Pahin kiukkupurkaukseni on ohi. Ehkä joillekin se oli onneksi. Äskeistä tunnetilaani voisi verrata tuhannen taalan krapulaa. En tosin enää juo, koska kahden siiderin hihityshumalaa ei voi kutsua dokaamiseksi. Kiukkuun pitäisi aina olla syy. Olen niin erimieltä. Omasta mielestäni saan kiukutella milloin haluan, mutten kuitenkaan jaksa katella muiden kiukuttelua. Jos jotain ärsyttää katsoa minun kiukuttelua, niin ohje on hyvin yksinkertainen: ÄLÄ KATSO.
Alan syyttää kiukustani ehdottomasti joulua. En pidä joulusta. PISTE. En pidä niistä killuvista ja välkkyvistä hapan palleroista. En pidä joululahjojen ostosta (tuhlaisin ne kivoihin lahjoihin ostetut rahat mielummin itseeni, koska en koskaan saa sitä lahjaksi mitä halusin). En pidä joulupukista, koska tiedän ettei sitä ole olemassa (olen joskus ollut niin kiltti ja silti en ole saanut lahjaksi mitä halusin). En pidä joululauluista, paitsi silloin keskellä kesää kun olin kännissä (silloin lauloin niitä epävireisesti, tahallani, en kännistä johtuen). En pidä joulukorteista, koska ne on rumia ja kaupasta ostettuja (pidän omatekemistäni joulukorteista, koska niissä on ideaa). En pidä perinne ruuista jouluna (äidin tekemä kinkku ja kastike on kyllä hyvää, ei ne muut jutut).
Edellistä listaa katsoessani, totesin, ettei ihan oikeasti joulussa ole muuta kivaa kuin se että on lomaa. Sillon jos lähtee dokaa, kaikki kattoo kieroon. Entäs sitten jos en pidä joulusta. Joulun voi katekorioida varmaan 24 osaan. Siitäpä teen teille rakkaat lukijat (antteeksi ketkä?) joulukalenterin omalla tyylilläni: 24 masentavaa asiaa joulusta!
Koska työpäiväni lähenee loppuaan, sormeni ovat niin kohmeessa ettei voi kirjottaa (kiitos siitä ilmastoinnin korjauksesta näin marraskuussa, kesällä olisin sitä kaivannut) ja ajattelin vielä kerran tänään hypätä pituutta (polttaa röökiä). Joudun siis lopettamaan tämän masentavan kirjoitukseni sanoin: KOSKA MÄ SANOIN NIIN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti