tiistai 18. elokuuta 2009

kumpa ymmärtäisit

On paljon asioita, joista pitää olla hiljaa. On paljon juttuja, joita ei pidä juoruta. On olemassa tapahtumia, joista ei puhuta. Välillä se sanaton yhteys tuntuu vaan haastavalta. Pitäisikö sanoa jotain? Tuttu tunne monellekin ollut. Harmittaa kun haluaisi sanoa, kertoa ja kuiskata. Sitä ei aina osaa.

Välillä tuntuu vaan kun voisi sanattomasti kertoa kuinka paljon.. Sanattomasti kuiskata korvaan kuinka paljon.. Huutaa toiselta puolelta katua kuinka paljon.. Kirkua keskellä metsää kuinka paljon..

Mihin se aika aina katoaa kun olisi hetki kertoa. Missä se aika on silloin kun haluaa kertoa. Miten sitä aikaa jahtaa kun on pakko kertoa.

Sekavaisuudessa ja myllerryksessä istun ja en saa sanotuksi. Mihin ne sanat katoaa?

Kumpa välillä voisin pelkällä hymyllä kertoa sen mitä pienessä päässä liikkuu. Kumpa voisin vain kertoa ne kaikki salaisuudet mitä sisälläni kannan. Kumpa saisin ymmärtämään, ettei ne sanat tule helposti. Kumpa saisinkaan sellaisen hiljaisuuden, että saisin edes sanan sanottua.

Mihin se kulkee, mihin se vielä vie? Kumpa vain saisin sanottua sen että ymmärtäisit.

Kuinka paljon.

Ei kommentteja: