Enemmän tai vähemmän, more to less

Osittain ihmettelen mikä kaikki sai mut jatkamaan vielä 2016 puolelle. Ehkä se että sanoin muutamalle ihmiselle sen mitä oikeasti ajattelin muutti sen mitä ajattelen. Näin sen yhden reaktion mikä kai lopulta muutti kaiken. Menin väkisin hakemaan apua. Tai no se oli aloitus sille. Enää pitäisi ottaa vain se apu vastaan. Ja sen jälkeen alkaa uskomaan että asiat järjestyy. Alkaa taas uskomaan siihen että tällä kaikella on viellä suurempi merkitys. Aika paljon joutunut miettimään mitä oikeasti haluaa ja mitä kaikkea on tapahtunut ja miksi antanut tiettyjen asioiden tapahtua. On ollut vaikeaa selittää itselleen miksi kaikki tuntuu pahalta ja miksi kaikki on niin vaikeaa kun niihin ei ole lainkaan vastauksia. Mulla on edelleen paha olla ja en haluaisi tuntea mitään. Vielä kaksi päivää sitten tunsin pitkästä aikaa hyvänolontunteita. Se kesti pitkään ja silti koko sen ajan pelkäsin että pian se loppuu ja todellisuus taas tulee ja muuttaa kaiken. Muuttaa sen että oli hyvä olla ja tuntui että ajatukset oli kasassa. Olin oikeassa. Tänään totesin etten elämässäni halua enää tuntea mitään. En yhtään mitään. Muutenkin on tuntunut siltä että annan vain päivien mennä eteenpäin ja vain odotan seuraavaa päivää. Menee päiviä ja menee aikaa ja kaiken aikaa haluan olla tuntematta mitään. Nyt haluaisin mennä nukkumaan viereen ja aamulla herätä taas elämään vain omaa elämää. Haluan saada läheisyyttä mutta en toista ihmistä elämääni. Haluan olla siinä sen hetken kun se tuntuu hyvältä ja sen jälkeen vaan palata omaan kuplaani ja olla tuntematta mitään. En halua tuntea. Sitä se on. En halua olla onnellinen koska se tekee vielä enemmän surulliseksi. En halua suhdetta jossa joku muu pitää asettaa edelle. Jonkun muun pitää olla tärkeämpi kuin minä. Ihan sama vaikka historia kertoo että aina se päätyy siihen että satutan itseni enemmän kuin muut. Tiedän etten halua saada sitä hyvää muka niin ihanaa oloa parisuhteesta kun en saa siitä mitään. En osaa olla onnellinen enkä oikeasti usko että ansaitsisin sitä. En oikein halua mitään. Välillä olla lähellä ja taas jatkaa vain tätä yhtään mitään. Ymmärtääkö tätä? En tiedä miksi tätä pitää kirjoittaa ja jakaa mutta joskus ehkä saatan lukea itse tän vielä uudelleen.