Se ruma lista "mitä haluan parisuhteelta"

Kun netissä alkaa pyöriä kirjoitus niin kaikki bloggaajat tarttuvat siihen ja alkavat kertomaan mitä se olisi itelle. Jokainen postaus on varmasti tärkeä. Mutta se nyt on vaan taas trendinä kirjoittaa siitä mikä nyt puhuttaa. Eniten ärsyttää että sitä alkoi myös miettimään itse. Käsitys siitä mitä ennen halusin vain eroaa hyvin paljon nykyisestä. Oli ilo ehkä lukea kirjoitusta, jossa joku muu ehti todeta sen että haluaa normimittareista poikkeavan parisuhteen. Tiedän että sen suhteen olisin halunnut itsekin. Tiedän mitä siltä olisin tasan tarkkaan halunnut. On aina helpompaa sanoa mitä ei missään nimessä halua. On paljon helpompaa myös tyytyä siihen mitä saa. Mutta osaanko sanoa että mitä haluaisin sen olevan jonkun muun kanssa? Mä tiedän että voisin olla loppuelämäni ihmisen kanssa jonka kanssa ei tarvitsisi muuttaa yhteen ja olla joka päivä. Mä tiedän että mä haluaisin molemmille vapauden tehdä mitä parhaaksi näkee. Ja silti toivoisin että sen päätöksen hetken tullen seuraavana aamuna löytäisin sen rakkauden mun vierestä. Muutenkin deittailu on itsessään niin hankalaa ettei sitä edes usko löytävänsä ketään ja luopuu vaan toivosta sen suhteen että löytäisi ihmisen jonka kanssa herätä aamulla. Ja vielä että se ihminen haluaa samaa. Joka kerta kun tapaa uuden ihmisen käy päässään mielessään listausta mitä siinä ihmisessä on ja mitä siitä puuttuu. Ihan kun kaiken pitäisi olla siinä paketissa valmiina. Ei saisi olla yhtään virhettä. Ei voi ymmärtää heti tavatessa että ne muka toisen virheet voi olla parasta tulevaisuudessa, niitä asioita mitä jopa oppii rakastamaan. Kaikki pitäisi saada valmiisti kauniissa rasiassa jonka päällä on rusetti. Ja silti en edes tiedä mitä sieltä rasiasta pitäisi löytyä. Listattuna ne asiat mitä haluaa alkaisi kuitenkin vain "täydellinen". Vaikka sellaista ei ole. Tiedän vain mitä halusin siitä ihmisestä jonka jo menetin.