perjantai 11. huhtikuuta 2008

Eiliset terveiset maalta

Olin eilen Lahdessa. Maalla. Yli 100km päässä sivistyksestä. Ja sinne piti ajaa paskalla Opelilla. Mulla tuli selkä niin kipeäksi, että vieläkin kolottaa ja päivällä päästyäni vihdoinkin koto Helsinkiin nukuin ensin 7 tunnin päikkärit ja siihen päälle vielä 6 tunnin yöunet päälle. Niin väsyttävää on käydä maalla.

Matkaan piti lähteä jo aamulla liian aikaisin, että ehtii perille sinne vielä aamuksi. Kun herää aamulla 6:15 sen takia, että pääsee päiväksi maalle.... Yksi sana sillekin: vittu. Matkustaminen vieraalla autolla, missä moottorin tilalle on isketty mopo, missä on talvirenkaat alla ulisemassa ja auto on niin muovia, että se heiluu tuulessa, eikä edes kulje lujaa. Miksi mä vielä joudun työkseni myymään sellaista paskaa? Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Maalla ei ollut niin mukavaa kuin siinä saatanan laulussa kerrotaan. Opin tietenkin jotain hyödyllistä omaan työhöni liittyen, mutta kaikki turistimatkailu jäi lyhyeen, koska mulle iski kiire päästä takaisin kotiin. Kävin ihmettelemässä paikallista ABC-huoltoasemaa. Se oli suunnilleen yhden meidän Helsingin Prisman kokoinen. Kävin paikallisesta "halpa-hallista" ostamassa kalliin mekonkin. Eli kai sitä joskus pitää Lahden halpahalleihin lähtee shoppailee. Se on kyllä niin esterin perseessä se paikka...

Kaikista pahinta tässä koko reissussa oli se, että ne olis halunnut mut sinne Lahteen. Perkele, minähän en maalle muuta. Minun kotini on Helsinki, piste. Ne tais tykästyä tälläiseen "helsingin-likkaan" ihan liikaa. Onneksi ne äkkiä sitten tajusi sen, että mä en pidä susirajan ulkopuolisesta toiminnasta ja asioinnista liikaa. Sanoin ihan suoraan, että mökille voi lähteä, mutten maalle muuta. Vastauksena takaisin nää landet kerto, että kun sinne muuttaisi, olisi aina mökillä. Mitä helvettiä nää puska-jussit tietää taas mistään Helsingin hälinän kaipuusta? EI MITÄÄN.

Koska minä olen nyt HELSINKILÄINEN ja minä olen rakastunut tähän omaan kotikaupunkiini. Minä en täältä lähde kulumallakaan. Perkele. Ja minä en koskaan maalle muuta. Ja tämä ei ole sitten aivan täysin sama asia kuin lausahdukseni: "ja minähän en koskaan bemaria osta". Se on vain auto, rakas auto, jolla pääsee maaltakin pois. Jos maalta talon ostaa, sitä ei noin vain sitten siirrelläkään Helsinkiin....

1 kommentti:

Kaikkonen kirjoitti...

Voi höplä..KUKAAN ei tahdo asua landella! Ne, jotka siellä asuu, ja sanoo miten kivaa siellä on, valehtelee ja samalla uskottelee itselleen, että kaikki on hyvin. Ei niillä oikeasti ole. Ei ihmekään, että siellä isännät panee omaa karjaansa, kun emännät käyttää vaan kumppareita ja kesämekkoja.