Once again

Tapahtui jotain ihmeellistä, ihanaa, ikimuistoista ja maata järisyttävää. Kaikkine pienine hetkine se oli ensimmäistä kertaa aivan täydellistä. Ensimmäinen niin täydellinen hetkien jatkumo mikä sai haukkomaan henkeä. Hetkiä jotka yhdistyivät ylellisimpään euforiaan. Jotain sanoin kuvaamattoman kaunista. Kauniit vähäiset muutamat sanat kaikuu korvissa vieläkin ja tunneryöppy mitä jälkikäteenkin tuntee on tajunnan räjäyttävää. Miten se kaikki vain pystyi tapahtumaan yhdessä illassa, yhdessä yössä ja miten se kaikki oli täydellistä. En vieläkään vain pysty käsittelemään että se kaikki tapahtui. Ja miten olen voinut uskaltaa kertoa ja puhua siitä mitä se oli. En sanonut kenellekään ääneen vieläkään sitä mitä tunteita se herättää. Se herätti syvältä jotain mitä haluan vain pitää itselläni. En halua sitä jakaa kenellekään. Haluan pitää sen, vain omissa ajatuksissa, vain omassa maailmassani. Kaiken sen mitä se ilta oli haluan sulkea kuplaan jota en halua puhkaista. Vaalia sitä hiljaa ja antaa sen olla vain minun. Se kaikki on edelleen herättämässä ajatuksia mitä vittua tapahtui ja miksi. En halua edes välttämättä vastata siihen itse tai saada siihen vastauksia. Kaikki se mitä sain oli jotain paljon parempaa. Sain hetken täydellistä onnellisuutta siinä hetkessä mikä on tärkeämpää kuin mikään pitkään aikaan. En olisi kuvitellut että se vielä jopa sai jatkumoa. Enkä osaa sitäkään selittää. Jotain erilaista on tapahtunut enkä osaa sitä selittää. En osaa ymmärtää enkä halua ymmärtää. Kaikessa taianomaisuudessa haluan vain asioiden olevan nyt näin. En toivo mitään enempää tai mitään jatkuvampaa. Annan sen olla ja annan sen kasvaa. Katson silmät pitkästä aikaa avonaisina maailmaa ja pystyin nauttimaan elämästä siinä hetkessä ja siinä syleilyssä. Sain itsestäni irti sellaisia asioita joita en enää edes uskonut olevan. Kaikki ne muistettavat hetket. Kuinka suuteleminen tuntuu siltä kuin se samaan aikaan polttaa ja samaan aikaan lumoaa ja antaa kaiken tuntua liian hyvältä. Kuinka käsien koskettaminen on parempaa kuin yhdessäkään elokuvan rakastelukohtauksessa. Iho vasten ihoa huokaillen, hengittäen hiljaa ja vajaasti. Liikkeet jotka tuntuvat kuin hidastetusta filmistä. Korvia huumaava kahina ja pauhu tuntuu kuin se olisi ainut asia mitä olisit koskaan kuullut. Samassa hetkessä linnunlaulusta, heviin, oopperaan ja täydelliseen hiljaisuuteen. En voinut ikinä missään pienessäkään kuvitelmassa päästä tälle tasolle. Se oli kaikkea ja enemmän kuin ikinä olisi voinut olla. Se oli se mitä olen aina halunnut. Vain yksi sana voi enää sen pilata.