Saavuttamista

Mä katsoin hetken peiliin ja tässä pienessä hyvänolontunteessa totesin hiljaa mielessä että olen saavuttanut elämässäni jo kaiken mitä piti. Joskus pienenä tyttönä peiliin katsoessa halusin kasvaa aikuiseksi ettei tarvitse enää kuunnella kun muut komentaa ja yrittää ojentaa johonkin suuntaan. Silloinkin tuntui ettei kukaan ymmärrä. Tähän päivään mahtui ne hetket joita monena synkkänä iltana olen itkuissani toivonut. Ja nyt voin todeta että kaikki mitä se pikku tyttö peiliin katsoessaan toivoi pienessä mielessään on jo tapahtunut. Kaikki ne mitä halusin saavuttaa on saavutettu. Enää on vain ison tytön kasvot peilissä tuijottamassa ja miettimässä niitä samoja pienen tytön ajatuksia. Tunnen kaiken sen saman mitä silloinkin ja enemmän. Tunnen itseni ja tiedän rajani. Aika pitkä matka on pitänyt kävellä että pystyy kasvamaan aikuiseksi. Kun kaikki on saatu ja saavutettu ymmärrän nyt mitä kaikki tämä on. Sain mitä halusin. Voiko enempää enää edes saavuttaa ja uskallanko katsoa mitä voisin vielä toivoa? Olen vieläkin täynnä isoja kysymyksiä ilman vastauksia. Vaikka saavutin kaiken olen silti onneton. Kuori joka huutaa tyhjyyttä. Hetken ilo ja toisen ihon tunne omalla iholla. Se oli kaunista ja muistan  sen hetken siihen asti kunnes en enää ole olemassa. Saavutin sen hetken mitä en kuvitellut enää ikinä saavani. Voiko enää enempää saavuttaa kysyn vain uudelleen ja uudelleen.