Tänään aamulla tasan (TAAS) klo 4:15 alkoi kuulumaan mitä kummallisin vinkuminen kesken unen. Kurkotin pääni vain vähän nähdäkseni kuka siellä vinkuu. Totesin puoli kuolleena, ettei taida nyt olla mitään hätää ja Duplo jatkaa nyt sitte vaan uniaan. No aamulla herätessäni (muka) ja noustessani ylös, matkalla suihkuun näin sitten mitä tämä vinkuminen oli ollut. No liiskaantunut kasahan se siinä. Menin suihkuun ja unohdin asian.
Suihkusta kun tulin, vinku-iitu siellä huuteli ja se piti ottaa syliin. Paskakasansa kautta tallusteli ja sitten minäkin sain siitä osakseni. Kiitos rakas riiviö, kyllä mamma sua rakastaa vaikka toitkin päälleni omaa paskaasi. Ei auttanut kuin pistää koira lavuaariin, putsata ittensä ja yrittää saada renttu vielä ylös.
Ulkona huomasin kuinka riiviö oli sitten yön aikana kierinyt omassa tortussaan. Korvia myötenhän se sitten oli siinä. Eihän se renttu ehtinyt sitä koiraa pestä, vaan se odoittaa mua siellä kotona paskaisena (kirjaimellisesti). Ihan niinkun taas tuntuisi olevan kunnon pitkä ja paskamainen maanantai (kirjaimellisesti sitäkin).
Kun miettii mitä se riiviö on aikaan saanutkaan.. No ei ainakaan vielä niin paljon tuhoa, että se olisi korvilleen saanut. Kenkäni ovat säilyneet VIELÄ ehjinä. Pentu paran hampaat rikkovat vain kengän nauhat. Myönnän sen pureskelleen kengistäni vähän sitä sun tätä kulmaa, mutta varpaat ei ainakaan tule läpi ja kengät pysyy jalassa.
Eilen riiviö sitten päätti kummisetänsä pihalla vähän riehua. Ensin piti päästä ruusu puskaan, josta paska äiti tuli sitten repimään pois. Paska äiti sai sitten tästä kieltämisestä palkkiokseen ruusun piikkejä (mitä tonkiessa meni sitten useampi kymmen minuuttinen). Sitten kun juuri oli riiviö pääsemässä kaikista jänninpään paikkaan (talon alle), tuli taas paska äiti ja repi oikein jalasta. Tästä palkkiona oli paskalle äidille hiekkahiertymiä. Viimeiseksi päätti riiviö kaivaa kuoppia. Se oli sellaista mistä ei voinut enää paska äitikään sanoa mitään. Se riiviö melkein istui perse maassa ja häntä pystyssä ja etukäpälät vauhdilla huitoivat hiekkaa. Paska äiti vain nauroi. Naurun pysähdyttyä hetkeksi, piti riiviön mennä makaamaan aikaansaamansa kuopan päälle ja katsoa, ettei kukaan tule apajille. Kahden kuopan jälkeen riiviö väsähti ja paska äiti ei ollut enää niin paska äiti, koska sen syliin pääsi nukkumaan ja sai vielä päälle hellyyttä.
Vaikka se riiviö saakin välillä näkemään punaista (kun se pissaa parketille vaikka juuri edelliset pyyhit pois), se on jo sellainen otus, josta en suostuisi enää niin millään luopumaan, se on mamman kulta ja piste. Vaikka se riiviö näyttää vähän ohikulkijoiden mielestä kissalta (kysymykset onko se kissa vai koira saavat minut ärtymään jo) ja se sai syödä kissan nappuloita, se on riiviö koira ja näyttää vielä kaikille, että kyllä mä täältä kasvan.
Jee, kohta saa taas lyödä työpöytänsä kiinni ja lähteä kotiin pesemään paskaista riiviötä. Mikä tätä päivää voi pilata?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti