alaston

Mulle iski alaston olo. Ihan vain siitä, ettei tiedä kehen ympärillään voi luottaa. Kaveripiirissä alkaa ole jo jos jonkinlaista soutajaa. Yksi soutaa ja huopaa, toinen soutaa ja riuhtoo, kolmas tekee mitä tahansa, kunhan mennnään suoraan ja neljäs yrittää sen saatanan paatin kaataa.

Esimerkillisiä tapauksia alkoi yhtäkkiä tupsahdella joka puolelta, kun tuli entisen siipan kanssa ero. Olipa jos jonkinlaista tarinaa lähtenyt liikkeelle ja kantautui myös omiin korviin. Eipä siitä osannut alkuun niin välittää, kunnes tilanne meni ihan käsittämättömäksi ja siitä metelin nostin. Sen jälkeen iski hetken hiljaisuus kunnes taas jälleen huomaa, että ei se ihan sittenkään mennyt niin.

Läheisimmistä kavereiporukasta on enää jäljellä ne yksittäiset. Ei enää porukkaa, ei enää puhetta. Kuinka helppoa se olisikin jos voisi vain luottaa vielä itseensä että niin menisi tekemään. Kuinka se tuntuukaan niin hienolta havaita, että se kaikki ystävyys mitä ihmisiin panostaa, alkaa muuttua käyttökelvottomaksi sekajäte-kertakäyttö paskaksi.

Kuinka hienoa on tuntea itsensä niin tärkeäksi, että ihan vaan mun asioista mennään joka paikkaan puhumaan. Kuinka hienolta se tuntuukaan, kun kuulee mitä villeimpiä tarinoita tapahtuneen. Kuinka hienoa se onkaan, kun yhtäkkiä huomaa, miksi niitä asioita edes kysytään suoraan.

Mun soppaan, mun ihan ikiomaan soppaan, alkaa ilmestymään kaiken sortin lusikoita. Nää ihmiset sais jo ymmärtää, että mun soppaan mahtuu vain se yksi lusikka, joka on mun oma. Mun soppa, mun lusikka. Soppaa on keittämässä pohjaan, sellaisia ihmisiä, joita en päästäisi enää samaan pöytään syömään.

Ihmisillä on jotenkin tuntunut nyt olevan liian vähän omaa elämää, kun toisten ihmisten elämästä pitää alkaa jo sitä sisältöä hakemaan. Ihmisillä on niin pieni käsitys siitä, mitä se luottamus ylipäätään tarkottaa. Ihmisillä ei ole pienintäkään hajua siitä, että mä saan sen kuitenkin kuulla. Kaikessa naivisuudessa haluaisin olla jo kuulematta. Ihmisillä alkaa olla kumma käsitys siitä, mitä mä ylipäätään haluan mun läheisiltä. Ihmisillä on liikaa aikaa puhua ihan täyttä paskaa.

Joka kerta kun tällästä on tullut viimeisinä kuukausina ilmi, niin on tullut hienosti päätettyä kuinka kaikki ihmiset saa jäädä tästä mun elämästä ulkopuolelle, ennen kuin osaa oikeasti sanoa, missä se mätä omena on. Ja joka ikinen kerta, mut on saatu sokeasti vakuutettua siitä, että kukaan ei ole ollut SE syypää. Joka ikinen kerta palataan taas siihen samaan lähtökohtaan. Joka ikinen kerta mennään taas samaan tuttuun malliin. Ja taas ollaan siinä, että sekoitellaan sitä palanutta soppaa liedellä.

Jos vaikka tekisi nyt uudelleen sen päätöksen, jos se ehkä pitäisi. Ettei tarvitse pakata laukkuja autooon ja rottaa kainaloon. Suuntana on muuten tiedossa "sinne helvetin pitkälle".