Kiittäen ja rakkaudella

Oi te rakkaat lukijat!

Olen melkein unohtanut kiittää ja pahoitella teitä / teidän puolesta! Koska olen itserakas paskiainen ja rakastan itseäni niin että pinkit huulikiillot kuluvat siihen kun pussailen omakuvaani peilistä.

Olen tänään (huom, MAANANTAI) niin kiitollinen teille kaikille rakkaille lukijoille. Joskaan harrasta sarkastisuutta mihinkään suuntaan, voin vain todeta, että kaikki on tänään niin ihanaa! Kiitos rakkaat lukijani, siitä, että ihannoitte minua. Olen niin ylpeä sanoessani omistavani teidät! IHANAA IHANAA.

Todellisuudessa jos uskoit TAAS kaiken mitä sanoin...(ihan vitun iso huokaus)... Helvetti soikoon. Koska tämän vitun maanantain takia kärsin, kärsin ja kärsin.. Kuten myös esimieheni näyttää kärsivän... Uskon todella vasta huomenna, että maanantaillekin on joku syy.

Olisin todella halunnut laittaa esimiehellenikin hieman pinkeää huulikiiltoa ihan vain "piristääkseni" hänen päiväänsä. Todellinen lopputulos oli; lisäsin sitä pissiskiiltoa omaan naamaani, enkä edelleenkään näytä yhtään nätimmältä. Todella hienoa on tietenkin se, että pissispuhelimeni on aivan täysin saman värinen kuin pissishuulikiiltoni. Koska tämä vitun näppäimistö on taas minua vastaan päätän lopettaa tämän pissistelyn sanoin: vitunvitunvitunvvitunvittu.

Luonne analyysiä

Viikonloppuna ehti mietiskelemään pitkästä aikaa asioita. Ensimmäinen vapaa oli lauantaina 12 työpäiväputken jälkeen. Tein mielessäni pitkästä aikaa luonne analyysiä itsestäni ja muista. Olen mennyt tekemään lupauksen, että lopetan muiden psykoanalysoimisen (en tietenkään luvannut lopettaa sen tekemistä keskenäni). Koska tästä lupauksesta on kulunut jo useampi vuosi, ja ajattelin ihan vain kiusallani sen rikkoa..... HAHAHA. Aijon tehdä koko viikon läheisistäni analyysejä, tykkäsivät siitä tai ei.

Koska itsestäni oli tarkoitus juuri tällä hetkellä tehdä oma-analyysi, aijon siirtää sen sellaiseen hetkeen, jolloin teen vähemmän kuolemaa... Tämän hetkinen olotilani ei anna myöden luovalle ajatelulle. Oksettaa ja särkee päähän. JA vittu EN ole raskaana PISTE. Kärsin migreenistä, EN raskaudesta. Minä en lapsia hanki perkele. Asiaan palatakseni omasta analyysistäni, teen sen hetkellä, kun voin paremmin, enkä vetele ranteita auki. Kiitos

HAA

Ja minähän päätin tämän koko perjantain vittumaisuudessaan olla kirjottamatta mitään vitun blogia. Mutta sitten kävi sellainen kummallinen tapahtuma, joka todella sai minut hetkeksi hiljaiseksi ja vaan huokailemaan...

Kaksi kokonaista päivää (AINAKIN) olen uudella työpaikalla yrittänyt saada itselleni halausta (eli toisinsanoen halihuoraa, koska olen ehkä vähän halausriippuvainen). Edellisellä työpaikalla minulla oli halikaveri, jota sai halata niin paljon kuin halusi.

Nyt sain halauksen. Ison halauksen ja huokaisin helpotuksesta ja jäin virnistelemään. Kiitos Olavi kun pelastit minun perjantain ! :)

psssst.

Vielä lisäyksenä kuinka ihana torstai voi olla;

voitin tuhannen euron arvoisen liikuntalahjasetelin.

KIIITTOS.

Tämän päivän ja tulevan kesän haaveita

Jesh, jesh, jesh!!! Kauan odottamani paketti saapui eilen kotiin kuljetettuna!! Olin ihan nukuksissa silloin kun minulle soitettiin, että tullaan käymään. Sen jälkeen väsymys katosi totaallisesti, koska tiesin mitä kohta oven taakse kiikutetaan. Paketti käteen ja revin sen heti auki. Siellä se oli! Maailman ihanin pissispuhelin!! SE PINKKI!! Tätä kun olen jauhanut viimeiset 2 kk ja odotukseni loppui, olen niiiiiiiin onnessani.

Olen etsiskellyt sellaista täydellistä salille kannettavaa "jumppa"kassia. Löysin sen ihanuuden noin kuukausi sitten. Viikon hirveän kaivamisen jälkeen, erittäin turhautuneena olin valmis jo tilaamaan sen ihanasta maasta nimeltä Yhdysvallat. Vitun jenkit olisivat tietenkin halunneet rahti kuluja pienelle paketille 89 dollaria. Eli noin 4 kertaa enemmän kuin mitä se laukku maksoi... Vitun jenkit, vitun puska.

Nyt sitten eilen ylitin kynnykseni ja soitin maahantuojalle. Sieltä sitten läheteltiin sähköpostia, mihin tätä kyseistä laukkua on lähtenyt. Soitin muutamaan paikkaan ja aina sama vastaus (jos siellä vastattiin puhelimeen) : ei täällä enää niitä ole. Viimeiseen oljenkorteeni takertuen, soitin Tampereelle. JA sieltä SE löytyi!!! Tampereella ne olivat jo valmiita varaamaan sen laukun pidemmäksikin aikaa! Mutta koska minä haluan sen HETI, niin lähdemme reissuun lauantaina ja noudamme Mamin uuden kullan kotiin.

Eilinen oli siis kaikin puolin ihana päivä, näiltä osin ainakin. Olin aivan loppu ja laiskottelin, enkä lähtenyt pilatekseen tai hydrobiciin. En jaksanut edes keksiä tekosyitä "laiskuudelle" ja väsymykselle, koska olin niin loppu. Onneksi tänään on ihanaa ja kivaa! On ollut hyvä aamukin. En todellakaan ole mitään aamuihmisiä ja kuitenkin olin tänään töissä ajoissa!

Haaveilen nyt kesälomasta ja rusketuksesta. Haluan niiiiiin kovasti etelään ja viettää siellä laatuaikaa. Kuitenkin niin huimasti olenkin matkustanut, että ensimmäinen etelän reissu oli kohta 2 vuotta sitten. Ja nyt olen sitten saanut päähäni, että haluan Saksaan. Sinne lähtemiselle pitää saada lupa siltä rentulta, joka asuu meillä. Harmittaa jos ei lupaa saa, mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia päästä Saksaan kuin juuri sillä kesäloma viikolla 10 viikon kuluttua.

Tänään aijon saada jotain aikaiseksi, mutta näin aamutuimaan en jaksa miettiä mitä se olisi. En aijo tänään valittaa, kitistä tai itkeä. Tänään on torstai ja minä AIJON näyttää torstai päiville, ettei näistä tule uusia maanantaita, MINÄ aijon loistaa tänään ja olla ihana. Ja vittuun torstain huonotuulisuus ja huono-onnisuus. MINÄ päätin haistattaa huonoille asioille tänään paskat. Tänään eletään haaveissa!

Aamuja ja aivastuksia

Tänään, kuten aina muinakin aamuina, olen ihan unenpöpperössä ja aivastelen minkä ehdin. Koska tämä aamu ei poikkea muista aamuista muuten, kuin sillä, että saavuin AJOISSA työpaikalle. Tänään on onneksi tiistai. Eilinen Maanantai, hyi. Maanantai töissä aamusta asti sujui hyvin, toisin kuin torstailla on tapana tätä nykysin. Jos maanantai aamu sujuu, niin loppu päivän on kai tarkoitus mennä aivan vituiksi.

Olen löytänyt itselleni uutta toimittavaa ja uutta harrastettavaa, kiitos Kaikkosen. Ei sen vitun tanssii tähtien kanssa -kanki Kaikkosen, vaan MUN Kaikkosen. Kaikkonen on saanut taottua mun pieneen kiven kovaan päähäni, että nyt ruvetaan liikkumaan, kiitos. Koska kun minä lähden liikkumaan, pitää sitten olla varusteetkin sen mukaiset. Tiedän olen ehkä hippusen pinnallinen, entäs sitten?

Koska MINÄ löysin maailman ihanimman "liikunta laukun" ja minä kun sen löysin kerran, niin mikään muu ei enää kelpaa. Kaikki paskat asiakaspalvelijat vaan sattu sitten mun kohdalle eilen. Lopulta tilanne 10 kauppaa kierrettyäni, jalat tuhottuani, hermot riekaleina ja itku kurkussa menin kotiin kiukuttelemaan ja se kiukku ei lähtenyt sitten muulla kuin levyllisellä suklaata. Ne paskiaset on myynyt joko A) sen mun ihanuuden loppuun tai B) edes ikinä hankkineet mitään niin ihanaa niiden paskoihin kauppoihin. JA kaiken tämän päälle, kukaan ei auttanut mua löytämään SITÄ mitä MINÄ etsin. PASKIAISET PERKELE.

Koska minä en taas saanut mitä minä halusin, rupesin vielä jääräpäisemmäksi. Mulle ei vaan kelpaa mikään muu. Eihän mulle kelpaa mikätahansa koskaan. Kiitos. Rakastan olla vähän turilasjäärä. Minähän sitten vielä menin päättämään, että se laukku löytyy ja sen minä haluan salille. PISTE. Mikään muu ei kelpaa, ei, ei, ei, EI! Kengät onneksi vielä löyty sieltä shitmarketin hyllyltä, mutta vittuillakseni, jätin ostamatta. Tähän EI tietenkään liity se, että kun suhahdin kotoa kaupoille, niin enhän minä unohtanut lompakkoa ja reseptejä kotiin. Enkä tietenkään ollut edes menossa apteekkiiin, ehehen. MAAANATAI, vittu.

Koska muistellessa eilistä, voi todeta, että tämä aamu on ollut jo MILJOONA kertaa parempi ja tästä koko tiistaista tulee MILJOONA kertaa kivempi ja minä aijon olla tänään paras. Nyt on parempi lähteä pönkittämään hyvää päivää kavilla ja röökillä.

V*TUN HYVÄÄ HUOMENTA!

Kuten joka aamu, pääsin taas tänään kiroilemaan rikkinäistä herätyskelloa. Nukuin pommiin (osittain tahallani jäin siihen päälle vielä lorvimaan kotiin). Töihin päästyäni esitin tietenkin nöyrää ja katuvaista siitä, että saavuin työpaikalle 40 minuuttia myöhässä. Tiedän tehneeni väärin, mutta mitä hauskaa olisi elämässä, jos joskus ei vähän kapinoisi.

Koska mua nyt taas jatkuvasti keskeytetään tässä blogin kirjoittamisessa ja tungetaan vaan töitä lisää.. Perkele, kukaan ei taas kunnioita mun ihan omaa hetkeä. Eli koska olen tullut myöhässä, niin mua taas rangaistaan. Keitin perkele vielä kahvit koko porukalle ja tässä seisoo kiitos. Ehkä hieman taas vedän tämän kaiken yli, koska se on se mitä teen työkseni. Ei se kahvin keittäminen vaan juoksevien töiden hoito.

Tunnen olleeni tänä aamuna kuitenkin erityisen ahkera ja tehneeni jo parannusta maailmalle, mutta tuntuu silti, ettei tämä aamu lopu koskaan. Täällä työpaikalla on muillakin näemmä vitun hyvä aamu. Kaikki vaan kiroilee ja murisee. Hienoa työpaikka toimintaa. JA tämä ei ollut MITENKÄÄN minun aiheuttamaa! Tänään on vaan niin vitun hyvä aamu.

Jos yrittäisin saada kadotetut aamutuntini kiinni, niin en tekisi siis yhtään mitään, niinkuin normaaleihin aamurutiineihini kuuluu. Olen aamulla kiukkuinen, jos en saa kahvia ja tupakkaa. Olen tapojeni orja, enkä pääse siitä mihinkään. Enkä edes halua. Sitten se kaunis päivä kun tupakanpolton olen lopettanut, aloitan uudet rutiinit ja alan polttaa isoja sikareita aamuisin, ihan vaan kiusallani.

Koska en jaksa kiukutella siitä kuinka perseelleen tämä aamu nyt vaihteeksi on taas mennyt, palaan taas siihen tunnelmaan kuinka torstaista on tullut minulle uusi maanantai. Ennen aina maanantaisin kaikki meni ihan päin vittua ja nyt se tapahtuu aina vain torstaisin. Jotain positiivista on siinäkin asiassa, koska torstain jälkeen tulee aina perjantai ja perjantaina alkaa viikonlopun vietto. Paitsi tietenkin tänä viikonloppuna, koska omistan 12 päivää nyt putkeen työnteolle, helvetti.

Tämä uusi maanantai tuntuu aina ihan tuskaisen pitkältä. Kaikki muut päivät kuluvat nopeasti. Eli taas olen perustellut itselleni mahdollisimman hyvin, miksi minun EI pitäisi työskennellä ollenkaan torstaisin. Olen pian ehtinyt paatua jo uusiin ajatuksiini tämän torstain kanssa. Ennen maanantaisin, erittäin kärttyisenä kiroilin, että kaikki maanantait pitäisi poistaa kalenterista ja korvata jollain muulla päivällä. Nyt en edes halua torstaita poistaa, torstain PITÄISI olla toivoa täynnä.

En ole väsynyt, kiukkuinen tai muuten vain kärhämä. Odotan huomista ihanaa perjantaita, jolloin töiden jälkeen pääsen rentoutumaan joogaan. AAAAAH. Ihana harrastukseni vuosien taka aikoo palata kuvioihin. Tämän ajatuksen turvin aijon selvitä tästä torstaista aivan uskomattoman hyvin ja olla huomenna paljon parempi ihminen kuin tänään vitun hyvänä torstaina.

SpiderPig friikkaus

Spider-Pig, Spider-Pig,

does whatever a Spider-Pig does.

Can he swing, from a web?

No he can't, he's a pig, Look out!

He is a Spider-Pig.

Sama espanjaksi:

Puerco araña, puerco araña,
al mal ataca con su telaraña,
su colita retorcida, da besitos con su trompita,
miraaaaa es el puerco araña!!

valitusvirsi

Voi helvetin perse. Ei ikinä pitäisi mennä kauppaan kun tietää, ettei ole varaa ostaa just sitä kaikkea, mitä juuri sillä hetkellä halajaa. Päästin eilen niin monta ärräpäätä ollessani eräässä vaatekaupassa. Miksi helvetissä, tälläistä mekkovalikoimaa ei voinut olla silloin kun MINÄ pääsin ylioppilaaksi. Kysyin seurassani olleelta siskoltanikin, voinko viettää uudelleen ylioppilasjuhlat. Kyllä, löysin jotain maailman ihaninta!

Katsoin hintalappua; voi vittu. Ei mulla ole tälläiseen varaa. Vitun vitun vittu. Mä haluan tän! Pakko kokeilla ainakin. No sehän oli sitten isoin virhe. Oloni oli kuin prinsessalla siinä mekossa. Ihanasti fylliä, ihanasti se kahisi. Ihanalta se näytti, tuntui ja sitä kaikkea se oli mitä voi kuvitella prinsessa mekolta. Kiroilutti niin paljon.

Perkeleen mutsi meni pesemään sen mekon, minkä ostin omiin yo-juhliin. 140 euron silkkimekko, johon oli ehkä vähän päässyt loiskumaan skumppaa. Nythän se mekko on ihan pilalla. Kiitos rakas äiti, kun et vienyt mekkoani pesulaan, vaan säästit. Säästi se äiti sen verran, ettei sitä mekkoa tarvitse enää käyttää. Vittu. Tämän kyseisen mekon etsimiseen TUHLASIN elämästäni viikon. Sain jalkoihini kauheat rakot (en tietenkään siksi, että olin juuri ostanut uudet kengät ja pidin niitä jatkuvasti jalassa) ja kauheat slaagit joka ilta, kun ei sitä OIKEATA mekkoa vaan löytynyt. Sen yhden löysin, mutta joku vitun valopää oli päättänyt jättää kokojen tekemisen ihan kesken. Kuinka helvetissä ne luulee, että tälläinen povipommi mahtuu johonkin koon 40 mekkoon, jossa ei ole tilaa rinnoille.

Tyydyin kaiken tuskan ja vaivan jälkeen siihen silkkimekkoon. Se oli hieno. Mutta se ei ollut se MITÄ MINÄ HALUSIN pukea päälleni juuri sillä hetkellä. Kyseessä oli kuitenkin yksi elämän etapin päättyminen. Joka oli sellaista juhlaa ja näytön paikkaa kaikille niille vitun sukulaisille, jotka kuvittelivat, ettei minusta tule koskaan yhtään mitään, enkä varsinkaan valmistu lukiosta.

Mutta se eilinen mekko. Voi herran jestas! En osaa olla hetkeäkään kuvittelematta kuinka ihana se oli. Kaikki siinä oli juuri niinkuin pitikin. Miksi taas pitää tehdä tälläisiä löytöjä, varsinkin kuin viime viikon torstaina maalta otin mukaani yhden rievun (se on ihan riepu verrattuna tähän uuteen löytööni). Iski taas lapsellinen olo siitä, kuinka vaan sitä aina HALUAAA. MINÄ HALUAN piste. Se mekko oli niin täydellinen, enkä voi olla hokematta sitä hetkeäkään.

Yhdestä mekosta saan itselleni niin hyvän kohokohdan taas elämääni. Olen keksinyt mekolle jo monta käyttökertaa. Ensimmäisenä se olisi päälläni jo lauantaina sen rentun, joka asuu meillä mummin 80 vuotis päivillä. Seuraavan kerran se olisi viimeistään päällä kun sisko ja sen mies valmistuu. Se, että osasin jo määritellä kolme käyttökertaa prinsessa mekolle, on jo melkein se kuin laskee, mitä se maksaa per käyttökerta. Ja siinä vaiheessa mekkohan ei maksaisi juuri mitään.

Onkohan tämä asia jo niin hyvin perusteltu itselleni, että muille, että voisin jo juosta kauppaan hamuamaan sen ihanuuden? Antakee mulle lupa tehdä ittestäni nätti, jooko?

Eiliset terveiset maalta

Olin eilen Lahdessa. Maalla. Yli 100km päässä sivistyksestä. Ja sinne piti ajaa paskalla Opelilla. Mulla tuli selkä niin kipeäksi, että vieläkin kolottaa ja päivällä päästyäni vihdoinkin koto Helsinkiin nukuin ensin 7 tunnin päikkärit ja siihen päälle vielä 6 tunnin yöunet päälle. Niin väsyttävää on käydä maalla.

Matkaan piti lähteä jo aamulla liian aikaisin, että ehtii perille sinne vielä aamuksi. Kun herää aamulla 6:15 sen takia, että pääsee päiväksi maalle.... Yksi sana sillekin: vittu. Matkustaminen vieraalla autolla, missä moottorin tilalle on isketty mopo, missä on talvirenkaat alla ulisemassa ja auto on niin muovia, että se heiluu tuulessa, eikä edes kulje lujaa. Miksi mä vielä joudun työkseni myymään sellaista paskaa? Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Maalla ei ollut niin mukavaa kuin siinä saatanan laulussa kerrotaan. Opin tietenkin jotain hyödyllistä omaan työhöni liittyen, mutta kaikki turistimatkailu jäi lyhyeen, koska mulle iski kiire päästä takaisin kotiin. Kävin ihmettelemässä paikallista ABC-huoltoasemaa. Se oli suunnilleen yhden meidän Helsingin Prisman kokoinen. Kävin paikallisesta "halpa-hallista" ostamassa kalliin mekonkin. Eli kai sitä joskus pitää Lahden halpahalleihin lähtee shoppailee. Se on kyllä niin esterin perseessä se paikka...

Kaikista pahinta tässä koko reissussa oli se, että ne olis halunnut mut sinne Lahteen. Perkele, minähän en maalle muuta. Minun kotini on Helsinki, piste. Ne tais tykästyä tälläiseen "helsingin-likkaan" ihan liikaa. Onneksi ne äkkiä sitten tajusi sen, että mä en pidä susirajan ulkopuolisesta toiminnasta ja asioinnista liikaa. Sanoin ihan suoraan, että mökille voi lähteä, mutten maalle muuta. Vastauksena takaisin nää landet kerto, että kun sinne muuttaisi, olisi aina mökillä. Mitä helvettiä nää puska-jussit tietää taas mistään Helsingin hälinän kaipuusta? EI MITÄÄN.

Koska minä olen nyt HELSINKILÄINEN ja minä olen rakastunut tähän omaan kotikaupunkiini. Minä en täältä lähde kulumallakaan. Perkele. Ja minä en koskaan maalle muuta. Ja tämä ei ole sitten aivan täysin sama asia kuin lausahdukseni: "ja minähän en koskaan bemaria osta". Se on vain auto, rakas auto, jolla pääsee maaltakin pois. Jos maalta talon ostaa, sitä ei noin vain sitten siirrelläkään Helsinkiin....

Siinä neidille positiivisuutta, perkele

Jos pitää olla posiitiivinen, niin ollaan vaikka väkisin. Ensimmäisenä itseäni kehuen, olen enemmän realisti kuin mitään muuta. Vaikka paska päivä aina yllättää ja pitää positiivisesti kaikki ajatella, ei sitä positiivisuuttakaan jaksa ihan loputtomiin.

Kaikki mitä suustani pääsee ulos ilman ajattelua, ei ole aina niin negatiivista. Se voi olla sarkastista ja vittuilua. Ota nyt musta selvää. Koska en jaksa ajatella aina etukäteen sanomisiani, niin ei se mikään ihmisvika ole. Yrittäisit sitten itekin ajatella positiivisesti, perkele.

Parempi päivä.

Tänään on jo paljon parempi kuin eilen. Sain vihdoin tehtyä sen yhden asian mikä vaivasi mua pitkään. Olo eilen siellä oli kaaottinen, surullinen, itkuinen ja haikea. Onneksi taas mun rinnallani seisoi Mies (isolla ämmällä). Koska tänään on vielä perjantai ja olen nukkunut kunnon yöunet, tuntuu että tänään pysytyn tekemään mitä vain. Ihan kaikki onnistuu ja mikään ei voi lannistaa tätä fiilistä. Ettäs tiiätte.

Koska tänään jaksan ja tänään ei vituta. Tänään paistaa aurinko niin ulkona kuin mun sisällä. Tänään mä aijon olla parempi kuin eilen. Koska tänään jaksan hymyillä. Koska minä olen tänään voittaja. Koska minä olen taas tänään oman elämäni prinsessa ja minulla on oma unelmieni prinssi. Koska minä haluan olla tänään oma itseni.

Tänään aijon olla reipas, olla ihana ja kaunis. Koska minulla on tänään valtaa tehdä mitä haluan ja ehdin myös sen kaiken tehdä. Vaikka en sitä kotiani putsaisi ja laittaisi kuntoon, tiedän mikä on minun kotini, minun linnani, minun turvapaikkani. Tiedän kenen kainaloon saan käpertyä kun taas sellainen huono päivä minut pääsee yllättämän. Tiedän tänään mikä on hyvin.

Koska oloni on, mitä mainioin, tiedän että voin olla avuksi muillekin. Tukena kaikille, jotka minuun nojautuvat. Voin jakaa kanssa muiden hyvän oloni ja antaa heille toivoa, että parempi huominen on oikeasti olemassa.

Ei vaan jaksa.

Mä oon ihan loppu. Nukkunut taas yöni miten sattuu ja ihan mutkalla. Olo on niiiiiini loppu. Tänään on vasta torstai ja tää loppu olo kuuluu vasta perjantaille. Mä yritin jo syyttää väsymystä siitä, että se tulee vaan batteri vajeesta. Onko se mahdollista? Ja ihan oikeesti viikon viiveellä? Mun pääkoppa koputtaa tyhjää ja kuuntelen tota vitun navigaattorin ininää: " käänny oikealle, käänny oikealle". Enkä mä jaksa vetää siitä edes raivareita. Olen todellakin loppu.

Ei ole olo, koska ei dokaa. On tullut vanhaksi ei jaksa dokaa. Ei tule oloa, mutta väsymys on aina pahempaa. Vittu. Ei jaksa olla kyrpä otsassa kun haaveilee vaan siitä sohvalla löhöömisestä. Tahtoo vaan tuijottaa sitä naisten törkyä. Ei jaksa ajatella, kun päässä vaan tinnittää ja sillekään ei jaksa tehdä mitään. Eikai mun torstaista tule uutta maanantaita?

Pitäisi yrittää ahkerasti töitä, muttei niitä osaa edes tehdä. Eikä jaksa yrittää edes opetella, kun on niin loppu. Toistaa itseään miten sattuu ja kahvikaan ei maistu. Oonko tulossa kipeäksi? Nälkäkin alkaa tulemaan, muttei jaksa edes miettiä mitä söisi. Piristys ruiske olisi sellainen joka auttaa. Mistä sais sellaisen? Esimies oli eilen loppu, joten siirtyikö se mulle tänään? Ei jaksa edes virnuilla ja hymyillä. Mä olen nyt vanha, raihnainen ja erittäin väsynyt. Ei jaksa. vittu.

Kuinka katkeraa?

Kyllä! OLEN! Minäkin tahdon kotiini sellaisen auringon kuin posteljooni petskinillä oli. Minäkin tahdon saada sellaisen solariumin kortin missä saa 150 minuuttia tekoaurinkoa. Minäkin haluan saada sen mehevän ja kivan shoppailu reissun. Okei, niitä mä haluan joka päivälle kiitos. Minäkin haluan sellaisen haltija kummin, joka tekisi minusta nätin edes päiväksi ja saisin olla sellainen tuhkimo. Minäkin haluaisin olla niin iso kenkäinen pomo, että kahvini tuotaisiin puhtaassa kupissa työpaikalle. MINÄ HALUAN VAATIA MYÖS PALVELUA. perkele.

Minäkö katkera? Ehen. Ei kyllä aina kateeksi käy jotka syntyvät se kultalusikka perseessä ja rahaa saa pyörittämällä perse sampoa. Mikä siinä olisi ilo jos kaikki olis nyt heti? Sillon ei tarvitse edes haluta mitään. Äsken ohitseni käveli kolme katkeraa ja kateellista miestä. "Se yrittää näyttää siltä, että se tekisi töitä. Se hymyilee noin ja ei kuitenkaan tiedä mitä se sinne kirjottaa." Ne oli katkeran kateellisia mun "kymmensormi" näppäilylle.

Mä vihaan ituhippejä. Ne vitun paskiaiset yrittää tuhota mun elinkeinon harjoittamisen. Vitun kukkaispojat ja kettutytöt väittää että täällä saastutetaan. Ei se ole mun vika, jos joku haluaa saada nopean ja kivan auton, millä saa sitä itteesä. Sehän on sama asia taas kun, että Ilkka Kanerva on saanut potkut. Olisivat jättäneet sen eduskuntaan, edes siitä hyvästä, että sillä taas päästiin maailman lehtiin. Nii vittu. Opettelisivat ne saatanan ituhipit jotain fiksumpaa harjoittamista. Söisivät edes vihanneksia puoli kiloa päivässä. Ja ampuisivat lehmät kumoon, ne kuitenkin piereksimällä tuhoo maapalloa. AINAKIN enemmän kun mun ihana BMW.

KOSKA MINÄ ajan BMW:llä, olen saanut kauheasti huutoa siitä. Vitun köyhät on vaan kateellisia, eivätkä kehtaa myöntää, ettei niillä ole varaa ostaa sellaista autoa. Kaikki muut autot on ihan nynnyjä verrattuna mun BarempaaMopoWägöniin. Okei, Kaikkosen lohilaiva on kyl hyvä ja tunnelmallinen vessa. Mut muut ei pääse tälle listalle enää, enkä aijo siitä pyytää keneltäkään anteeksi. Ja te vitun köyhät ituhipit voitte vittu ihan keskenään käyttää bussia. Mä en sinne ainakaan tule, te haisette niin vitun pahalle.

Kyllä. Asia on nyt niin, että vihani niitä vitun ituhippejä kohtaan vaan kasvaa kasvamistaa ja minä rakastan sitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan aina eniten. Minä en kysele lupia ja minä en niiden ituhippejen paskoja haistele. Ja kyllä asia on edelleen niin, että materiaalisuus vallitsee ja minä rakastan kuluttamista. Eihän maailma ilman kuluttamista toimi. Miettisivät paljon ne ituhipit pelastaisi maailmaa vetämällä ittensä jojoon. Siinäpä teille taas vitun ituhipit oli päivän pähkinä. Kiits.