aina vaan valkoista

Miksi joka kerta kun olen tänään sulkenut silmäni näen sitä mitä en voi enää saada? Miksi alitajunnassa hakkaa sama rytmi joka kerta kun silmiäni pidän kiinni? Miksi suljetuissa silmissäni pyörii se filmi mitä ei ikinä tulla kuvaamaan? Miksi koko ajan ajatusteni alla pyöritän tyhjää sormea? Miksi korvissani soi se valssi jota kukaan ei kanssani tule tanssimaan? Miksi kuulen puheen alta sen lasien iloisen kilinän mitä en koskaan tule näkemään? Miksi taivaalla näkyy ne kaikki tähdet siltä rannalta jossa en koskaan tule olemaan? Miksi aina vaan lattioissa kuuluu se kaiku kenkien kopinasta mitä lattialla ei tule olemaan? Miksi unessani pyörin siinä valkoisessa mitä en koskaan tule pukemaan? Miksi näen varjoissa sen hahmon jonka kanssa en enää koskaa tule olemaan? Miksi ne kaikki ajatukset siitä ilosta tulvii mieleen jota en koskaan tule saavuttamaan? Miksi aina tunnen läsnä sen hyvän olon tulevaisudesta jota koskaan en tule elämään? Miksi tuntuu että se filmi on loputon vaikkei koskaan kukaan sitä tule kuvaamaan? Miksi kaikki on vain valkoista kun edessäno ei ole enää kuin mustaa? Miksi ne kasvot hymyilevät ja onnittelevat kun en niitä koskaan edes kohtaa? Miksi kaikessa siintää se toivo jota en edes kohtaa? Miksi kaikki pyörii ympärilläni vaikka olen vain yksin? Miksei tämä valkoinen vaihda väriä?