Epävarmuus on ihmisen syöpä

Ei tuohon otsikkoon enää voi paljoa muuta lisätä. Epävarmuus syö kaiken. Se tuhoaa kaiken. Se pilaa sen pienenkin ilon kun vähänkin alat epäilemään ja annat sille valtaa. Se tulee väkisin. Se elää soluissa ja vaikka kuinka sitä vastaan taistelee se vain iskee jostain nurkan takaa ja puhuu uudelleen. Muistuttaa olemassaolostaan aina juuri niinä hetkinä kun huomaat olevasi yksin ja mitään et voi tehdä. Kävelet ympyrää, huokailet ja miksi tähän sairauteen ei mikään auta. Se pysyy piilossa hetken ja tulee vain takaisin. Jos kerran tämän rikkaruohot olet antanut kasvaa se villiintyy. Se pysyy kitkettynä tietyn aikaa ja kun et huomaakaan; siinä se taas rehottaa. Epävarmuus tuo seuraavan kamalan sairauden: mustasukkaisuus. Mistä muusta sekään johtuu. On tervettä olla vähän mustasukkainen mutta tiedostaa se että mustasukkaisuus johtuu vain epävarmuudesta. Syövän toinen aste. Tai jo kolmas jos laskee että epävarmuutta johtaa kuitenkin vielä kaksinkertainen täydellinen ymmärrys että on epävarma. Mihin helvettiin tämän hukuttaa kun siitä haluaa eroon? Miksei se vaan pysy poissa juuri nyt? Tänään en sitä tarvitse, en sitä halua. Joku saisi antaa tähän maailman nopeimman lääkkeen juuri nyt.