Mun ajatukset kulkee taas sitä tietynlaista kehää mikä on vaan loputonta oravan pyörää. Hetkeksikään ei sitä pyörää pysäytä. Välillä se vauhti hidastuu ja olis mahdollista päästä seisahtumaan paikalleen. Ei tarvitse pitää ajatuksistaan kiinni ja hetken vaan on. Taas se vauhti vaan kiihtyy ja tuntuu että kaikki alkaa alusta. Se on jatkuvaa parantumista taas vanhoista harvoista. Mielummin hankkii uusia haavoja jotka eivät olisi niin syviä. Pienempiä mustelmia tässä elämän varrella jotka paranisi nopeammin. Nyt katselee kuinka tummaa iho voikaan olla taas uudellen samassa kohdassa. En ole valmis kohtaamaan näitä samoja haavoja enää. Haluaisin työntää kaiken vaan pois. Haluaisin vaan jättää kaikki tuntemukset pois ja aloittaa alusta. Ne haavat vaan eivät tunnu parantuvan millään. Painelee vain sormella uudestaan ja uudestaan siihen samaan mustelmaan ja repii vierestä auki sitä syvää haavaa. Miksi mielen pitää toimia näin? Miksi ei voi vaan päästää irti ja mennä eteenpäin? Antaa asioiden olla vaan eikä alkaa ylianalysoimaan jokaista asiaa ja pientä hetkeä joista voisi muka löytää uutta tärkeyttä tai uusia näkökulmia. Antaisi asioiden olla vaan ja antaa ajan kullata muistoja. Miksi pitää miettiä niitä hetkiä jotka tuntuu painautuneen mielenpohjalle kun niissä ei ole mitään sen syvempää merkitystä. Miksei voi vain uskoa että tämä on nyt tilanne eikä tule mihinkään muuttumaan. Pitäisi vaan nostaa leuka taas pystyyn uudelleen ja lähteä kohti uusia mahdollisuuksia, uusia pettymyksiä ja uusia itkuja. Uusia tunteita ja tuntemuksia. Miten sitä saisi itsensä revittyä pois tästä tämän henkisestä olosta ja siirrettyä uuteen tilaan tai vanhaan hetkelliseen omaan hyväksyntään missä olin jo. Kamala takapakki taas siihen mitä olin jo ehtinyt saavuttaamaan. Loppuisi tämä saman kehän pyörittäminen ja vaihtaisi uuteen. Tämän kehän haluan rikkoa mutta miksi en kuitenkaan vaan uskalla ottaa askelta siinä seuraavassa liitoskohdassa siihen uuteen vieressä pyörivään ympyrään jonka kyydissä kaikki odottaa? Mikä estää taas hyväksymästä asiat sellaisena kuin ne nyt vaan yksinkertaisesti on? Miksi tätä pitää kelata vaan uudelleen ja uudelleen ja laittaa vielä kerran kehään enemmän vauhtia kun ei tästä kyydistä edes putoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti