Vanhoja pinttymiä?

Mä en voi käsittää mikä mun päähän on iskenyt kun mietin sellaisia asioita mitä oon hokenut mielessä etten ikinä halua. Ihan kun olisi joku pakkomielle iskenyt ajatuksesta että pitää päästä naimisiin ja jopa katsonut lapsia niin että tollanen pitää saada. Iskeekö mulle nyt se kolmenkympin kriisi minkä oon jo kerrankäynyt läpi tämän elämän aikana? Tapasin yössä vanhan tutun ja heti sen tapaamisen jälkeen tuntuu että nää pakkomielteiset ajatukset on vaan pahentunut. Ehdin miettimään pariin kertaan miten sekin juttu vain jäi ja vihdoin sain suorat vastauksetkin muutamaan kysymykseen ja tuttuun tyyliin sain ladata laidallisen "oot täys kusipää" hokemaa paluupostissa. Silti kiinnostus taisi herrasmiehellä palata takaraivoon kun lopputuloksena on yhteinen taksi. Tässä pari viikkoa on ehtinyt miettimään että olis aika täydellinen paketti EDELLEEN. Aloitteen teko vaan ei ole tuttu ja sehän tässä on ärsyttänyt ja palauttanut myös ne vanhat ärsyyntymiset. Kuitenkin sieltä ne aloitteet on tullut. Niitä vaan saa odotella ja tunnetusti kärsivällisyys ja odottelu ei ole mulle sitä vahvinta alaa. Pää tuntuu pehmeältä taas tähän aikaan yöstä ja työt stressaa. Tai no mikä nyt ei taas stressaisi. Yöunille pitäisi päästä väkisin maaten ja sulkea kaikki pakkomielteet ulos edes pieneksi hetkeksi ja niihin voi palata sitten myöhemmin. Heti huomenna illalla. Tunnetusti.