Vuoden tilitys

On ollut niin ihmeellinen vuosi kokonaisuudessaan. Olen muuttanut koko elämäni oikeeseen suuntaankin jopa. Olen opetellut olemaan itsenäinen, ja kaikkia muitakin taitoja. Olen ostanut asunnon, olen ostanut kaksi autoa. Olen sijoittanut ja saanut vähän takkiinkin välillä. Olen muuttanut kahdesti ja alkanut seurustelemaan. Kaikki on ollut ihan utopista. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitella, että elämäni olisi tälläistä tänään.

Kaiken hyvän ja pahan puolesta olen taistellut, joutunut taistelemaan. Kärsinyt, itkenyt, huutanut ja uudelleen itkenyt. Olen nauranut, iloinnut ja onnitellut. Olen ollut kokonaisuudessaan oikea itse täydellisyys. Tiedän olevani kaikkea muuta kuin täydellistä. Olotilat ja tunteet ovat muuttuneet vuodessa mylläkästä suoraksi. Olen kuin avautnut lankakerä, enkä häpeä yhtään.

Olen joutunut opettelemaan elämään uudelleen. Olen joutunut kokemaan niin paljon, etten olisi ihan heti uskonut pääseväni siitä yli. Elämä todella on täyttä myllerrystä ja ihmeen kaupalla siitä selviää. Olen saanut olla niin onnekas, että minua on jaksettua tukea ja kuunnella. Kaikilla ei ole käynyt välttämättä niin hyvä tuuri. Saan olla kiitollinen siitä kaikesta avusta ja tuesta, sillä ilman sitä, en olisi jaksanut. Toivon, että saan olla sitä samaa takaisinkin. Sillä suurin apu mitä olen voinut saada on ollut vain se läheisyys ja sen tunne.

Vuoden vaihtuessa olen saanut elämäni kerrankin onnistumaan. Voin olla vain ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen saavuttanut. Nyt tappio putken jälkeen olen valmis voittamaan ja menemään eteenpäin. En kadu mitään, sillä olen vahvistunut paremmaksi kuin koskaan olin. En voi olla mitään muuta kuin onnistunut oikeasti, kerrankin.

Haluaisin tietenkin tähän vuoden tilitykseen pistää kaiken paskan pyödälle ja levitellä sitä käsillä niin että polttaa. Kaikkeen paskaan olen käteni jo pistänyt. Kuitenkaan oloni ja luonteeni ei anna kuitenkaan jostain syystä periksi. Ihmettelen suuresti, mihin sisäinen kärhämäisyys ja mädäntyneisyys on oikein kadonnut. Olen hämmästyksissä. Ehkä se johtuu siitä, että tänään otan suunnaksi taas sen maailman turvallisimman paikan, missä tunsin taas onnellisuutta. Siellä saan paskan vaan valumaan niskastani pois ja huuhtelen sen saunassa järvivedellä pois. Sitä se on ollut, helpotus, pako ja vapaus.

Koska paskamaisuuteni on aivan lopuillaan tältä erää, enkä saa siitä mitään edes enää irti, voin vain todeta, että olen muuttunut. En vihannut tänä vuonna joulua niin paljon. Jouluaattonakin oli kivaa ja vasta joulupäivänä alkoi ahistaa. Sekin meni ohi, koska sain tehdä sitä, mitä muut sanovat minun rakastavan: Bemarilla ajoa. Kiitos rakas joulupukki (minä itse), kun ostit minulle uuden BMW:n.