The truth is

Mä tapailin miestä johon mä rakastuin. Ja lopputuloksena on se että mun sydän särkyi jälleen. Annoin itseni tuntea kaiken vaikka yritin sitä järjellä itselleni sano että se on väärin ja se tulee päättymään huonosti. Nyt on se hetki vain myöntää että näin kävi ja puhua siitä ääneen. Mun sydämeni on särkynyt. Jälleen. Olin mä tähän jotenkin osannut jo varautua mutta ei sitä koskaan ennakkoon pysty suojaamaan itseään siltä vahingolta mitä tulee. Mä tiedän että tästä kaikesta selviän ja siihen ei välttämättä mene kauan mutta se että suostun käsittelemään kaiken on asia ja tarina jo erikseen. Ensimmäinen askel on aina vaan myöntää itselleen mikä tilanne on. Hyväksyä asia. Tulla toimeen ajatuksen kanssa ja lopulta sitä vain pääsee yli. En tiedä miten ja miksi annoin itselleni luvan rakentaa pilvilinnoja joiden reunoilla ei ollut edes mitään pinnoitetta. Sen mistä voin olla ylpeä; elin hetkessä; olin siinä; pysyin siinä viimeisille metreille, vaikka jossain kohtaa yritin jo herättää itsenäni. Saan olla ylpeä siitä että tiedän omistavani tunteet ja ajatukset ja pystyn kuvittelemaan elämäni eteenpäin. Pysyn pystyssä edelleen omilla jaloilla ja näen kuitenkin että olen elossa. Hengitän, tunnen, olen. Vaikka rakkaus taas tuli ja satutti niin mietin mikä siitä edes oli todellista. Kaikki tuntui pitkään olevan pelkkää satua, haavemaailmaa vaikka koko ajan tiedostin kaikki ongelmat ja realiteetit. Sain olla siinä hetkessä. Olin olemassa. Sain tuntea. Sain jotain mitä en koskaan ole saanut. Tiedän taas mitä uskallan vaatia. Mitä uskallan sanoa että minä tarvitsen. Haluan ja minun pitää vaatia elämältä enemmän. Vaikka seuraavan mahtavan ja ihmeellisen odottamiseen menee taas pitkä aika, tiedän että se on mahdollista. Vaatii aikaa ja hermoja ja todella paljon uskoa siihen että kaikesta tästä selvitään ja parempaa vielä on luvassa. 

Ja taas?

Jossain on jotain vikaa kun ei edes kalja maistu. On tyhjä, turta ja tunteeton olo enkä edes jaksa jauhaa siitä mitä tapahtui. Tajusin vaan taas sen että joku seitsemästoista aistikin löytyy. Vaikka kuinka tiesi että tämänkin päivä vaan väkisin tulee ei tarkoita sitä että tätä toivoi. Tai että tätä halusi odottaa. Mitä tapahtuu nyt ja mihin mä taas menen? Edessä on kuitenkin taas joku uusi katastrofaalinen maailma ja tilanne missä taas tunnetusti tulee turpaan 100-0. Mitä muutakaan mä osaisin enää tehdä? En ymmärrä miksi tämä taas on sitä että suljen kaiken ulkopuolelle. Jopa omat tunteet. En itke. Pidättelin pariin kertaan ja enää se ei tule. Mikään tunne ei kulje sisään tai ulos. Olen ja ihmettelen tunnenko yhtään mitään. Odotan taas että huominenkin olisi jo takana. En edes osannut ajatella että käyttäydyn näin tai olen vain. En tunne raivoa, surua, itkua, surua. Tunnen ehkä kaksi minuuttia pientä suuttumusta. Uudelleen kaksi minuuttia suuttumusta. Vielä kerran suuttumusta. Liian lyhyitä aikoja ja liian ihmeellinen uusi olo. Uusia puolia voi itsestään taas löytää ja olla ymmärtämättä mistään mitään. Jälkimmäinen olikin jo se tutumpi osuus. 

Kuinka kadottaa yöunet?

Ei se ole kummallisempi asia kuin saada pääsi sekaisin. Hoida homma perinteiseen tyyliin vituiksi. Saa kaikki maailman asiat mieleen ja ole yksin. Kuinka siistiä? Olla yksin miettimässä mitä vittua. Huutaa omassa pienessä mielessä asioita. Olla ilman vastauksia kun et voi niitä kysyä ja vain odottaa että jotain tapahtuu. Se että sekoan tai sekoan. Vaihtoehtoja on vain yksi. Olen todella vain siinä pisteessä taas että vain ihmettelen miten näin kävi. Tiedä edes enää mistä aloittaa. Ensin kaikki on aivan mahtavaa, ihanaa, uskomatonta ja kaikki hetkessä muuttuu taas todellisuudeksi kun et tiedä mitä muualla tapahtuu. Enkä saa sanoa mitä mielessä on tähän aikaan yöstä vaikka aina aikaisemmin on saanut. En saa sanoa rumasti tai sanoa omaa mielipidettä kun päästän sammakoita. Pää on sekaisin ja tiedän miksi mutta en osaa enää erotella asioita kun siinä on muutama muuttuja. Ja minä en tee taaskaan päätöksiä. Helvetti. Olenko vihainen vai olenko itkemässä vai mitä täällä tapahtuu? Muuta kuin sekoan. Ja yritän miettiä miten jätän epävarmat sanat ja asioita sanomatta.