Viikolopun jäljiltä

Taas on tullut se ihana ja ah niin odotettu maanantai. Maanatai aamuna kun herää taas ennen kuutta, että joskus voisi olla ajoissa töissä, tulee miettineeksi aamu pöhnässä, joka tuntuu lähes kpulalta, että miksi vitussa aina pitää olla maanantai? Maanatai aamuna aina jotain on vituillaan. Kuten oli taas tänäänkin. Heti työpaikalle saavuttua ja koneen avattuani, sain soittaa käyttö tukeen: "EI TOIMI".

Eilen sain kunnon välähdyksen ja sen perusteella tein päätöksiä. Aijon pilkata masennusta ja tehdä siitä niin paljon pilaa, ettei sitä ole enää olemassa. Mielestäni tämä on hieno päätös. Se vittupää Kaikkonen on jo ehtinyt sanoa, että asenteeni tätä "sairautta" kohtaan on mitä mainoin. Aijon haistattaa sillekin pitkät vitut, kuten kaikelle muullekin yleensä.

Perjantaina tämä tulva mafiosomamma sai elämänsä parhaimmat naurut mafiosojen lempi paikassa, Casinolla. Paikalle saapui kolme helvetin äänekästä pissistä. Kaikki ne juntti pukeiset ihmiset tuijotti niitä. Lopulta kaikki tuijottivat minua, sillä nauroin ja osoitin niitä sormella. Kommentti yhdeltä vetyperoksidi plondilta oli: "siis vittu mitä paskaa". Niiiin stereotypiaa. Nauroin ja nauroin ja nauroin. Kesti noin 5 minuuttia rauhoittua ja pureskelin kynsiä hykerrellen samalla juuri tapahtuneelle. Ehanata.

Nyt tuli päätetyksi se, että pitää perustaa oma mafia. Minä ehdottomasti tulen olemaan se ykkös mafiamamma. Siitä ei tingitä. Tuli tästäkin mieleeni, että kumpi parisuhteessani on enemmän mafioso, minä vai se renttu, joka asuu meillä? Kaikkosen mielipidettä kaivataan taas. Suomen minimafia. Kaikkonen joinaa, ja siltä ei kysytä mitään. Vaikka sillä on se vantaalainen, jolla on se vitun kummallinen kaveri, mä otan sen silti mun mafiaan. Se vantaalainen on sama kuin sellainen ulkomaalaisvahvistus. Ja se sen outo kaveri on vähän niinku sitte se sekopää, joka on aina valmis ampumaan kelle tahansa kuulan otsaan. Että näin. Minimafia on valmis. Sitten kun tää juttu laajenee, se on Vähän-isompi-Minimafia.

Idearikkaus voi olla tänään vauhdissaan. Mietin kuinka voisin voittaa lotossa tänään, vaikka lottoarvonta meni lauantaina ja unohdin lotota ja seuraava arvonta on sitten tämän viikon lauantaina. Olen myös arvioinut erinäisiä asioita viikonloppuna, kuten sen että ONNEKSI en ole LANDE. Tulin käyneeksi eräillä messuilla viikonloppuna.

Messuilla menin ihan sekaisin, koska näin possuja ja menin niiden kummallisten pikku ihmisten kanssa sinne samaan possu karsinaan. Mä hymyilin tietysti kaikista leveiten ja tämä ikuistettiin digikameralla. Olen niin ylpeä itsestäni! Sitten näin laamoja (tai alpakkeja), lampaita, heppoja ja mini heppoja ja sitten lemmuja ja vähän erillaisia lemmuja ku ne tavalliset. Mutta se sonni. Se paino kevyet 1132 kiloa. Tämä rakas renttu, joka asuu meillä, kuvasi luonnollisesti sitäkin. Kuvaskulmat oli aika mielenkiintoisia. Sen sonnin persreikä tuli oikein tsuumattuna ja tietenkin sen säkit, tai no toinen kives. Sen sonnin kivekset oli aikalailla jalkapallon kokoset. Sitten tämä rakas renttu totesi jotain mitä ei voi unohtaa: "Me katottiin yläasteella sonnin spermaa. Ne siittiöt näki ihan silmällä". Kaikkea sitten siellä yläasteella joutuu kattelee.

Ennen tätä eläin kokemusta käytiin syömässä StoraEnson piikkiin. "Arvoisat metsänomistajat". Vitut mulla mitään mettää ole. Mä en ole niin lande ja rikas siihen päälle. Irina Bjöklund soitti sahalla siinä tilaisuudessa. Se oli aika mielenkiintoista. Se ihan oikeesti kuulosti veikeeltä. Onneksi mä en yrittänyt sitä kotona. Olis voinut tulla paljon katkenneita sormia. StoraEnson piikkiin olis voinut vetää tunnissa kunnon tumut. Tosin tyydyin vain lasiin valkkaria, koska tuntui siltä, ettei kehtaa lauantaina kello neljän aikaa olla kännissä. Tosin, on ne työttömät ja juopotkin.

Viikonlopun rauhaisan elon jälkeen tuntuu lähen kurjuudelta palata tänne töihin ja katsoa tätä sakkia. Tosin tätä väkeä tulee ikävä, jos sen uuden työpaikan saan. Sitten voi olla, että blogin kirjoittelu työaikana pienenee. Tosin, ehtii sitä ehkä kotonakin. Työinspiraatiota voi löytyä enemmän kun työstä maksetaan kohtuu korvaus. Ainakin siis enemmän kuin nyt. Täällä tunnen olevani alipalkattu, ylityöllistetty (tosin en taida koskaan edes tehdä töitä, mutta siitänkin voisi maksaa enemmän) ja aliarvostettu. Kollegani kärhämä on se kaikista kauhein asia työssä. Tosin siitäkin saa olla erossa aina vähintään puoliotista tuntia päivässä. ONNEKSI.

Koska nyt tuntuu siltä, että vain jaarittelen, koska en jaksa lähteä röökille, voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes yrittää. Suora tie kahvikoneelle ja sauhulle. Puolen tunnin välein olisi ihan hyvä käydä röökillä, ja en muuten aijo lopettaa tai tehdä niinkuin Kaikkonen tekee. HAHAHAHAH. Kiitos ja näkemiin.