Mun tekee mieli jälleen sammuttaa valot, istua pimeässä, olla hiljaa. Kuunnella mitä se tyhjyys mulle sieltä kertoo. Vaikka olo vois olla kaikin puolin mukava, rentoutunut ja pelkkää hyvää. Silti mun mieli vetää omituisesti toiseen suuntaan.
Iloinen ihana pirteä minä. Tulee mieleen suorastaan se aika kun yhtäkiä läväytti ihmisille päin naamaa: tiesitkö, että mulla on mielialahäiriö, ehta oikee mielenterveyshäiriö. Sillon kun teki jotain radikaalia, siinä oli helppo muiden luulla, että se johtuu vaan siitä "sairaudesta". Nyt kun tekee jotain radikaalia, on poikkeava ja sen oltava taas vihje johonkin vakavempaan.
Ihanaa jatkuvaa teeskeltelyä. Haluaisin vaan repiä päitä irti ja huutaa isoon ääneen vittua! Sen jälkeen rauhottua, istua alas, ristiä kädet ja jatkaa eteenpäin. Helvetti että se vois tuntua hyvältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti