V*TUN HYVÄÄ HUOMENTA!

Kuten joka aamu, pääsin taas tänään kiroilemaan rikkinäistä herätyskelloa. Nukuin pommiin (osittain tahallani jäin siihen päälle vielä lorvimaan kotiin). Töihin päästyäni esitin tietenkin nöyrää ja katuvaista siitä, että saavuin työpaikalle 40 minuuttia myöhässä. Tiedän tehneeni väärin, mutta mitä hauskaa olisi elämässä, jos joskus ei vähän kapinoisi.

Koska mua nyt taas jatkuvasti keskeytetään tässä blogin kirjoittamisessa ja tungetaan vaan töitä lisää.. Perkele, kukaan ei taas kunnioita mun ihan omaa hetkeä. Eli koska olen tullut myöhässä, niin mua taas rangaistaan. Keitin perkele vielä kahvit koko porukalle ja tässä seisoo kiitos. Ehkä hieman taas vedän tämän kaiken yli, koska se on se mitä teen työkseni. Ei se kahvin keittäminen vaan juoksevien töiden hoito.

Tunnen olleeni tänä aamuna kuitenkin erityisen ahkera ja tehneeni jo parannusta maailmalle, mutta tuntuu silti, ettei tämä aamu lopu koskaan. Täällä työpaikalla on muillakin näemmä vitun hyvä aamu. Kaikki vaan kiroilee ja murisee. Hienoa työpaikka toimintaa. JA tämä ei ollut MITENKÄÄN minun aiheuttamaa! Tänään on vaan niin vitun hyvä aamu.

Jos yrittäisin saada kadotetut aamutuntini kiinni, niin en tekisi siis yhtään mitään, niinkuin normaaleihin aamurutiineihini kuuluu. Olen aamulla kiukkuinen, jos en saa kahvia ja tupakkaa. Olen tapojeni orja, enkä pääse siitä mihinkään. Enkä edes halua. Sitten se kaunis päivä kun tupakanpolton olen lopettanut, aloitan uudet rutiinit ja alan polttaa isoja sikareita aamuisin, ihan vaan kiusallani.

Koska en jaksa kiukutella siitä kuinka perseelleen tämä aamu nyt vaihteeksi on taas mennyt, palaan taas siihen tunnelmaan kuinka torstaista on tullut minulle uusi maanantai. Ennen aina maanantaisin kaikki meni ihan päin vittua ja nyt se tapahtuu aina vain torstaisin. Jotain positiivista on siinäkin asiassa, koska torstain jälkeen tulee aina perjantai ja perjantaina alkaa viikonlopun vietto. Paitsi tietenkin tänä viikonloppuna, koska omistan 12 päivää nyt putkeen työnteolle, helvetti.

Tämä uusi maanantai tuntuu aina ihan tuskaisen pitkältä. Kaikki muut päivät kuluvat nopeasti. Eli taas olen perustellut itselleni mahdollisimman hyvin, miksi minun EI pitäisi työskennellä ollenkaan torstaisin. Olen pian ehtinyt paatua jo uusiin ajatuksiini tämän torstain kanssa. Ennen maanantaisin, erittäin kärttyisenä kiroilin, että kaikki maanantait pitäisi poistaa kalenterista ja korvata jollain muulla päivällä. Nyt en edes halua torstaita poistaa, torstain PITÄISI olla toivoa täynnä.

En ole väsynyt, kiukkuinen tai muuten vain kärhämä. Odotan huomista ihanaa perjantaita, jolloin töiden jälkeen pääsen rentoutumaan joogaan. AAAAAH. Ihana harrastukseni vuosien taka aikoo palata kuvioihin. Tämän ajatuksen turvin aijon selvitä tästä torstaista aivan uskomattoman hyvin ja olla huomenna paljon parempi ihminen kuin tänään vitun hyvänä torstaina.