joulun jo. Vittuun joululaulut, vittuun joulukoristeet, vittuun ne happy-joy-joy - joulun toivotukset. MÄ EN NIIN PIDÄ TEITÄ MINÄÄN.
ps. JOULUPUKKIA EI OLE OLEMASSA
lauantai 17. marraskuuta 2007
Itkettääkö sinuakin joskus?
Kun tekee mieli itkeä, ei osaa. Kun ei halua itkeä, sitä vaan itkettää. Kun tietää itkun helpottava, sitä ei saa aikaiseksi millään. Miksi pitää itkeä? Itku on isosta ilosta ja isosta surusta ja joskus jotain pienempää ja kaikkea siltä väliltä. Mieskin itkee. Rohkein mies on se joka uskaltaa naisen edessä itkeä, oli se syy mikä tahansa.
Joskus tuntuu siltä ettei se itku lopu koskaan, joskus odottaa vaan sitä yhtä kyyneltä. Joskus toivoo sitä, että olisi ihana itkeä toisen olkapäätä vasten. Miksi itkemistä pidetään pahana asiana? Tai no ei ihan pahana asiana. Julkisesti kuitenkaan ei saa itkeä muualla kuin hautajaisissa. Tuntuu väärältä, että itkua pitää pidättää viimeiseen asti ja juosta nurkan taakse itkemään, ettei vaan kukaan nää. Joskus tekisi mieli itkeä kaikkien edessä, vaikka tietää mikä se reaktio on heti; "mikähän tolla on kun se noin vollottaa?". Näin se menee. Ihminen ei ole ihiminen jossei se itke, mutta on se häpeä itkeä kun joku näkee.
Yksin peittoon käpertyneenä on helpompi itkeä, vaikka joskus toivookin, että se joku kuulee sen itkun ja vastaa siihen halauksella. Yksin on ikävä itkeä. Kaksin itkeminen on helpompaa. Kolmin itkeminen on jo säälittävää. Eli ryhmässäkin itku on sallittua vain hautajaisissa. Itkeminen ylipäätänsä on kiellettyä jos henkilöitä on enemmän kuin kaksi. Paitsi hautajaisissa. Siellä kaikkien pitäisi itkeä. Olet erillainen jos et itke.
Itku erottaa meidät inhimillisesti. Itku hyvästä ja pahasta. Itku on itku.
Tekee mieli raivota ennemmin kuin itkeä. Silti joskus sen raivonkin jälkeen itku pääsee. Itku voi olla kaunista. Itku voi olla rumaa. Lapsen itku on ruminta. Varsinkin jos se raastaa korvia. Oman lapsen ensimmäinen itku on sulo sointu, ainakin joidenkin mielestä. Jos se on hienoa, niin miksei voi olla käsitystä siitäkin, että olemme enemmän aina ihmisiä kun osaamme itkeä muiden edessä.
Haluan itkeä, huutaa ja raivota. Haluan tuntea itseni ihmiseksi itkemällä sitä paskaa oloa pois, koska se helpottaa. Miksei itketä silloin kun olisi sille otollinen hetki? Haluan vain pois siitä oravan pyörästä, joka pyörittää omaa maailmaani, haluan itkeä ja tuntea. Rikkoa rajoja ja tehdä sen niin että muutkin sen kuulee. En ole yksin, vaikka itkiessä niin tuntuu. Itken kaikkien kuullen. Itken niin ettei se jää epäselväksi. Itken ja huudan.
Jos jäit vielä miettimään miksi itken, huudan ja haluan tehdä... En voi siihen vastata. Kysy ennemmin itseltäsi, koska itkit viimeksi?
Joskus tuntuu siltä ettei se itku lopu koskaan, joskus odottaa vaan sitä yhtä kyyneltä. Joskus toivoo sitä, että olisi ihana itkeä toisen olkapäätä vasten. Miksi itkemistä pidetään pahana asiana? Tai no ei ihan pahana asiana. Julkisesti kuitenkaan ei saa itkeä muualla kuin hautajaisissa. Tuntuu väärältä, että itkua pitää pidättää viimeiseen asti ja juosta nurkan taakse itkemään, ettei vaan kukaan nää. Joskus tekisi mieli itkeä kaikkien edessä, vaikka tietää mikä se reaktio on heti; "mikähän tolla on kun se noin vollottaa?". Näin se menee. Ihminen ei ole ihiminen jossei se itke, mutta on se häpeä itkeä kun joku näkee.
Yksin peittoon käpertyneenä on helpompi itkeä, vaikka joskus toivookin, että se joku kuulee sen itkun ja vastaa siihen halauksella. Yksin on ikävä itkeä. Kaksin itkeminen on helpompaa. Kolmin itkeminen on jo säälittävää. Eli ryhmässäkin itku on sallittua vain hautajaisissa. Itkeminen ylipäätänsä on kiellettyä jos henkilöitä on enemmän kuin kaksi. Paitsi hautajaisissa. Siellä kaikkien pitäisi itkeä. Olet erillainen jos et itke.
Itku erottaa meidät inhimillisesti. Itku hyvästä ja pahasta. Itku on itku.
Tekee mieli raivota ennemmin kuin itkeä. Silti joskus sen raivonkin jälkeen itku pääsee. Itku voi olla kaunista. Itku voi olla rumaa. Lapsen itku on ruminta. Varsinkin jos se raastaa korvia. Oman lapsen ensimmäinen itku on sulo sointu, ainakin joidenkin mielestä. Jos se on hienoa, niin miksei voi olla käsitystä siitäkin, että olemme enemmän aina ihmisiä kun osaamme itkeä muiden edessä.
Haluan itkeä, huutaa ja raivota. Haluan tuntea itseni ihmiseksi itkemällä sitä paskaa oloa pois, koska se helpottaa. Miksei itketä silloin kun olisi sille otollinen hetki? Haluan vain pois siitä oravan pyörästä, joka pyörittää omaa maailmaani, haluan itkeä ja tuntea. Rikkoa rajoja ja tehdä sen niin että muutkin sen kuulee. En ole yksin, vaikka itkiessä niin tuntuu. Itken kaikkien kuullen. Itken niin ettei se jää epäselväksi. Itken ja huudan.
Jos jäit vielä miettimään miksi itken, huudan ja haluan tehdä... En voi siihen vastata. Kysy ennemmin itseltäsi, koska itkit viimeksi?
torstai 8. marraskuuta 2007
Sairastuminen, positiivinen / negatiivinen?
Ensin sanoi lääkäri: No, jos tilanne on tämä ja itsestäsikin tuntuu, ettei kaikki ole hyvin... Anntaan vähän sairaslomaa ja tossa olis viis reseptiä lääkkeitä.
Positiivista:
+ sairasloma
+ lääkäri kuunteli
+ lääkkeillä sai hyvät pöllyt
Negatiivista:
- lääkkeet makso ihan vitusti
- kaikki nälvi mua töissä sairasloman jälkeen
- ei se lääkehöyryn morkkis ollu kivaa
- tekemättömät työt kasaantu töissä
Sitten sanoi se nainen, joka puhuu hiljaa: Jos kerran on noin uupunut, kannattaa harkita lomaa.
Positiivista:
+ sairaslomaa
+ joku käskee lomalle
Negatiivista:
- piti vääntää itkua että se usko
- taas mua nälvitään töissä koska olin pois
- kukaan ei tee töitäni, jos olen pois
Mitä me tästä opimme? Emme yhtään mitään. Lääkärit ja ne naiset, jotka puhuu hiljaa on hyödyllisiä siihen asti, kun ne keksii väliaikaisen ratkaisun sen hetkiseen tilanteeseen. Nykyinen lääkärini on kiinnostunut terveydentilastani, mutta tylsiintynyt ainakun näkee minua vastaan otolla. Se nainen, joka puhuu hiljaa kuuntelee ja kertoo johtopäätöksiä, muttei se koskaan mitään muuta tee kuin kuuntelee. Ja joskus se saattaa vetää ässän hihasta ja kysyä oikeasti jotain tärkeetä. Mitenkäs tästä sitten eteenpäin? Lääkkeitä kouraan ja lisää höyryjä mielelle. Pistetään päät pakettiin ja ootellaan. Aikamoista turhautumista.
Sairastaminen ei ole koskaan kivaa. Vihaan sairaaloita ja aina sairaalssa kävellessä tuntuu että kuolema seuraa. Vaikka kyseessä olisi mädäntynyt kaupungin terveyskeskus, sielläkin tuntuu niin sairaalta, vaikkei itse olisikaan, muuta kuin uusimassa reseptiä. Mietiskelin, että onko SAIRAUS vain olotila? Olotila, johon ammattilaiset keksii hetkellisiä ratkaisuja? Sairastaminen pistää oikeasti miettimään, miksi sairastaa. Sairaus on kauhea sana. Itse olen ilmeisesti sitten mielenterveydellisesti sairas, eli ihmisen kielellä käännettynä hullu. Olenko?
Vanhaan aikaan, jos sairasti, kuoli. Nyt ne valkotakkiset ammattilaiset on keksinyt lääkkeet. Lääkefirmat tekee tänä päivänä miljoonia. Miksi? Ihmiset sairastaa. Kaiken maan vaivaan tungetaan vaan niitä lääkkeitä ja pumpataa lisää lääkkeitä, jos ei se edellinen annos oikein auttanut. Miksi? Lääkefirmat tienaa lisää ja ne niinsanotut sponsori lääkärit sai taas bonuksia lääkefirmoilta.
Kelakin on ihan kiva juttu. Välittääkö se hevonpaskaa siitä, että ihmist sairastaa? No ehkä sen verran, että joistain tietyistä lääkkeistä saa kelakortilla alennuksen, mutta ilman kela korttia, et sitten saa reseptilääkkeitä. Apteekistakaan ei perkele saa ostaa enää kahta pakettia normaalia 400 mg buranaa, koska kaikki on niin nistejä ja sekakäyttäjiä. Mitä? Onko tääkin joku Kelan juttu? Kelalla on myös sellainen hieno asia kuin lääkekatto. Jos vuotuiset lääke ostoksesi ylittävät 650 euroa, lopuista lääkkeistä joutuu itse korvaamaan enää 2%. Kiva. Kuinkahan ne apteekin tädit ja sedät taas kattelee sua kun sä siinä intät että tän vuoden aikana on tullut jo ostettua lääkkeitä 650 euron edestä.. NISTI. Kiitos siitä lääketeollisuus.
Miten muodostaa nyt sitten mielipidettä Suomen terveyden huollosta?
1) Kunnallinen on perseestä
2) Yksityiset tienaa, silläkin että ne kierrättää potilaita spesialistilta toiselle
3) Lääketeollisuudella tienais miljoonia
4) Sairastaminen tulee kalliiksi.
Positiivista:
+ sairasloma
+ lääkäri kuunteli
+ lääkkeillä sai hyvät pöllyt
Negatiivista:
- lääkkeet makso ihan vitusti
- kaikki nälvi mua töissä sairasloman jälkeen
- ei se lääkehöyryn morkkis ollu kivaa
- tekemättömät työt kasaantu töissä
Sitten sanoi se nainen, joka puhuu hiljaa: Jos kerran on noin uupunut, kannattaa harkita lomaa.
Positiivista:
+ sairaslomaa
+ joku käskee lomalle
Negatiivista:
- piti vääntää itkua että se usko
- taas mua nälvitään töissä koska olin pois
- kukaan ei tee töitäni, jos olen pois
Mitä me tästä opimme? Emme yhtään mitään. Lääkärit ja ne naiset, jotka puhuu hiljaa on hyödyllisiä siihen asti, kun ne keksii väliaikaisen ratkaisun sen hetkiseen tilanteeseen. Nykyinen lääkärini on kiinnostunut terveydentilastani, mutta tylsiintynyt ainakun näkee minua vastaan otolla. Se nainen, joka puhuu hiljaa kuuntelee ja kertoo johtopäätöksiä, muttei se koskaan mitään muuta tee kuin kuuntelee. Ja joskus se saattaa vetää ässän hihasta ja kysyä oikeasti jotain tärkeetä. Mitenkäs tästä sitten eteenpäin? Lääkkeitä kouraan ja lisää höyryjä mielelle. Pistetään päät pakettiin ja ootellaan. Aikamoista turhautumista.
Sairastaminen ei ole koskaan kivaa. Vihaan sairaaloita ja aina sairaalssa kävellessä tuntuu että kuolema seuraa. Vaikka kyseessä olisi mädäntynyt kaupungin terveyskeskus, sielläkin tuntuu niin sairaalta, vaikkei itse olisikaan, muuta kuin uusimassa reseptiä. Mietiskelin, että onko SAIRAUS vain olotila? Olotila, johon ammattilaiset keksii hetkellisiä ratkaisuja? Sairastaminen pistää oikeasti miettimään, miksi sairastaa. Sairaus on kauhea sana. Itse olen ilmeisesti sitten mielenterveydellisesti sairas, eli ihmisen kielellä käännettynä hullu. Olenko?
Vanhaan aikaan, jos sairasti, kuoli. Nyt ne valkotakkiset ammattilaiset on keksinyt lääkkeet. Lääkefirmat tekee tänä päivänä miljoonia. Miksi? Ihmiset sairastaa. Kaiken maan vaivaan tungetaan vaan niitä lääkkeitä ja pumpataa lisää lääkkeitä, jos ei se edellinen annos oikein auttanut. Miksi? Lääkefirmat tienaa lisää ja ne niinsanotut sponsori lääkärit sai taas bonuksia lääkefirmoilta.
Kelakin on ihan kiva juttu. Välittääkö se hevonpaskaa siitä, että ihmist sairastaa? No ehkä sen verran, että joistain tietyistä lääkkeistä saa kelakortilla alennuksen, mutta ilman kela korttia, et sitten saa reseptilääkkeitä. Apteekistakaan ei perkele saa ostaa enää kahta pakettia normaalia 400 mg buranaa, koska kaikki on niin nistejä ja sekakäyttäjiä. Mitä? Onko tääkin joku Kelan juttu? Kelalla on myös sellainen hieno asia kuin lääkekatto. Jos vuotuiset lääke ostoksesi ylittävät 650 euroa, lopuista lääkkeistä joutuu itse korvaamaan enää 2%. Kiva. Kuinkahan ne apteekin tädit ja sedät taas kattelee sua kun sä siinä intät että tän vuoden aikana on tullut jo ostettua lääkkeitä 650 euron edestä.. NISTI. Kiitos siitä lääketeollisuus.
Miten muodostaa nyt sitten mielipidettä Suomen terveyden huollosta?
1) Kunnallinen on perseestä
2) Yksityiset tienaa, silläkin että ne kierrättää potilaita spesialistilta toiselle
3) Lääketeollisuudella tienais miljoonia
4) Sairastaminen tulee kalliiksi.
tiistai 6. marraskuuta 2007
Parisuhteista
Eilen illalla olin kovin innokas päästä kirjoittamaan blogiani kotona. Tätähän suurimmaksi osaksi kirjotan täällä vitun toimistossa, missä en jaksa tehdä mitään muuta. Kohtasin sellaisen IHAN PIENEN ongelman. Kannettavaan tietokoneeseen ei saanut sitä vitun internet-yhteyttä. Tämä renttu, joka asuu mun luona, sitten soitti meidän omaan käyttötukeen, joka perkele, oli suojannut kaikki vitun yhteydet internettiin... Siinä sitten käyttötuki ja tää renttu kolme tuntia laitto yhteyksiä kuntoon ja sillon mä jo nukuin.
Parisuhde on aina sitä uhrautumista. Minä sain maata sängyssä ja tuijottaa törkyä, kun tää renttu sitten fiksaili konetta. Hyvä vaihtoehto mun kannalta, koska mua ei olisi kiinnostanut kolmea tuntia puhua moduuleista tai mitä vittua ne ikinä onkaan. Olen täysin tekniikan ihmelapsi, muttei se tarkota sitä että uhrautuisin tietokoneen puolesta. Hyi.
Kuulin eilen päivän huonoimman jutun: "Me ollaan vähän niinkun Roomeo ja Juulia, kielletty rakkaus. Mä olen aito espoolainen ja se on aito vantaalainen...". Ei näin! Vantaa haisee, on mun mielipide, ja Espoossa ei ole vikaa, siellä on vaan vitusti niitä köyhiä. Espoo olisi aina parempi paikka, jos ne kaikki rotuvähemmistöt lähetettäisiin Turkuun ja sitte mentäis porukalla sitä naputtamaan irti ja lähetetään Ruotsiin. En ole rasisti, mutta silti.
Palatakseni tähän päivän huonoimpaan juttuun, nauroin kyllä ja ihan vitusti. En sen takia, että se olisi hauska, vaan siksi, että käy ihan sääliksi. Nykypäivän Romeo ja Julia on täysin määrittelemätön käsite. Kaikki on jo sallittua, tumma mies ottaa vaimokseen vaalean naisen, sano se suku sitten mitä tahansa. Ei mikään ole enää kiellettyä ja niillä pieksämäkeläisilläkin on jo vapaaliput Helsinkiin. Tähän tää maailma menee.
Pelimies saattaa todeta, ettei hänellä ole parisuhdetta, vaan pari suhdetta. Säälittävää sekin. Pitää yrittää pönkittää omia tuntemuksiaan sillä, että kaataa naisia baarissa illat pitkät. Loppujen lopuksi käy niinkuin sille seitkytluvun narkkari-pornotähdelle; kuolee AIDS:iin. Oikein sillekin paskiaiselle. Mitäs teki homopornoa. Siitä aikuisviihdeteollisuus viisastui: käytetään jengi niissä testeissä, ettei ne vitun kovat kuuluisuudet kuole tauteihin. Tosi lupaavaa.
Mun korviin pääsee usein lause: " Te olette niin oksettavan onnellisia, voitteko vittu jo lopettaa". Sori. En lopeta. Olen vitun onnellinen ja oikein kirosanojen kera. Ihminen löytää onnen ja joku toinen tulee mäkättää siitä. Suurimmaksi osaksi, sitä alkaa jo tahallaan olemaan oksettava. Ja vaikkei kaikki sitä tarkoittaisikaan tosissaan, EI kiinnosta. Mun parisuhde toimii sen rentun kanssa. PISTE.
Olisihan se kiva jos maailmassa olisi rauha. Toivokaa samaa, niiltä teidän parisuhteilta.
Parisuhde on aina sitä uhrautumista. Minä sain maata sängyssä ja tuijottaa törkyä, kun tää renttu sitten fiksaili konetta. Hyvä vaihtoehto mun kannalta, koska mua ei olisi kiinnostanut kolmea tuntia puhua moduuleista tai mitä vittua ne ikinä onkaan. Olen täysin tekniikan ihmelapsi, muttei se tarkota sitä että uhrautuisin tietokoneen puolesta. Hyi.
Kuulin eilen päivän huonoimman jutun: "Me ollaan vähän niinkun Roomeo ja Juulia, kielletty rakkaus. Mä olen aito espoolainen ja se on aito vantaalainen...". Ei näin! Vantaa haisee, on mun mielipide, ja Espoossa ei ole vikaa, siellä on vaan vitusti niitä köyhiä. Espoo olisi aina parempi paikka, jos ne kaikki rotuvähemmistöt lähetettäisiin Turkuun ja sitte mentäis porukalla sitä naputtamaan irti ja lähetetään Ruotsiin. En ole rasisti, mutta silti.
Palatakseni tähän päivän huonoimpaan juttuun, nauroin kyllä ja ihan vitusti. En sen takia, että se olisi hauska, vaan siksi, että käy ihan sääliksi. Nykypäivän Romeo ja Julia on täysin määrittelemätön käsite. Kaikki on jo sallittua, tumma mies ottaa vaimokseen vaalean naisen, sano se suku sitten mitä tahansa. Ei mikään ole enää kiellettyä ja niillä pieksämäkeläisilläkin on jo vapaaliput Helsinkiin. Tähän tää maailma menee.
Pelimies saattaa todeta, ettei hänellä ole parisuhdetta, vaan pari suhdetta. Säälittävää sekin. Pitää yrittää pönkittää omia tuntemuksiaan sillä, että kaataa naisia baarissa illat pitkät. Loppujen lopuksi käy niinkuin sille seitkytluvun narkkari-pornotähdelle; kuolee AIDS:iin. Oikein sillekin paskiaiselle. Mitäs teki homopornoa. Siitä aikuisviihdeteollisuus viisastui: käytetään jengi niissä testeissä, ettei ne vitun kovat kuuluisuudet kuole tauteihin. Tosi lupaavaa.
Mun korviin pääsee usein lause: " Te olette niin oksettavan onnellisia, voitteko vittu jo lopettaa". Sori. En lopeta. Olen vitun onnellinen ja oikein kirosanojen kera. Ihminen löytää onnen ja joku toinen tulee mäkättää siitä. Suurimmaksi osaksi, sitä alkaa jo tahallaan olemaan oksettava. Ja vaikkei kaikki sitä tarkoittaisikaan tosissaan, EI kiinnosta. Mun parisuhde toimii sen rentun kanssa. PISTE.
Olisihan se kiva jos maailmassa olisi rauha. Toivokaa samaa, niiltä teidän parisuhteilta.
maanantai 5. marraskuuta 2007
huoh, maanantai, huoh
Tuossa viikonloppuna mökillä ollessa mielessäni vilisi paljon asioita, joita voisin jakaa teidän kanssanne. Nyt pääni on ihan tyhjä ja sormet eivät kirjoita samaa tahtia kuten ennen ja koko ajan pitää niitä vitun kirjoitusvirheitäkin korjata. Tää kaikki johtuu ihan vaan maanantaista.
Tänään istuessani sen liian hiljaa puhuvan ihmisen luona pääsin taas ajatuksista eroon ja se ehdotti mulle lomaa. Ei yhtään pöllömpi idea. Onse kiva pitäää lomaa nyt sitte kun ei se sitte lyhennä sitä ens kesälomaa, jos sitä oikeasti näkisi oikeata kesälomaa ensi kesänä.
Mä yritin kovasti taas miettiä pointtia tälle tämän päivän istunnolle teidän kanssa, mutta mun pää on ihan tyhjä. Mun pitää ilmeisesti pitää taukoa taas hetki ja jatkaa sitten myöhemmin. Mulla on selvästi luovuuden vajetta, kahvi vajetta ja tupakka rippuvuutta.
Palataan asiaan.
Tänään istuessani sen liian hiljaa puhuvan ihmisen luona pääsin taas ajatuksista eroon ja se ehdotti mulle lomaa. Ei yhtään pöllömpi idea. Onse kiva pitäää lomaa nyt sitte kun ei se sitte lyhennä sitä ens kesälomaa, jos sitä oikeasti näkisi oikeata kesälomaa ensi kesänä.
Mä yritin kovasti taas miettiä pointtia tälle tämän päivän istunnolle teidän kanssa, mutta mun pää on ihan tyhjä. Mun pitää ilmeisesti pitää taukoa taas hetki ja jatkaa sitten myöhemmin. Mulla on selvästi luovuuden vajetta, kahvi vajetta ja tupakka rippuvuutta.
Palataan asiaan.
torstai 1. marraskuuta 2007
Kuukauden ensimmäinen päivä
Päivän istunto:
"On vaikeaa olla mukava, kun närästää", näin kuuluu slogani mainoksessa. Voisin muuttaa sen omaan malliini, joka on tämä: "On vaikeaa olla mukava, kun on minä". Mielessäni sattuu ajoittain pyörimään hyviä iskulauseita, mutta ehdoton suosikkini kaikista on seuraava: "Älä tuu mun elämään, kyltissäni lukee läpikulku kielletty". Tämä slogani sai alkunsa jostain todellisesta raivon puuskasta, jonka joku on saanut aikaan. Epäilemättä kyseessä on ollut mieshenkilö, joka on kohdellut minua kaltoin.
Mietin tässä että miksi tällä haisee näin vitusti viinalle. Onko se taas se sama "talkkari"-juoppo täältä meidän töistä, joka aina vähän tykkäilee nautiskella pieniä määriä alkoholia, jemmailee pulloja pitkin poikin varastoa ja joka ajaa vielä päivän päätteeksi kännissä kotiin. Kuulemma krapula voi tulla vaikka joisi kalleinta ja hienointa viskiä. Ottakaamme siitä oppia. Tämä viskihöyry saa nyt ajatukseni katkeilemaan ja kangertelemaan uudella tavalla.
Tottahan toki se eroaa siitä normaalista jumituksesta. Tulin tässä miettineeksi kuinka paljon töitä makaakaan tässä työpöydällä. Onneksi tänään alkaa viikonloppu, mutta se tarkoittaa sitä, että huomisenkin työt pitäisi olla jo valmiina ja tehtynä. Perkele. Kaikkea ne sitten vaatii sen eteen, kun kerrankin pääsee aloittamaan viikonloppunsa ajoissa. Ja sitten toi vitun kärhämä, joka aina katsoo pitkällä tikulla, kun muka teen töitä. Jos joskus saisin valita, lopettaisin sen heti. Ei tollasta kukaan jaksa. Vitun yli-intoilija.
Sain kommenttia siltä rentulta joka asuu mun luona. Se oli pettynyt, koska Häntä ei ole vielä mainittu ollenkaan. Ego kärsii. Tai siis.... Ei, onhan se tietenkin kohteliasta jossain vaiheessa ilmoittaa, etten ole sinkku. Nytkö rupeatte miettimään, miten kukaan voi kestää tälläistä kakkiaista? Voi kiitos!! Taidan olla niin rakastettava, koska osaan olla sarkastinen ja vihaan kaikkea. Miettikääpä sitä, yksinäiset ihmiset.
Aiheesta siihen mikä on tämän päivän blogin otsikko: Tänään ihan oikeasti on marraskuun eka päivä ja tänään päivä vaikuttaa ensimmäiseltä ihan kunnolliselta syyspäivältä, mikä on todella vitun masentavaa. Nyt pitäisi alkaa jo talvi. Miksi Suomessa pitää olla niin vitun kylmä? Mä muutan eläkepäivillä etelään joka talvi. Ja isona mä olen myös rikas. Taas palatakseni tähän päivään: tämä päivä on ihan yhtälailla vitun perseestä kuin kaikki muutkin päivät. Huominen on vielä enemmän perseestä ja sitten loppu illasta alkaa helpottaa kun pääse mökille, ah!
Mökille pääsee rauhottumaan, hiljentymään ja päästämään pois itsestään Helsingin höyryt. Mökillä ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Ainoat pakolliset asiat ovat: nukkuminen, saunominen, syöminen ja haravointi. Eihän siinä ole kuin ne asiat mitä siellä tulee suoritettua. Joskus se mökki ihan saletisti jää meille mummilta perintönä, siis me = minä ja se renttu, joka asuu meillä. Me ollaan mummin lempparit ja ahkerimmat mökin käyttäjät. Tänä viikonloppuna se on neljäs tai viides kerta kun me olemme tämän vuoden aikana olleet mökillä ja ne muut on käynyt kaksi kertaa. Mökille mennään ensi kesänä enemmän. Mä lupaan. Ja sitten, sitten musta tulee ihan vitun mökkihöperö.
Tämän päivän istunto pitää päättää, sillä esimieheni on palannut palaverista ja mun harmikseni vitusti liian aikaisin...
Ps. Taidan kiroilla enemmän suhteessa kiroilevaan siiliin.
"On vaikeaa olla mukava, kun närästää", näin kuuluu slogani mainoksessa. Voisin muuttaa sen omaan malliini, joka on tämä: "On vaikeaa olla mukava, kun on minä". Mielessäni sattuu ajoittain pyörimään hyviä iskulauseita, mutta ehdoton suosikkini kaikista on seuraava: "Älä tuu mun elämään, kyltissäni lukee läpikulku kielletty". Tämä slogani sai alkunsa jostain todellisesta raivon puuskasta, jonka joku on saanut aikaan. Epäilemättä kyseessä on ollut mieshenkilö, joka on kohdellut minua kaltoin.
Mietin tässä että miksi tällä haisee näin vitusti viinalle. Onko se taas se sama "talkkari"-juoppo täältä meidän töistä, joka aina vähän tykkäilee nautiskella pieniä määriä alkoholia, jemmailee pulloja pitkin poikin varastoa ja joka ajaa vielä päivän päätteeksi kännissä kotiin. Kuulemma krapula voi tulla vaikka joisi kalleinta ja hienointa viskiä. Ottakaamme siitä oppia. Tämä viskihöyry saa nyt ajatukseni katkeilemaan ja kangertelemaan uudella tavalla.
Tottahan toki se eroaa siitä normaalista jumituksesta. Tulin tässä miettineeksi kuinka paljon töitä makaakaan tässä työpöydällä. Onneksi tänään alkaa viikonloppu, mutta se tarkoittaa sitä, että huomisenkin työt pitäisi olla jo valmiina ja tehtynä. Perkele. Kaikkea ne sitten vaatii sen eteen, kun kerrankin pääsee aloittamaan viikonloppunsa ajoissa. Ja sitten toi vitun kärhämä, joka aina katsoo pitkällä tikulla, kun muka teen töitä. Jos joskus saisin valita, lopettaisin sen heti. Ei tollasta kukaan jaksa. Vitun yli-intoilija.
Sain kommenttia siltä rentulta joka asuu mun luona. Se oli pettynyt, koska Häntä ei ole vielä mainittu ollenkaan. Ego kärsii. Tai siis.... Ei, onhan se tietenkin kohteliasta jossain vaiheessa ilmoittaa, etten ole sinkku. Nytkö rupeatte miettimään, miten kukaan voi kestää tälläistä kakkiaista? Voi kiitos!! Taidan olla niin rakastettava, koska osaan olla sarkastinen ja vihaan kaikkea. Miettikääpä sitä, yksinäiset ihmiset.
Aiheesta siihen mikä on tämän päivän blogin otsikko: Tänään ihan oikeasti on marraskuun eka päivä ja tänään päivä vaikuttaa ensimmäiseltä ihan kunnolliselta syyspäivältä, mikä on todella vitun masentavaa. Nyt pitäisi alkaa jo talvi. Miksi Suomessa pitää olla niin vitun kylmä? Mä muutan eläkepäivillä etelään joka talvi. Ja isona mä olen myös rikas. Taas palatakseni tähän päivään: tämä päivä on ihan yhtälailla vitun perseestä kuin kaikki muutkin päivät. Huominen on vielä enemmän perseestä ja sitten loppu illasta alkaa helpottaa kun pääse mökille, ah!
Mökille pääsee rauhottumaan, hiljentymään ja päästämään pois itsestään Helsingin höyryt. Mökillä ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Ainoat pakolliset asiat ovat: nukkuminen, saunominen, syöminen ja haravointi. Eihän siinä ole kuin ne asiat mitä siellä tulee suoritettua. Joskus se mökki ihan saletisti jää meille mummilta perintönä, siis me = minä ja se renttu, joka asuu meillä. Me ollaan mummin lempparit ja ahkerimmat mökin käyttäjät. Tänä viikonloppuna se on neljäs tai viides kerta kun me olemme tämän vuoden aikana olleet mökillä ja ne muut on käynyt kaksi kertaa. Mökille mennään ensi kesänä enemmän. Mä lupaan. Ja sitten, sitten musta tulee ihan vitun mökkihöperö.
Tämän päivän istunto pitää päättää, sillä esimieheni on palannut palaverista ja mun harmikseni vitusti liian aikaisin...
Ps. Taidan kiroilla enemmän suhteessa kiroilevaan siiliin.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Pyhäinmiestenpäivä
Tänään astellessani töissä ja oikeasti töitä tehden, tämän puljun duunari toivottelemaan Happy Halloweenia ja ihasteli meidän kaikkien halloween naamareita. Tosin ainoana naisena paikalla sain kehuja että tänään näytin hyvältä, ilman naamaria tai en. Näin alkoi siis tämän päivän herääminen.
Seuraavaksi kohtasin elämäni rakkauden uudessa maaliloistossaan. Tosin sen jälkeen alkoi kiukuttaa ettei ole varaa maalata koko autoa yli. Rahat on loppu kun on tässä puljussa töissä, teki töitä kuinka paljon tahansa.
Siitä tuli taas myöhemmin mieleeni se, että kiitän edelleen sitä vitun kusipäätä, joka kolaroi autoni, jätti pysähtymättä paikalle ja ajoi väärillä kilvillä. Edelleen kiitän sitä vitun poliisilaitosta, joka paskan vertaa välitti autoni kohtalosta, saatika minun hyvinvoinnistani. Paskoja vihanneksia koko laitos täynnä. Rikosilmoitustani täyttänyt poliisisetä oli jo niin juurtunut multaan kiinni, että tuskin kuuli puoliakaan mitä sille puhuttiin. Se ämmä joka kehtasi mulle lauantai aamuna klo 11 soittaa ja kertoa ettei tää homma edisty, vois hankkia elämän. Kuka vitun ääliö "raataa" duunissa lauantaina ja herättelee ihmisiä aamulla aikaisin. Mulla olis voinut olla ihan älytön kankkunen, sillon olisin ainakin lankoja pitkin käyny tappaa sen eukon. Normaalit ihmiset oikeesti nukkuu viikonloppusin.
Ja oikeasti tämän henkisen rikkinäisyyden poisti tämä aurinkoistakin iloisempi mies ja se "pieni" menninkäisduunari. Ja ne siis paikkasivat auton ja kolhut ja vielä ekstrana sain lipan maalausta. Innostuin auton eloisuudesta niin että päätin itse ruveta vaihtamaan öljyt. Luulen että siinä hommassa tulee ruumiita ja palaan edelleen vanhaan taktikkaani: "Anteeksi herra, tarvitsisin hieman apua. Missä täällä on öljyt?" Samalla pyöritellessäni hiuksen haperoita ja räpytellessä kilometrin mittaisia ripsiä. Se toimii aina.
Vaikka olen nainen, osaan vaihtaa lampun, tiedän kuinka tarkistetaan öljyt, kuinka vaihdetaan auton renkaat, osaan lukea manuaalit ja jopa joskus käyttää vekottimia ilman niitä. Osaan olla nainen ja suoriutua miehen työstä. Miksen saa sen mukaista arvostusta? Kaikkien tuijotusten takana piilee ajatus: " Ai toi on se nätti tyttö, sillä taitaa olla vain ulkoiset avut". Olen tyrmäävän näköinen nuori nainen ja siihen päälle vielä fiksu. Osaan vain teettää oikeanlaiset asiat oikeanlaisilla ihmisillä ja hyötyä niistä enemmän. Taidan siis kysyä: kumpi meistä oli se tyhmempi? Sinä joka teit työn, koska räpytin vähän silmiä? Vai minä joka näin hyödyn, kosa työ tuli tehtyä vain ripsien räpyttelyllä?
Siinä taisi olla päivän pähkinä.
Seuraavaksi kohtasin elämäni rakkauden uudessa maaliloistossaan. Tosin sen jälkeen alkoi kiukuttaa ettei ole varaa maalata koko autoa yli. Rahat on loppu kun on tässä puljussa töissä, teki töitä kuinka paljon tahansa.
Siitä tuli taas myöhemmin mieleeni se, että kiitän edelleen sitä vitun kusipäätä, joka kolaroi autoni, jätti pysähtymättä paikalle ja ajoi väärillä kilvillä. Edelleen kiitän sitä vitun poliisilaitosta, joka paskan vertaa välitti autoni kohtalosta, saatika minun hyvinvoinnistani. Paskoja vihanneksia koko laitos täynnä. Rikosilmoitustani täyttänyt poliisisetä oli jo niin juurtunut multaan kiinni, että tuskin kuuli puoliakaan mitä sille puhuttiin. Se ämmä joka kehtasi mulle lauantai aamuna klo 11 soittaa ja kertoa ettei tää homma edisty, vois hankkia elämän. Kuka vitun ääliö "raataa" duunissa lauantaina ja herättelee ihmisiä aamulla aikaisin. Mulla olis voinut olla ihan älytön kankkunen, sillon olisin ainakin lankoja pitkin käyny tappaa sen eukon. Normaalit ihmiset oikeesti nukkuu viikonloppusin.
Ja oikeasti tämän henkisen rikkinäisyyden poisti tämä aurinkoistakin iloisempi mies ja se "pieni" menninkäisduunari. Ja ne siis paikkasivat auton ja kolhut ja vielä ekstrana sain lipan maalausta. Innostuin auton eloisuudesta niin että päätin itse ruveta vaihtamaan öljyt. Luulen että siinä hommassa tulee ruumiita ja palaan edelleen vanhaan taktikkaani: "Anteeksi herra, tarvitsisin hieman apua. Missä täällä on öljyt?" Samalla pyöritellessäni hiuksen haperoita ja räpytellessä kilometrin mittaisia ripsiä. Se toimii aina.
Vaikka olen nainen, osaan vaihtaa lampun, tiedän kuinka tarkistetaan öljyt, kuinka vaihdetaan auton renkaat, osaan lukea manuaalit ja jopa joskus käyttää vekottimia ilman niitä. Osaan olla nainen ja suoriutua miehen työstä. Miksen saa sen mukaista arvostusta? Kaikkien tuijotusten takana piilee ajatus: " Ai toi on se nätti tyttö, sillä taitaa olla vain ulkoiset avut". Olen tyrmäävän näköinen nuori nainen ja siihen päälle vielä fiksu. Osaan vain teettää oikeanlaiset asiat oikeanlaisilla ihmisillä ja hyötyä niistä enemmän. Taidan siis kysyä: kumpi meistä oli se tyhmempi? Sinä joka teit työn, koska räpytin vähän silmiä? Vai minä joka näin hyödyn, kosa työ tuli tehtyä vain ripsien räpyttelyllä?
Siinä taisi olla päivän pähkinä.
maanantai 29. lokakuuta 2007
Maailmanloppu
Kuinka ihanaa onkaan huomata taas mittavampaa maittavan evästelyn jälkeen huomata taas palaavansa työpisteelle, jossa tietokone toimii. Tämä tämän päivänen terapia istuntoni teidän rakkaiden lukijoiden kanssa kertoo siitä kuinka ihania te olette. Kiitos rakkaat lukiat että olette niin kovasti sitä mieltä että olen ylimielinen. Se lämmittää sydäntäni.
Todellisuudessa, jos joku kävelisi vastaan ja kutsuisi minua ylimieliseksi, mahdollisesti ensimmäinen reaktio olisi loukkaantuminen, jota en kyseiselle nimittelijälle kertoisi. Lopputulos olisi se että joku ihminen voi saada niin hyvän kuvan itsestäni tuntematta minua laisinkaan. Viimeisin vaihe tähän teoriaan olisi se että kysyisin: "Miksi?".
Mikä tekee minusta yhtään sen ylimielisemmän ja röyhkämmän kuin se joka minua nimittää. Tämähän kuitenkin on minun oma luomani kysely. Mikä antaa jollekin muulle oikeuden pitää minua minään muuna kuin minuna itsenäni?
Selityksen maku tuntuu jokaisessa puolustelussa, minkä itsestäni muodostan. Miksi?
Onko jotain väärää olla oma itsensä? Tuntea hetkellisesti itsensä niin paljon paremmaksi kuin muut ja kokea edes kerran elämässään olla hallitsija ja maailman valtias, jonka valta on niin mahtavaa että voi kuin jumalan tavoin aiheuttaa maailman lopun jos vain huvittaa.
Entäs sitten? Miksi mun pitää tuntea huonoa omaatuntoa, siitä että toteutan itseäni. Mikä antaa muille oikeuden moittia mua siitä, että mä edes olen? Voisiko joskus tämä kyseinen nimittelijä tarkastella omaa napaansa ja miettiä missä itsessä on vikaa?
Taitaa pistää aika hiljaiseksi. Kyllä mua niin sylettää kun ihmiset osaa olla typeriä.
Onhan se kiva istua kavereiden kanssa ja naureksia kun joku kulkee matcing pair- tuulipuvussa, joka on hankittu silloin parikytä vuotta sitten. Onhan siinä omaa hupia arvostella muita ihmisiä, mutta kuka vittu tulee sanomaan siitä toiselle päin naamaa, tietämättä asiasta mitään?
Kyllä mä nyt kiehun siinä raivon pisteessä onnekkaasti, koska minä otin palautteen, minä nautin palautteesta ja minä saan yksinoikeudella Teille, rakkaat lukiat kertoa, että minä en pidä teitä juuri minään.
Terapian on ohi. Esimies vahtii.
Todellisuudessa, jos joku kävelisi vastaan ja kutsuisi minua ylimieliseksi, mahdollisesti ensimmäinen reaktio olisi loukkaantuminen, jota en kyseiselle nimittelijälle kertoisi. Lopputulos olisi se että joku ihminen voi saada niin hyvän kuvan itsestäni tuntematta minua laisinkaan. Viimeisin vaihe tähän teoriaan olisi se että kysyisin: "Miksi?".
Mikä tekee minusta yhtään sen ylimielisemmän ja röyhkämmän kuin se joka minua nimittää. Tämähän kuitenkin on minun oma luomani kysely. Mikä antaa jollekin muulle oikeuden pitää minua minään muuna kuin minuna itsenäni?
Selityksen maku tuntuu jokaisessa puolustelussa, minkä itsestäni muodostan. Miksi?
Onko jotain väärää olla oma itsensä? Tuntea hetkellisesti itsensä niin paljon paremmaksi kuin muut ja kokea edes kerran elämässään olla hallitsija ja maailman valtias, jonka valta on niin mahtavaa että voi kuin jumalan tavoin aiheuttaa maailman lopun jos vain huvittaa.
Entäs sitten? Miksi mun pitää tuntea huonoa omaatuntoa, siitä että toteutan itseäni. Mikä antaa muille oikeuden moittia mua siitä, että mä edes olen? Voisiko joskus tämä kyseinen nimittelijä tarkastella omaa napaansa ja miettiä missä itsessä on vikaa?
Taitaa pistää aika hiljaiseksi. Kyllä mua niin sylettää kun ihmiset osaa olla typeriä.
Onhan se kiva istua kavereiden kanssa ja naureksia kun joku kulkee matcing pair- tuulipuvussa, joka on hankittu silloin parikytä vuotta sitten. Onhan siinä omaa hupia arvostella muita ihmisiä, mutta kuka vittu tulee sanomaan siitä toiselle päin naamaa, tietämättä asiasta mitään?
Kyllä mä nyt kiehun siinä raivon pisteessä onnekkaasti, koska minä otin palautteen, minä nautin palautteesta ja minä saan yksinoikeudella Teille, rakkaat lukiat kertoa, että minä en pidä teitä juuri minään.
Terapian on ohi. Esimies vahtii.
Maanantaista, maanantaihin ja maanantaihimpaan
Olen nuija. En osaa kielioppia, en osaa taivuttaa. En osaa sitä, en osaa tätä. Yleisesti ottaen tälläinen ei johdu muusta kuin maanantaista. Eli taas vittuun kaikki maanantait kalenterista. Huoh.
Tänä maanantaina lähes kaikki on mennyt putkeen. Torkutin aamulla kelloa vain kahdesti ja olin vain hippusen myöhässä töistä JA silti paikalla ennen kuin pulju avattiin. Töitä on paiskittu heti töihin tulosta saakka, eli kaikista paskimmat hommat taitaa häämöttää seuraavaksi. On syöty yläkerran mätä ravintolassa taas kelvotonta ruuaksi kutsuttua mutavelliä, joka tietenkin sisälsi ne kaikki allergisoivat ainesosat. On näytetty esimiehelle kuinka töitä on tehty ja esitelty niitä tasoilla. On huijattu sitä kärhämää (jota jotkut kutsuvat kolleegaksi) ja saatu taas aiheutettua itselleen aikaisempi vapaus tästä saatanan työelämän vankeudesta. Ja koska nyt kirjoitan blogia (joka on se vitunmoinen muoti-ilmiö olevinaan), vietän toisen puolituntisen "ruokatauon" tähän ylenpaattiseen lorvimiseen. Ah, ihana turhuus.
Viikonloppuna en vaivautunut blogiin mitään merkintöjä tekemään, koska tää paska-logitus ei mee mun ajatuksen mukaisesti samalla tasolla, eli se ei TEE NIINKU MÄ KÄSKEN. Ja kun olin saanut pikku aivosoluni (anteeks mitkä?) kärventymään siitä ilosta mitä tämä ohjelma tuotti lopetin. En voinut soittaa sille VITTUPÄÄ-Kaikkoselle, koska sillä oli sitä Pieksämäkeläistä sakkia seuranaan. Häijyä jengiä. Sunnuntaina päivällä vielä siinä seurueessa haiskahti isolle tuopille kirkasta vodkaa. Tämän ihanan tapaamisen jälkeen ja hajuaisteja kutkuttelevan hetken jälkeen oli ihana mennä pitkästä aikaa syömään, JA VITUT.
Kohteena Ravintola Chico's. Huokaus.
Ensin kaikki oli kivaa ja hienoa viettää sellaista tupla-pariskunta-ihkudaa-keskustelua. Sitten tilattiin piiiiiiitkän pohdinnan jälkeen sapuskat (jotka kaikki tiesivät syövänsä ennen jo MeNyyn avaamista). Tilattiin juomat ja katteltiin siellä kabinetissa rihuvaa kakaralaumaa ja mietittiin jo äänentoistolaitteiston perusteella paikan vaihtoa ja kyräiltiin niitä vitun kakaroita. Helmi, pöytään saapuu juomat. Kattelen siinä aikani sinne kannuun ja totean " täällä on kärpänen".. Tarjoilija kauhuissaan vie sen paskakärpäs-kannullisen limpparia sinne keittiöön ja tuo uuden. Kattelen ja naureskelen uuteen kannuun että mitäs täältä löytyis. Kauhutarinoita jaellessa kaikista Fänsy Pänsy ravintola mogista, odotellaan sitä alkuruokaa. No, nää vitun apinat tuo sitten näiden motsarella tikkujen kanssa sitä vitun vakio sitruuna shittiä. Mä sitten maistan sitä ja koen allergisen reaktion (mä olisin voinut tappaa sen tarjoilijan, ellen olisi ollut kerrankin innoissani tulevasta ruokailust, ainakin olin vielä tässä vaiheessa..). Sen koettelun jälkeen pöytään tulee oikea mössö-kippo. Ruoka kun saapuu pöytään, en voi muuta kuin nauraa ja pyörittää päätäni. Se vitun kokki oli leikannut mun pihvin kahtia. Voi vittu. Se pihvi piti ainakin olla MEDIUM, ja ilmeisesti paskapää-kokki on sitte päättänyt tarkistaa onko se sitä. Vitun nuija. Ennenkun koko tämä ruokailu on päättynyt ja tarjoilija pyytänyt anteeksi ainakin kolme kertaa, koen voivani pahoin. Lopputulos tälle traagiselle ravintola-reissulle, sain jonkin sortin ruokamyrkytyksen. Kiitos ravintola Chico's, en tuu enää ikinä sinne!
Eli viikonloppu oli ihan hanurista, koska sunnuntai pilas sen (vaikka sain vaan maata kotona loppuillan, jippijaijea...). Ja nyt mua alkaa riepoo niin vitusti, että mun on pakko mennä vetää häkää ja kyräillä sitä, että se paska ravintola ei antanut edes alennusta eiliseen traagiseen ja kohtalokkaaseen ruokailuun. Kiitos teille persreiät!
Tänä maanantaina lähes kaikki on mennyt putkeen. Torkutin aamulla kelloa vain kahdesti ja olin vain hippusen myöhässä töistä JA silti paikalla ennen kuin pulju avattiin. Töitä on paiskittu heti töihin tulosta saakka, eli kaikista paskimmat hommat taitaa häämöttää seuraavaksi. On syöty yläkerran mätä ravintolassa taas kelvotonta ruuaksi kutsuttua mutavelliä, joka tietenkin sisälsi ne kaikki allergisoivat ainesosat. On näytetty esimiehelle kuinka töitä on tehty ja esitelty niitä tasoilla. On huijattu sitä kärhämää (jota jotkut kutsuvat kolleegaksi) ja saatu taas aiheutettua itselleen aikaisempi vapaus tästä saatanan työelämän vankeudesta. Ja koska nyt kirjoitan blogia (joka on se vitunmoinen muoti-ilmiö olevinaan), vietän toisen puolituntisen "ruokatauon" tähän ylenpaattiseen lorvimiseen. Ah, ihana turhuus.
Viikonloppuna en vaivautunut blogiin mitään merkintöjä tekemään, koska tää paska-logitus ei mee mun ajatuksen mukaisesti samalla tasolla, eli se ei TEE NIINKU MÄ KÄSKEN. Ja kun olin saanut pikku aivosoluni (anteeks mitkä?) kärventymään siitä ilosta mitä tämä ohjelma tuotti lopetin. En voinut soittaa sille VITTUPÄÄ-Kaikkoselle, koska sillä oli sitä Pieksämäkeläistä sakkia seuranaan. Häijyä jengiä. Sunnuntaina päivällä vielä siinä seurueessa haiskahti isolle tuopille kirkasta vodkaa. Tämän ihanan tapaamisen jälkeen ja hajuaisteja kutkuttelevan hetken jälkeen oli ihana mennä pitkästä aikaa syömään, JA VITUT.
Kohteena Ravintola Chico's. Huokaus.
Ensin kaikki oli kivaa ja hienoa viettää sellaista tupla-pariskunta-ihkudaa-keskustelua. Sitten tilattiin piiiiiiitkän pohdinnan jälkeen sapuskat (jotka kaikki tiesivät syövänsä ennen jo MeNyyn avaamista). Tilattiin juomat ja katteltiin siellä kabinetissa rihuvaa kakaralaumaa ja mietittiin jo äänentoistolaitteiston perusteella paikan vaihtoa ja kyräiltiin niitä vitun kakaroita. Helmi, pöytään saapuu juomat. Kattelen siinä aikani sinne kannuun ja totean " täällä on kärpänen".. Tarjoilija kauhuissaan vie sen paskakärpäs-kannullisen limpparia sinne keittiöön ja tuo uuden. Kattelen ja naureskelen uuteen kannuun että mitäs täältä löytyis. Kauhutarinoita jaellessa kaikista Fänsy Pänsy ravintola mogista, odotellaan sitä alkuruokaa. No, nää vitun apinat tuo sitten näiden motsarella tikkujen kanssa sitä vitun vakio sitruuna shittiä. Mä sitten maistan sitä ja koen allergisen reaktion (mä olisin voinut tappaa sen tarjoilijan, ellen olisi ollut kerrankin innoissani tulevasta ruokailust, ainakin olin vielä tässä vaiheessa..). Sen koettelun jälkeen pöytään tulee oikea mössö-kippo. Ruoka kun saapuu pöytään, en voi muuta kuin nauraa ja pyörittää päätäni. Se vitun kokki oli leikannut mun pihvin kahtia. Voi vittu. Se pihvi piti ainakin olla MEDIUM, ja ilmeisesti paskapää-kokki on sitte päättänyt tarkistaa onko se sitä. Vitun nuija. Ennenkun koko tämä ruokailu on päättynyt ja tarjoilija pyytänyt anteeksi ainakin kolme kertaa, koen voivani pahoin. Lopputulos tälle traagiselle ravintola-reissulle, sain jonkin sortin ruokamyrkytyksen. Kiitos ravintola Chico's, en tuu enää ikinä sinne!
Eli viikonloppu oli ihan hanurista, koska sunnuntai pilas sen (vaikka sain vaan maata kotona loppuillan, jippijaijea...). Ja nyt mua alkaa riepoo niin vitusti, että mun on pakko mennä vetää häkää ja kyräillä sitä, että se paska ravintola ei antanut edes alennusta eiliseen traagiseen ja kohtalokkaaseen ruokailuun. Kiitos teille persreiät!
perjantai 26. lokakuuta 2007
Vitun paska perjantai
Liittyen tuohon äskeiseen kirjoittamaani tekstiin...
Tää perjantai on perseestä. Ennenkuin pääsin edes tallentamaan ensimmäistä blogi kirjoitustani tapahtui seuraavia:
1. Jotenkin kummasti tämä vitun paska tietokone päätti sulkea itse itsensä, ELI SE EN OLLUT MINÄ!!!
2. Menin hermo röökille ja siellä työpaikan äijät haukku naisia.
3. Rupesin syömään taas Beast Poppia ja mun tukka tarttu kiinni siihen. Vitun tahma tikkarit.
4. Soitin henkiseen tukeen, eli tässä blogissa niin kutsuttu Paska Kaikkoselle. Ei se muija oo niin paksa kuten mä sitä hellästi nimitän.
5. Sit mä en enää tiennyt mistä mä voisin kiukutella. Muuta kuin siitä että mä en osaa kirjoittaa koskaan oikein yhdyssanoja.
6. Mun pää tyhjeni just ja kaikkeen kiukutteluun voi käyttää lausahdusta: KOSKA MÄ SANOIN NIIN.
Tää perjantai on perseestä. Ennenkuin pääsin edes tallentamaan ensimmäistä blogi kirjoitustani tapahtui seuraavia:
1. Jotenkin kummasti tämä vitun paska tietokone päätti sulkea itse itsensä, ELI SE EN OLLUT MINÄ!!!
2. Menin hermo röökille ja siellä työpaikan äijät haukku naisia.
3. Rupesin syömään taas Beast Poppia ja mun tukka tarttu kiinni siihen. Vitun tahma tikkarit.
4. Soitin henkiseen tukeen, eli tässä blogissa niin kutsuttu Paska Kaikkoselle. Ei se muija oo niin paksa kuten mä sitä hellästi nimitän.
5. Sit mä en enää tiennyt mistä mä voisin kiukutella. Muuta kuin siitä että mä en osaa kirjoittaa koskaan oikein yhdyssanoja.
6. Mun pää tyhjeni just ja kaikkeen kiukutteluun voi käyttää lausahdusta: KOSKA MÄ SANOIN NIIN.
Nyt riitti!
MÄ LUOVUTAN, piste.
Ensimmäinen asia missä mä luovutin oli se vitun bubbles.
Toinen asia oli se että mä olen vinkunut mielessäni lujaa ja kauan siitä että mä aloitan blogin kirjoittamisen ennekuin siitä tulee mikään vitun hirveen ihmeellinen muoti-ilmiö. Ja lopulta mä tein päätöksen että mä en aloita sitä koskaan. Ja nyt mä luovutin ja peti itseni (ihan niinkun en sitä koskaan tekisi.. lupaan laihduttaa jne..).
Mä meinasin lopettaa iloisena olemisen ja sitten aloittaa mököttämisen. MUTTA sitten tähän mun työpisteelle astelee se äijä, joka ei koskaan ole huonolla tuulella. Se ei vaikuta aina onneksi mun apaattisuuteen aina. Nyt mä en voinut vastustaa sitä suurta huudahdusta: "Mitä, mitä, mitä?! SÄ toit mulle uuden tutti-karkin (Beast Pop)!" Ja nyt mua alkaa jo melkein kiukuttaa hyvän tuulisuus, koska yleisesti ottaen tää on paska päivä KUITENKIN.
Okei, eli se oli kolmas asia missä mä luovutin. Vittu.
Neljättä asiaa mä en enää edes muista ja nyt mua ei huvita muistaa, koska Beast Pop vie kaiken mun ylimääräisen ajattelun. Se on vaan niiiiiiiiin hyvää.
Ainii, mä luovutin siinäkin että mä eilen taas pääsin Stockmannille ja en taaskaan lähtenyt sieltä tyhjin käsin. Näin voi aina käydä vaan mulle.
Nyt kun mä oon tän hienon ja mahtavan ensimmäisen blogini saanut aloitettua, saatte kaikki syyttää sitä vitun Kaikkosta. Mä en siis ota tästä mitään vastuuta, enkä yhtään valitusta vastaan. Mua ei kiinnosta.
Nyt riitti paskanjauhaminen. Mua ei huvita. Mä jatkan kiukuttelua ja vaivun epätoivoon tän blogin muokkauksen kanssa. Ja se miksi tää blogin paska on pinkki, johtuu siitä, että mä olen ikuisesti pissis, enkä pääse siitä mihinkään. Kiitos. Nyt alkaa masennus siitä, että olen edelleeeeeeeeeenkin töissä.
Kiitos.
Ensimmäinen asia missä mä luovutin oli se vitun bubbles.
Toinen asia oli se että mä olen vinkunut mielessäni lujaa ja kauan siitä että mä aloitan blogin kirjoittamisen ennekuin siitä tulee mikään vitun hirveen ihmeellinen muoti-ilmiö. Ja lopulta mä tein päätöksen että mä en aloita sitä koskaan. Ja nyt mä luovutin ja peti itseni (ihan niinkun en sitä koskaan tekisi.. lupaan laihduttaa jne..).
Mä meinasin lopettaa iloisena olemisen ja sitten aloittaa mököttämisen. MUTTA sitten tähän mun työpisteelle astelee se äijä, joka ei koskaan ole huonolla tuulella. Se ei vaikuta aina onneksi mun apaattisuuteen aina. Nyt mä en voinut vastustaa sitä suurta huudahdusta: "Mitä, mitä, mitä?! SÄ toit mulle uuden tutti-karkin (Beast Pop)!" Ja nyt mua alkaa jo melkein kiukuttaa hyvän tuulisuus, koska yleisesti ottaen tää on paska päivä KUITENKIN.
Okei, eli se oli kolmas asia missä mä luovutin. Vittu.
Neljättä asiaa mä en enää edes muista ja nyt mua ei huvita muistaa, koska Beast Pop vie kaiken mun ylimääräisen ajattelun. Se on vaan niiiiiiiiin hyvää.
Ainii, mä luovutin siinäkin että mä eilen taas pääsin Stockmannille ja en taaskaan lähtenyt sieltä tyhjin käsin. Näin voi aina käydä vaan mulle.
Nyt kun mä oon tän hienon ja mahtavan ensimmäisen blogini saanut aloitettua, saatte kaikki syyttää sitä vitun Kaikkosta. Mä en siis ota tästä mitään vastuuta, enkä yhtään valitusta vastaan. Mua ei kiinnosta.
Nyt riitti paskanjauhaminen. Mua ei huvita. Mä jatkan kiukuttelua ja vaivun epätoivoon tän blogin muokkauksen kanssa. Ja se miksi tää blogin paska on pinkki, johtuu siitä, että mä olen ikuisesti pissis, enkä pääse siitä mihinkään. Kiitos. Nyt alkaa masennus siitä, että olen edelleeeeeeeeeenkin töissä.
Kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)