muiden jutut

Paljon asioita saattaa jäädä sanomatta. Taas sain muiston siitä miltä se tuntuukaan kun ei enää voi sanoa asioita joita on halunnut sanoa. Kaikki meistä eivät saa olla täällä niin pitkään. Kuinka itsestäänselvyytenä sitä pitääkään että voi sanoa sen tai ne asiat ensi kerralla kun tiet kohtaa. Olen halunnut eristäytyä maailmasta ihan tietoisesti ja silti jään miettimään olisiko siitä halusta irtautua muista pitänyt etukäteen tai nyt jälkikäteen kertoa. Toisaalta mietin etten ole kenellekään selitystä velkaa. Haluan pitää oman tilani. Haluan antaa aikaa omille ongelmilleni ennenkuin alan taas ottamaan muiden paskaa ja huolia omaan niskaan. Olen joutunut huomaamaan kuinka minun huoliani ei ole edes huomattu. Se on vielä suurempi syy siihen että ansaitsen oman tilani. Saan olla enkä joudu selittelemään miksi en jaksa hymyillä koko aikaa ja olla valppaana muiden läsnäollessa. En halua edes muuttaa tätä. Haluan saada vain olla ilman muiden huolia. Omissa huolissani on ihan tarpeeksi käsiteltävää. Saan olla itsekäs ja jättää huomaamatta että muilla on vaikeuksia. En tarvitse niitä itselleni. Kiitos minulla on minun ajatukset, huolet ja muiden haukut. Yritän selvitä niistä ja saada itseni kasaan enkä halua mitään ylimääräistä. Huokaisen ja mietin kuinka vaikeaa on tasapainotella tämän kaiken kanssa....