Kuukauden ensimmäinen päivä

Päivän istunto:

"On vaikeaa olla mukava, kun närästää", näin kuuluu slogani mainoksessa. Voisin muuttaa sen omaan malliini, joka on tämä: "On vaikeaa olla mukava, kun on minä". Mielessäni sattuu ajoittain pyörimään hyviä iskulauseita, mutta ehdoton suosikkini kaikista on seuraava: "Älä tuu mun elämään, kyltissäni lukee läpikulku kielletty". Tämä slogani sai alkunsa jostain todellisesta raivon puuskasta, jonka joku on saanut aikaan. Epäilemättä kyseessä on ollut mieshenkilö, joka on kohdellut minua kaltoin.

Mietin tässä että miksi tällä haisee näin vitusti viinalle. Onko se taas se sama "talkkari"-juoppo täältä meidän töistä, joka aina vähän tykkäilee nautiskella pieniä määriä alkoholia, jemmailee pulloja pitkin poikin varastoa ja joka ajaa vielä päivän päätteeksi kännissä kotiin. Kuulemma krapula voi tulla vaikka joisi kalleinta ja hienointa viskiä. Ottakaamme siitä oppia. Tämä viskihöyry saa nyt ajatukseni katkeilemaan ja kangertelemaan uudella tavalla.

Tottahan toki se eroaa siitä normaalista jumituksesta. Tulin tässä miettineeksi kuinka paljon töitä makaakaan tässä työpöydällä. Onneksi tänään alkaa viikonloppu, mutta se tarkoittaa sitä, että huomisenkin työt pitäisi olla jo valmiina ja tehtynä. Perkele. Kaikkea ne sitten vaatii sen eteen, kun kerrankin pääsee aloittamaan viikonloppunsa ajoissa. Ja sitten toi vitun kärhämä, joka aina katsoo pitkällä tikulla, kun muka teen töitä. Jos joskus saisin valita, lopettaisin sen heti. Ei tollasta kukaan jaksa. Vitun yli-intoilija.

Sain kommenttia siltä rentulta joka asuu mun luona. Se oli pettynyt, koska Häntä ei ole vielä mainittu ollenkaan. Ego kärsii. Tai siis.... Ei, onhan se tietenkin kohteliasta jossain vaiheessa ilmoittaa, etten ole sinkku. Nytkö rupeatte miettimään, miten kukaan voi kestää tälläistä kakkiaista? Voi kiitos!! Taidan olla niin rakastettava, koska osaan olla sarkastinen ja vihaan kaikkea. Miettikääpä sitä, yksinäiset ihmiset.

Aiheesta siihen mikä on tämän päivän blogin otsikko: Tänään ihan oikeasti on marraskuun eka päivä ja tänään päivä vaikuttaa ensimmäiseltä ihan kunnolliselta syyspäivältä, mikä on todella vitun masentavaa. Nyt pitäisi alkaa jo talvi. Miksi Suomessa pitää olla niin vitun kylmä? Mä muutan eläkepäivillä etelään joka talvi. Ja isona mä olen myös rikas. Taas palatakseni tähän päivään: tämä päivä on ihan yhtälailla vitun perseestä kuin kaikki muutkin päivät. Huominen on vielä enemmän perseestä ja sitten loppu illasta alkaa helpottaa kun pääse mökille, ah!

Mökille pääsee rauhottumaan, hiljentymään ja päästämään pois itsestään Helsingin höyryt. Mökillä ei tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua. Ainoat pakolliset asiat ovat: nukkuminen, saunominen, syöminen ja haravointi. Eihän siinä ole kuin ne asiat mitä siellä tulee suoritettua. Joskus se mökki ihan saletisti jää meille mummilta perintönä, siis me = minä ja se renttu, joka asuu meillä. Me ollaan mummin lempparit ja ahkerimmat mökin käyttäjät. Tänä viikonloppuna se on neljäs tai viides kerta kun me olemme tämän vuoden aikana olleet mökillä ja ne muut on käynyt kaksi kertaa. Mökille mennään ensi kesänä enemmän. Mä lupaan. Ja sitten, sitten musta tulee ihan vitun mökkihöperö.

Tämän päivän istunto pitää päättää, sillä esimieheni on palannut palaverista ja mun harmikseni vitusti liian aikaisin...

Ps. Taidan kiroilla enemmän suhteessa kiroilevaan siiliin.