Laatu(a)

Mä haluan ajatella itestäni olevani laatumuija. Totuus varmaan on siitä helvetin kaukana. Mitä parempaa nollaamista sinkkuna tiedäkään kun kylmää kaljaa, itkettävä musiikki ja maailman paras oma yksinäinen seura. Teen kummallisia asioita ja en ikinä ole itseeni tyytyväinen. Olen yksinäinen ja usein vedän tunnerallia mitä ihmeellisimmissä yhtälöissä. En ole omasta mielestäni kuitenkaan yhtään mitään kun sille päälle satun. Hyvinä päivinä mukiin menevä ja parhaina mua parempaa ei voi saada. Hyviä päiviä vuodesta on ehkä 20 ja parhaita 3, joka tässä yhtälössä tarkoittaa että mä olen 342 päivää vuodesta syvältä. Mitä laatua siinä vielä oli? Tiedän kuintenkin kaiken aikaa missä seison tai missä olen polviani myöten. Sitä samaa ei moni pysty sanomaan. Omassa kuplassa vietän aivan liian paljon aikaa ja muiden ihmisten lähelle päästäminen on välillä työn ja tuskan takana. Kun eräänä kauniina päivänä tielle sattuu jotain mikä voisi muuttaa yhtälön parhaista ja hyvistä päivistä se vain aina on liian monimutkaista jostain kohdasta. En tiedä mistä sitäkin kaikkea draamaa pystyy vain tällä tahdilla vetämään puoleensa. Enkä silti ikinä ole tyytyväinen. Ehkä se vaan on niin että mun pitää pakottaa itseni ajattelemaan toisin koska mä olen vain se helvetin iso kasa ongelmia ja vaikeuksia itselle ja muille. Laatua siinä ettei mua voi tavoittaa. Mua ei voi saada koska en myöskään anna sen tapahtua. Mua ei tunnu kukaan kestävän saatika sitten että kukaan ikinä pystyisi mua korjaamaan kasaan. Mä pyydän mahdottomia ja haluan saavuttaa kuun taivaalta. Unelmat on usein isompia mihin rahkeet riittää mutta näillä ollaan tähänkin asti menty. Tiedä vain kuinka kauan laatumuija ajatuksen kanssa jaksaa rämpiä. Liian paljon vaikeita ajatuksia ja liian paljon jatkuvia muuttujia. Tiedä mitä tekisi itsensä ja näiden tilanteiden kanssa mitkä on jo valmiiksi päällä. Iso huoh ja jos tilanteen vaan korjaisi viinillä ja parhaalla omalla seurallaan.