maanantai 17. marraskuuta 2014
Lihalliset ajatukset
Miehillä on usein tapana ajatella vain alapäällään. Se näkyy aika monessakin elämäni läpi kulkeneessa miehessä. On tullut kuultua yhtä ja toista selitystä. Mihinkä ne ikinä muuttuisikaan. Mikä saa miehet ajattelemaan vaik alapäällään on jo sellainen mysteeri mihin en tule ikinä saamaan vastausta. Tai taas mutta en ikinä sellaista mitä tulisin ymmärtämään. Kaiken taas tämän oman hulluuden keskellä en jaksa keskittyä. En pysty jäsentämään omia ajatuksia mihinkään järkevään muotoon. En tiedä miksi ajattelen taas kummallisia asioita. Ihmettelen päivä tolkulla samoja asioita ja yritän löytää jotain lohtua ja muutosta omaan itseeni. Yritän saada ajatukseni samalle mies tasolle ja unohtaa henkisen tutkiskelun. Jos vain yrittäisin muuttaa kaikki henkiset haluni vain fyysisiin. Miettinyt jo pidempään jos muuttaisin oman mallini ja haluni vain fyysisiin. Olisiko parempi vain alkaa haalimaan yksi kerrallaan pelkkiä kaluja sen sijaan että yrittää löytää sitä yhtä oikeaa. Muuttaa kaikki vain senkin takia että osaisi lopettaa etsimisen. Tuntui että sain jotain päätökseen ja huomaan taas kaipaavani jotain menneisyydestä. Ihmettelen mikä saa taas ajatukset kulkemaan reittiä missä ensi tapaamisen ihanuudesta mennään ihastukseen joka johtaa seurusteluun, yhteenmuuttoon, kihloihin ja valkoiseen mekkoon. Mikä saisi rikkomaan tämän ajatusten ketjun kun tiedän ettei se ole todellista. Kaikki tyssää jo siihen ensimmäiseen. Jos siitä päästään ihastumiseen, siinä viimein kaikki lakkaa. Tuntuu kun olisin saanut kirouksen. Ehkä toivoin että olisin siitä päässyt purkautumaan jo, mutta rangaistukselta tämä kaikki jälleen tuntuu. Miksen voisi muuttaa omaa itseäni ja viedä ulos tältä mukavuus alueelta kun sen osaan tehdä jo muutenkin. Muuttaa vain siihen miehiseen muotoon että kaikesta tulee vaik fyysistä peliä. Saada vain kaikki saavutettua yhteen pisteeseen ja panemiseen. Ei edes opettelisi toisen nimeä ja varsinkaan tallentaisi numeroa. Ulos vaan ja panemaan. Se ei ole missään kohtaa sitä mitä minä olen enkä oikein voi kuvitella että se olisi. Olisko kuitenkin tervettä ottaa taas pää pois kuitenkin perseestä ja kokeilla jotain uutta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti