Ei tulevaisuutta näillä korteilla

Tämän päivän olen pohtinut, miettinyt, kääntänyt asioita mielessä, vääntänyt omia ja muiden sanoja ja silti en saa vastausta siihen että miten löydän kaiken sen mitä ei pitäisi. Löydän ne ihmiset lähelle joiden kanssa ei vaan ole tulevaisuutta. Jään siihen ajatukseen kiinni kuinka ihanaa elämä voisi olla. Jään pohtimaan liikaa sitä mitä voisin saavuttaa. En näe mitään muuta. Tavoittelen sitä mikä on saavuttamattomissa. Näen vain omat pilvilinnat vaikka tiedän tasan mitä realistisuus on. Haluan vain saada sen hyvän olon ja kun se hetki on ohi jään tyhjyyteen, synkkyyteen ja yksinäisyyteen. En mieti mitä tuli tehtyä koska ei ole katumisen aihetta. Se on jotain mistä olen sentään kasvanut. Mutta vieläkään en ole selvittänyt sitä miksi ajaudun aina tilanteisiin missä vain minua sattuu. Löydän itseni vain kaikista niistäkin tilanteista mistä en ikinä kuvitellut itseäni löytävän. Asetin itselleni rajat ja periaatteet ja nyt taas olen varmaan ylittänyt nekin kaikki. Huomasin taas liian nopeasti ihastuneeni todellakin johonkin sellaiseen mistä pitää mennä samantien yli. Ja lopettaa kaikkien muidenkin niiden eivaintoimi ihmisten kanssa kaikki mahdollinen kanssakäyminen. Taas yksi iso perkele. Ja minä ja mun tunteet ja ajatukset.