maanantai 23. kesäkuuta 2008

TAAAS töissä.

Ihanata. Pääsee taas rutisemaan siitä kuinka vitun kivaa on istua pimeässä toimistossa (koska ulkona sataa) ja kuinka kahvi alkaa maistua aika paskalle seitsemännen kupin jälkeen ja kuinka orastava myyrä kakka olisi tekemässä tulojaan. Hienoa!

Ekan päivän kunniaksi menin tonne pomon koppiin istumaan heti ja tokaisin: tarttis vähän lomaa. Meni samaan tyyliin tuo loman saaminen kuin se kun pyysin työhaastattelussa kahvia. Eli pinnat kotiin rohkeudesta. Se, että mitä tahansa tyhmää olen jo työpaikallani saanut aikaan, olen saanut siitä pelkkää kiitosta ja hymyjä. Emmä taida enää näiden silmissä pystyä korjaamaan tätä tuhottua "imagoa".

Sana koiranpentu on jo kirinyt 60 ihmisen korviin (täällä ei suinkaan ole töissä 60 % naisia, jotka eivät tietenkään tykkää juoruta muiden asioista).. Sillä olen saanut jo kaikki anteeksi, koska rohkeuteni oli jättää kohta 9 viikkoa vanha koiranpentu kotiin YKSIN. No ehkä se ei sinne sitten kuole nälkään (renttu jätti sille naksuja JA erikseen piimää ja siihen vielä muisti laittaa vedetkin viereen). Se koira on aika ihmeellinen otus. Saatanan sinnikäs ja rohkea ja päätti ruveta sisäsiistiksi kolmessa päivässä. Mami kiittää!!!!

Se että sen koiran ehtisin hemmotella pilalle alle viikossa, on parempi käydä töissä. Muuten käy niinkun sille yhden kaljupään kaverin koiralle: Se ei tiedä olevansa koira (se on siihen päälle ihan vitun diiva). Onneksi rentun pissispikkusisko menee vahtímaan sitä riiviötä huomisesta eteen päin aina pariksi tunniksi. Se hyppi jo seinille kun se kuuli mitä meillä on kotona. Koska mäkin pääsen ihan justiisa kotiin, voisin keskittyä tähän kahdeksanteen kahvikuppiin ja miettiä sitten menenkö tupakalle vai paskalle (olen ruvennut rehelliseksi, en kiertele).

Ei kommentteja: