tiistai 11. helmikuuta 2014

Forgive or not forgot

Onko asiaa mitä unohdat jos se satutti? Onko olemassa asioita joita annat anteeksi jos se loukkasi? Moneen kertaan ehtinyt miettimään mitä se anteeksi antaminen merkitsee. Onko itse edes saanut anteeksi? Olenko minä tehnyt oikein antama anteeksi. Kauhea määrä turhan päiväisiä anteeksi antamisen kysymyksiä juoksee päässä. Mitä se anteeksi antaminen oikeasti edes on? Voin sanoa sen ääneen mutta muuttiko se mitään? Voiko unohtaa jos toinen ei anna anteeksi? Voitko unohtaa ja jättää antamatta anteeksi? Mitä tarvitaan siihen että anteeksi annoin ansaitsee ja antaa asioiden unohtua? Moneen kertaan viimeisen parin kuukauden aikana olen kuullut muiden sanovan "en anna anteeksi". Olen sanonut sen itsekin. En halua antaa anteeksi enkä todella halua unohtaa. Kaiken unohtaminen on kuin muuttaisi kaiken alusta alkaen. Ilman näitä anteeksi antamattomuuksia en olisi se mitä olen. En tuntisi asioita mitä tunnen. Osaan antaa anteeksi mutta en osaa koskaan unohtaa. Miksi unohtaisin jotain sellaista mitä joku on aiheuttanut tai mitä olen itse saanut aikaiseksi? Kaiken kokeman jälkeen, kaiken käytetyn ajan ja pohdiskelun tuloksena  opin antamaan anteeksi itselleni. Olen ankarampi itseäni kohtaan kuin muita. Miksi muut menisivät anteeksi annossa minun edelleni jos kaiken kokemani jälkeen en unohda vieläkään muita? Liian monta kysymystä ja ei yhtään vastausta. Kai sekin on merkki etten vieläkään unohtanut enkä unohda. Enkä halua kaikkea unohtaa, mielummin opin ja menen eteenpäin leuka pystyssä näyttäen että pystyn elämään unohtamatta ja antamatta anteeksi. Olen uusi, parempi minä, unohtamatta mitään mitä olen kokenut, antanut anteeksi ja jättänyt antamatta. Minä, ennen muita, unohtamatta antaa anteeksi.

Ei kommentteja: