kysymys

"Missä vaiheessa se meni tohon pisteeseen?" Sieltä tuli ne sanat mitä en osannut itsekään kysyä taikka miettittiä ennen kuin se kysymys oli suoraan edessä. Missä vaiheessa olisi pitänyt jaksaa antaa itselleen anteeksi jaksamattomuus ja pyytää kädestä pitäen auttamaan ja taluttamaan avun luokse. Kaikki tapahtuu vauhdilla ja sitä vauhtia ei ole osannut pysäyttää. Nyt se seinä tuli vastaan. Nyt sinne pohjalle valuttiin ja vauhdilla. Nyt tuli se stoppi jota en edes osannut haluamalla haluta. Vaikeaa se olisi ollutkin koska en tiennyt olevani niin loppu. Vaikka kuinka itkin ja huusin loppuunpalamista, en huutanut sitä itselleni tarpeeksi kovaa. En osannut myöntyä itselleni ja aiemmalle, häveten sitä mitä itsestäni ajattelin. Kaikki sanat tarttui kurkkuun.

Edelleen hoen miksi niin kävi? Miksi joku itsessåni antaa vallan päättää asioita joista en ole tietoinen? Kaikkien tapahtumien ketjuna ja kaaoksena siinä makasin. Minä itse ja tuho. Miksi se meni niin pitkålle? Avunhuuto joka kuultiin. Kuikna kauas se kuului? Kuulinko sen vihdoin itse ja ymmärsinkö oikein? Olenko nyt varmempi? Olenko nyt valmiimpi? Olenko nyt yhtään sen enempää kun se meni jo niin pitkälle? Parannunko tästä kokaan? Jäänkö omien pelkojeni vangiksi aina vaan syvemmälle? Annanko itselleni anteeksi kuitenkaan niin helposti kuin muille? Haluanko edes antaa itselleni anteeksi? Miksi piti niin syvälle mennä? Ensimmäistä kertaa ajauduin ajattelemaan sitä ja itseäni siinä tilanteessa. Se tilanne huusi mulle takaisin ja huusin vain kovempaa ja kovempaa ja kovempaa. Pyysin sitä loppumaan. Pyysin että edes hetken tulisi rauha oman itseni sisällä. Mitä päässäni enää liikkui? Ajatus tyhjiöstä johon jään kellumaan. Avaruuden painottomuuden tuntemukset ja hiljaisuus. Hiljaisuus. Helpotus. Helpottiko? Ei. Ymmärsinkö? En vielä. Auttoiko se? Ei. Ymmärsinkö vieläkään oikein? En varman. Kuulinko sen huudon kaiken kaaoksen ja mylleryksen seasta? En luultavasti. Sainko todellisen avun? Aika sen näyttää?

Mihin nyt elämä vie eteenpäin? Parannunko koskaan? Saanko rauhan sisäisesti? Saanko vain olla? Saanko olla sairas ja silti ansaita sen uuden mahdollisuuden elämään? Saanko hymyillä vielä kaiken tämän jälkeen? Saanko tuntea hyvää oloa ilman että tarvitsee muistaa kuinka pohjalla täytyy käydä? Annanko ikinä itselleni anteeksi? Vieläkin osa minussa haluaa luovuttaa. Osa haluaa vaan päästää irti. Päästää irti kaikesta. Haluaisin antaa itselleni senkin vielä anteeksi, joku päivä. Se päivä ei ollut vielä tänään.

anna anteeksi (15.1)

Anna anteeksi äiti etten jaksa enää. Anna anteeksi kaikki pahat sanat mitä sanoin. Anna anteeksi etten ollut enää tarpeeksi vahva uskoakseni. Anna anteeksi etten voinut enää. Rakastan sinua, parempaa äitiä en olisi voinut saada. Anna anteeksi etten pystynyt sanomaan enää. Anna anteeksi isi etten sanonut sinulle aina riidan jälkeen että se tuntui pahalta. Anna anteeksi etten halunnut mitään pahaa tapahtuvan. Olen saanut kunnian olla sinun isin tyttö. Kiitos rttä sain olla lapsesi. Kiitos rakkaat vahemmat, en olisi voinut koskaan parempia vanhempia saada. Antakaa anteeksi heikkouteni mitä en aina osannut sanoa vaan piilotin sen.
Anna anteeksi rakas siskoni etten ollut yhtä vahva kuin sinä. Anna anteeksi etten voinut olla kuin sinä. Anna anteeksi kaikki lapselliset riidat. Anna anteeksi kaikki ne pahat teot. Olet ollut enemmän kuin sisko. Olit äiti kun sitä kaipasin. Olit se kenelle sain huutaa. Olit se tuki kun tuntui ettei lapsuus ole helppoa. Olet ollut paras sisko mitå kukaan voi tässä maailmassa saada. Olet ollut enemmän sisko minulle vuosien aikana mitä olet ollut ennen. Silloinkin puolustit minua kun joku minua kiusasi. Olit enemmän kun olen koskaan sanonut snun olevan. Olet ollut rakkainta osa ,erhettäni vaikkemme aina ymmärtäneet toisiamme. Rakas sisko, en koskaan halunnut tuottaa sinulle kyyneleitä. Anna anteeksi etten osannut enää sanoa miten asiat ovat. Kiitos että sain sinut elämääni.
Anna anteeksi Sini etten koskaan saanut sinuun tutustua. Olet samaa lihaa ja verta mutten koskaan tuntenut sinua siskokseni.
Anna anteeksi Duplo että sinut hylkäsin. Tiedän että sinulla rakas karvapalloseni tulee olemaan hyvä loppu elämä. Tiedän että sinusta pidetään hyvää huolta ja sinua rakastetaan silloin kun enää anna sinulle rakkauttani. Olit tärkeä ja minun lapseni. Olit enemmänkin minulle kuin vain koira. Olit elämäni kumppani, se joka ei koskaan minua jättänyt.

Antakaa anteeksi rakaat ystävät etteivät voimani enää riittänee. Antakaa anteeksi etten saanut enää sanotuksi sitä kuinka pahalta tuntuu. Antakaa anteeksi jos joskus teitä loukkasin. Antakaa anteeksi etten enää pystynyt. Antakaa anteeksi se mitä olen tehnyt.
Anna anteeksi elämäni rakkaus kun sinua satutin. Anna anteeksi kaikki ne sanat ja teot jolla sinua löin. Anna anteeksi kaikki ne riidat ja kyyneleet. Anna anteeksi kaikki se miksi kaikki päättyi näin. Anna anteeksi etten osannut sinua enempää rakastaa. Anna anteeksi että jouduit kaiken tämän kokemaan. Anna anteeksi etten voinut olla enempää. Anna anteeksi että sinulle tein pahaa. Anna anteeksi kaikki se miksi minua opit jo vihaamaan. Annan sinulle anteeksi kaiken enkä enää kanna pahoja ajatuksiani mukana. Anna anteeksi etten enää osannut enempää. Anna anteeksi kaikki ne asiat mitkä jäivät kesken. Anna anteeksi etten osannut enää olla sinun. Anna anteeksi minulle kaikki kun minua ei enää täällä ole. Anna anteeksi että jätin sinut kun enää muuta osannut. Anna anteeksi etten osannut sanoa kuinka paljon sinua rakastan. Anna anteeksi etten enää pystynyt. Anna anteeksi kun vaadin liikaa vaikkei koskaan se ollut tarkoitukseni. Anna anteeksi jos jätän jälkeeni arvet joita et osaa korjata. Anna anteeksi etten saanut olla kanssasi elämäni loppuun asti. Anna anteeksi etten osannut enempää. Anna anteeksi kaikki se mitä jätin tekemättä. Rakastan sinua ikuisesti enemmän kuin ketään koskaan. Halusin olla kaikkesi. Halusin olla kanssasi koko loppuelämäni. Hsludin kasvaa kanssasi yhteen niin ettei meitä olisi koskaan mikään erottanut. Halusin saada kaiken kanssasi. Jakaa ilot ja surut ja oppia tuntemaan sinut niin että osaisin lopettaa lauseesi. Halusin olla enemmän kuin mitä koskaan saimme olla. Halusin saada niin paljon mitä ei koskaan saatu. Anna anteeksi ettemme voineet olla sitä. Halusin sinut kokonaan kaikkine vikoineen ja kaikki ne parhaat asiat mitä olen keltään saanut. Annan anteeksi että satutit minua. Annan anteeksi kaiken että saan rauhan. Anna anteeksi että olin itsekäs enkä osannut ajatella aina sinua ensimmäisenä. Anna anteeksi että tiemme päättyi. Halusin saada kaiken mutten enää osannut. Anna anteeksi vain siksi että sanon kuinka paljon sinua rakastan. Rakastan sinua aina. Petri, olit parasta mitä elämääni sain. Paras kumppani ja rakastaja. Anna anteeksi. Rakastan sinua vielä kaiken jälkeen eikä se koskaan muuttunut. Olit kaikki se mitä olin toivonut. Olit enemmän. Sait minut uskomaan ja toivomaan. Annoit minulle enemmän viisautta kuin koskaan olen puolisoltani saanut. Anna anteeksi etten antanut asioiden mennä enää omalla painollaan. Halusin vain rakastaa sinua kunnes en enää osannut olla oma itseni. Ytritin todella. Halusin jaksaa. Halusin enemmän kuin osasin antaa. Halusin olla koko maailmasi ja parantaa kaikki ne menneisyyden haavat. En osannut enää. En osannut enää sanoa omia vikojani ääneen vaikka aina ne tiesin. Anna anteeksi että jätin kaiken viime tippaan. Anteeksi kaikki se paha mitä annoin sinun kokea. Haluan sanoa sinulle yhä uudelleen kaiken sen mitä jäi sanomatta. Kaikki menneisyys kanssasi oli välillä rankkaa alamäkeä ja ylämäkeä, mutta silti sain kokea kanssasi ihanimmat hetket elämästäni. Kaikki mitä koimme yhdessä oli kokemisen arvoista. Kadun toukokuussa aiheutunutta pahaa. Toivon että annat minulle anteeksi. En kadu kuin sitä enemmän kuin mitään meidänyhteisen hyvän aikana tapahtunutta. Anna anteeksi kun kadun kaikkea sitä mitä en saanut kanssasi kokea. Kaikki se mitä koimme oli ihanaa ja parasta aikaa elämässäni. Sain kanssasi asunnon mitä olin aina toivonut. Sain kokea sinun kanssasi sen mitä on olla avopuoliso, lähes tasavertainen kanssasi. Kiitos kaikesta mitä annoit minulle. Kiitos kaikesta mitä sinulta opin. Kiitos että rakastit minua. Vaikka varmasti sen täytyi olla vaikeaa kaikkien vikojeni kanssa. Kiitos että sain sinulta elämääni asioita joita en olisi aiemmin voinut kuvitellakaan saavani. Kiitos kaikesta ihanasta. Olit minulle enemmän kuin poikaystävä ja puoliso. Halusin sinusta parhaan ystäväni jota osan aikaa osasit olla. Anteeksi etten aina osannut puhua kanssasi. Olit minulle se kenelle halusin kaiken jakaa vaikken aina jaksanut. Halusin olla enemmän sinulle mitä olin. Halusin saada sinut ja sen elämän josta joskus puhuimme. Halusin sen perheen. Mutta ennen sitä halusin kokea kanssasi maailman ja saada nuoruutemme elettyä loppuun. Halusin saavuttaa paljon enemmän. Tiedän että haluan paljon ja näissä haaveissa halusin elää. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja haluan sinun saavuttavan elämässä kaiken sen mitä en enää osannut antaa. Olen pahoillani etten sanonut näitä asioita sinulle aiemmin. Haluan sonulle vain kaikkea hyvää. Haluan sinulle hyvän loppu elämän ilman katkeruutta. Halaun sinun pääsevän kaikesta yli.haluan sinulle vain sen kaiken mitä ansaitset. Ymmärrä minua nyt kun en enää osaa ja jaksa.

Tämä ei ole ollut helppoa ja teille se ei tule helppoa olemaan. Olen pahoillani etten sanonut mitään koskaan tarpeeksi ajoissa enkä osannut pyytää pakottavaa apua. Tämä ei ollut helppoa minullekaan. Jätän jälkeeni vihaa ja katkeruutta ja ymmärtämyyttä. Jätän jälkeeni surua. En halunnut olla näin itsekäs. En halunnut joutua tänän pisteeseen, mutta nyt se on liian myähäistä anteeksi niile joille en omia sanojani antanut.

Toivoisin rauhaa ja hiljaisuutta. Toivoisin hetkellistä raukeutta. Hetkellistä oloa kun ei itketä. Toivoisin ettei päässäni juoksisi kaikki sanat vauhdilla. Olisin toivonut tästä päivästä paljon parempaa kuin eilisestä. Olisin toivonut ettei tänään olisi tarvinnut turvautua lääkkeisiin. Odotan että ne veisivät kaiken pahan pois edes hetkeksi. Ettei tarvitsisi välittää, ettei tarvitsisi miettiä, ettei tarvitsisi tuntea. Saisin vain hetken olla ja kuunnella hiljaisuutta. Edes hetken olla välittämättä. Kaikki olisi vain hetken pois. Ja jos sen hetken voisin pitää niin kauan kuin halauisin. Hiljaisuus. Edes hetken ilman mitään. Katsoa maailmaa ylhäältä päin ja olla rauhassa. Ilman mitään. Ilman tunteita, itkua, pahaa oloa. Olla kuin tyhjyydessä. Olisi vain parempaa kuin tämä mitä nyt sain.

aina vaan valkoista

Miksi joka kerta kun olen tänään sulkenut silmäni näen sitä mitä en voi enää saada? Miksi alitajunnassa hakkaa sama rytmi joka kerta kun silmiäni pidän kiinni? Miksi suljetuissa silmissäni pyörii se filmi mitä ei ikinä tulla kuvaamaan? Miksi koko ajan ajatusteni alla pyöritän tyhjää sormea? Miksi korvissani soi se valssi jota kukaan ei kanssani tule tanssimaan? Miksi kuulen puheen alta sen lasien iloisen kilinän mitä en koskaan tule näkemään? Miksi taivaalla näkyy ne kaikki tähdet siltä rannalta jossa en koskaan tule olemaan? Miksi aina vaan lattioissa kuuluu se kaiku kenkien kopinasta mitä lattialla ei tule olemaan? Miksi unessani pyörin siinä valkoisessa mitä en koskaan tule pukemaan? Miksi näen varjoissa sen hahmon jonka kanssa en enää koskaa tule olemaan? Miksi ne kaikki ajatukset siitä ilosta tulvii mieleen jota en koskaan tule saavuttamaan? Miksi aina tunnen läsnä sen hyvän olon tulevaisudesta jota koskaan en tule elämään? Miksi tuntuu että se filmi on loputon vaikkei koskaan kukaan sitä tule kuvaamaan? Miksi kaikki on vain valkoista kun edessäno ei ole enää kuin mustaa? Miksi ne kasvot hymyilevät ja onnittelevat kun en niitä koskaan edes kohtaa? Miksi kaikessa siintää se toivo jota en edes kohtaa? Miksi kaikki pyörii ympärilläni vaikka olen vain yksin? Miksei tämä valkoinen vaihda väriä?

arvosteluita

Jokaisella meistä on mielipide. Se ei tarkoita sitä että toinen haluaa kuulla sen ääneen. Jokainen meistä osaa ajatella mitä muut meistä ajattelevat. Jokainen meistä osaa arvostella muita. Jokainen meistä joskus haluaisi sanoa ne ajatukset ääneen ja kyllä se on huomattu että monet sanovatkin. Jokainen meistä on ollut arvostelun kohteena ja tulee aina olemaan. Jokainen meistä varmasti haluaisi että meistä ajatellaan vain hyvää. Olen saanut kokea koko elämäni pelkkää muiden arvostelua. En ole tarpeeksi fiksu, en ole tarpeeksi kaunis, hoikka tai muuten ulkoisesti pätevä. En ole ollut tarpeeksi ulospäin suuntautunut. En ole ollut tarpeeksi kykeneväinen olemaan sitä muut haluaa. En osaa olla enempää kuin mitä olen ja silti pitää aina jonkun vaatia enemmän.
En ole ollut tarpeeksi surullinen näyttääkseni tunteitani avoimemmin. En ole ollut tarpeeksi rikki että olen saanut luvan itkeä. En ole ollut tarpeeksi huonovointinen saadakseni anteeksi jos en jaksa. En koskaan ole ollut riittävä mihinkään siihen mitä kaikki vaativat. En koskaan tule olemaan sellainen kuin muut toivovat. En koskaan ole ollut sellainen jolle se olisi vain olan kohautus. En koskan tule olemaan vähempää tunteeton. En koskaan tule olemaan sellainen kuin muut minusta haluisivat. En ole koskaan ollut vähempää minä, nyt vain uskallan sen antaa tulla enemmän esille..