Kukaan ei voi tietää miltä tuntuu olla minä. Kukaan muu ei ole kokenut tätä elämää mitä minä koen. Kukaan ei voi ymmärtää miltä tuntuu tuntea niin kuin tunnen. Kenelläkään ei ole pienintäkään aavistusta siitä miltä se tuntuu kun ei enää tiedä miltä haluan edes kaiken tuntuvan. Tunteiden sekamelskaa ja huutoa sisäisestä helvetistä.
Mikään tunne ei enää näy edes ulospäin niin kuin haluaisin. Mikään ei enää toimi niin kuin olin suunnitellut. Kaikki suunnitelmat tunteiden suhteen on rikottu ja revitty. Haudattu niin syvälle, ettei voi itsekään tietää saako niitä enää esille. Kaikkien näiden sekavien päivien, sekavempien tunteiden kanssa eläminen tuntuu vaan pahemmalta.
Olen kuullut sen miten mun pitäisi tunte, miten mun pitäisi kaikkia niitä tunteita käsitellä. Olen kuullut sanottavan sen miten niitä tunteita pitäisi torjua. Olen kuullut sen kaiken mitä halusin kuulla, olen kuullut sen mitä en halunnut. Tuntuu että olen kokenut ne kaikki sekavat tunteet myös tästä.
Haluaisin edes hetken olla tunteeton. Edes hetken olla tuntematta niin paljon vihaa ja rakkautta yhtäaikaa. Saisin hetken olla tuntematta kaikkea sitä tuskaa mitä ne kaikki ajatukset ja tunteet tuo mukanaa. Onko väärin toivoa että voisi jäädä tunteettomaksi vaikka loppuelämäkseen. Ihan vain suojellakseen itseään uusinnalta aina uudelleen. Hetkeksi sulkea sen tunteiden kannen ja syleillä sitä tunteettomana. Tunteettomana voisin tehdä ratkaisuja jotka vihdoin ajaisivat minut kohti uutta alkua. Uusi tunteeton alku on ainut mitä enää keksin.
En osaa olla tuntematta tätä kaikkea näin syvältä. En voi sille mitään että minusta on muokkautunut tälläinen. En osaa sanoa aina ääneen sitä mitä tunnen, mutta se ei tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi silti siellä, ihan kielenpäällä. En ole halunnut aina tulla tälläiseksi. En ole valinnut sitä tietä aina itse joka on johtanut tähän tunteiden sekamelkaan.
Sanoin tunteeni ääneen, mitä siitä sain. Lisää huonoja tuntemuksia, hylkäystä, osittaista halveksuntaa, luokatuksi tulemista. Jos sanon sen vielä uudelleen, se ei tarkoita enää mitään. Jos aina paljastan tunteeni, tulen enemmän loukatuksi, enemmän rikkinäiseksi, enemmän haavoittuvaiseksi. Olen tunnen, ja koen tunteeni liian vahvasti. Mistä vain löytäisin sen joka kääntäisi tunteeni pois päältä. Edes hetkeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti